Ajatuksia uskosta ja elämästä

Uskallanko uskoa?

Kerran eräs henkilö oli törmännyt siihen, että Jumalaan uskovan ihmisen pitäisi olla juuri tietynlainen ahtaaseen muotiin valettu ihminen. Niinpä hän kysyi lehden yleisönosastolla neuvoa. Otsikoksi hän laittoi juuri tämän: Uskallanko uskoa?

Kävi niin, että hän sai kaksi vastausta. Toisessa puhuttiin tiettyyn pyhitysasteeseen pääsemisestä. Mutta toisessa vastauksessa aluksi siteerattiin hänen omaa toteamustaan: Uskon, että "uskova ihminen" on se sama tavallinen, raadollinen, erehtyvä ja virheitä tekevä ihminen kuin ei-uskovakin, erona on vain se, että ihminen antaa elämänsä ohjat Taivaan Isän käsiin. Jatkoksi vastaaja totesi: Toivottavasti jaksat itse luottaa siihen, minkä olet jo oivaltanut.

Monelta uskovalta on elämästä jäänyt pois asioita, mitkä ovat kuuluneet entiseen elämään. Ne tuntuvat nyt ihan turhilta. Kuitenkaan kaikkia ei voi panna samaan muottiin. Eikä ihminen ei voi itseään muuttamalla saavuttaa mitään Jumalan edessä. Tuntuu pahalta, jos uskonelämän täyttävät säännöt ja kiellot. Silloin lakihenkisyys on syrjäyttänyt armon omistamisen.

Tunnen hyvin monen tyyppisiä uskovia. Ihminen ei voi useinkaan sanoa, kuka on uskossa ja kuka ei ole. Sen tietää viime kädessä vain Jumala. Tärkeintä on se, että itse kullakin yhteys Jumalaan on olemassa. Näin voimme elää samalla kertaa pyhänä ja pahana.

Mietteitä matkalle hartauskirjoitus Kangasniemen Kunnallislehdessä 30.4.2015

------

Kohokohtia rippikoulussa

Olin hiljattain rippikoululeirillä. Konfirmaatio-päivänä muistelimme yhteistä rippikouluaikaa. Leirin yksi kohokohta oli gospel-ilta rannassa. Seurakuntanuortemme yhtye esitti ja laulatti nuoren seurakunnan veisuja. Yksi lauluista oli Evankeliumi, jonka rippikoulunuoremme valitsivat myös konfirmaatiolaulukseen. Leirillä laulun tiettyyn kohtaan tuli "Niin on" -välihuuto ja säkeistön loppuun "Tosi on". Nämä "Niin on" ja "Tosi on" - huudot tarkoittavat samaa kuin "Aamen" rukouksen lopussa. Olemme siis vakuuttuneita Evankeliumin ilosanomasta.

Laulujen välissä nuorisotyönohjaajamme haastatteli seurakuntanuoriamme kysymällä heiltä, mitä kristillinen usko merkitsee heille. Ainahan se puhuttelee nuoria, kun lähes saman ikäiset nuoret todistavat uskostaan. Se rohkaisee siihen, että ihan tavallinen nuori voi seurata Jeesusta.

Toinen kohokohta oli sovitusrata. Muutimme jopa leirin ohjelmaa, koska halusimme hyvän sään aikana järjestää rippikoululaisille positiivisen elämyksellisen kokemuksen Jumalan armon kohtaamisesta. Sovitusradalla todettiin ensin, että emme pysty täyttämään Jumalan käskyjä. Sitten nuoria kuljetettiin rangaistuspaikalle. Tuomion tilalle tulikin armahdus, sillä nuorille näytettiin, että Jeesus on kärsinyt rangaistuksen puolestamme. Sen perusteella nuoret ohjattiin taivaaseen. Toivomme, että armahdettuina syntisinä me kaikki kerran pääsisimme sinne oikeaan taivaaseen.

Oli meillä leirillä myös lähetystyön päivä. Ensin aamulla nimikkolähettimme Elisa Wathen kertoi työstään Kaukasiassa. Sitten unkarilaiset vieraamme esittelivät seurakuntatyötä Bykin ystävyysseurakunnassamme ja Vasin rovastikunnassa. Lähetystyö oli esillä myös leirikirkossa, jossa kaksi leiriläistä pukeutui taiwanilaisiksi. Illalla leirillämme oli vielä kansainvälinen ilta. Kunkin ryhmän pukeutuminen ja esitys kuvasi kyseistä maata.

Lähetystyö oli esillä muutenkin koko leirin ajan. Keräsimme lähes kaksisataa euroa Nepalin alakastien ja kehitysvammaisten nuorten koulunkäymistä varten. Kioskissa myytiin leirikeskuksessa tehtyjä cake popseja ja vierailupäivänä myös kuppikakkuja. Lisäksi nuoret antoivat limsapullojen pantit keräykseen. Lähetystyötä voi rippikoulussa opettaa ja tukea monella tavalla.

Rippikoulu päättyi yhteiseen juhlaan. Vanhemmat, isovanhemmat ja kummit olivat vierestä seuranneet nuorensa kehittymistä ja varttumista. Konfirmaatiossa totesimme kuinka nopeasti viisitoista vuotta on mennyt. Konfirmaatiossa viitataan siihen, mitä tapahtui silloin, kun rippikoululainen kastettiin. Enää ei voi ottaa omaa lasta syliin, mutta halaamaan ja onnittelemaan kyllä pääsee.

Seurakunta haluaa aina tukea koteja kristillisessä kasvatuksessa. Vielä ehtii myös panemaan kätensä ristiin ja rukoilemalla kannattaa oman nuoren elämää. Haluamme yhdessä kasvattajina ja seurakuntana tukea nuoriamme, että Jumalan hyvä suunnitelma toteutuisi heidän kohdallaan.

Sanansaattajan kolumni 27.7.2015

------

Tavotteita

Olen pitänyt omassa papin työssäni kolmea tavoitetta. Toivon, että voisin edes hitusen verran saavuttaa näitä tavoitteita.

1. Uskonnollinen kokemus ilon ja vapauden ilmapiirissä. Se toteutuu jo silloin kun seurakuntayhteys on hoitava ja ihminen palaa kotiinsa rakastettuna, huomattuna, kuultuna, hyväksyttynä, rohkaistuneena, ilahtuneena ja ravittuna. Hän kokee saavansa voimaa elämänsä arkeen.

2. Innostunut opetus ja julistus. Pidän suurena etuoikeutena olla ilosanoman palveluksessa, niin kuin Paavali kirjoittaa: "Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itse kullekin pelastukseksi". Kristillinen usko ei ole vain pän tietoa, vaan se on käytännön elämää. Ennen kaikkea haluan pitää mielessäni Hebrealaiskirjeen ohjeen: "Pidä huoli, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta".

3. Apuna elämän tarkoituksen löytämisessä. Maailmassa on paljon epävarmuutta, kärsimystä ja vääryyttä. Levottomassa maailmassa pohtii helposti kaiken mielekkyyttä. Jokainen tarvitsee elämälleen kestävän turvan ja toivon. Sen me löydämme Jumalan sanasta, sillä se ei koskaan horju.

Julkaistu Kangasniemen Kunnallislehdessä 2.7.2015.

Edellä mainittuun sopii jatkoksi nämä Kalevi Lehtisen sanat:

"Pidä huoli siitä, että mahdollisimman moni muukin pääsee taivaaseen. Elä sellaista elämää... että sinusta hehkuu Jeesuksen läheisyys, joka houkuttelee toisia ihmisiä Hänen yhteyteensä. Kun elät tällaista elämää, niin missä ikinä kohtaatkin ihmisiä, siellä evankeliumi tarttuu kuin flunssaepidemia. Sinun ei tarvitse muuta kuin avata suusi ja rakastaa Jeesusta, niin evankeliumi tulee varmasti esille. Sinä opit kertomaan ihmisille evankeliumin perusasiat. Sen että Jumala rakastaa, ihminen on syntinen, Jeesus on ainoa vastaus tähän ihmisen syntiin. Hänen kauttaan voi päästä Jumalan yhteyteen. Ja kun ihminen uskoo Jeesukseen, hän pelastuu."

----

Ole oma itsesi!

Kerran eräs henkilö oli törmännyt siihen, että Jumalaan uskovan ihmisen pitäisi olla juuri tietynlainen ahtaaseen muotiin valettu ihminen. Niinpä hän kirjoitti lehden yleisönosastolla: Uskallanko uskoa? Uskon, että "uskova ihminen" on se sama tavallinen, raadollinen, erehtyvä ja virheitä tekevä ihminen kuin ei-uskovakin, erona on vain se, että ihminen antaa elämänsä ohjat Taivaan Isän käsiin.

Tietynlainen inhimillisyys puhuttelee jopa enemmän kuin varmat ja suorat sanat. Eräs pappi oli menossa pitämään hartautta vankilaan. Häntä jännitti se, mitä hän voisi puhua vangeille. Hän rukoili ja pyysi apua Jumalalta. Kun hän oli astumassa kuulijakuntansa eteen, hän kompastui salin mattoon. Totta kai se nolostutti häntä. Tilaisuuden jälkeen kuitenkin eräs vanki kehui papille: Tämä oli hyvä tilaisuus. Parasta oli papin kaatuminen. Silloin tuntui, että tuota henkilöä voisin kuunnella, koska olen itsekin kaatunut pahasti monta kertaa elämässäni. Näin oli syntynyt yhteys papin ja kuulijan välille.

Kaatua meidän ei tilaisuuksissa tarvitse, mutta syntisen ja heikon ihmisen paikalla on hyvä seistä. Kun tajuaa omat heikkoudet ja virheet, ei asetu toisen yläpuolelle. Julistajaa kuunnellaan aina paremmin, jos hänen asenteensa kuulijaan on rakkaudellinen. Sielunhoidollinen asenne on sellainen, että siinä ihminen puhuu ihmiselle.

Minua on rohkaissut myös hiljattain erään ystäväni lähettämä tekstiviesti: "Sinun heikkoudessasi minun voimani tulee täydelliseksi. Se saa näkyä, että olet särkyvä ja inhimillinen ihminen. Sinä tarvitset sitä siinä tehtävässä, johon sinut on asetettu." Tärkeintä on se, että itse kullakin yhteys Jumalaan on olemassa. Näin voimme elää armon varassa samalla kertaa pyhänä ja heikkona.

Hartauskirjoitus Länsi-Savossa 12.3.2017

---

Terveys on lahja

Olin kerran ystäväni kesämökillä talkoissa. Mukana oli myös toinen mies. Hän oli ollut vakavasti sairas ja parantunut siitä. Nyt hän totesi olevansa todella kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa olla terveenä. Hänen elämänkokemuksensa puhutteli minua.

Pidämme terveyttä liiankin itsestään selvänä asiana. Vasta sitten, kun sairastaa, osaa arvostaa sitä tarpeeksi. Terveys on lahja, mutta sitä ei ole kaikilla.

Raamattu kertoo miehestä, joka oli sairastanut 38 pitkää ja raskasta vuotta. Hän oli turhaan odottanut pääsyä Betesdan altaan kuohuvaan veteen. Kukaan ei auttanut häntä. Mutta sitten eräänä kauniina päivänä paikalle tulee Jeesus. Hän huomasi miehen kaikkien muiden joukosta ja yllättäen paransi hänet.

Usein Jeesuksen hyvyyteen kuuluu armollinen kutsu tulla hänen luokseen, kuten: "Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan levon". Mutta silloin kun ei kykene edes tulemaan, Jeesus itse tulee kärsivän luo. Näin tapahtui myös Betesdan altaan äärellä. Jeesus kuulee sellaisten hädänhuudot, jotka kokevat, ettei kukaan voi heitä auttaa.

Itse olen usein rukoillut sairaiden puolesta. Useimmat eivät ole parantuneet. Ehkä silläkin on jokin käsittämätön tarkoitus. Emme aina tiedä Jumalan suunnitelmia kunkin ihmisen kohdalla. Tärkeää on tukea ja kannustaa kaikkia, jotka kärsivät. Voimme kantaa heitä esirukouksillamme.

Näin syksyn taas alkaessa voisi rukousaiheeksi laittaa, että saisi olla terveenä. Toivotan terveellistä syksyä kaikille!

Hartauskirjoitus Länsi-Savossa 28.8.2016 

----

Terveisiä raamatunopetusakatemiasta

Olen ollut mukana Raamatunopetusakatemian koulutuksessa. Tämän noin vuoden mittaisen kurssin järjestäjinä ovat olleet Suomen Raamattuopisto, Kansan Raamattuseura ja Suomen ev.lut. Kansanlähetys. Jo tässä vaiheessa voin todeta, että on kannattanut olla mukana. Kurssilla on noin 50 pappia ja maallikkoa eri puolilta Suomea seurakunnista ja kristillisistä järjestöistä.

Mielestäni tämä kurssi tekisi hyvää juuri niille kirkon työntekijöille, jotka suhtautuvat ynseästi perinteiseen Raamatun tulkintaan. Ihmettelen sitä, miksi kirkon oma koulutus Järvenpäässä on liberaaliteologian sävyttämää. Kirkon mahdollisuus nykyajassa on se, että se pitäytyy raamatullisessa opetuksessa. Kirkon tulevaisuus ei ole siinä, että yritetään miellyttää kaikkia, jopa poikkeamalla Jumalan sanasta. Kirkko säilyy uskottavana, kun se tarjoaa Jumalan sanan kokonaisena, lakina ja evankeliumina.

Raamattu on kristityn tärkein kirja. Tottakai pappina haluan, että se avautuu myös jokaiselle seurakuntalaiselle. Joissakin puheissani olen viitannut tällä kurssilla olleisiin aiheisiin. Toivon, että voisin hyödyntää tämän kurssin antia mahdollisimman paljon työssäni.

Blogi Kangasniemen seurakunnan kotisivuilla 09.05.2015

----

Penseä vai palava julistus

Oletko rukoillut hengellistä herätystä omalle paikkakunnallesi? Monesti ajatellaan, että hengellinen herätys on sitä, että tuo toinen, jota minä pidän syntisenä, kääntyy. Hengellinen herätys alkaa siitä, että itse saa ensin uudistua. Käy niin kuin sammuksissa oleva lyhty alkaa loistamaan valoa ympärilleen. Se ei ole hänen omaa valoaan, vaan Pyhän Hengen liekki syttyy ihmisessä palamaan. Silloin ympärillä olevatkin huomaavat sen ja alkavat etsimään pelastusta.

Keijo Rainerma totesi kerran Seurakuntalainen.fi -sivustolla: "Palavien julistajien laji on kuolemassa sukupuuttoon... Pastorit eivät tajua, että käynnissä on taistelu sieluista. Ahdistaa myös oma penseys. Missä viimeksi kuulit saarnaajaa, joka oli tosissaan?" Tuntemani maallikkopuhuja totesi, että sanat pitää tulla taivaasta. Jumala voi antaa kehotuksen tai näyttää asioita. Silloin kuulijasta tuntuu siltä, että "näin sanoo Herra". Samalla on muistettava, että julistajat ja puheet ovat vajavaisia.

Mikko Himangan rukouskirjassa on sanat, jotka tuovat esille tätä samaa kaipausta: "Anna kirkkoomme profetiallinen henki, että uskaltaisimme sanoa synnin synniksi, mutta emme kätkisi myöskään armoa ja Jumalan voimaa... Tee jumalanpalveluksistamme eläviä. Auta meitä tukemaan toisiamme, ettei kukaan jättäisi kilvoitustaan kesken... Rukoilemme lavean tien kulkijoiden puolesta. Vie heidät ahtaalle portille ja auta heitä menemään siitä läpi. Anna kansallemme etsikkoaikoja. Varjele eksytyksiltä."

Papin työn tärkein taito on pitää hyviä puheita. Hengellisen puheen pitää koskettaa. Siinä tulee kuulua veren evankeliumi ja Hyvän Paimenen ääni. Silloin se sytyttää halun uskoon ja kilvoitukseen. Mielestäni esimerkiksi evankelista Kalevi Lehtinen oli tällainen armoitettu julistaja. Monet kuulijat etsiytyvät sinne, missä julistetaan Pyhän Hengen voitelemina puhuttelevasti. Jumala antakoon eläviä sanoja kaikille julistajille!

Mikä siinä on, että papin pitää hävetä omaa sanomaansa? Eräs kirkosta eronnut maallistunut ihminen kommentoi erään papin sanaa: Asiasta puuttui pihvi. Vaimoni oli samassa tilaisuudessa ja totesi, että papin puhe oli hengellisesti lattea. Olen huomannut, että hengellisestä elämästä vieraantuneetkin arvostavat juuri sellaista julistusta, jossa evankeliumin sanoma tuodaan kirkkaasti esille. Kuulija kyllä vaistoaa, elääkö julistaja itse myös siitä sanomasta, mitä pitää esillä.

Muokattu Kotimaa24:n blogikirjoituksesta 28.8.2011.

----

Ihmeellinen uni

Näin kerran ihmeellisen unen. Olin siinä vankina pimeydessä. Minulla oli paha olo ja olin hyvin ahdistunut. Tuntui kuin pimeyden voimat saartaisivat minut. Hätäännyin, onko taivas sulkeutunut minulle. Silloin yritin huutaa Jeesusta avuksi. En meinannut saada ääntäni kuuluville.

Aikani kamppailtuani pois pimeydestä ja etsiessäni Jumalan apua, yhtäkkiä kaikki muuttui. Pimeys vaihtui valoksi. Olin vapautunut kahleistani. Ahdistus muuttui lempeäksi suloisuudeksi. Tuli tyyni ja rauhallinen olo. Tuntui kuin Jeesus olisi tullut vapauttamaan minut.

Sitten näin ison vaunun, jossa istuivat monet minun läheiseni. Heidän kasvonsa loistivat iloisina ja he kutsuivat minua mukaansa vaunuun. Taustalla soi ihana taivaallinen musiikki. Koin olevani pelastettu.

Tämän jälkeen heräsin. Yleensä en muista uniani, mutta tämä tulee aina mieleeni, jos uskoni kylmenee ja etäännyn Jumalasta. Jeesus vapauttaa ja uudistaa uskoa tänäkin päivänä.

Mietteitä matkalle -kirjoitus Kangasniemen Kunnallislehteen 29.9.2016 

----

Jumala ei jätä Sinua

Joskus luulemme olevamme Jumalan hylkäämiä. Kukaan ei voi auttaa. Tuntuu kuin Jumala ei vastaa lukuisiin rukouksiin. Onko Herran käsi lyhennetty niin ettei hän voi auttaa? Hän, joka on tehnyt silmän, eikö hän näkisi sinun hätääsi? Hän, joka on tehnyt korvan, eikö hän kuulisi sinua? Hän joka huolehtii koko luomakunnasta, eikö hän huolehtisi sinustakin? Hän, joka sanoo meidän olevan arvokkaampia kuin monta varpusta, unohtaisiko hän sinut.

Saatamme ajatella: Olen tehnyt syntiä ja olen ansainnut vaivani. Mutta Jumala ei kohtele meitä syntiemme mukaan. Hän, joka valitsi meidät jo ennen maailman luomista ja sovitti Kristuksessa syntimme, ennen kuin kukaan oli rukoillut häntä, kohtelisiko hän meitä syntiemme mukaan? Kenenkään ei tarvitse seisoa Jumalan edessä omien tekojen varassa. Silloinhan ei kukaan pelastuisi. Jumala, joka huolehtii linnuista ja kukista, opettaa meille kuinka hänen monet hyvät työt ympäröivät meitä joka hetki.

Jokainen ihminen on aivan erityinen Jumalan huolen pidon kohde. Toisaalla Jeesus sanoo, että jokainen päämme hiuskin on laskettu. Jumalan huolenpito ulottuu aivan kaikkeen, pienempiinkin yksityiskohtiin. Jokainen pysyy aina hänen muistissaan. Jumalan ja meidän välillä on tunneside: Jumala muistaa meidät luominaan olentoina, jotka ovat hänelle tärkeitä ja rakkaita.

Eilinen on mennyt, huominen ei ole vielä tullut, tänään auttaa Herra. Tänään ja iankaikkisesti voi elää Jumalan armoon turvaten ja hänen valtakuntansa kansalaisena. Tänään ottaa vastaan Vapahtajan kutsun: Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon.

Mietteitä matkalle -kirjoitus Kangasniemen Kunnallislehdessä 16.3.2017

----

Ylösnousemuksen ihme

Ajatelkaamme, että tänä päivänä joku julkisuuden henkilö nousisi haudasta. Tapahtumat voisivat edetä esimerkiksi näin: Hautajaisten jälkeisenä sunnuntaina omaiset tulevat kirkkoon. Surun murtamina he tulevat messuun saamaan lohdutusta ja rohkaisua elämässä eteenpäin. Sen jälkeen he vielä menevät läheisensä haudalle. Hautausmaalla he kokevat yllätyksen. Hauta on kaivettu uudelleen auki ja arkun kansi on avattu eikä vainajaa näy missään. Tätä hämmästellessään eräs ohikulkija kertoo heille nähneensä äsken heidän kuolleen läheisensä ilmielävänä paikallisen ruokakaupan edessä. Tätä vielä ihmetellessään tulee tämä ylösnoussut henkilö heitä vastaan hautausmaan portilla.

Tässä on jotakin samanlaista minkä Jeesuksen läheiset kokivat pääsiäisenä. Ensin he surivat mestariaan. Sitten he kuulevat järjelle käsittämättömän uutisen. Lopulta he näkevät Jeesuksen ilmielävänä ja saivat uuden toivon.

Jeesuksen ylösnouseminen kuolleista oli valtavan suuri ihme. Millään muulla tavalla sitä ei voi kuvata. Sen seurauksena syntyi kristinusko. Jeesuksen seuraajat saivat uuden innon ja rohkeuden. Niinpä he lähtivät viemään ylösnousemussanomaa eteenpäin. Tämän ihmeen äärellä saamme mekin olla ja elää ylösnousseen Jeesuksen seurassa.

Mietteitä matkalle -kirjoitus Kangasniemen Kunnallislehdessä 4.4.2013

----

Jumala on rakkaus

Uskomme Jumalan rakkauteen horjuu usein. Erityisesti silloin, kun kohtaamme vastoinkäymisiä. Ehkä silloin sanomme katkerana Jumalalle "Miksi?" Mutta sittenkin Jumala rakastaa. Häneltä olemme saaneet elämän ja sen elämänosan, jonka olemme kokeneet. Ajastaan me vain menetämme kaiken. Juuri silloin meillä on olemassa myös Jumalan antama lohdutus. Silloinkin, kun suurin suru on kohdannut meitä.

Jokaisella on täällä osana kantaa oma taakkansa. Kukaan ei ole vaikeuksista osaton. Kukaan ei ole osaton myöskään lohdutuksesta. Myös teille surevat omaiset haluan sanoa "Jumala on rakkaus".

Jumala on rakkaus. Erityisesti Jumala on osoittanut sen meille antamalla meille Jeesuksen. Jeesus tuli uhriksi synneistämme ja avasi näin meille tien taivaaseen. Evankeliumin ihanuus on siinä, että sitä tarjotaan kaikille.

Luo katseesi itsestäsi, heikosta uskostasi, epäilyksistäsi Kristukseen, jossa on pelastus, sovitus ja autuus. Jumala on rakkaus. Siinä on elämän sanoma kaikille. Siinä on lohdutus myös kaikkein raskaimpinakin hetkinä.

----

Elämän kulku

Jeesus sanoo hyvä paimen vertauksen yhteydessä olevansa lammasten portti, vanhan käännöksen mukaan ovi (Joh. 10:9). Kovin monta "porttia" tai "ovea" joutuu jokainen ihminen elämänsä aikana avaamaan. Kuvaan tässä erään kanssaihmisen näiden moninaisten "porttien ja ovien" kautta kulkenutta elämän kaarta.

Ensimmäinen portti on ollut syntyminen maailmaan. Hän oli ilo vanhemmille ja kodin väelle, jotka haltioissaan olivat hänen ympärillään antamassa rakkautta ja huolenpitoa. Hänen ensimmäinen juhlansa koitti jo kahden kuukauden ikäisenä, kun hänen kastettiin. Kotiväki ja kummit olivat seuraamassa, kuinka hän pääsi seurakunnan jäseneksi ja Jumalan lapseksi. Kasteen jälkeen hänellä oli mahdollisuus myös saada kristillistä opetusta. Niinpä hän sai jo lapsena avata pyhäkoulun oven. Siellä hänen sydämensä maaperään jo kylvettiin Jumalan sanan arvokkaat siemenet.

Seitsemän vuoden ikäisenä koitti päivä, jolloin hän sai kulkea portista koulun pihalle. Hän pääsi oppimaan kaikkia elämässä tarvittavia tietoja taitoja. Sitten koitti nuoruus ja tuli rippikouluaika. Rippikoulussa hän sai tutustua Raamatun ja kristinopin tärkeisiin opetuksiin. Hän sai matkaevästä koko elämää varten.

Myös vääriä ovia tuli avattua elämän varrella. Ne johtivat synnin maailmaan, jossa ei välitetty Jumalan tahdon tiestä. Se houkutti häntäkin, mutta ennen pitkää hän sai havaita, ettei se antanut elämälle perusturvallisuutta, kestävää iloa ja rauhaa sisimpään. Sitten Jumalan kutsui häntä takaisin tielleen. Hän sai jättää väärän tien ja antaa elämänsä Vapahtajan johdatukseen. Tutuksi tuli tämän jälkeen kotikirkon ja seuratuvan ovi. Siellä hän sai vahvistua uskossa ja kasvaa kristittynä. Elämä ei ole ollut uskovanakaan täydellistä, mutta hän on saanut yhä uudelleen panna turvansa Jumalan armoon.

Erityisen raskaana mieliin jäänyt oli sota-aika, mikä kosketti syvästi koko kansaa. Silloin erityisesti rintamalla taistelleet joutuivat tekemään kaikkensa kansamme hyväksi. Hänkin sai omalla panoksellaan olla auttamassa isämaataan. Sodan kauhut kuitenkin kestettiin ja vihdoin koitti rauhan aika vapaassa isänmaassa. Sen jälkeisinä jälleenrakentamisen vuosina hänkin sai nähdä kansamme elintason kohentuvan.

Nuorena hän teki uravalinnan. Hän sai oppia omaan ammattiinsa liittyvät perustiedot. Vuosien aikana hän tuli taitavaksi kaikissa työtehtävissään. Liiankin tutuksi tuli ovi, jonka takana kaikki raskaat työt odottivat. Aamuisin oli jaksettava nousta työn ääreen ja illalla palata väsyneenä kotiin. Maaseudulla tämä oli kovaa työtä kotitalossa, pihalla, puutarhassa, navetassa, pelloilla ja metsissä.

Nuoruudessa eli myös haave löytää elämän kumppani ja perheen perustaminen. Niinpä kerran erään portin takana häntä vastaan tulikin erityisen merkittävä henkilö. Tämä johti seurusteluun, kihlautumiseen ja avioitumiseen. Välillä tuli erimielisyyksiäkin, mutta onneksi anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen taas uudisti ja vahvisti rakkaussuhdetta. Merkittäviä olivat jokaisen lapsen syntyminen ja kasvaminen kodin piirissä. Vähitellen lapset varttuivat aikuisiksi ja löysivät oman paikkansa yhteiskunnassa. Kuitenkin vanhemman esirukous on jatkuvasti kannattanut heitä.

Vuodet vierivät ja työtehtävät siirtyivät nuorempien käsiin. Eläkevuosina suurimpia iloja on ollut yhteiset hetket lastenlasten kanssa. Samalla kuitenkin hän huomasi, ettei terveys ja voimat ole enää samanlaiset kuin nuorempana. Askel alkoi hidastua ja voimat uupua. Monista asioista on jo pitänyt luopua. Monet elämän vaiheet palautuvat mieleen. Niihin kaikkiin on liittynyt iloa ja murhetta. Kuitenkin hän on Jumalalle kiitollinen kaikesta johdatuksesta.

Nyt hän on jo yli 80-vuotias ja elämän ilta on jo koittanut. Edessä on lähtö kaikkien rakkaitten luota. Edessä on vielä yksi ovi. Se johtaa ikuisuuteen, jonne me vielä täällä maailmassa elävät emme voi kurkistaa. Tärkeintä on kuitenkin tietää, että syntisen ihmisen kannattaa mennä sinne Jeesuksen pelastustyöhön turvautuen. Silloin tämänkin väsynyt matkaaja pääsee Jumalan lahjoittamaan iankaikkiseen iloon. 

Pysähdy hetkeksi -hartauskirjoitus Kangasniemen Kunnallislehteen 4.5.2006 

----

Vanhan kansan ihminen

Oletko kuullut puhuttavan vanhan kansan ihmisestä? Paljon elämää nähneen ja kokeneen henkilön kuvaamisessa mieleen tulee erilaisia seikkoja. Tässä on niistä joitakin. Ensinnäkin hän on ahkera. Hän on pienestä asti tottunut tekemään työtä. Hänellä on ollut sitkeyttä ja sisua, kun on pitänyt uurastaa. Toiseksi hän on vaatimaton, ei tee numeroa tekemisistään. Lisäksi hän on tyytyväinen, ei valita olosuhteista, vaikka ne olisivat huonot, vaan sanoo "eihän nyt minun takia tarvitse vaivaantua". Edelleen hän on säästäväinen, hän ei mielellään heitä hukkaan käyttökelpoista tavaraa, kun on nähnyt pula-ajankin. Totta kai hän ajattelee toisten parasta ja on rehellinen. Hän on hyvin luotettava.

Tällaisia positiivisia ominaisuuksia voidaan liittää moniin kansamme vanhimman sukupolven edustajiin. Elämä on karaissut monella tavalla. Vanhin sukupolvi on nähnyt paljon muutakin kuin nykyisen korkean elintason. Vaikka meidän aikanamme on puhuttu lamasta, ei se ole lähelläkään aiempien vuosikymmenien pula-aikaa. Vanhin sukupolvi on kantanut myös raskaan sota-ajan ja se on ollut myös kovalla työllä rakentamassa uudelleen sodan raunioittamaa maatamme taas jaloilleen. Näin meidän nuorempienkin on ollut helpompi elää. Kiitos kaikille vanhan kansan ihmisille heidän elämäntyöstään!