Saarnoja 24.2.-7.7.2019
Saarna 24.2.2019 Kangasniemen kirkossa
2. sunnuntai ennen paastonaikaa, Luuk. 8: 4-15
Muistan lapsuudestani matkan Hartolan mummolaan. Kun illalla saavuimme perille, mummo laittoi meidät lapset aittaan nukkumaan. Kun olimme jo vuoteessa, mummo piti meille iltarukouksen. Mieleeni jäi yksi lause tästä mummon iltarukouksesta: "Herra, anna Jumalan sanan siemenen, joka on kylvetty näiden lasten sydämiin, varttua ja kasvaa niin että he uskoisivat sinuun".
Uskonelämän lähtökohta on pyhässä kasteessa. Siinä saimme lahjaksi Jeesuksen tuoman pelastuksen. Looginen jatko tälle on kasteopetus. Ja se taas tähtää siihen, että lapsi myös säilyttää uskonelämän tai ihminen löytää uskon, jos on hukannut sen. Kaste, opetus ja usko liittyvät yhteen. Niitä kaikkia tarvitaan. Kastetoimituksessa vanhemmat ja kummit sitoutuvat huolehtimaan siitä, että kastettava lapsi saa kristillisen kasvatuksen. Seurakunta haluaa tukea koteja kasteopetuksen antamisessa. Iloitsen jokaisesta lapsesta, joka tulee pyhäkouluun, päiväkerhoon, perhekirkkoon ja kaikkiin lapsityön ja tapahtumiin. Iloitsen jokaisesta varhaisnuoresta, joka
tulee kerhoon, leirille tai muihin seurakunnan järjestämiin tapahtumiin. Iloitsen jokaisesta nuoresta, joka tulee rippikouluun. Rippikoulussa nuori saa tietää mitä se merkitsee, että meidät on
jo pyhässä kasteessa otettu Jumalan lapsiksi ja rohkaistaan häntä uskomaan Jumalaan. Iloitsen jokaisesta nuoresta joka rippikoulun jälkeen jää seurakunnan toimintaan. Iloitsen jokaisesta evankelioivasta Jumalan sanan kylvötilaisuudesta.
Kristillistä kasvatus on oleellinen osa Jumalan sanan kylvöä. Edellisessä seurakunnassani Joensuun Rantakylän kirkossa vihreät kirkolliset tekstiilit kuvasivat tätä asiaa. Vihreä
kuvaa uskonelämän kasvua. Vihreässä alttarivaatteessa ja stolassa oli kuvattu orastava ja nouseva viljan tähkä. Kerran pidin siellä saarnan tänä samana sunnuntaina saman kylväjävertauksen pohjalta. Oli perhejumalanpalvelus ja paljon lapsia kirkon etuosassa. Minulla oli siinä kylvövakka ja siinä viljan siemeniä. Pidin jyviä kourassani. En nyt sentään viskannut siemeniä kuulijoiden
päälle, mutta näin oli helpompi havainnollistaa päivän aihetta. Kaikki ne tilanteet, joissa Jumalan sanaa opetetaan tai julistetaan, ovat näitä Jumalan sanan kylvötilanteita. Jumalan sanan siemeniä viskataan niissä ihmisten sydämen maaperään, aivan niin kuin maanviljelijä on perinteisesti heittänyt viljan siemeniä peltoon. Siksi pidän noita Rantakylän kirkon kirkollisia tekstiileitä
hyvin onnistuneina. Pietari kirjoittaa: Te olette uudestisyntyneet katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta... Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu (1. Piet. 1:23-25).
Tämän sunnuntain aihe on tavallaan jatkos sille, mistä Tuula-pastorimme puhui kaksi viikkoa sitten, kun aiheena oli Kahdenlainen kylvö. Kylväjävertauksesta saa sellaisen kuvan, että maanviljelijä oli huolimaton, joka tiputti siemeniä sinne tänne. Näin ei kuitenkaan ole. Jeesuksen kotimaassa kylväminen suoritettiin ensin ja vasta sitten kynnettiin. Tällöin siemeniä tippui poluille, joita kyläläiset olivat tehneet pellolle. Siemeniä lensi myös pellolla kasvavien ohdakkeiden sekaan.
Kallioperäisessä maassa oli paikoin ohut multakerros, eikä oras kestänyt päivän hellettä. Siemeniä meni myös hyvään maahan ja jopa satakertainen sato oli mahdollista. Kylväjävertauksessa kuvataan, millainen ihmisen sydämen maaperä voi olla. Se voi olla kova maa, paatunut, Jumalan sanan torjuva sydän. Se voi olla ohdakepensas, jolloin etsimme enemmän ajallista ja katoavaista kuin taivaallista ja iankaikkista. Se voi olla kallioperä, jossa usko ei kestä koetusta. Se voi olla myös hyvä maa, joka ottaa Jumalan sanan iankaikkiseksi aarteekseen.
Jeesus selitti kylväjävertauksen sanoman vain oppilailleen. Samalla hän viitaisi siihen kuinka monet ovat paatuneita, eivätkä pysty vastaanottamaan Jumalan sanaa. Turha on heille
silloin selittää vertauksia. Paavali ilmaisee asian yllättävän suorasti: "Sana rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima" (1. Kor. 1:18). Juuri näissä kolmessa ensimmäisessä vaihtoehdossa koko kylvötyö
näyttää menevän hukkaan, voi voi. Jumalan sana ei pääse vaikuttamaan uskoa ihmisen
sydämessä. Herää kysymys: Miten ihmeessä Jumalan sana voisi vaikuttaa, että ihminen
turvautuisi Jumalaan? Jumalan sanassa on kaksi puolta, laki ja evankeliumi. Ensinnäkin Jumalan sana osoittaa, että olemme syntisiä. Ihmiselle pitää syntyä tarve etsiä apua syntiongelmaansa. Toiseksi Jumalan sana tarjoaa siihen myös vastauksen. Jumalan sana vakuuttaa syntinsä tuntevalle niiden anteeksisaamisesta Jeesuksen sovitustyön kautta.
Miten siis on itse kunkin kohdalla? Onko niin, että kuulemani sana putoaa tien laitaan ja linnut syövät ne? Tai onko niin, että tämän maailman ohdakkeet tukahduttavat uskoni? Vai sopiiko minuun kuvaus kallioperästä, juurettomasta, vain hetkellisestä uskosta? Silloin pelto täytyy kyntää, ohdakkeet nyhtää pois ja kallioperä mullata. Mutta Jumala voi tehdä ihmeitä, jos hänelle suodaan siihen tilaisuus. Olkaamme hyvä maa. Antakaamme Kristuksen kylvää hyvää siementä, Jumalan armon evankeliumia, sydämemme peltoon! Kostuttakoon Hänen Henkensä sade kylvömaata, niin että alamme kasvaa hedelmää emme vain tätä elämää, vaan myös iäisyyttä varten. Oppikaamme ajallisten huolten, kiireitten ja omasta mielestämme tärkeiden tehtäviemme yli tähyämään toivon siivin sinne, missä Herran edessä iloitaan, niin kuin elonaikana iloitaan. Silloin toteutuu Jesajan lupaus, jonka jo äsken kuulimme lukupulpetista: "Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän" (Jes. 55: 10-11). Otamme Jumalan sanan vastaan, kun nousemme nyt yhdessä tunnustamaan kristillisen uskomme.
----
Saarna Kangasniemen kirkossa 10.3.2019
1. Paastonajan sunnuntai Matt. 4: 1-11
Terveisiä teille kaikille Eliina Heinoselta. Hän olisi tosi mielellään tullut tänne Kangasniemelle, mutta hän on niin huonossa kunnossa, ettei se ole mahdollista. Tunnen Eliinan hyvin jo pitkältä ajalta. Eliina on evankelista. Hänen julistuksensa sanoma on neuvoa pelastuksen tie. Hän haluaa toimia sen hyväksi, että mahdollisimman moni pääsisi taivaaseen. Siksi ajattelin tähän saarnaan alkuun ottaa jotain sellaista mikä on tyypillistä juuri Elinalle.
Huonomaineinen mies matkusti bussissa. Hän huomasi, että eräs evankelista nousi bussiin. Hän seurasi evankelistaa, joka istuutui hänen vierelleen, koska muita tyhjiä paikkoja ei juurikaan löytynyt bussista. Kuinka ollakaan evankelista alkoi keskustelemaan miehen kanssa. Mies tokaisi hänelle: "Mitäs minä syntinen". Siihen evankelista vastasi: "Onnittelen sinua! Hyvä, että sanoit olevasi syntinen". Mies hämmästyi paljon näistä sanoista. Evankelista jatkoi: "Jeesus on kaikkien syntisten Vapahtaja. Jos haluat, voit rukoilla, että Jeesus tulisi sinunkin elämääsi". Mies vastasi siihen: "Totta kai minä haluan". Hetken keskusteltuaan he rukoilivat yhdessä. Evankelista neuvoi miestä toistamaan perässään niin sanotun syntisen rukouksen. Sillä hetkellä miehelle kirkastui Jumalan armo. Hän lähti bussista muuttuneena miehenä. Sen jälkeen hän sai todistaa monille uudesta elämän suunnasta ja se puhutteli monia ihmisiä.
Tämän sunnuntain aiheena on Jeesus, kiusausten voittaja. Lähtökohtana kiusauksille on kaksi ikävää totuutta. Ensinnäkin sielunvihollisen olemassaolo. Paastonajan Raamatun teksteissä kuvataan mm. sitä, miten Jeesus on voittanut sielunvihollisen ja kaikki pahat henkivallat. Tapaamme myös ihmisiä, jotka eivät usko näkymättömään maailmaan. Emme näe silmillämme kaikkia asioita, esimerkiksi sähköä, ajatusta, henkeä ja ilmaa. Henkivallatkin ovat näkymättömiä, mutta vaikutuksiltaan todellisia.
Toinen ikävä totuus on synti. Sekin helposti torjutaan ja kielletään. Saatetaan jopa sanoa, että kaiken pitäisi olla luvallista ja puhuminen synnistä on vanhanaikaista. Varsinaisesti synti ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan sydämen luopumista Jumalasta. Ihmisen syntiongelmaa ei ratkaista kieltämällä se, vaan sen ongelman on jo ratkaissut Jeesus Kristus. Vain syntien anteeksisaamisen kokemus antaa rauhan ja vapauden ihmisen sisimpään.
Jokainen ihminen joutuu kiusaukseen. Päivän evankeliumi kuvaa kuinka Jeesustakin kiusattiin. Kiusaus on meille sellainen asia, missä olemme heikkoja. Hebrealaiskirjeen sana on rohkaisee meitä kiusausten keskellä: "Sen tähden, että hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa" (2:18). Jumala haluaa nostaa langenneen ylös. Tämä on lohduttava lupaus. Meille on tuttu Isä meidän -rukouksesta lause "Älä saata meitä kiusaukseen". Martti Luther selittää tätä näin: "Me emme voi välttyä joutumasta hyökkäyksen kohteeksi, mutta me rukoilemme, ettemme lankeaisi ja menehtyisi kiusaukseen".
Kerran eräs nuori julistaja kertoi mahtipontisesti omasta voittoisasta uskonelämästään. Silloin kokeneet seurakuntalaiset tuumivat, ettei sielunvihollinen ole vielä kiusannut ja koetellut häntä. Hän kuvasi uskonelämää katonharjalla kulkemiseen. Jos astut sivulle, kaadut ja putoat. Siihen seuraava puhuja totesi: Uskonkilvoitus on oikeastaan päinvastoin montun pohjalla kulkemista. Jos lähdet kapuamaan montun seinämää ylöspäin, putoat aina takaisin montun pohjalle. Mutta niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä olisi Jeesus syntisten Vapahtajana.
Joskus todellakin saatamme tavata kristittyjä, jotka sanovan elävänsä voittoisaa pyhityselämää ilman syntiä. He esiintyvät voitonvarmoina ja saattavat kerätä toisten ihailua. He saattavat halveksien katsoa niitä, jotka lankeavat syntiin. On suuri erehdys, jos ihminen luulee tulleensa niin pyhäksi ihmiseksi, ettei enää tee syntiä. Ehkä hän voi välttää joitakin paheita, mutta todellisuudessa tämmöisen omatekoisen pyhityksen takana on sokeus omalle pahuudelle.
Sana kiusaus tarkoittaa ensinnäkin sitä, että Jumala koettelee ihmisen uskon aitoutta. 5. Mooseksen kirjassa sanotaan: "Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne" (13:3). Tällaisessa tilanteessa ihminen saattaa langeta, vaikka tällaisen koetuksen tarkoituksena on vahvistaa ihmisen hengellistä elämää. Juuri tämäntapaiseen kiusaukseen liittyy Paavalin sana 1. Korinttilaiskirjeessä: "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, että voitte sen kestää" (10:13).
Tutumpi merkitys kiusaus -sanalle on houkutus pahaan. Kiusaaja viettelee ihmistä vääryyteen ja eroon Jumalan yhteydestä. Hän lähestyy ihmistä ovelasti verhoamalla pahan kauniiseen asuun eikä ilmoita mitä haittaa väärästä teosta saattaa seurata. Jos ihminen kuuntelee kiusaajan ääntä, hänen arvostelukykynsä sumenee ja hän saattaa langeta jopa järjettömiin tekoihin kiusauksen lumoissa. Ihminen näkee vain hyödyn, ei pahuuden mukanaan tuomaa tuhoa. Kiusauksessa toistuu aina sama kaava, mikä tapahtui aikojen alussa paratiisissa ensimmäisessä kiusauksessa Aatamille ja Eevalle.
Kiusaus on aina houkutteleva ja siksi ihminen helposti lankeaa sen ansaan. Mitä köyhemmäksi tulemme hengellisesti, sitä enemmän näemme sydämen saastaa. Se ei tarkoita, että tulisimme huonommiksi kristityiksi, vaan meidän itsetuntemuksemme kasvaa. Tiedostamme oman syntisyytemme. Heikkouden tuntiessamme saamme jättäytyä kokonaan Kristuksen armon varaan. Kristinopin mukaan pyhitys kasvamista synnin ja armon tuntemisessa. Saamme havaita, että pelastuksemme on riippuvainen Kristuksesta, ei omista ansioistamme.
Päivän evankeliumi neuvoo meitä, miten kiusaus kohdataan. Jeesus käyttää Jumalan sanaa. Kiusaus on hänelle erityisen vaikea, koska myös kiusaaja siteeraa Raamattua. Jumalan sanan tutkiminen ja oppiminen antaa valmiuksia Jumalan sanan oikeaan käyttämiseen sekä kiusausten ja eksytysten voittamiseen. Paavali kirjoitti nuorelle Timoteukselle: "Pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa eksyttäen ja eksyen. Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma...pyhät kirjoitukset voivat tehdä sinut viisaaksi, niin, että pelastut uskon kautta... Jokainen... kirjoitus on hyödyllinen opetuksesksi, nuhteeksi, ojennuksesksi, kasvatuksesksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään" . Kannatta siis lukea ja kuunnella Jumalan sanaa. Se antaa myös eväitä kiusauksien varalle.
Jeesus on meille esikuva kiusausten kohtaamisessa. Sen tähden, että hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa. Hän voitti kiusaukset ja pahan vallan meidän puolestamme. Saamme tarttua hänen tarjoamaan armoon ja voittoon Hebrelaiskirjeen lupaukseen luottaen: "Käykää siis rohkeasti armonistuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan" (4:16).
----
Saarna Kangasniemen kirkossa 17.3.2019
2. paastonajan sunnuntai, Matt. 15: 21-28
Evankeliumissamme naisella on suuri hätä tyttärestään ja hän kääntyy Jeesuksen puoleen. Nainen suorastaan huutaa hätänsä, muuta hän ei saa mitään vastausta. Nainen ei hellitä. Hän tietää sen, että Jeesus voi auttaa. Olihan Jeesus auttanut niin monia ihmisiä. Uutinen Jeesuksesta oli kiirinyt myös Tyroksen ja Sidonin seudulle. Tuntuu suorastaan erikoiselta, kun nainen yhä uudelleen kutsuu Jeesusta, niin tämä torjuu hänet. Nainen jopa kuulee halventavan sanan koira. Koira oli juutalaisten pakanoista käyttämä haukkumanimitys. Nainen ei loukkaannu tuosta halventavasta tuomitsemisesta, vaan suostuu olemaan koira, arvoton, kelvoton ja syntinen. Hänelle on tärkeintä, että Jeesus on vastannut hänelle. Jos kerran Jeesus puhunut hänelle, toivo ei ole mennyt. Avunpyytäjän kekseliäisyydellä nainen mukautuu tilanteeseen ja tarttuu siihen kuin hukkuva oljenkorteen ja lausuu: "Saavathan koiratkin muruja". Hänellä on vain yksi ajatus: Hän itse on hätä ja Jeesus on apu. Ja me olemme toisiamme varten. Ja hänen pyyntönsä ja Jeesuksen vastaus sopivat yhteen. Rukous on kuultu. Ja hän saa kuulla Jeesuksen sanat: "Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot".
Intialainen Rabi Maharaj eli monijumalisessa hindulaisessa kulttuurissa. Kerran hän joutui suureen hengenvaaraan. Kobrakäärme oli iskemäisillään häntä. Silloin hän muisti, kuinka hänen äitinsä oli hänelle kerran neuvonut: "Jos joskus olet todellisessa vaarassa eikä mikään muu näytä auttavan, voit vielä rukoilla yhtä jumalaa. Hänen nimensä on Jeesus". Ja hän rukoili: "Jeesus, auta minua". Suureksi hämmästykseksi käärme perääntyi saman tien. Tämä tapahtuma johti hänet Jeesuksen tuntemiseen omana henkilökohtaisena Vapahtajana. Kanaanilaisen naisen epätoivoinen hätähuuto tyttärensä vaivaavasta riivaajasta kuuluu tänäkin päivänä vihlovana hindujen, buddhalaisten, muslimien ja luonnonuskontojen keskuudesta. Maailma on pienentynyt niin paljon, että tieto Jeesuksesta Kristuksesta on kulkeutunut kaikkiin maihin. Kristillisillä kirkoilla on aivan ainutlaatuinen sanoma. Nyt tarvitaan kristittyjen todistusta Jeesuksesta, joka voi auttaa ja joka on maailman ainoa toivo. Uuden liiton Israelin, eli kristinuskon kadonneita lampaita ovat ne, jotka ovat eronneet kirkosta tai vieraantuneet kristinuskosta. Niitä ovat nekin, jotka ovat eksyneet harhauskontoihin ja pettyneet. Yksi ja toinen voi elämässään joutua sellaiseen umpikujaan, jossa ateismi, vapaa-ajattelijoiden ideologia tai muu ei-kristillinen virtaus ei auta. Silloin huudetaan Jeesuksen puoleen. Paluutie hengelliseen kotiin on näin löydettävissä.
Sinä ja minä olemme tuo nainen ja Jeesus on sama Jeesus. Tunnemme umpikujamme, mutta Jeesus on olemassa. Siksi saamme rientää Jeesuksen luokse ja rukoilla "Herra, armahda minua". Nainen on meille hyvä esikuva, että Jeesukseen kannattaa luottaa, vaikka hän välillä voi koetellakin uskoamme. Mutta me olemme helposti umpikujassa. Uskomme on vajavaista eikä rukouksiamme kuulla. Joskus tuntuu, että Jeesus torjuu meidät. Muista silloin kanaanilaista naista. Kun huudat Kristusta ajatellen 'minä olen hätä, Jeesus on apu ja me olemme toisiamme varten', elämäsi uudistuu. Toimi niin kuin tuo nainen. Älä taistele tilannettasi vastaan, vaan luota Jeesukseen. Jumalalla on vain yksi ajatus. Se on tämä: Sinä olet hänelle rakas. Siksi hän voi koetella uskoasi, että oppisit turvautumaan häneen, joka on auttajasi.
Erikoista evankeliumikirjoissa on se, että vain kaksi kertaa Jeesus kehuu kohtaamansa ihmisen uskoa. Toinen kerta oli roomalaisen sadanpäällikön eli komppanianpäällikön kohtaaminen, kun hänen palvelijansa oli sairaana ja toinen tämä kanaanilaisen naisen hätä tyttärensä puolesta. Molemmillakin kerroilla parannettava ei ole paikalla, vaan Jeesus suorittaa niin sanotun kaukoparantamisen. Erikoisinta Jeesuksen kehumissanoissa on se, että sekä roomalainen upseeri että kanaanilainen nainen ovat pakanakansojen edustajia. Jeesus jopa sanoo sadanpäällikön kohdattuaan, ettei hän ole kenelläkään israelilaisella tavannut näin suurta uskoa. Sekä sadanpäällikkö ja kanaanilainen pitivät itseään vähäarvoisena. Sadanpäällikkö, jolla oli paljon sotilaita alaisenaan, jopa sanoo: "Herra, en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee" (Matt. 8:8). Vastaavasti kanaanilainen nainen tyytyväisenä suostui siihen, että häntä verrattiin halveksittuun koiraan. He eivät pitäneet itseään suurina, mutta Jeesus kehuu heidän uskoaan suureksi. Evankeliumimme sanoma on lohduttava niille, jotka kokevat olevansa ulkopuolisina ja halpa-arvoisena. Aito usko ei korota ihmistä, vaan Jeesusta. Me saatamme erehtyä mittaamaan ihmisten uskoa, mutta vain Jumala näkee ja tuntee ihmisten sydämen. Vain hän on vanhurskas tuomari. Vahvistakoon Jumala uskoamme häneen. Jeesus on auttajamme.
----
Saarna 31.3.2019 Kangasniemen kirkossa
4. paastonajan sunnuntai, Joh. 6: 1-15
Ben oli aivan mahdottoman ilkeä poika. Hän oli aina pahanteossa. Hän eli äitinsä kanssa ja hänen äitinsä oli jo aivan väsynyt poikansa huonoon käytökseen.
Sattuipa siinä naapurin rouva käymään tämän äidin luona. Hän kertoi kuulleensa aivan ihmeellisestä nasaretilaisesta miehestä, jota kutsuttiin Jeesukseksi. Hän oli kuullut, että tämä Jeesus teki hämmästyttäviä tekoja ja puhui ihmeellisiä asioita. Nyt tämä Jeesus on juuri saapunut meitä lähelle vuoren rinteelle. Lähtisitkö kanssani katsomaan häntä, naapurin rouva kysyi Benin äitiä mukaansa. Mutta tämä sanoi, ettei ehdi, koska leipominen on kesken.
Naapurin rouva näki Benin ja kysyi häntä mukaan katsomaan ihmeellistä Nasaretin miestä. Äiti ehdi jo pelätä, että Ben vastaa hänelle hyvin ilkeästi. Ihme kyllä, Ben vastasi ihan kauniisti, että kyllä hän voisi lähteä mukaan. Hän oli juuri ottamassa leipiä uunista ja laittoi niistä Benille evääksi viisi pientä ohraleipää sekä lisäsi eväskassiin vielä kaksi paistettua kalaa.
Kun he saapuivat vuoren rinteelle, he näkivät valtavan määrän ihmisiä kuuntelemassa Jeesuksen puhetta. He istuutuivat nurmikolle toisten joukkoon. Normaalisti Ben olisi tässä tilanteessa ollut pahan teossa, esimerkiksi härnännyt toisia risuilla tai heitellyt ohdakepalloja toisten päälle. Mutta nyt Ben kuunteli ihan rauhallisesti Jeesuksen julistusta. Tämä Jeesuksen puhe on tosi mielenkiintoista, hän ajatteli. Ihmiset eivät koskaan olleet kuulleet näin suurenmoista puhetta. Jeesus puhui niin ihmeellisesti monta tuntia, etteivät ihmiset ollenkaan huomanneet ajan kulua. Lopulta kaikki huomasivat olevansa nälissään.
Ben näki, kuinka galilealaisia kalastajia keskusteli Jeesuksen ympärillä ja kuuli heidän keskustelevan, miten tämä suuri ihmisjoukko voitaisiin ravita. Silloin yksi kalastajista tuli hänen luokseen ja halusi nähdä, mitä Benillä oli eväskassissaan. Normaalisti Ben olisi tässä tilanteessa sanonut jotakin rumaa, mutta nyt hän näytti tälle omat eväänsä. Sen jälkeen tämä kalastaja meni Jeesuksen luokse ja kertoi hänelle Benin eväistä. Silloin Jeesus tuli Benin luo ja kysyi hyvin ystävällisesti Beniltä: Saanko minä lainata sinun eväitäsi? Ja ihme kyllä Ben vastasi ihan kauniisti Jeesukselle, että kyllä saat ottaa evääni. Sitten Jeesus käski ihmisiä istumaan paikoilleen. Hän otti käteensä Benin eväät ja piti ruokarukouksen. Sen jälkeen hän käski opetuslapsiaan jakamaan hänen eväänsä tälle suurelle ihmisjoukolle. Aina yhä uudelleen he ottivat hänen eväkassistaan leipää ja kalaa. Ja ihme kyllä ne eivät koskaan loppuneet. Benkin kiikutti niitä vuoren rinteellä oleville ihmisille. Hänen eväänsä, viisi leipää ja kaksi kalaa, riitti noin 5000 miehelle ja oli siellä lisäksi myös naisia ja lapsia. Kun kaikki oli ravittu, Jeesus käski kerätä kaikki ruuan tähteet talteen ja niistä kertyi 12 täyttä korillista. Ihme oli hämmästyttävä, sillä viidestä leivästä ja kahdesta kalasta tuli moninkertainen määrä tähteitä.
Tuona päivänä tapahtui kaksi suurta ihmettä. Ensimmäinen oli se, että Jeesus ruokki suuren kansanjoukon Benin eväillä ja toinen oli se, että Ben muuttui. Hänestä tuli kunnon poika, kun hän kohtasi Jeesuksen.
Jumalan ihmeet kuuluvat kristinuskoon. Me voimme odottaa Jumalalta suuria. Liberaaliteologia on aikamme suurin eksytys. Liberaaliteologia vesittää Jumalan sanan. Se ei käsitä Jumalan suuria tekoja. Liberaaliteologit eivät usko Jeesuksen neitseestä syntymiseen ja ylösnousemukseen. He selittävät tämän Jeesuksen ruokkimisihmeen, että kun Jeesus siunasi tämän pojan eväät, ihmiset rohkaistuivat avaamaan omat eväspussinsa ja söivät omat eväänä. Siellä missä on lähdetty seuraamaan liberaaliteologisia käsityksiä, ihmiset etääntyvät Jumalasta, Raamatun sanasta ja uskosta. Silloin on myös olemassa vaara, että seurakuntaelämä näivettyy ja tulee hengettömäksi. Elävässä kristinuskossa tunnetaan Pyhän Hengen voima ja nähdään Jumalan suuria tekoja jopa meidänkin keskellämme. Aidossa uskossa Jeesus on yhtä todellinen meidän keskellämme kuin Raamatun lehdillä. Elävässä kristinuskossa seurakunnat kasvavat ja menestyvät.
Päivän evankeliumi kehottaa meitä myös jakamaan omastamme. Poika antoi eväänsä Jeesuksen käyttöön ja se riitti ravinnoksi tuhansille. Samoin mekin saamme avata oman eväsreppumme ravinnoksi miljoonille köyhyydessä ja nälässä oleville. Saamme ulottaa apumme sinne, missä ei aina ole jokapäiväistä leipää. Viimeisen tuomion kuvaus on puhutteleva. Siinä sanotaan muun muassa: Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Ja niin edelleen siinä mainitaan kaikki jokapäiväisen elämän avun tarpeet, joita voimme antaa puutteen alaisille.
Jeesus on elämän leipä. Ravinto on ihmiselle ihan välttämätöntä. Samoin yhteys Jeesukseen on meille ratkaisevan tärkeää. Tänään meillä on taas mahdollisuus syödä Jeesuksen antamaa leipää, kun polvistumme Herran Pyhälle Ehtoolliselle. Hänen ruumiinsa ja verensä ateria ravitsee meitä, että säilytämme uskonyhteyden Vapahtajaamme. Ehtoollinen on lahja. Siinä ei ole meidän omaa ansiotamme. Ehtoolliselle tullessa meillä ei ole Jeesukselle tuotavana omaa hyvää, vaan sinne tulemme syntikuormamme kanssa. Saamme käydä syntisinä ihmisinä Jumalan armon ja anteeksiantamisen pöytään. Ehtoollisen saatuamme saamme vastaanottaa armon ja syntien anteeksiantamuksen vakuutuksen: Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri on meidän edestämme annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.
----
Saarna 7.4.2019 Kangasniemen kirkossa
5. paastonajan sunnuntai, Hebr. 9: 11-15
Koulussa oli kerran äidinkielen tunnilla ainekirjoitus. Eräs oppilas kirjoitti aineen aiheesta Jos olisin Jumala. Hän kuvasi siinä, kuinka hän ei ymmärrä kristinuskon Jumalan tapaa ilmoittaa itsestään ja teoistaan. Jumala jää hänen mielestään näkymättömäksi ja tuntemattomaksi. Jos hän olisi Jumala, hän joka puolella markkinoisi itseään. Internet, televisio ja radio olisivat täynnä tietoa Jumalan olemassaolosta. Niissä olisi räikyviä mainoksia: Olen Jumalasi, voit rukoilla minua. Tällä tavalla ajattelee ihminen. Rippikoulussa kun puhutaan Jumalasta, olen monesti törmännyt nuoren ajatukseen: Minun on vaikea uskoa Jumalaan, koska en voi nähdä häntä.
Jumala toimii eri tavalla kuin luulemme. Jumala toimii yllättävä tavalla. Meille ei tulisi mieleenkään toimia sillä tavalla kuin hän tekee. Jumala ei painosta, ei puhu toisten yli tai pakota. Jumala ilmoittaa sanomansa rakastamalla meitä. Hän on valinnut itsensä uhraamisen tien. Hän uhraa ainoan poikansa, jotta me pelastuisimme. Ja tämän hän tekee, koska hän rakastaa meitä.
Raamattu kertoo, kuinka Mooses johdatti Israelin kansan luvattuun maahan. Matkan aikana se sai telttakankaasta rakennetun ilmestysmajan. Se oli sen ajan jumalanpalvelusrakennus ja Jumalan kohtaamisen paikka. Siinä oli esipihan ja pyhän huoneen lisäksi kaikkein pyhin, jonne pääsi vain ylimmäinen pappi kerran vuodessa suurena sovituspäivänä. Kaikkein pyhimmässä oli puinen arkku, jota kutsuttiin liitonarkiksi. Sen kullattua kantta kutsuttiin armoistuimeksi ja sen molemmillakin puolilla oli enkelit. Äsken kuultu Hebrealaiskirjeen lukukappale kuvaa kuinka Israelissa suurena sovituspäivänä ylimmäinen pappi meni kaikkein pyhimpään uhrieläimen veren kanssa ja vihmoi uhrieläimen veren liitonarkin kannelle. Myöhemmin Israelilaiset saivat rakennettua Jerusalemiin temppelin ja tämä uhritoiminta keskittyi sen jälkeen sinne.
Näytän teille tässä saarnassa kaksi kuvaa. Voi olla, että te siellä taempana olevat ette näe näitä kuvia, mutta ainakin te tässä edessä olevat rippikoululaiset näette nämä kuvat. Tässä on läpileikkaus ilmestysmajassa olleesta liitonarkista. Sen kultaisen kannen molemmin puolin oli enkelit siipineen. Liitonarkin sisällä säilytettiin kolmea esinettä, jotka liittyivät tiettyihin Israelin kansan tapahtumiin, joissa kansa luopui Jumalan tahdosta. Näin näistä esineistä tuli synnin symboleita. Liitonarkin sisällä säilytettiin 1. Lain tauluja, koska ihmiset olivat rikkoneet Jumalan käskyt ja pyhyyden. 2. Manna-astia. Jumala antoi erämaassa kansalleen joka päivä ruokaa. He söivät mannaa. Manna-astia kuvaa sitä, että kansa alkoi napisemaan erämaassa ja luopui Jumalan huolenpidosta. 3. Aaronin lehtiä versova sauva. Kansa halusi valita uuden johtajan Mooseksen ja Aaronin tilalle. Mies, jonka sauva versoi lehtiä, oli Jumala haluama johtaja. Aaronin sauva muistutti siitä, että ihmiset olivat hylänneet Jumalan johdatuksen. Jumala näki uhrieläimen veren liitonarkin kannessa ja se peitti alleen synnin symbolit. Näin oli kansan synnit sovitettu.
Hebrealaiskirje, jonka tekstin pohjalta nyt saarnaan, yhdistää vanhan ja uuden liiton. Vanha liitto oli ennen Jeesusta. Siinä yhä uudelleen uhrattiin viattomia eläimiä ihmisten syntien sovitukseksi ja niiden veri vihmottiin liitonarkin kannelle eli armoistuimelle. Uudessa liitossa yhden ainoan viattoman ihmisen, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, kertakaikkinen uhraaminen ristinpuulla sovitti koko maailman synnit. Hebrealaiskirje rohkaisee meitä uuden liiton kansaan kuuluvia: Käykäämme uskalluksella armoistuimen eteen, että löytäisimme laupeuden ja armon avuksemme oikeaan aikaan." Se mitä tapahtui vanhassa liitossa kaikkein pyhimmässä suurena sovituspäivänä, oli esikuvallista ja lupausta siitä, mitä tapahtui silloin kun Jeesus vuodatti verensä Golgatan keskimmäisellä ristillä. Pitkäperjantai on uudessa liitossa vastaava suuri sovituspäivä.
Jeesuksen kuollessa ristillä Jerusalemin temppelissä kaikkein pyhimmän tarkasti peittävä paksu esirippu repesi kahtia ja kaikkein pyhin tuli näkyviin. Nyt on kaikilla vapaa pääsy kaikkein pyhimpään, koska Jeesus on täydellisesti sovittanut syntimme. Uudessa liitossa Jeesusta kutsutaan välimieheksi syntisen ihmisen ja pyhän Jumalan välillä. Tässä kuva, joka havainnollistaa tätä asiaa. Peitän ensin tämän kuvan keskiosan. Ilman Jeesusta Pyhän Jumalan viha kohtaisi ihmisen hänen syntiensä takia. Nyt näette tämän kuvan kokonaan. Jumalan viha kohdistuukin välissä olevaan ristiinnaulittuun Kristukseen. Aivan niin kuin vanhassa liitossa veri armonistuimella peitti synnin symbolit, nyt uudessa liitossa Jumala näkee Jeesuksen veren ristillä ja se peittää meidän syntimme. Olemme ristin takana pelastettuja. Kolmiyhteisen Jumalan rakkaus ja pelastustyö syntistä ihmistä kohtaan on kuvattu uskontunnustuksessamme. Uskontunnustuksessa saamme turvautua Jumalan meille lahjoittamaan pelastukseen. Nousemme nyt tunnustamaan uskomme.
----
Saarna Kangasniemen kirkossa 21.4.2019
Pääsiäinen, Luuk. 24: 1-12
Pääsiäisen iloa teille kaikille. Jeesus on totisesti ylösnoussut. Tänään koko kristikunta kaikkialla maailmassa riemuitsee Jeesuksen tuomasta voitosta kuolemasta ja uudesta elämästä.
Jeesuksen ystävissä oli naisia, jotka uskollisesti kulkivat Herransa perässä vielä silloinkin, kun Jeesus oli ristiinnaulittu. He seurasivat mihin Jeesus haudattiin ennen sapatin alkua. Hautaaminen tapahtui niin kiireesti, ettei ruumista ehditty voidella tuoksuvilla öljyillä. Vain käärinliina saatiin ruumiin peitoksi. Siksi naiset kiirehtivät haudalle aikaisin sunnuntaiaamuna. Jeesuksen haudan suulle oli vieritetty iso kivi. Naiset pohtivat miten he saisivat kiven vieritettyä haudan suulta. Naiset olivat menossa kuolleen Jeesuksen luokse. He eivät aavistaneet mitä haudalla oli tapahtunut hetkeä aikaisemmin.
Kun naiset tulivat haudalle, he hämmästyivät suuresti. Kivi oli vieritetty pois haudan suulta. Naiset kurkistivat haudan sisälle ja olivat ihmeissään, kun eivät löytäneet Jeesuksen ruumista. Sitten enkelit ilmestyivät heille ja kertoivat, että Jeesus on noussut kuolleista ja hän on elossa.
Naiset kokivat pääsiäisaamuna jotakin aivan ainutlaatuista. Näin mekin olemme jo varhain aamulla nousseet ylös ehtiäksemme tänne kirkkoon kuulemaan ilosanomaa Jeesuksen voitosta ja ylösnousemuksesta. Jeesus elää ja hän on Pyhän Henkensä kautta seurakuntansa keskellä.
Pääsiäisaamuna ani varhain tapahtui suuri ihme. Ylösnousemus oli todellinen ilouutinen. Se oli aivan käänteentekevä tapahtuma koko maailman historiassa. Silloin alkoi kokonaan uusi maailmanaika, ylösnousemuksen aika. Kuoleman valta on kukistettu ja pääsy iankaikkisuuteen avattu.
Kun Jeesus oli ollut omiensa seurassa, hän oli kertonut heille tulevasta kärsimisestä ja kuolemasta. Ehkä se oli ollut silloin heille liian vaikeaa käsittää. Tapahtumat Jerusalemissa pääsiäisjuhlien aikaan etenivät Jeesuksen seuraajien mielestä murheellisesti. He kokivat, että kaikki toivo oli mennyttä, kun Jeesus oli ristiinnaulittu. Vasta uutinen Jeesuksen ylösnousemuksesta ja sen jälkeen ylösnousseen Vapahtajan kohtaaminen sai heidät ymmärtämään, mitä Jeesus oli tarkoittanut, kun hän oli puhunut tulevasta kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Jumalan pelastussuunnitelma alkoi hahmottua heille. Näin piti kaiken tapahtua. Kaikki tapahtuivat Raamatun kirjoitusten mukaan.
On se mahtava juttu, että meillä kristityillä on pääsiäinen. Kyllä meiltä puuttuisi paljon, jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Seurakunta siis juhlii tänään ja kiittää Jeesusta kaikesta mitä hän on tehnyt. Tänään siis riemuitaan oikein sydämen pohjasta. Tänään saamme todeta Psalmin sanoin: Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt, iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä. Tähän päivään kuuluu ylistyslaulut, kuten esimerkiksi nämä laulun sanat: Jeesus on Herramme, nousi kuolleista ja nyt hän hallitsee. Kaikki kerran nähdä saa, joka kieli tunnustaa, että Jeesus Herra on.
Jeesus on voittaja. Jeesus on pelastaja. Jeesus elää. Tämä Jeesus elää -lause on ollut minulle itselleni merkittävä. Muistan kun nuorena olin mukana mukana valtakunnallisessa kesätapahtumassa Nuorten löytöretkellä. Siellä oli ohjelmassa riemullinen kulkue kaupungin kaduilla. Olin onnellinen kun sain kannettavakseni kylttiä jossa luki Jeesus elää. Olin kuusi vuotta aikaisemmin antanut elämäni Jeesukselle. Uskoon tultuani koin saavani vapauden, ilon ja rauhan sydämeeni sekä vahvan vakaumuksen: tästä uskosta pidän kiinni. Jeesuksen seuraajana on ollut mahtavaa elää.
Mikään maailman mahti ei voi tehdä tyhjäksi kristikunnan suurinta uutista tänään, että Jeesus on totisesti ylösnoussut. Ajattelimmepa asiasta mitä tahansa, pääsiäissanoma elää aina ja on totta. Kristus on totisesti ylösnoussut. Hän on pelastanut meidät. Hänen sydämensä tulvii rakkautta ja armoa. Hän tarjoaa meille voimaa, mitä tarvitsemme elääksemme ja parannusta tehdäksemme. Aina uudelleen meitä kutsutaan pääsiäisen loppumattomaan ihmeeseen mukaan. Rakas ystävä, sinäkin saat luottaa ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen.
Pääsiäinen ja kevät kuuluvat yhteen. Molemmissakin puhutaan uuden elämän ihmeestä. Näemme monien luonnon kasvien heräävän talven jälkeen taas eloon. Samoin myös ihmisen sydämessä voi syntyä uudelleen hengellinen elämä. Pääsiäisenä muistamme myös omaa kastettamme. Jumalan armo kohtasi meidät jo silloin. Jo silloin saimme Jeesuksen tuoman pelastuksen. Jos epäuskon talvi on vienyt meidät epäuskoon ja eroon Jumalasta, voi uskomme uudistua pääsiäisenä. Uuden elämän ihme näkyy luonnossa. Ja se voi toteutua myös meidän sydämessämme.
Pääsiäisen ilosanoma kertoo meille, että Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme. Todellinen pääsiäinen tapahtuu siellä missä syntinsä tunteva ihminen turvautuu Jeesuksen ristillä ansaittuun armoon, antaa elämänsä Jeesuksen käsiin ja lähtee seuraamaan ylösnoussutta Vapahtajaansa. Saat sanoa, vaikka nyt hiljaisessa rukouksessa: Rakas Jeesus, ota minut vastaan. Kiitos, että kuolit ristillä puolestani. Anna syntini anteeksi. Annan elämäni sinun käsiisi. Johdata minua taivaan tiellä. Jeesus sanoo: Joka tulee minun luokseni, sitä minä en heitä ulos. Uskontunnustus tuo julki kolmiyhteisen Jumalan koko pelastussuunnitelman meitä ihmisiä varten ja nousemme nyt tunnustamaan uskomme Nikean uskontunnustuksen sanoin.
----
Saarna Kangasniemen kirkossa 12.5.2019
3. su pääsiäisestä, Joh, 16:16-23
Marko, Hanna, äiti ja isä olivat mummolassa. Kävi niin, että äidin ja isänloma loppui ja Hanna, joka jo kävi koulua, joutui myös palaamaan kotiin. Marko jäi mummolaan pitemmäksi ajaksi lomailemaan. Vaikka Markolla oli kivaa mummolassa, iski hänelle koti-ikävä. Hän halusi päästä kotiin rakkaan äidin, isän ja Hannan luo. Ja kotona oli tutut lelut ja tuttu ympäristö.
Koti on lapselle ja aikuisellekin paras paikka maan päällä, ja kun olemme poissa kotoa, kaipaamme sydämessämme, että pääsemme sinne takaisin. Ja jos olemme taivaallisen Isämme lapsia, mikään ei ole luonnollisempaa kuin se, että odotamme ikävöiden pääsevämme siihen kotiin, joka yksin on ikuinen.
Näin äitienpäivänä on syytä korostaa, miten tärkeä äiti on kodissa. Hän tuo sinne aivan erityisen kodin hengen. Päivän evankeliumissa kerrotaan äidiksi pääsemisen ilosta synnytystuskien jälkeen. Lapsi hakee turvaa aina ensimmäisenä äidistään. Kiitollisin mielin saamme seurata jokaista äitiä, joka hoitaa kotia ja haluaa lastensa parasta. Iloitsemme myös isoäideistä, jotka monin tavoin ovat lapsiperheiden apuna.
Tämän pyhän aiheena kirkkovuodessa on 'Jumalan kansan koti-ikävä'. Kyllähän tuo vähän kaanaankieliseltä ilmaisulta kuulostaa, mutta tänään puhutaan taivasikävästä. Siihen viitataan Nuoren seurakunnan laulussa "Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää". Jumalaan uskova elää täällä maan päällä toteuttaen ajallista kutsumustaan Jumalan johdatuksessa, mutta päämäärä on taivaan koti, jonne hän voi täällä maailmassa ikävöidä.
Se mitä rakastamme paljon, sitä myös paljon ikävöimme. Onko sinulla ollut ikävä toista ihmistä? Eri ikäisillä ihmisillä voi olla ikävä. Lapsi saattaa matkoilla ollessaan ikävöidä kotiin, eri paikkakunnilla asuva seurusteleva pari kaipaa toistensa luo. Läheisen kuolema tuo kaipausta ja ikävää. Lyhytkin ero rakkaimmistamme, perheestämme ja ystävistämme, saattaa muodostua hyvin vaikeaksi. Onneksi jälleennäkemisen riemu on sitä suurempi, mitä hartaammin olemme kohtaamista odottaneet. Ilo tuttujen kasvojen näkemisestä pyyhkii pikaisesti pois sen ahdistuksen, jonka ero on aiheuttanut.
Miksi taivasikävästä puhutaan vähän? Onko jopa niin, ettemme tunne tarpeeksi hyvin Taivaan Isää. Onko niin, että kaipuumme hänen valtakuntaansa on heikkoa? Onko niin, ettemme odota Jumalan kohtaamista palavin sydämin. Onko niin, ettemme tarvitse Jumalaa? Tämä maailma sanoo: Miksi kaivata Jumalaa, kun sitä ei enää mihinkään tarvitse?
Evankeliumissamme Jeesus puhuu "vähästä ajasta". Kristitty on matkalla, kotimatkalla. On nurinkurista, jos hän unohtaa määränpäänsä. Silloin häntä alkaa kiinnostaa enemmän ajalliseen kuin ikuiseen elämään liittyvät asiat. Edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki on todennut, että "kristillisyytemme aitous on arvosteltavissa sen mukaan, miten paljon ajattelemme taivasta."
"Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen." Opetuslapsille oli vaikea ymmärtää Jeesuksen sanoja. Jos tämän päivän evankeliumi on meille vaikeatajuinen, oli se sitä myös opetuslapsille. He eivät olleet vielä kypsiä ymmärtämään Jeesuksen sanojen merkitystä. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus pysyivät heille vielä tuossa vaiheessa salaisuutena. He eivät tienneet, että ensiksi heitä kohtaisi ristinjuurella suru ja sitten tyhjällä haudalla ilo. Apostolin tehtävään valmistauduttiin kivun kautta, aivan kuten ihmislapsikin tähän maailmaan syntyy: "Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää."
Ennen Jeesuksen kuolemaa opetuslapset kuulivat ja näkivät Jeesuksen opetukset ja ihmeteot. He eivät käsittäneet, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Jeesus oli vielä hetken heidän edessään, mutta pian hän olisi poissa.
Evankeliumimme on Jeesuksen jäähyväispuheesta. Sitä seurasi pitkäperjantai, mikä toi heidän mieleensä epäuskoa, ahdistusta ja murhetta. Mutta sitä seurasi pääsiäinen, mikä puolestaan toi niiden tilalle näkemistä, uskoa ja iloa. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus muuttivat kaiken. Vasta sitten he käsittivät Jumalan pelastussuunnitelman toteutuneen. Kun Pyhä Henki vuodatettiin helluntaina, opetuslapset saivat ymmärryksen hengen. Silloin he näkivät Jeesuksen uudessa valossa.
"Kaiken uusin silmin näen nyt, näen nyt. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. Tänään Häneen uskon, näen aamuruskon. Päivä sarastaa, sarastaa." Nämä laulun sanat kertovat opetuslapseudesta ja uskosta kaiken oleellisen. Usko antaa uudet silmät. Uudet silmät nähdä se, kuka Jeesus oli ja on ja mitä hän on tehnyt puolestani. Vasta uskoon tultuaan ihminen näkee, miten kaikki asiat todellisuudessa ovat. Elämä saa uuden tulkinnan. Vaikeudet ja murheetkin on helpompi kantaa. Lisäksi Jeesus nostaa seuraajansa katseen ylös maan mullasta taivaaseen.
Siellä näkyy aamunsarastus, kun taas maahan katsoessamme saattavat näkyä vain omat kuraiset jalkineet maahan juuttuneina. Jopa kärsimys saa koitua siunaukseksi Jeesuksen yhteydessä, sillä usko antaa toivon pimeimpäänkin hetkeen. Jeesus pitää kiinni lupauksistaan ja hoitaa omiaan matkalla ikuisuuteen, taivaaseen. Sinne kaipaamme joko tiedostaen tai tiedostamatta.
Tärkeintä on usko Jeesukseen. Tärkeintä on pelastus. Tärkeäksi tulee näin myös Jumalan kansan koti-ikävä.
----
Saarna Kangasniemen alakoulujen kevätjumalanpalveluksessa 15.5.2019
Joh. 14: 1-6
Kouluvuosi on loppusuoralla ja kesäloma jo häämöttää. Tärkeää oli tulla kouluun oppimaan moni tärkeitä asioita ja kiva on sulkea koulun ovi vähäksi aikaa. Pääsemme ihailemaan kesän kauneutta ja nauttimaan kesän mahdollisuuksista. Varmasti myös te opettajat tykkäätte kesästä. Toivottavasti tuleva kesä on teille kaikille niin opettajille kuin oppilaille virkistävä ja antoisa kokemus.
Ehkä kesälomasta osa menee kotona auttaessa äitiä ja isää. Onhan kesässä paljon erilaisia työtehtäviä. Muistan itse, kun jouduin lapsena kitkemään vihannespenkkejä ja olemaan heinäpellolla. Eihän se helteisenä päivänä tuntunut mukavalta. Mutta kun päivän työ oli tehty, oli varsin virkistävää käydä uimassa ja sinne hävisi työn tuoma hiki ja rasitus. Kesääsi voi myös liittyä jokin leiri. Seurakunta järjestää tytöille ja pojille leirejä. Siinä on sinullekin yksi hieno mahdollisuus kesän vietossa.
Marko, Hanna, äiti ja isä olivat matkoilla. Äiti ja Hanna palasivat kotiin, koska äidillä alkoivat työt ja Hannan piti mennä kouluun. Isä ja Marko päättivät vielä jäädä muutamaksi päiväksi eräiden sukulaisten luokse. Vaikka siellä oli kivaa, alkoi Markolle tulla koti-ikävä. Oltiinhan jo useampi päivä oltu matkoilla. Eikä äiti ja Hannakaan olleet enää mukana. Yhä enemmän hän kaipasi takaisin kotiin tuttujen lelujen ja leikkien pariin. Ja vihdoin koitti se hetki, jolloin hän palasi isänsä kanssa rakkaaseen kotiin.
Tällä viikolla seurakunnassa puhutaan Jumalan lasten taivasikävästä. Me ihmiset täällä maan päällä olemme matkalla. Nyt olemme kulkeneet taas yhden taipaleen elämän matkasta, kun olemme käyneet koulua yhden vuoden. Kun elämämme päättyy, matkamme päämäärä on taivaan koti. Täällä maan päällä olemme saaneet erilaisia lahjoja Taivaan Isältä. Koti, perhe, ystävät, koulu, ruoka ja vaatteet ja työelämä ovat sellaisia. Meille on annettu myös erilaisia tehtäviä elämän matkan varrella. Lapsena ja nuorena on tärkeää käydä koulua. Aikuisena on tärkeää käydä töissä ja huolehtia kodin ja perheen elämästä. Kaikkein tärkeintä on se, että rukoilemme Taivaan Isää ja uskomme häneen.
Äsken kuultu Raamatun kohta on Jeesuksen jäähyväispuheesta oppilailleen. Siinä Jeesus antoi ohjeita oppilailleen, jotka olivat olleet hänen seurassaan kolmen vuoden ajan. Nyt hän opasti heitä tulevaa elämää varten, jolloin hän ei enää olisi heidän kanssaan. Hän rohkaisi heitä ja neuvoi miten lopullinen voitto, taivaan koti, saavutetaan. Nämä ovat tärkeitä elämänohjeita meillekin.
Kun minä olin teidän ikäinen, olin tyttöjen ja poikin leirillä, jossa laulettiin laulua, jonka sanat ovat tulleet juuri tästä Raamatun paikasta: Jeesus on tie, mi taivaaseen vie, ja totuus, elämä, on hänen nimensä. Jeesus on tie, mi taivaaseen vie. Elämän ja voiton tie.
----
Saarna Kangasniemen kirkossa 9.6.2019
Helluntaipäivä, Joh. 14: 23-29
Jeesus opasti oppilaitaan ja piti heille jäähyväispuheen ennen ristiinnaulitsemistaan. Tämä oli rohkaisuksi heille tulevien aikojen varalle, kun hän ei enää ole samalla tavalla heidän keskellään. Ennen kaikkea hän lupasi heille Pyhän Hengen, Puolustajan, olemaan heidän kanssaan maailmassa. Näin hänen seuraajansa eivät jääneet oman onnensa varaan, vaan Pyhä Henki on heidän opastajanaan elämän tiellä.
Näille oppilailleen Jeesus uskoi evankeliumin levittämisen hänen jälkeensä. Heidät varustettiin siihen Pyhän Hengen voimalla helluntaina. Opetuslasten toiminnan ansiosta ihmiset eri puolilla maailmaa voivat oppia tuntemaan Jeesuksen. Pyhän Hengen innoittamana on kerrottu ilosanomaa Jumalan Pojan pelastustyöstä. Se on synnyttänyt uskoa Jeesukseen.
Pyhä Henki muistuttaa Jeesuksen sanoista ja tuo Jeesuksen ihmiselle todelliseksi Vapahtajaksi. Pyhä Henki on ollut aina olemassa. Ensimmäinen helluntai ei ollut Pyhän Hengen vaan kristillisen seurakunnan syntymäpäivä.
Pyhä Henki toimii, kun Jumalan sana ja pyhät sakramentit pidetään esillä. Pyhä Henki siunaa Jumalan sanan mukaista hengellistä työtä. Tärkeintä on se, että sanaa levitetään. Ilman sanaa ei ole kristillistä kirkkoa. Jos Jumalan sana laiminlyödään, muuttuu kirkko pelkäksi laitokseksi.
Kun sanotaan: Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta, tarkoitetaan sitä, että hän ei korosta itseään ja antamiaan lahjoja, vaan viittaa lahjojen antajaan Jeesukseen. Tänä helluntaina Pyhä Henki haluaa kirkastaa Kristusta niin, että monien sydämissä usko Jeesukseen syntyisi ja vahvistuisi.
Monet pitävät Pyhän Hengen ymmärtämistä vaikeana asiana. Pyhä Henki voitaisiin määritellä näin: Hän on näkymätön Jeesus. Sama Jeesus, joka eli täällä maan päällä ihmisenä, on nyt keskellämme Pyhän Henkensä kautta. Kun Jeesus vaelsi ruumiillisesti maan päällä, hän oli sidoksissa aikaan ja paikkaan. Nyt Pyhässä Hengessä on Jeesus voi olla yhtä aikaa Jerusalemissa, Roomassa, New Yorkissa, Moskovassa tai Kangasnimellä. Ja kaikissa näissä paikoissa hän voi kirkastaa Jeesusta. Siksi miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa voivat joka päivä kääntyä Kristuksen puoleen ja uskoa häneen.
Mitä on Pyhän Hengen johdatus? Pyhä Henki auttaa meitä pysymään Jumalan sanassa. Vanha Katekismus ilmaisee asian näin: Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa. Meillä kaikilla on tästä kokemuksia. Jo varhain pyhässä kasteessa Pyhä Henki teki meistä Jumalan lapsia. Sen jälkeen olemme saaneet kristillistä opetusta ja yhä uudelleen Jumala on kutsunut meitä luottamaan häneen.
Pyhä Henki valistaa meitä lahjoillaan. Ehkä ensimmäiseksi mieleen tulevat armolahjat, kuten kielillä puhuminen, profetoiminen tai terveeksi tekemisen lahjat. Mutta varsinaisesti Pyhän Hengen lahjoja ovat itsetuntemus ja Jumalan tuntemus. Itsetuntemus on kaikkein vaikeinta. Pyhän Hengen vaikutuksesta ihminen oppii tuntemaan oman syntisyytensä. Tulee synnin hätä ja se johdattaa Jumalan tuntemukseen. Se vie ihmisen suurimpaan ihmeeseen, uskoon ja syntien anteeksisaamiseen.
Pyhän Hengen johdatus on jatkuva prosessi. Yhä uudelleen saamme kokea syntien anteeksisaamisen. Pyhä Henki johdattaa yhä syvempään itsetuntemukseen ja Jumalan tuntemukseen. Tätä me kutsumme pyhitykseksi.
Suuri vaara on se, ettei ole pyhitystä. Silloin ihminen itse on kaiken keskus ja Jumala jää syrjään. Epäusko valtaa mielen. Jeesuksen sanat unohtuvat. Yhä uudelleen me tarvitsemme Pyhän Hengen uudistavaa työtä elämässämme.
Jeesus lupasi Pyhän Hengen voiman opetuslapsilleen. Yksi Pyhän Hengen Hedelmistä on rauha. Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo: "Rauhan minä annan teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö". Pidin elämäni ensimmäisen julkisen hengellisen puheen juuri tästä Raamatun jakeesta ollessani ensimmäistä kertaa isoisena rippikoululeirillä.
Eräs vanha alkoholisti oli tullut uskoon monta vuotta sitten. Hänelle juuri tämä jae oli kaikkein rakkain Raamatun kohta. Hän, jos kuka, tiesi mitä maailma antaa. Jeesuksen lupaama pysyvä rauha sisimmässä rohkaisi häntä ja toi hänelle turvan.
Kaikki kristillinen elämä pyhästä kasteesta alkaen on Pyhän Hengen työtä. Jos ihminen löytää uskoon tultuaan uudelleen kadonneen yhteyden Jumalaan, hän saa sisimpäänsä rauhan. Rauha, jonka Jeesus antaa, on paljon enemmän kuin mitä tämä maailma voi antaa. Jeesuksen antama rauha on lahja. Jeesuksen tuoma pelastus on lahja. Pyhä Hengen työtä on se, että se toteutuu minun ja sinun elämässä.
----
Saarna Kangasniemen kirkossa 23.6.2019
2. su helluntaista, Luuk. 16: 19-31
Suuri juopa rikkaan miehen ja köyhän Lasaruksen välillä täällä maan päällä. Ja suuri juopa heidän välillään kuoleman jälkeisessä elämässä. Tätä vertausta on selitetty monella tavalla.
Ensinnäkin vertauksen rikasta miestä on tulkittu nykyajan rikkaaksi länsimaiseksi ihmiseksi ja Lasarusta kolmannen maailman köyhäksi. Koska vertaus puhuu myös tuonpuoleisesta kohtalosta, se tuo mieleen Jeesuksen opetuksen viimeisestä tuomiosta. Tämä Lasarus on meidän omatuntomme, joka muistuttaa meille niin kuin Jeesus viimeisellä tuomiolla: annatko nälkäiselle syötävää, janoiselle juotavaa, otatko vieraan kotiisi, vaatetatko alastoman, käytkö sairaiden ja vankien luona.
Toinen selitys tämä: Vertaus on kohdistettu Jeesusta vastustavia fariseuksia ja saddukeuksia vastaan. Fariseukset pitivät köyhyyttä Jumalan tuomiona ja suhtautuivat sen tähden nurjasti köyhiin avun tarvitsijoihin. Lisäksi he vaativat Jeesukselta ihmeitä, jotta he voisivat uskoa häneen. He kyllä näkivät Jeesuksen tunnustekoja, mutta ne eivät vaikuttaneet heihin millään tavalla. Vaikka joku nousisi kuolleista takaisin keskuuteemme kertomaan kuoleman jälkeisestä elämästä, ei se herätä uskoa. "Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta." Saddukeukset olivat oman aikansa liberaaliteologeja, jotka eivät uskoneet yliluonnollisiin asioihin, enkeleihin eivätkä kuoleman jälkeiseen elämään. Siksi he pyrkivät elämään rikkaina ja onnellisina tämän maanpäällisen elämän ajan, koska uskoivat kaiken päättyvän kuolemassa. Voidaan olettaa, että vertauksen rikas mies on saddukeus.
Kolmas selitys liittyy Lasaruksen nimeen. Tuo nimi tarkoittaa Jumala auttaa. Jumalan apu ja armo, johon Lasarus nimestään päätellen turvasi, olisi kyllä riittänyt sovittamaan myös rikkaan miehen synnit ja olisi varmaan auttanut niistä paljolti myös vapautumaan. Jotenkin säälittää evankeliumimme rikkaan miehen kohtalo. Tämän Raamatun kohta on niin puhutteleva, että sen edessä suorastaan vapisee. Rikkaalta puuttui se, mitä hän tuonelan vaivoista käsin asioita tarkastellessaan olisi pitänyt veljilleenkin välttämättömänä: Jumalan apuun turvautuminen, parannus ja usko. Rikkaan miehen synti oli Jumalan unohtaminen, hengellinen kuolema. Ja siitä johtui hänen itsekäs elämäntyylinsä. Rikkaalta mieheltä puuttui elämän perusta, luottamus Jumalaan ja hänen sanaansa. "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon." Köyhyys tai rikkaus eivät johda onneen tai onnettomuuteen, vaan me olemme Jumalan edessä ja matkalla Jumalan eteen. Ei ole mitään syytä kadehtia makeaa elämää, josta puuttuu Jumala, eikä kurjinkaan kärsivä ole säälittävä, jos hänen turvansa on Jumalassa.
Tämä vertaus muistuttaa meitä siitä, että tämä maanpäällinen elämä on lahja ja laina. Jumala on antanut meille kullekin elämän tehtävän ja lahjojaan sen suorittamiseen. On vaara kiintyä kaikkeen maalliseen ja katoavaan ja myös työhön ja huoliin, sillä tavoin, että kadotamme iankaikkisen päämäärän. Alastomina olemme tänne maailmaan syntyneet ja yhtä tyhjinä me täältä kerran lähdemme. Elämän arvot tulee arvioida iäisyyden valossa. Vain sillä on todellista merkitystä, millä on arvoa iäisyydessäkin. Vanha Katekismus opetti: Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Apostoli Paavali piti kaikkea maallista turhana Jeesuksen tuntemisen ja pelastuksen rinnalla.
Evankeliumimme opettaa, että uskon syntymisen paikka on täällä armon ajassa. Jesaja kirjoittaa: "Etsikää Herraa silloin kun hänet löytää voidaan, huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." Tässä elämässä tulee ottaa Jumalan apu ja armo vastaan. Vaikuttakoon Jumalan sana meissä niin, että saamme syntimme anteeksi ja pääsemme kerran taivaaseen. Meillä on aina oikeus tulla Jeesuksen luokse ja sanoa hänelle: "Rakas Jeesus, olen syntinen ja tarvitsen anteeksiantoa Sinulta. Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden. Kutsun Sinut nyt elämääni. Turvaudun Sinuun Vapahtajana ja haluan seurata Sinua." Jumala varmasti kuulee tällaisen rukouksen.
Varsinainen rikkautemme on Jumalan sana. Se on alati tarjolla. Itse olemme niin köyhiä, että kaikki on saamisessa. Olemme syntisinä kokonaan armon ja anteeksiantamisen sanan varassa. Ottakaamme tämän sana vastaan, kun nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme.
----
Saarna Kansis-keskuksessa Kangasniemellä 7.7.2019
4. sunnuntai helluntaista, konfirmaatiomessu, Luuk. 15: 1-10
Kerran eräs henkilö etsii illalla katuvalon alla kadottamaansa euron kolikkoa. Siihen tuli toinen kaveri, joka kysyi: Oletko varma, että rahasi putosi juuri tähän. Toinen vastasi: Ei se pudonnut tähän vaan tuonne, mutta tästä on valoisampaa etsiä. Ihminen saattaa etsiä elämää sieltä, missä sitä ei ole. Silloin hän on eksyksissä.
On se harmillinen asia, jos kadottaa jonkun tärkeän esineen. Tämä Luukkaan 15. luku kertoo kadonneista ja niiden löytymisestä. Samasta luvusta löytyy myös kertomus tuhlaajapojasta. Se kertoo, kuinka Taivaan Isääkin harmittaa se, jos kadotamme yhteyden häneen ja kuinka haluaa löytää meidät. Eräs hengellinen laulu kuvaa ihmisen eksymistä Jumalan luota: "Oi Jumala, siipeni murtuneet, ota käsiisi ihmeellisiin, olen lentänyt liian kauas, olen lentänyt eksyksiin." Kerran nimimerkki Tyttö kesästä kirjoitti lehden keskustelupalstalla: "Kuka olisi elämälleni laatinut tarkoituksen? Elämän ei tarvitse olla kuin hiekka, joka valuu käsistä norona maahan sormien välistä. On joku, joka on laatinut elämääsi varten suunnitelman. On joku. joka välittää sinusta. On joku, joka rakastaa sinua ehdoitta. Hän on Jeesus, koko maailman Vapahtaja. Jeesuksen kautta voidaan oppia tuntemaan Jumala. "
Tämän sunnuntain aihe on Kadonnut ja jälleen löytynyt. Olemme päässeet pelastettujen joukkoon jo pyhässä kasteessa, mutta moni ihminen on tänä päivänä eksyksissä. Nyt kerron esimerkin tosi elämästä, kuinka kadoksissa oleva voi tänäkin päivänä löytää tien takaisin Jumalan yhteyteen ja pelastukseen.
Pekka ja Veikko olivat parhaat kaverit. He kävivät samaa rippikoulua. Rippikoulun jälkeen Pekka innostui uskonasioista ja osallistui seurakunnan nuorten toimintaan. Pekasta tuli pappi, mutta Veikosta tuli ateisti. Heidän välinsä eivät rikkoutuneet, vaikka he ajautuivat erilaiseen maailmankatsomukseen. Koskaan he eivät väitelleet näistä elämän perimmäisistä kysymyksistä. Heitä yhdisti mahtavat kalareissut ja muutkin yhteiset harrastukset.
Sitten tämä ateistiystävä sairastui syöpään. Hän kutsui pappiystävänsä sairasvuoteensa äärelle. Silloin hän toi julki mitä hän oli koko ajan ajatellut: "Sisimmässäni olen aina tiennyt, että Jumala on olemassa, varsinkin silloin kun eniten uhosin, uhmasin ja rienasin Jumalaa. Elämäni on ollut suurta erehdystä ja harhaa. Nyt olen taipuvainen uskomaan häneen."
Hän kertoi löytäneensä kirjahyllystään aikoinaan rippikoulussa saadun Raamatun. "Ajatella, koko ajan minulla on ollut näin suurenmoinen kirja", hän jatkoi. Hän kertoi liittyneensä takaisin kirkkoon ja oli nolona siitä, että se tapahtui vasta nyt.
Pappiystävä sai antaa hänelle ehtoollisen. Jonkun ajan kuluttua hän toimi pappina tämän ystävänsä hautajaisissa. Kuolinilmoituksessa oli nämä Roomalaiskirjeen sanat: "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!"
Niin kuin kadonnut lammas ja hopearaha löytyivät, Jeesus haluaa löytää jokaisen hänestä vieraantuneen. Tarvitaan parannus, jotta syntinen voisi pelastua. Mutta se ei tapahdu omin voimin vaan Jumalan armon avulla. Monet olivat tuominneet syntisenä pitämiään ihmisiä. Se ei ollut heitä muuttanut. Sitten tuli Jeesus ja kohtasi ja meni syömään heidän kanssaan. Jeesus kohtasi ihmiset, ei ylhäältä päin vaan samalla tasolla ja rakasti heitä. Se muutti heidät. Rakkaus sai aikaan parannuksen ja uuden elämän.
Kaikki me teemme syntiä ja tarvitsemme anteeksiantamusta, jonka Jeesus antaa. Näin pääsemme kristinuskon pääasiaan. Siellä rippikoulussa totesin: Pääasia on se, että pääasia on pääasia. Siellä rippikoulussa opetin siinä yhteydessä mitä on armo. Se tulee neljän sanan ensimmäisistä kirjaimista. A = Ansioton, R = Rakkaus, M = Minun, O = Osakseni. Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus söi syntisten kanssa. Tänään hän tahtoo syödä meidän syntisten kanssa. Ehtoollisen armopöytä on katettu meille kaikille. Saamme sanoa Jeesukselle: Ota minut vastaan. Anna syntini anteeksi ja johdata elämääni. Jeesus sanoo: Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.