Puheita

Joulunajan puheita

Koulujen adventtihartauden puhe

Koko Jeesusta edeltävä aika on ollut suurta adventin aikaa. Jo ennen maailman luomista Jeesus lupasi Taivaan Isälle tulla pelastamaan koko maailman. Näin Jumalalla oli olemassa hyvä suunnitelma koko ihmiskuntaa varten. Luodessaan ihmisen Jumala tiesi, että tämä tulisi lankeamaan syntiin. Mutta Hän halusi luoda ihmisen rakkautensa kohteeksi. Kun ihminen lankesi syntiin, lausui Jumala jo silloin ensimmäisen lupauksen kerran syntyvästä Vapahtajasta.

Myös joulun vietossa jouluaaton ja joulupäivän peräkkäisyys osoittaa sen, kuinka Jumalan Pojan syntyi, jotta Hän antaisi kaikki syntimme anteeksi. Jouluaattona on Adamin ja Eevan, syntiin langenneiden ihmisten, nimipäivä ja välissä olevana jouluyönä kuulutettiin kaikelle kansalle ilosanoma maailman pelastajan syntymisestä. Ajallisesti näiden kahden tapahtuman välillä oli tuhansia vuosia. Koko tämä aika oli suurta adventin aikaa.

Vanha Testamentti kertoo Aabrahamista polveutuvan Israelin kansan vaiheista. Joku teistä on saattanut televisiosta joka sunnuntai seurata näistä tapahtumista kertovaa Raamattu -sarjaa. Israelin kansan keskuudessa oli profeettoja, jotka ilmoittivat Jumalan tahdon. Kun kansalla meni hyvin, se saattoi hylätä Jumalansa ja profeettojen äänen. Sen tähden se usein joutui ahdinkoon. Sen keskellä he kääntyivät Herran puoleen. Silloin profeetat julistivat heille lohdutuksen ja toivon sanoja. Näihin viesteihin liittyi myös lupaukset tulevasta Messiaasta. Valitun kansan uskonnolliseen elämään kuului uhrata eläimiä syntien sovitukseksi, kunnes koitti hetki, jolloin Jeesus kuoli kertakaikkisena uhrina meidän puolestamme. Monet odottivat, milloin Jumala lupaus Messiaan syntymisestä toteutuisi.

Monen sadan vuoden kuluttua eräänä päivänä enkeli ilmestyi Marialle, ilmoitti Jeesuksen syntymästä. Sen jälkeen hänen sukulaiselleen Elisabetille syntyi Johannes -niminen poika, joka isoksi kasvettuaan julisti Jumalan valtakunnan olevan lähellä ja valmisti näin tietä Jeesukselle. Marian päivää vietämme maaliskuussa yhdeksän kuukautta ennen Jeesuksen syntymää ja Johannes Kastajan syntymää muistelemme juhannuksena kuusi kuukautta ennen joulua.

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina alkaa kirkkovuosi, jossa käymme läpi Jeesuksen elämän tärkeimmät tapahtumat. Äsken kuultu evankeliumi kertoo siitä kuinka Jeesus toimittuaan kolme vuotta kansansa keskuudessa ratsasti Jerusalemiin. Vaikka koko kansa hurrasi Jeesukselle levittäen palmunoksia ja vaatteita hänen tielleen, ratsasti Jeesus Jerusalemiin kärsimään ja kuolemaan meidän puolestamme. Jeesuksen elämän tehtävä huipentui pitkäperjantaina Golgatan ristillä. Siksi tämä sama Raamatun kohta luetaan aina myös palmusunnuntaina, kun Jeesuksen kärsimysviikko alkoi. Pääsiäisaamuna Jeesus nousi haudasta, helatorstaina Hän astui taivaaseen ja helluntaina Hän lähetti omilleen Pyhän Hengen opastajaksi ja Puolustajaksi. Näin syntyi kristillinen kirkko, joka lähti viemään ilosanomaa Jeesuksesta kaikkeen maailmaan. Kirkkovuosi päätyy tuomiosunnuntaihin. Se kertoo, kuinka kerran kaikki loppuu. Ikuista on se, mitä on taivaassa.

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytämme yhden kynttilän ja laulamme Hoosianna, niin kuin ihmiset tervehtivät Jeesusta, kun Hän ratsasti aasilla. Toisena adventtisunnuntaina sytytämme toisen kynttilän ja kuulemme, kuinka Jeesus tulee myös kerran takaisin. Kolmantena adventtisunnuntaina palaa kolme kynttilä ja muistelemme Johannes Kastajaa, Jeesuksen edelläkävijää. Neljäntenä adventtisunnuntaina palaa neljä kynttilää ja silloin seurataan Marian ja Joosefin elämää ennen Jeesuksen syntymää. Adventin aikana puhutaan Jeesuksen tulemisesta luoksemme myös silloin, kun kokoonnumme hänen nimeensä. Adventtina odotamme joulua ja iloitsemme Jeesuksen syntymisestä.

----

Jeesus on tullut

Ensimmäisenä jouluyönä tapahtui maailman historiassa suuri hetki. Jumala syntyi ihmiseksi. Maailman mahtavat eivät aavistaneet mitään. He nukkuivat omissa linnoissaan ja palatseissaan. Maailman Vapahtajan syntymisestä jouluyönä ilmoitettiin vain vähäisille paimenille. Voisi kuvitella, että maailman Vapahtaja syntyisi parhaassa mahdollisessa synnytyssalissa taitavien kätilöiden ja lääkärien ympäröimänä. Mutta Jumalan suunnitelma toteutui yllättävällä tavalla. Hän valitsi maan hiljaiset ja alhaiset kokemaan ja näkemään uuden vaiheen alkua pelastushistoriassa. Hän valitsi vaatimattoman eläinsuojan poikansa synnyinpaikaksi.

Jouluevankeliumissa tapaamme ihmisiä, jotka elivät omien huoliensa ja murheittensa vaivaamina. Maria ja Joosef olivat vaatimattomista Galilean oloista. Paimenet olivat köyhiä ja vähäarvoisia, arkisen työn väsyttämiä ja hikisiä miehiä. Heidät kaikki Jumala halusi yllättää.

Paimenet olivat tehneet karua ja raskasta työtään jo vuosia. Välillä oli sadetta ja välillä taas auringon paahdetta ja yöt olivat kylmiä. Paimenet olivat yövuorossa samoilla kedoilla, missä kuningas Daavid oli nuoruudessa ollut paimenessa. Ehkä heillä oli jotakin tietoa profeettojen lupauksista, että Messias syntisi Daavidin sukuun Betlehemissä. Kuitenkin kaikki se, mitä he kokivat jouluyönä, tuli heille yllätyksenä.

Enkelin viesti paimenille sisälsi suuria lupauksia. Ensin hän sanoi: "Älkää pelätkö." Miten monien pelkojen ympäröimiä nuo paimenet olivatkaan. Esimerkiksi petoeläimet ja karjavarkaat olivat jatkuvana uhkana. Petoja vastaan he taistelivat henkensä kaupalla. "Älkää pelätkö", näin Jumalan sanansaattaja lähestyi heitä. Rauhan ja toivon lupaus oli tulossa.

Toiseksi enkeli ilmoitti: "Minä ilmoitan teille suuren ilon". Näiden miesten elämässä oli ollut hyvin vähän iloa. Heillä oli huono yhteiskunnallinen asema. Heitä halveksittiin muun muassa siksi, että he joutuivat sapattinakin olemaan työssä. Jumala valitsi paimenet kuulemaan ensimmäisenä suurta uutista, jotta ilahduttaminen olisi mahdollisimman suuri.

Se mitä enkeli kolmanneksi heille ilmoitti, oli kaikkein merkittävin: "Teille on syntynyt Vapahtaja". Paimenten joulu alkoi siitä, kun he pääsivät Jumalan armon kohteeksi. He saivat sen lahjana ilman mitään omaa ansiota. Heidät johdatettiin pelastajan luokse. Oli juhlavaa polvistua Jeesuksen seimen äärellä ja kokea, että tässä on maailman Vapahtaja.

Jeesus on todellakin Vapahtaja. Jeesus haluaa vapauttaa ihmisen taakoista. Jeesus on varsinkin unohdettujen ja vaikeuksissa olevien auttaja. Hän haluaa johdattaa Jumalasta etäällä olevat pelastukseen. Tämän hän osoitti jo maanpäällisen elämänsä aikana parantamalla sairaita, tukemalla ihmisiä, johdattamalla heitä Jumalan valtakuntaan ja erityisesti kuolemalla meidän puolestamme. Jeesus on todellinen Vapahtajamme tänäänkin.

----

Meille on syntynyt Vapahtaja

Jouluna kysytään, onko Jeesuksella tilaa meidän majatalossamme, meidän sydämessämme. Useissa joululauluissa ja -virsissä puhutaan siitä, kuinka Jeesus voisi syntyä meidänkin sydämissämme ja tehdä sinne kotinsa. Ensimmäisenä jouluna Jeesuksen paikka oli vaatimattomassa eläinsuojassa. Tänä jouluna hän voi syntyä syntisen ihmisen elämään. Jokaisella on lupa sanoa joulun lapselle: tässä olen, ota minut vastaan. Hän haluaa olla niiden Vapahtaja, jotka tuntevat olevansa syntisiä ja kelvottomia Jumalan edessä. Usko on heittäytymistä Jumalan armon varaan. Johanneksen jouluevankeliumissa on sanat: Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi.

Monesti meillä saattaa olla sellainen käsitys, että nämä ns. uskon asiat ovat kuivia ja tylsiä juttuja ja ne vievät elämältä ilon. Mutta tiesitkö, että sana evankeliumi tarkoittaa Iloista sanomaa, ilouutista. Pyhänä jouluyönä taivaan enkelin viesti kedon paimenille oli nimenomaan ilosanoman kertominen.

Eräs nainen muistelee omaa rippikouluaikaansa. Hänellä oli omituiset ennakkokäsitykset niistä ihmisistä, jotka toimivat seurakunnassa. Rippikoulussa hän tutustui isoisiin, pari vuotta vanhempiin nuoriin. He olivat iloisia ja rentoja tyyppejä, pukeutuivat mukavasti, viljelivät huumoria ja suhtautuivat kivasti toisiin ihmisiin. Silloin hänen asenteensa muuttui. Hän halusi tietää, mikä oli heidän ilonsa takana ja mikä oli heidän elämänsä perusta.

Miksi Jeesus syntyi maailmaan. Se voidaan kiteyttää sanoihin Sinun tähtesi. Sinun tähtesi Jeesus jätti taivaan kirkkauden, astui alas maailmaan ja syntyi ihmiseksi. Sinun tähtesi Jeesus naulittiin ristille, kärsi kuoleman ja kirouksen, sinun syntisyyden täysin sovittaen. Saat jättää syntikuormasi tämän Herran kannettavaksi ja pyytää häntä elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Jeesus sanoo: Sitä, joka tulee minun tyköni, minä en heitä ulos. Siinä on meille todellinen joulun ilosanoma. Jeesuksen syntyessä maailmaan jouluyönä taivaan enkelit yhtyivät ylistykseen ja laskeutuivat ihan tänne maan päälle paimenten kedolle ylistämään Jumalaa. Samalla tavalla taivaan enkelit iloitsevat joka kerta kun syntinen ihminen löytää pelastuksen, kun ihminen, joka on kadottanut yhteyden Jumalaan, löytää Jumalan lahjoittaman armon, pelastuksen ja uskon.

Saamme nyt rukouksessa hiljentyen mennä Beetlehemin seimen äärelle kuiskaamaan Vapahtajalle seuraavat Hilja Haahdin runon sanat: "Sun etetehesi polvistun. Sua katson, seimen pientä lasta. Suo Jeesus luonas olla mun ja kuulla äänet taivahasta. Mä pyydän, että siunaisit mua pienen kätes hyväilyllä ja joulun kirkkaat enkelit mun anna nähdä seimen yllä. Nyt hiljaa, että kuulisin. Nyt suljen silmät nähdäkseni. Oi kiitos, Jeesus rakkahin. On tullut joulu, joulu sydämeni, joulu."