Hengellinen sodankäynti: Kritityn sota-asu, Ef.6: 10-18

On hyvä rukoilla joka päivä, että voisimme pukeutua kokonaan Jumalan sota-asuun. Lisäksi voi pyytää, että Jumala sitoisi pimeyden henkivallat ympäriltämme ja suojaisi meitä Kristuksen verimuurilla. Tämä varustus ei ole ihmisen omia erinomaisia kykyjä, vaan se on Jumalan antama varustus. Tässä ei ole kyse sodasta toisella tavalla ajattelevia uskovia tai kristinuskoa vastustavia ihmisiä vastaan, vaan taistelusta pahuuden henkivaltoja vastaan. Ne ovat ylivoimaisia, ellei Kristus sodi puolestamme.

Totuuden vyö

Saatana on valehtelija ja syyttäjä. Uskova vaipuu epätoivoon, jos hän uskoo saatanan syytöksiä. Totuuden vyö julistaa, että uskova on pelastettuna vapaa niistä.

Vanhuskauden haarniska

Vanhurskas on Jumalalle kelpaava. Paholainen yrittää murtaa tämän varustuksen pahoilla ja syntisillä haluilla. Se voi vain häiritä elämäämme, mutta ei voi riistää meitä Taivaan Isän kädestä.

Rauhan evankeliumin kengät

Suurin ongelmamme voi olla, ettemme taistele ollenkaan, olemme hengellisesti velttoja ja nukumme, emmekä vie evankeliumia eteenpäin. Olisipa meillä aina hätä hukkuvista sieluista!

Uskon kilpi

Paholainen yritää suistaa kristityn epäuskoon, uskosta luopumiseen. Se on vaarallinen hyökkäys. Tämä varustus kertoo, ettei Jumala jätä meitä oman onnemme varaan.

Pelastuksen kypärä

Paholaisen hyökkäysmuoto voi olla hätä ja onnettomuudet. Koetusten tehtävä kuitenkin vahvistaa uskoamme. Jumala on myös valmistanut poispääsyn niistä. Vaikeudetkin voidaan nähdä siunauksina. Jobia koeteltiin vain tiettyyn rajaan saakka.

Hengen miekka, Jumalan sana

Tämä on ainoa hyökkäysaseemme. Jumalan sanan mahtia kuvaa Hebr. 4: 12: "Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät ja ajatuksemme". On hyvä tuntea sanaa ja käyttää sitä.

Lopuksi Paavali kehottaa rukoukseen 1) joka hetki, 2) Hengen antamin voimin, 3) valvoen ja 4) hellittämättä. Paholainen pakenee sieltä, missä on Jumalan sanaa ja rukousta.

Armolahjat seurakunnan rakentumiseksi 

Armolahjat Raamatussa

• Room. 12: 6-8

• 1 Kor. 12: 8-10, 28

Ym. armolahjaluetteloita

Johtamislahjat

Puhelahjat

Hengelliset ja käytännölliset palvelulahjat

Kaikki lahjat ovat samanarvoisia!

Armolahjat seurakunnassa

• Yleinen pappeus

• Työvälineet

• Palvelutehtävää varten, 1 Piet. 4: 10-11

• Seurakunnan rakentuminen

• Jumalan kirkastuminen

• Yhteiseksi hyödyksi, 1 Kor 12: 7

Armosta lahjaksi

• Armolahjat ovat ARMONKANAVA, jonka kautta Jumalan sana ja työ välittyvät ihmisille

• Pyrkikää saamaan armolahjoja/ Henki jakaa niin kuin tahtoo (ei ansiomme mukaan)

• 1 Kor 14: 12, 1 Kor. 12: 11

Armolahjat ja seurakunta

Ef. 4: 11-16

1 Kor. 12: 12-30

Seurakunta on yksi ruumis

Seurakunnan jäsenet ja armolahjat ovat erilaisia

Kaikki ovat riippuvaisia toisistaan

Jokaisella on asema ja armolahjoja seurakunnassa

Armolahjat liittyvät seurakunnan elämään ja kontrolliin

Rakkaus ja armolahjat

• Armolahjojen polttoaineena on rakkaus, 1 Kor. 13

• Ilman rakkautta puutteita ja ongelmia:

Ylpeys - lihan pistin, 2 Kor. 12: 7

Omavanhurskaus - kaikki on lahjaa

Taistelu syntiä vastaan laimenee

Hallitseminen - omat seuraajat

Rajan tekeminen: paremmat ja huonommat

Ei alistuta auktoriteettien ja arvostelun alle

Esille tulemisen tarve, jne.

Omien armolahjojen löytyminen

• Rukous, usko, avoimuus ja etsiminen

• Tiedollinen valmius Raamatusta ja kirkon opetuksesta

• Itsetutkiskelu: omat luonnonlahjat ja luonteenpiirteet

• Kokeileminen käytännössä (seurakuntayhteydessä): tuo mieltymyksen, ilon ja tuloksia

• Muut huomaavat ja vahvistavat uskovan armolahjat (kehottajat)

Armolahjojen käyttäminen seurakunnassa

• Armolahjoja kehitetään, käytetään ja arvioidaan seurakunnassa

• Tietoa tehtävästä ja käytännön harjoittelua

• Seurakunnan rakentuminen ja ymmärrettävyys

• Järjestys ja rakkaus

• Vahvistaa seurakuntayhteyttä, ei hajota

• VIRITÄ ARMOLAHJASI PALAVAKSI, 2 Tim. 1: 6, Kol. 4: 17!

• Tehtävään siunaaminen: uskollisuus, toimellisuus, ilo, Jumalan voimien mukaan

(Mikko Aallon luennon pohjalta)

Jeesus on voittaja, Room. 8: 31-39

(31) "Jos Jumala on meidän puolellamme". Oikeastaan tässä pitäisi olla sanat "kun Jumala on meidän puolellamme". Tässä Raamatun kohdassa on varma voiton sävy. Paavali ei epäile, vaan tietää, että kun Kristus on meidän puolellamme, mikään ei voi olla meitä vastaan.

(32) Seuraava jae kertoo, kuinka Jumala uhrasi Kristuksen meidän puolestamme ja osoitti näin rakkauttaan meitä syntisiä kohtaan. Jumala on suorittanut armollisen valinnan, vaikkei Hänen rakkautensa kohde olisi omilla teoillaan ja syntisellä elämällään sitä ansainnutkaan.

Edellisissä jakeissa sanotaan kuinka Jumala on omansa jo edeltä tuntenut, kutsunut ja tehnyt kelvolliseksi Hänen edessään. Tämän haluaa toteutuvan meidän kohdallamme.

Paavali jatkaa "Kuinka hän ei lahjoittaisi poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" Suurin lahja, minkä ihminen voi saada, on Kristuksen ristinkuoleman kautta saatu armo. Kaikki muu on pientä lisää. Filippiläiskirjeen mukaan kaikki muu on turhaa Kristuksen tuntemiseen verrattuna. Hautaansiunaamisen rukouksessa muistutetaan tästä tärkeimmästä asiasta "Auta, ettemme arjen huolten keskellä kadottaisi iankaikkista päämääräämme". Jos Jumala antaa meille ajallisia lahjoja, ne eivät saa tulla meille niin suuriksi, että menetämme pelastuksemme.

(33-34) Seuraavissa jakeissa näytetään menevän oikeussaliin. Kuka voi syyttää ja tuomita Kristuksen omia? Jumala ja Jeesus eivät sitä tee, vaan armahtavat. Sielunvihollinen sen sijaan on syyttäjä. Mutta hän voi toimia vain tiettyyn rajaan saakka lähettämällä meille kiusauksia tai koetuksia, mutta hän ei voi riistää meitä Jumalan kädestä. Kristus on puolustusasianajajamme ja Hänen valtansa on suurempi. Tuomitsemisen sijaan Jeesus on meidän takiamme jo kärsinyt tuomion ja voittanut kuoleman vallan. Nyt hän istuu Jumalan oikealla puolella. Se on taivaassa esirukoilijan paikka ja siellä hän rukoilee puolestamme. Sieltä hän kerran myös tulee hakemaan omansa luokseen.

(35-39) Paavali käy läpi kaikki mahdolliset pahat vastustajat, ja toteaa jokaisen kohdalla varmaan voiton sävyyn, ettei näistä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Se on mahtava loppuhuipennus. Se on mahtava Jumalan rakkauden ja vallan sekä Kristuksen tuoman pelastuksen ylistys. Jumala haluaa olla meidän puolellamme lohduttajana ja hän on Jeesuksen kautta avannut meille tien taivaaseen.

Matt. 15:21-28, Rukous ja usko, runo elämämme evääksi ja sielujemme ravinnoksi

Paastonaikaa nyt vietämme

ristinmiestä me seuraamme

elämämme siunaukseksi

iankaikkiseksi parhaaksi.

Rukous ja usko

nyt viikon aiheena ompi.

Muukalainen pyytää apua,

näin kertoo evankeliumi.

Haluaako Jeesus kuulla,

kun hädässä on nainen.

Vaikka huutaa vieressä,

jatkaa Jeesus kulkuaan.

Lopulta hän vastaa,

kanaanilainen kun rukoilee.

Kyllä Jeesus auttaa,

vaikka joskus koettelee.

Avun saa siis nainen

ja tytär paranee.

Tapaus niin opettavainen,

että usko kasvanee.

Herra vastaa aina,

vaikka toisin näyttäisi,

ajallaan ja tavallaan

ja meille parhaaksi.

Todeta nyt voisi

evankeliumimme kohdasta:

meilläkin jos oisi

tuo rukous palava.

Kalevalan päivänä 28.2.2013

Rukous, Matt. 6: 5-15

Meillä on aina syytä rukoilla, koska olemme aina hädässä. Hätämme on suurin silloin, kun kun emme näe hätäämme. Silloin emme rukoile, emme ainakaan sydämessämme. Jos meillä ei ole mitään hätää, meidän on syytä pyytää, että Jumalan Henki näyttäisi meille hätämme ja todellisen tilamme. Se perushätä, minkä Jumalan Henki meille ilmaisee, on tietysti synnin hätä. Tämä hätä pakottaa meitä rukoilemaan. Kiusaaja yrittää estää meitä rukoilemasta nostamalla mieleemme ajatuksia, että syntiemme takia meidän ei kannata rukoilla tai meillä ei ole edes lupa rukoilla. Jos jäämme odottamaan sitä, että meistä tulee kelvollisia rukoilijoita, me emme voi koskaan rukoilla. Luther sanoo, että "juuri sen tähden me rukoilemme, ettemme ole kelvollisia rukoilemaan, ja juuri siitä tulemme kelvollisiksi rukoilemaan, että uskomme itsemme kelvottomiksi ja rohkeasti heittäydymme Jumalan uskollisuuden varaan."

Meissä asuu kovin syvällä sellaiset pakanalliset ajatukset, että Jumala kuulee meitä oman kelvollisuutemme tähden ja että voimme saada rukouksillamme Jumalan toimimaan toivomallamme tavalla. Jumala on valmis antamaan meille kaikkea hyvää ilman rukouksiammekin. Hän on valmis antamaan enemmän kuin osaamme anoakaan, hän jopa tyrkyttää meille lahjojaan. Ongelma on siinä, että me emme ota niitä vastaan. Rukous ei siten ole Jumalan taivuttelemista, vaan nimenomaan hätämme tuomista ja kertomista hänelle.

Jeesuksen seuraajan elämään kuuluu rukous. Kaikki rukoukselta kuulostava ei kuitenkaan ole rukousta. Jeesus opettaa: 1) Älkää olko niin kuin ulkokullatut, jolloin on halu näyttää toisille, miten hyvin osaa rukoilla. Tuohon aikaan rukoushetkien aikaan jotkut saattoivat pysähtyä katujen kulmiin rukoilemaan ja jopa veisaamaan kiitosvirsiä. 2) Älkää olko pakanoiden kaltaisia, jotka olivat rukouksessaan monisanaisia, jotta Jumala kuulisi heitä. Rukoilemisessa saattaa esiintyä luulo, että meidän on autettava Jumalaa täyttämään pyyntöjämme. Silloin ei uskota Jumalan mahdollisuuksiin. Rukoiltu asia on Jumalan varmoissa käsissä. Tämä vapauttaa meidät turhalta ahdistukselta ja rukouksen tehokeinoilta.

Asiaasi ei ratkaise sanojen paljous, sillä pakanat puhuttelivat jumaliaan monilla nimillä ja arvonimillä. Toki meillä voi olla paljonkin asioita, joista haluamme rukouksessa keskustella Jumalan kanssa. Mutta Jumalaa meidän ei tule neuvoa. Rukouksessa olemme opettelijan paikalla. Jeesus opetti meille Isä meidän rukouksen. Herran rukous osoittaa, mitä meidän tulee rukoilla.

Mitä Jeesus sitten opettaa rukouksesta? Rukoilijan oman hurskauden näyttämisen sijaan on parempi, että menee kammioonsa ja rukoilee siellä. Jumala näkee siellä rukouksemme yhtä hyvin ja tietää mitä me tarvitsemme. Rukouskammio on itselle mieluinen rukouspaikka esimerkiksi metsäpolulla tai järven rannalla. Se on hyvin turvallinen paikka. Kun ei ole muita ympärillä, saa olla oma itsensä. Silloin ei tarvitse esitellä Jumalalle itseään parempana. Silloin saa olla niin huono kristitty kaikkine vikoineen kuin on. Ei ole niin suurta epätoivoa, ettei Jumala kuulisi.

Tarvitsemme myös yhteistä rukousta. On hienoa, kun saamme rukoilla toistemme kanssa rukousilloissa tai rukouspiirissä. On kahdenkeskistä rukousta, kuuntelevaa rukousta ja isommassa ryhmässä rukoilemista. Uskonelämän hoitamiseen kuuluu seurakunta- ja rukousyhteys.

Tämän Raamatun kohdan opetus voidaan liittää ylihengellisyyden vaaraan. Siellä missä uskovia on koolla, saattaa joillakin olla kiusaus tuoda esille oma erinomainen tapa rukoilla. He ovat saaneet palkkansa ihailijoiltaan, toteaa Jeesus. Niin kuin kävi eräässä seurakunnassa rukoustilanteessa. Ensin yksi rukoilija huusi kovalla äänellä. Sitten toinen rukoilija halusi osoittaa voimallista uskoa sanomalla "minä käsken sinua Jumala". Tämä saatoi näyttää hengelliseltä. Mutta eiköhän Jumalan pakottaminen ole kamppailua Jumalaa vastaan? Osa paikallaolijoista säikähti tätä menoa.

Todellisuudessa vielä suurempi vaara kirkossamme on alihengellisyys. Olin nuoren pappina pastoraalikurssilla, jossa minuun suhtauduttiin hyvin ynseästi. Siellä vierastettiin sellaista rukouselämää, mikä meille on tuttua esimerkiksi rukousryhmissämme. Rukous oli joillekin osallistujille vain sitä mikä luetaan kirkkokäsikirjasta. Minulle tuli sellainen käsitys, että he eivät rukoile milloinkaan muulloin, kuin ns. virkatehtävissä. Olisi luullut, että kun nuoria pastoreita on koolla, että he vahvistuvat keskinäisessä rukousyhteydessä, eikä siellä ivata niitä, jotka ottavat rukouselämän tosissaan. Valitettavasti on olemassa seurakuntia, joissa sunnittelupalavereja ei aloiteta rukouksella. Vierastetaan esimerkiksi kielillä rukoilemista, sairaan puolesta rukoilemista tai syntisen rukousta, jossa ihminen saa antaa elämänsä Jeesukselle. Mutta sitten on olemassa myös seurakuntia, joissa Pyhä Henki toimii voimallisesti ja eletään herätyksen keskellä. Niin kuin eräässä seurakunnassa, jonka menestymisen salaisuus on rukous, rukous ja rukous.

Elämän painojen alta nousee rukous, joka tähtää siihen, että Herra tekisi ihmeensä, loisi uutta minunkin elämässäni ja jaksaisin odottaa Häntä silloinkin, kun rukousten toteutuminennäyttää viipyvän tai näyttää käyvän aivan päinvastoin kuin on pyydetty. Herra tahtoo kasvattaa meistä totisia rukoilijoita, jotka vain jatkavat rukoustaan ja kiitoksen kanssa tekevät asiansa Jumalalle tiettäväksi. Sillä se ei jää turhaksi. Saat omistaa Hänen rauhansa, joka ei ole ihmisymäärryksen mukaista. Meillä on oikeus lähestyä Jumalaa. Meille kuuluu Raamatun lupaus: Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

Kiusauksien keskellä, Hebr. 2: 17-18

Lapsuuden kodissani vieraili 1950-luvulla kaksi naisjulistajaa. He sanoivat päässeensä korkeammalle hengelliselle tasolle ja elävänsä sellaista voittoisaa uskonelämää, etteivät enää lankea syntiin. He suhtautuivat ylimielisesti ja halveksivasti tuon kylän uskoviin ihmisiin, jotka jatkuvasti taistelivat syntiä ja kiusauksia vastaan. He eivät pitäneet näitä lainkaan oikeanlaisina uskovaisina, koska näiltä puuttui tietynlainen hengellinen kokemus.

Tämänkaltaiset henkilöt - jos heihin ylipäätään törmäämme- tosin myöntävät, että heissä vielä asuu syntinen vanha ihminen ja on mahdollista, että he voivat langeta kiusauksissa, mutta he sanovat selviytyvänsä niistä voittajina. Siksi he eivät siis enää tee syntiä. He sanovat päässeensä hengellisen kokemuksensa kautta sellaiselle tasolle, jonne saatana ja synti eivät enää yllä.

Heidän valoisa olemuksensa saattaa viehättää ja vetää puoleensa. Moni muukin haluaisi saavuttaa samanlaisen pyhyyden asteen, mutta eivät pääse tällaiseen tavoitteeseen ja vaipuvat toivottomuuteen. Tässä yrittämisessään he eivät pääse Pyhän Hengen avulla näkemään Jumalan lahjoittamaa ansaitsematonta armoa.

Miten on mahdollista, että ihminen voi elää näin pyhää elämää? Tuntien oman vajavaisen kilvoittelun, tämä tuntuu mahdottomalta. Tähän löytyy kolme selitystä:

1) Tällaisella ihmisellä on pintapuolinen käsitys synnistä. Itseasiassa hän on hengellisesti lapsen asteella. Hän käsittää synniksi vain tietyt ulkonaiset teot. Hän ei esimerkiksi tunnista itsessään mielen ja ajatuksen syntejä. Apostoli Johannes kirjoitti vanhoilla päivillään elämänkokemuksensa pohjalta: "Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itsemme eikä totuus ole meissä".

2) Hän elää jatkuvasti hengellisessä ilmapiirissä. Elämän täyttää pyhät asiat ja hän hokee koko ajan huulillaan Jeesusta. Näin hän kohoaa tietylle hengelliselle tasolle. Hän ei välttämättä ole tekemisissä arkisten asioiden kanssa, eikä myöskään tavallisten ihmisten kanssa, jotka kyllä näkisivät hänen virheensä, joille hän itse on sokea.

3) Hänelle on vierasta Psalmin sana: "Tutki minua Jumala ja tunne minun sydämeni. Koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Jos minun on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle." Hän ei täydellisyyden lumoissaan pysty näkemään omaa vajavaisuuttaan. Oikeaan hengelliseen elämään kuuluu myös itsetutkiskelu. Pyhä Henki näyttää synnin, mutta myös armon aina senkin jälkeen kun ihminen on uudestisyntynyt. Pyhä Henki on totuuden henki, joka paljastaa sielun julkiset ja salaiset synnit, jotka pesiytyvät "parhaimpiinkin" kristittyihin.

Moni ihminen haluaisi saada vahvistusta omalle heikolle ja vajavaiselle uskonelämälleen. On surullista, jos kääntyvät edellä kuvatun pyhittyneen ihmisen puoleen, jotka halveksuen suhtautuvat avunhakijaan. Silloin apu tulee ikään kuin korokkeelta ylemmältä taholta ja se vain lisää alamittaisuuden tuntua.

Oikea tapa lähestyä kiusausten helteissä langennutta kanssamatkaajaa on tukeminen ja kannustaminen. Rippi on Jumalan seurakunnalleen antama väline, jossa luotettavan kristityn kanssa saa jättää kaikki lankeemukset kiusauksissa Jumalalle ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen kautta. Se on paras rohkaisu ja lohdutus, kun on joutunut kamppailemaan oman viheliäisyytensä ja heikkoutensa kanssa. Tärkeintä on tukea toinen toisiamme. Silloin ihminen auttaa lähimmäistään jo pelkästään ymmärtämällä häntä. Hän on inhimillisenä ja syntisenä ihmisenä on juuri sopiva rinnalla kulkija.

Raamattu kertoo kuinka Jeesuskin joutui kiusattavaksi. Meitä lohduttaa se, että hänellekin ovat kiusaajan hyökkäykset tuttuja. Hän käsittää, kuinka houkutteleva, petollinen ja voimakas kiusaus voi olla. Siksi hän tuntee sääliä heikkouksiamme kohtaan ja on meidän kiusattujen ystävä.

Ennen kaikkea Jeesuksen voima ja apu kiusauksissa perustuu siihen, että hän on voittanut kiusaukset ja kukistanut saatanan vallan. Hän ainoana täydellisenä ihmisenä voi pelastaa meidät. Siksi sielunvihollisella ei ole enää mitään valtaa meihin. Hän pystyy kiusaamaan meitä vain tiettyyn rajaan saakka.

Heprealaiskirje vakuuttaa tästä: "Meidän ylipappimme, jos kukaan, kykenee ymmärtämään vajavaisuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." Tänään me kiusatut ja langenneet saamme uskoa siinä kaikki syntimme anteeksi.ja turvautua Jumalamme apuun.

Martta ja Maria, Luuk. 10: 38-42

Jos me olisimme olleet paikalla Martan, Marian ja Lasaruksen kodissa, emmekä olisi lukeneet tätä tapahtumaa Raamatusta, arvostaisimme Marttaa paljon enemmän kuin Mariaa. Nimenomaan Martta otti Jeesuksen kotiinsa ja palveli häntä. Martta oli hyvin kyvykäs ja ahkera talon ylläpitäjä. Hän oli täynnä tarmoa, taitoa ja toimintaa. Martalla oli myös vahva usko Jeesukseen. Esimerkiksi hän meni Jeesuksen luokse, kun Lasarus oli kuollut. Jeesus piti Marttaa suuressa arvossa. Raamattu sanookin näin: "Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.

Me ihmiset näemme monta asiaa eri tavalla Jumala. Meidän mielestämme Martta on oikeassa ja ansaitsee paremman arvosanan kuin Maria. Mutta Jeesus menettelee meistä aivan merkillisellä tavalla. Aivan kuin hän ei ollenkaan huomaisi, kuinka Martta laittaa paikkoja kuntoon, ahkeroi keittiössä ja valmistaa hänelle ruokaa. Maria vain istuu Jeesuksen jalkojen juuressa. Ja juuri häntä kiitetään Raamatussa.

Tekstimme edellä Jeesus on ollut Jerusalemissa ja kokenut siellä voimakasta vastustusta. Sitten hän tulee yllättäen rakkaiden ystäviensä kotiin. Martalla tulee kiire siistiä paikkoja ja laittaa vieraalle ruokaa. Maria tajuaa, että Jeesuksella on ollut raskasta. Hän jää kuuntelemaan niitä sanoja, jotka Jeesus oli lausunut Jerusalemissa häntä vihaavalle kansanjoukolle: Minun lampaani seuraavat minua. Eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minä annan heille iankaikkisen elämän.

Maria oli hiljainen ja vähäisessä asemassa oleva ihminen. Jeesus puolustaa häntä. Jeesus antaa Marialle oikeuden tehdä sitä, minkä hän osaa Martan rinnalla hyvin, nimittäin kuunnella. Jeesus antaa elintilaa myös niille, jotka jäävät syrjään esillä olevien, pystyvien ja hyvää aikaansaavien rinnalla. Jeesus tukee näin niitä, jotka eivät saa suutansa auki oikeassa kohdassa tai eivät ole aktiivisia toimijoita. Jeesus antaa luvan elää ja toimia kykyjensä ja voimiensa mukaan.

Evankeliumissamme Jeesus asettuu heikomman puolelle. Martta oli kodissaan johtaja ja joka suhteessa vahvempi. Maria ehkä koki alemmuutta Martan rinnalla. Jeesus hyväksyi hänen sellaisenaan. Hän ei yhtynyt Martan nuhteluun, vaan halusi antaa Marialle tunnustusta ja rohkaisua. Jeesus hyväksyy ja ottaa vastaan jokaisen, joka tuntee itsensä heikoksi.

Evankeliumimme tahtoo muistuttaa, miten tärkeää on antaa aikaa Jumalan sanalle hiljentymiselle Herran edessä. Monta kertaa meillä on niin kiire, ettemme ehdi rukoilemaan tai lukemaan Raamattua. Aamulla täytyy rientää töihin ja illalla taas on liian väsynyt. Ihminen on vuorokaudessa valveilla noin 1000 minuuttia. Eikö näistä 1000 minuutista edes 10 minuuttia, siis yhden prosentin verran, jäisi Jumalan edessä hiljentymiseen? Eikö monta kertaa kulu aikaa myös vähemmän tärkeisiin asioihin?

Jeesus sanoi Martalle: Moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet. Meillä saattaa olla pelkoa tulevaisuudesta ja huolta tehtäviemme onnistumisesta. Joku saattaa pelätä onnettomuuksia, yksinäisyyttä tai muuta ikävää. Turhan huolehtisen sijaan Jeesus kehottaa luottamaan Jumalaan ja heittämään kaikki murheet hänen päälleen. Kun elämän perusta on kunnossa, niin kaikki muukin järjestyy.

Jeesus ei kuitenkaan kiellä työntekoa ja touhuamista. Sehän on meille välttämätöntä. Viime aikoina olemmekin touhunneet ahkerasti puutarhoissa ja metsissä sadon korjaamiseksi talteen. Liika työ voi kuitenkin uuvuttaa. Ja se voi estää perhe- ja ystävyyssuhteiden hoitamista.

Monista asioista hätäileminen ja huolehtiminen ei ole pääasia, vaan se, että annetaan Jeesuksen palvella meitä. Hän poistaa synnin rangaistuksen ja antaa taivastoivon. Jeesus neuvoo: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki muukin teille annetaan. Jeesus on suorittanut täydellisen palvelun puolestamme. Siksi hän kutsuu meitä levittämään rakkautta eteenpäin. Seurakunnassa tarvitaan sekä rukousta ja sanan kuuntelua että kätten työtä. Ensin on Jumalan sanan kuuleminen ja usko ja sen seurauksena hyvät työt ja palveleminen.

Maria oli valinnut hyvän osan, kun hiljentyi Jeesuksen jalkojen juuressa. Marian hyvään osaan liittyy päivän Psalmin sanat: Sinun puoleesi Herra minä ylennän sieluni. Hiljentymisessä Jumalan edessä ihminen saa voimia kristittynä elämiseen ja tulevia tehtäviä varten. Ulkonaisesti näyttää siltä, ettei siinä tapahdu mitään hyödyllistä, mutta siinä Jumala vahvistaa ihmistä.

Mekin saamme Marian tavoin tulla Jeesuksen jalkojen juurelle ja valita hyvän osan. Myös Pietari oli kokenut tämän, kun sanoi Jeesukselle: Herra, kenen tykö me menisimme. Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. Saamme sanoa Jeesukselle: Herra, tarvitsen sinua. Ota syntini ja anna ne anteeksi. Tule elämäni vapahtajaksi. Näin Jeesuksen jalkojen juuressa rukoilleen olet valinnut hyvän osan, jota ei oteta sinulta pois. Saat seurata Jeesusta ja hän vie sinut taivaaseen.

Rakkauden kaksoiskäsky, 1. Joh.4: 7-10 ja Matt. 5: 43-6: 4

Päivän evankeliumissa Jeesus puuttuu eräiden juutalaisten rabbien väärään opetukseen: Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi. Mooseksen laissa ei opeteta näin, vaan kyseessä on Jumalan lain väärä tulkinta. Sen sijaan siellä sanotaan hyvin selkeästi: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Juutalaiset lainopettajat olivat kuitenkin muuttaneet sen muotoon: Rakasta vain lähimmäistäsi. Selventävänä lisäyksenä oli vain-sana. Ja se tarkoitti sitä, ettei vihollista tarvinnut rakastaa.

Jeesuksella oli siis toisenlainen ja oikealla tavalla hengellinen tulkinta Mooseksen laista. Jeesus toi uudelleen esille sen, mitä Raamattu ja Mooseksen laki olivat opettaneet lähimmäissuhteista. Omalla arvovallallaan hän syvensi Jumalan ilmoitusta.

Kaikkina aikoina on ihmisten keskuudessa esiintynyt tulkinta, että vain omaan joukkoon kuuluvia tarvitsisi rakastaa. Jeesus ulotti lähimmäissuhteiden koskevan koko ihmiskuntaa. Tällä hän halusi myös osoittaa miten laaja on Jumalan rakkaus.

Lähimmäissuhteissa kaikkein tärkein asia on rakkaus. Sana rakkaus on kreikankielessä Raamatussa käännetty kolmella eri sanalla. Jokaisella niistä on eri merkitys.

1. Eros on intohimoinen miehen ja naisen välinen rakkaus.

2. Filia on huolehtivaa rakkautta, kuten äidin ja perheen jäsenten rakkaus tai luja ystävyys.

3. Agape antaa ja uhraa omastaan toisen hyväksi, vaikka toinen ei sitä ansaitsisikaan. Tätä on Vapahtajamme Jeesuksen rakkaus ristillä meitä syntisiä kohtaan.

Evankeliumissamme Jeesus siis kehottaa rakastamaan myös vihollisia ja rukoilemaan vainoojien puolesta. Omassa voimassamme olemme heikkoja tämän kehotuksen edessä. Se on vaikeaa ihmisen omalle tahdolle. Jokaisella meistä on epämieluisia ihmisiä. Rakastakaa heitä, on evankeliumimme selvä kehotus meille. Tällainen rakkaus on lähtöisin Jumalasta. Sitä rakkautta, joka antaa itsensä alttiiksi vihamiesten hyväksi, Jumala osoitti, kun Jeesus kärsi ja kuoli ristillä meidän jokaisen, vihollistensa, edestä.

Elämän arjessa emme kuitenkaan jaksa aina rakastaa, vaan itsekkyys valtaa mielemme. Epäonnistuneina saamme käydä Jeesuksen luokse ja turvautua uudelleen aloittamisen armoon.

Syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä on se pohja, jolta meidän on päivittäin ja hetkittäin aloitettava. Se on meille ainoa mahdollisuus. On hyvä jos ihminen jatkuvasti ripittäytyy näin Jumalan edessä: tunnustaa syntinsä, saa ne anteeksi ja näin puhdistuu ja uudistuu uskonelämässään.

Rakkauden voima on anteeksiantamus. Kun ensin on saanut kokea Jumalan pelastavan rakkauden omalla kohdallaan, syntyy halu osoittaa sitä eteenpäin.

Rakkaus on Jumalan lahja. Jumala osoittaa sitä meille antamalla Poikansa, ei vain esikuvaksi, vaan myös voimanlähteeksi parempaan ihmisyyteen. Siellä missä Kristus saa sijan meidän elämässämme ja sisimmässämme, siellä opitaan myös käytännössä osoittamaan rakkautta. Kun itseään täynnä oleva ihminen saa nöyrtyä ja tyhjentyä, pääsee Jumala Hengellään täyttämään hänet. Silloin ihmisen valtaa uusi mieli, mikä ei ole lähtöisin hänestä itsestään vaan Jumalasta. Todellinen Jumalan tunteminen johtaa aina kaikkien lähimmäisten rakastamiseen.

Armahdettu syntinen voi olla auttamassa kanssaihmisiä pelastuksen tielle. Siihen liittyy eräs tarina.

Vanha mies oli kuolinvuoteellaan ja kutsui luokseen kolme poikaansa. Hänellä ei ollut antaa heille perinnöksi suurta omaisuutta, mutta hän ojensi heille jokaiselle paperiarkin. Hän kehotti säilyttämään tämän paperin, sillä se on passi taivaaseen ja sitä tarvitaan taivaan portilla. Sitten poikien isä kuoli ja pojat lähti eri suuntiin maailmalle.

Vanhin pojista suuttui saadessaan näin vähäpätöiseltä näyttävän perinnön ja repi paperiarkin pieniksi palasiksi.

Toinen pojista taittoi paperin taskuunsa, vaikkei antanut sille mitään arvoa. Muutaman vuoden kuluttua hän velkaantui pahoin pelatessaan paljon uhkapelejä. Niinpä hänellä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta selvitä veloistaan kuin luovuttaa taskussaan oleva paperi velkakirjaa varten. Näin hänkin menetti taivaspassinsa.

Nuorin pojista uskoi isänsä ja säilytti paperinsa taitettuna taskussaan.

Vuosien kuluttua vanhin veljeksistä sairastui vakavasti ja oli lähellä kuolemaa. Silloin hän muisti isän antaman taivaspassin. Häntä harmitti, että oli suhtautunut siihen ylimielisesti. Hän kutsui pikkuveljen luokseen ja pyysi tätä antamaan palasen taivaspassistaan. Veli repäisi passistaan palasen ja antoi sen veljelleen. Sitten vanhin veli kuoli.

Muutaman vuoden kuluttua oli keskimmäinen veljistä kuolinvuoteellaan. Silloin hän muisti isänsä antaman taivaspassin ja katui sitä, että oli luovuttanut passinsa pois. Hän kutsui nuoremman veljensä luokseen ja pyysi tältä palasen taivaspassista. Pikkuveli repi palasen taivaspassistaan ja antoi sen veljelleen. Sitten tämä veli kuoli.

Myöhemmin nuorin pojista joutui vielä auttamaan kahta muutakin kuoleman edessä pulaan joutunutta repimällä taivaspassistaan palasen. Siksi hän katseli surullisena passiaan. Siitä oli vain riekale jäljellä. Mutta silti hän säilytti sitä taskussaan.

Sitten tämä nuorinkin veli kuoli ja saapui taivaan portille. Nolona hän ojensi lappunsa. Mutta siellä Pietari totesi: Juuri tällainen taivaspassin pitää ollakin. Paperi oli ristinmuotoinen, kun sen jokaisesta kulmasta oli revitty palanen lähimmäisten pelastumiseksi.

Risti riittää. Mitään muuta ei tarvita taivaaseen pääsemiseksi. Risti kertoi pelastajastamme Jeesuksesta, jonka lahjoittamaan armoon turvautuen pelastumme.

Ristintie kohti Jerusalemia laskiaisesta pitkäperjantaihin, Luuk. 18: 31-43

Laskiainen tarkoittaa paastonaikaan laskeutumista, mutta se viittaa myös siihen, kuinka Jumala laskeutui rakkaudessaan ihmisten tasolle tai jopa heidän alapuolelleen. Jumala asettui orjan asemaan. Jumala suostui siihen, että ihmiset voivat tehdä hänelle, mitä haluavat. Ihmisillä oli mahdollisuus vastata rakkauteen rakkaudella, mutta he kohtelivat Jeesusta itsekkään ja vallanhaluisen luontonsa mukaisesti: pilkkasivat ja kiusasivat häntä ja tappoivat hänet. Eivätkä Jeesusta kohdelleet näin vain hänen aikalaisensa, sillä he olivat kaikkien ihmisten edustajia, myös meidän. Jeesuksen kuolema oli väistämätön, koska hänen tuomitsijansa eivät halunneet hyväksyä sitä, että hän oli viaton ja synnitön, mutta he itse olivat aivan toisenlaisia.

"Me menemme nyt Jerusalemiin". Tästä alkoi Jeesuksen ristintie. Opetuslapset olivat nähneet Jeesuksen tekevän tunnustekoja ja julistavan Jumalan valtakunnan sanomaa. He olivat nähneet, kuinka Jeesus oli ilmoittanut jumalalllisen voimansa. Mutta nyt alkoi kärsimystie kohti Golgatan keskimmäistä ristiä. Alkoi toteutua Jeesuksen maailmaan tulon varsinainen tehtävä, uhrikuolema. Juuri sitä varten Jeesus oli laskeutunut taivaan kirkkaudesta pimeään maailmaan.

Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen mitä tulee tapahtumaan, he eivät ymmärtäneet hänen puhettaan. Myöhemmin he eivät käsittäneet sitä, kun Jeesus vangittiin ja kuoli ristillä. He luulivat kaiken toivon olevan hukassa. He eivät tienneet ja tajunneet, miten valtava ihme oli tapahtunut, kun Jeesus nousi haudasta. Nyt Jeesus jo edeltäpäin kertoo tästä Jumalan rakkauden uhritiestä ja Jumalan pelastussuunnitelmasta.

Jumalan ja syntisen ihmisen vastakohta on niin syvä, että me emme voi sitä järjellä käsittää ja tavoittaa, mutta sydämellemme se voi avautua. Totuus meistä on karu ja vastenmielinen, mutta totuus Jumalasta on niin ihmeellinen, että se mitätöi sen, millaisia me olemme. Rakkauden Jumalan armo on suurempi kuin meidän syntimme ja syyllisyytemme. Kysymys ei ole mistään halvasta armosta, joka on tullut osaksemme noin vain. Meidän armahtamisemme maksoi Jumalalle kaiken, kun Jeesus antoi henkensä lunnaiksi meidän kaikkien puolesta.

Laskiaissunnuntain sanoma tuo esille pitkäperjantain tapahtumat. Jeesuksen risti kertoo, kuinka käsittämättömän paljon Jumala on meitä rakastanut. Ristin juurella särkyy kova sydämemme, kun näemme Jumalan ja itsemme oikeassa valossa. Ristin juurella Isä armahtaa meitä syntisiä lapsiaan. Ristin juurella Jumala sitoo meidät itseensä rakkauden siteellä, samalla katkeamattomalla ja täydellisellä siteellä, joka liittää kolmiyhteisen Jumalan persoonat toisiinsa.

Jumalalla on kaikki valta, mutta hän ei käytä valtaansa ja voimaansa eikä väkivaltaisesti pakota meitä, vaan voittaa rakkaudellaan sydämemme puolelleen. Jumala toki käyttää myös ulkonaista valtaa, kun hän asettaa pahuudelle rajoja, kurittaa, rankaisee ja tuomitsee. Mutta silloinkin Jumala toimii oman luonteensa mukaisesti, sillä Jumalan vallankäyttökin palvelee aina rakkautta.

Ennen kaikkea Jumala kuitenkin antaa kaiken ja on jo antanut kaiken, Poikansa, kalleimpansa. Hän antaa meille oman rakkautensa, niin että mekin voimme palvella ja rakastaa. Taivaassa rakkaussuhde Jumalan ja meidän välillä toteutuu täydellisesti. Tässä elämässä rikomme jatkuvasti Jumalaa ja lähimmäisiämme vastaan. Siksi meidän on aina uudestaan ja uudestaan tunnustettava syntimme, unohdettava itsemme ja käännettävä katseemme Kristukseen ja hänen rakkauteensa.

Laulan teille nyt minulle rakkaan laulun Ristin luona kiusatulla.

Ristin luona kiusatulla, langenneella vaivatulla paras paikka on, paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois, ristin luota pois. Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. Ristin luona kiusatulla paras paikka on.

2. Ristin luona pohja kestää, armo putoomasta estää kauhun kuiluihin, kauhun kuiluihin. Ristin luona lepo koittaa, toivo epätoivon voittaa, sydän puhdistuu, sydän puhdistuu. Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. Ristin luona kiusatulla paras paikka on.