Eläkepapin puheita

Saarna Törmälän kappelissa 30.5.2021

Pyhän kolminaisuuden päivä, 4. Moos. 6:22-27 ja Matt. 28: 16-20

Päivän Vanhan testamentin tekstinä on Herran siunaus. Siitä tulee mieleeni eräs mies, joka oli töissä rautatieasemalla. Aina kun aamun junat olivat menneet, asema laitettiin kiinni 11 aikaan ja hänellä oli vapaata muutama tunti. Näin tapahtui myös sunnuntaisin. Aseman vieressä oli kirkko. Mies kiirehti sinne jumalanpalvelukseen sunnuntaiaamun työvuoron päätyttyä.

Kun mies astui sisälle kirkkoon, jumalanpalveluksesta oli jäljellä vain Herran siunaus ja loppuvirsi. Hän iloitsi valtavasti siitä, että pystyi edes sen verran olemaan mukana seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa. Jo pelkästään siitä, että hän kumarsi päänsä vastaanottamaan Herran siunauksen yhdessä toisten kanssa, hän koki saavansa paljon. Silloin kun hänellä oli sunnuntaina vapaata töistä, hän pääsi nauttimaan jumalanpalveluksen koko annista: virsistä, rukouksista, saarnasta, ehtoollisesta ja kaikesta muustakin. Iloitsemme, että meilläkin on tämä mahdollisuus tänään olla Jumalan hoidettavana.

Onpa hienoa, että juuri lähetyskäsky on tämän sunnuntain evankeliumina. Meille, jotka haluamme pitää yhteyttä Skuoritsaan ja Inkerin kirkkoon, on luonnollisesti lähetystyö tärkeä asia. Kun olin nuori, haaveilin lähtemistä lähetystyöhön. Jäin kuitenkin papiksi kotimaahan, mm. olin 1980-luvulla neljä vuotta pappina tuossa lähellä Pieksämäen maalaiskunnassa. Se asia, etten lähtenyt lähetystyöhön, vähän vaivasi mieltäni. Sitten vuonna 2004 minulle tarjoutui mahdollisuus palvella Inkerin kirkkoa ja Jumala johdatti minut Skuoritsan seurakuntaan.

Seurakuntaelämä on sisäänpäin ja ulospäin suuntautuvaa liikettä. Sisäänpäin suuntautuva liike kuvaa seurakuntayhteyttä, jossa meitä ravitaan ja vahvistetaan Jumalan sanalla ja sakramenteilla. Tämä messukin on meille tällainen tankkauspaikka. Myös oman rukouselämä ja Raamatun lukeminen on sellaista, jossa Jumala meitä vahvistaa ja myös varustaa. Urho Muroma aloitti puheensa poikansa Uolevin pappisvihkimysjuhlassa kysymällä: Mikä on papin tärkein tehtävä? Hän ei vastannut siihen heti, vaan vielä toisti kysymyksen. Sitten hän jatkoi: Oman hengellisen elämän hoitaminen. Ensi alkuun se voi tuntua itsekkäältä. Eikös pappi ole asetettu palvelemaan toisia. Mutta siinä on tämä viisaus: Kun on ensin hoitanut omaa uskonelämäänsä, voi myös Jumalan antamilla eväillä myös palvella toisia. Näin Jumala varustaa ja lähettää palvelijansa evankeliumin palvelukseen.

Päivän evankeliumissa ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus lähettää oppilaansa ulospäin maailmaan kutsumaan ihmisiä seurakunta- ja Jumalayhteyteen, eli uutta luovaan ja parantavaan yhteisöön, jossa anteeksiantamus vallitsee. Seurakunta ei elä vain neljän seinän sisällä, vaan sen tulee myös vaikuttaa maailmassa. Nykyisen maallistuneen yhteiskunnan aikana, kun ihmisiä yhä vähemmän kuuluu kirkkoon ja uskonelämä on yhä useammalle vierasta, tämä ulospäin suuntautuva toiminta alkaa jo kotiovelta. Tämä ulospäin suuntautuva toiminta on mahdollista, kun yhä uudelleen luotamme Jumalan armoon ja Jumala vahvistaa meitä. Ulospäin suuntautuva toiminta on kynnysten madaltamista ja ovien aukomista kirkkoon. Meidän ei tule jäädä passiivisiksi. Jeesus on antanut meille tehtävän ja haasteen. Evankeliumi on liikkeelle paneva voima. Minua on puhutellut apostolien sanat, jotka he lausuivat intoa täynnä, vaikka joutuivat vainottaviksi: Me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet. Paavali kuvaa saman työnäyn: Voi minua, ellen evankeliumia julista. Itsekin olen halunnut olla kertomassa siitä, mitä Jeesus on minulle antanut.

Kalevi Lehtinen kuvasi ilosanoman eteenpäin viemistä näin: Pidä huoli siitä, että mahdollisimman moni muukin pääsee taivaaseen. Elä sellaista elämää, että sinusta hehkuu Jeesuksen läheisyys, joka houkuttelee toisia ihmisiä Hänen yhteyteensä. Kun elät tällaista elämää, niin missä ikinä kohtaatkin ihmisiä, siellä evankeliumi tarttuu kuin flunssaepidemia. Sinun ei tarvitse muuta kuin avata suusi ja rakastaa Jeesusta, niin evankeliumi tulee varmasti esille. Sinä opit kertomaan ihmisille evankeliumin perusasiat. Sen että Jumala rakastaa, ihminen on syntinen, Jeesus on ainoa vastaus tähän ihmisen syntiin. Hänen kauttaan voi päästä Jumalan yhteyteen. Ja kun ihminen uskoo Jeesukseen, hän pelastuu."

Meille kristityille on tärkeätä, että pystymme ilmaisemaan kristillisen uskomme keskeisen sisällön, koska juuri meiltä odotetaan vastauksia aikamme ihmisten kysymyksiin. Meillähän on annettavana Jumalalta saatu kestävä elämän ja toivon perustus. Saamme olla tarjoamassa maailman mahtavinta sanomaa Jumalan rakkaudesta. Tämän haasteen ymmärtämiseen ja vastaanottamiseen tarvitaan kaikkia Kristuksen seuraajia. Tämä lähetyksen palvelutehtävä on monipuolinen. Se on paljon muutakin kuin saarnaamista. Eräs nuori kuvasi kerran asian näin: "Kertokaa aina Jumalasta. Jos on aivan pakko, käyttäkää sanoja. Unelmana on, että me kristityt voisimme elää niin, että meistä näkyisi se Kristuksen rakkaus, joka on tullut osaksemme. Kun ihmiset näkevät, miten Jumala on vaikuttanut minun elämässäni, se vakuuttaa ihmisiä paljon enemmän kuin se, että vain sanoisin sen heille." Vanha kristittyjen viisaus on, että Kristuksella ei ole muita käsiä maailmassa kuin meidän kätemme. Hän tahtoo toimia kauttamme tänään. Pyhän Hengen avulla olemme hänen jalkansa, kätensä, suunsa ja sydämensä. Meidät on lähetetty. 

-----

Puhe Saaren kirkon Orpokotijuhlilla 15.8.2021

Jumalan armoa ja rauhaa teille kaikille. Siitä onkin tosi pitkä aika, kun olen viimeksi käynyt täällä Saaren kirkossa Orpokotijuhlilla. Tämä on kaunis kirkko ja täällä on puhuttelevia alttaritaulu. Ennen kaikkea Jumalan sana on puhutellut täällä sanan kuulijoita vuosikymmenien ajan.

Tämän tilaisuuden otsikko on Psalmin 19 alkusanat "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa." Se kuvaa Jumalan ilmoitusta luomakunnan kautta. Ennen kaikkea Jumala puhuu meille sanansa kautta, että me löytäisimme taivaan, jossa Jumala asuu. Siitä kerrotaan tässä samassa Psalmissa muun muassa näin: "Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ne opastavat minua, palvelijaasi, niiden noudattamisesta saa suuren palkan."

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa. Mitä tämän päivän suomalaiselle merkitsee taivas ja taivasasiat? Hänet on kerran kastettu Herran ristin kantajaksi. Mutta miten tärkeää hänelle nyt on taivaaseen pääseminen? Kerron teille kaksi tapausta, joissa taivasasioista etääntynyt on löytänyt uskon. Lisäksi tuon esille miten me Herran ristin kantajina voisimme olla Jumalan käytössä, että mahdollisimman moni pääsisi kerran taivaaseen. Toivottavasti nämä kaksi tapauskertomusta rohkaisevat sellaista kuulijaa Jeesuksen seuraan, joka kokee, että uskonelämä on kuihtunut ja kirkkotie on ruohottunut.

Muistaakseni tähän Saaren kirkkoon liittyy muuan tapaus. Siihen aikaan ei ehtoollisjumalanpalveluksia ollut kuin kerran kuukaudessa eikä autojakaan ollut joka talossa. Niin oli tulossa sunnuntai, jolloin olisi ehtoollisjumalanpalvelus. Erään syrjäkylän mummon teki mieli päästä silloin kirkkoon. Naapurin isännällä oli auto ja ajokortti. Hän meni naapuriin kysymään, lähtisikö naapurin emäntä hänen kanssaan kirkkoon ja lähtisikö isäntä heille kyytimieheksi. Niin lähdettiin sunnuntaiaamuna kirkkoon. Isäntä, jolla ei ollut tapana osallistua seurakuntaelämään, jäi takapenkkiin. Hän tuumasi, että antaa naisten mennä edemmäksi; eikös nämä hengelliset asiat ole enemmän naisten juttuja. Voinhan minä kyytimiehenä jäädä tänne taakse odottamaan jumalanpalveluksen loppumista.

Tästä jumalanpalveluksesta tuli merkittävä kokemus tälle miehelle. Jumalanpalvelusta toimitti pappi, joka Pyhän Hengen voimalla puhui innokkaasti Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan. Tämä mieskin kuunteli sitä yllättyneenä, sillä jumalanpalvelus puhutteli häntä. Hänelle syntyi kaipaus saada syntinsä anteeksi ja kokea Jumalan armo ja rakkaus omalla kohdalla. Kun pappi kutsui seurakuntaa ehtoollispöytään, nousi tämä mies heti omalta paikaltaan ja suorastaan kiiruhti ehtoolliselle. Ehtoollisella hän vakuuttui, että Jeesuksen ruumis ja veri on hänenkin puolestaan annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi. Tämä palasi kirkosta muuttuneena miehenä. Tämän jälkeen hänestä tuli säännöllinen kirkossa kävijä.

Kerron vielä toisenkin tapauksen, joka muistuttaa paljon tätä äskeistä kertomusta. Lähden liikkeelle vitsistä, jonka kerroin eräässä inkerinsuomalaisessa kodissa. Länsimainen turisti oli 1940-luvulla Neuvostoliitossa. Hän meinasi liukastua ja huokasi "Kiitos Jumalalle!". Silloin paikallinen opas nuhteli häntä ja sanoi "Tässä maassa ei saa sanoa kiitos Jumalalle, vaan kiitos Stalinille". Siihen turisti kommentoi: "Entäs sitten, jos Stalin kuolee?" "Silloin sanotaan kiitos Jumalalle", kuului vastaus. Tämän vitsin jälkeen inkerinsuomalainen Olga sanoi minulle: "Tuohan on juuri niin kuin minä. Olen entinen ateisti ja kommunisti".

Olga asui nuoruutensa Inkerinmaalla. Hän oli silloin uskossa. Neuvostovallan aikana hän luopui uskosta ja hänestä tuli ateisti. Hän oli kommunistisen puolueen jäsen ja toimi hyvässä ammatissa. Perestroikan seurauksena yli 30 vuotta sitten koitti vapaammat tuulet ja kirkkoja avattiin. Olgakin meni uteliaisuuttaan katsomaan täpötäyden kirkon jumalanpalvelusta. Se toimitettiin lapsuudesta tutun ns. Putron messun mukaan. Hän istui kirkon takaosassa eikä halunnut millään lailla osallistua virsiin ja rukouksiin. Hän hämmästeli, miten valtavan innostuneita ihmiset olivat siitä, että saivat vapaasti tulla kirkkoon. Olga tuli toisenkin kerran kirkkoon. Silloin hän jopa otti virsikirjan käteensä ja lauloi yhden virren. Ateistina hän torjui mielessään sen, miten tärkeänä kokoontunut seurakunta koki yhteisen jumalanpalveluksen. Samalla hän vaistosi, että heillä oli sisällään jotain enemmän kuin hänellä itsellään. Kolmannella kerralla hän myös kuunteli saarnan. Sen piti Pyhän Hengen voitelema pappi. Se puhutteli häntä. Sen jokainen sana oli tarkoitettu hänelle. Hän tunsi syntisyytensä ja kaipasi armoa. Silloin hän näki kuinka taivaasta tuli valo häntä kohti ja meni hänen lävitseen. Hän koki, että hän sai kaikki syntinsä anteeksi ja löysi takaisin sen uskon, mikä hänellä oli jo nuorena ollut. Sen jälkeen hän on käynyt säännöllisesti jumalanpalveluksessa. Nykyään Olga on jo vanha ja asuu Suomessa. Hän on sitä mieltä, että Jumalan sanaa pitää julistaa, niin kuin se on kirjoitettu. Vain se ravitsee kuulijaa hengellisesti ja johtaa hänet Jeesuksen luokse.

Jokainen, joka haluaa saada taivasasiansa kuntoon, voi tulla Vapahtajamme luokse ja lausua hänelle. Jeesus, tarvitsen sinua. Tunnustan sinulle kaikkia syntini ja pyydän niitä anteeksi. Annan elämäni sinulle. Tahdon seurata sinua. Tällaiseen syntisen rukoukseen Jeesus vastaa: Sitä, joka tulee minun tyköni, minä en heitä ulos. 

Näissä molemmissakin kertomissani tapauksissa pappi oli elävässä uskossa ja Jumala käytti häntä hänelle uskotussa sananpalvelijan tehtävässä. Olen joskus 1. adventin saarnan aloittanut rukouksella: Herra, anna Jumalan sanan kaikua hengellistä elämää synnyttävänä ja uudistavana tässä kirkossa koko kirkkovuoden aikana. Jumala haluaa käyttää valtakuntansa työssä ja evankeliumin leviämisessä kaikkia uskovia ihmisiä. Silloin puhutaan yleisestä pappeudesta. Voi kun me olisimme aina elävässä uskossa ja Pyhän Hengen voitelemia, että voisimme rohkaista toisiakin Jeesuksen seuraan. Sitä taitoa ja voimaa voimme pyytää Jumalalta.

Rukoilemme: Herramme Jeesus Kristus. Minä kiitän sinua siitä, että olet kutsunut minut valtakuntasi jäseneksi. Anna minun myös ymmärtää, että olet kutsunut minut tekemään työtä valtakunnassasi. Olet antanut minulle lahjoja, että käyttäisin niitä sinun valtakunnassasi. Rukoilemme, että se kaikki, mitä näillä Orpokotijuhlilla on ollut esillä, jäisi siunaukseksi Parikanniemisäätiölle, Parikkalan seurakunnalle, kaikille osallistujille ja vastuunkantajille sekä jokaiselle, joka on seurannut lähetystä eri medioiden välityksellä. Näin rukoilemme Jeesuksen nimessä, Aamen.

----

Tervehdyksiä Kelton ja Harlun seurakunnille Kangasniemen ystävyysseurakuntailloissa

Pääsiäistervehdys 11.4.2021

Rakkaat ystävät Keltossa ja Harlussa! Tervehdin teitä pääsiäisen Psalmin 118 sanoilla: Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa, riemu raikuu pelastettujen majoilta: Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme. Herran käsi on voimallinen! Minä en kuole, vaan elän ja kerron Herran teoista. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä! (Ps. 118: 15-17, 24)

On se mahtava juttu, että meillä kristityillä on pääsiäisen ilosanoma. Kyllä meiltä puuttuisi paljon, jos Jeesus ei olisi sovittanut syntejämme ja noussut kuolleista. Mikään maailman mahti ei voi tehdä tyhjäksi kristikunnan suurinta uutista, että Jeesus on totisesti ylösnoussut.

Sekä täällä Kangasniemellä että siellä Keltossa ja Harlussa saamme riemuita ja kiittää Jeesusta kaikesta mitä hän on tehnyt. Jeesus elää. Jeesus on voittaja. Jeesus on pelastaja. Aina uudelleen meitä kutsutaan pääsiäisen loppumattomaan ihmeeseen mukaan. Saamme aina luottaa ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen. Mielessäni soi ylistyslaulun sanat: "Jeesus on Herramme, nousi kuolleista ja nyt hän hallitsee. Kaikki kerran nähdä saa, joka kieli tunnustaa, että Jeesus Herra on."

Taivaan Isän runsasta siunausta teille kaikille Kelton ja Harlun ystävyysseurakunnissa.

----

Joulutervehdys 10.12.2021

Iloitsemme siitä mahdollisuudesta, että voimme lähettää tervehdyksemme teille. Vaikka me emme ole päässeet toistemme luokse, olemme voineet pitää yhteyttä toisiimme ja rukoilla toistemme puolesta.

On ilo odottaa Vapahtajamme Syntymäjuhlaa. Pelastushistoriassa koko vanhan liiton aika oli adventin aikaa, jolloin odotettiin Messiaan syntymistä maailmaan. Vanha Testamentti sisältää lukuisia profetioita tulevasta maailman Vapahtajasta.

Tervehdin teitä Jesajan jouluprofetian sanoilla: Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,

näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan,

hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. (Jes.9:5)

Jeesus-lapsen nimissä on monta rohkaisevaa sanaa meille.

1. Ihmeellinen Neuvotuoja. Monta kertaa huolet ja murheet täyttävät mielemme. On hienoa, että Jeesus ei jätä meitä silloinkaan. Hän on vierellämme opastamassa meitä. Raamattu lupaa, että saamme kertoa hänelle murheemme ja hän pitää meitä huolen (1. Piet. 5:7).

2. Väkevä Jumala. Tämä rohkaisee meitä, jos koemme olevamme heikkoja ja huonoja. Jeesus ottaa vastaan kaikki arat, rikkinäiset, eksyneet, langenneet ja epäonnistuneet. Hän armahtaa ja vahvistaa meitä. Olemme hyvässä turvassa.

3. Iankaikkinen Isä. Tämä kuvaa sitä, että Jumalalla oli Iankaikkinen pelastussuunnitelma meitä varten olemassa jo ennen maailman luomista. Jeesus lupasi syntyä ihmiseksi, jotta hän voisi vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja kaiken pahan vallasta ja pääsisimme kerran taivaaseen. Tämä lupaus kuuluu meille kaikille.

4. Rauhan Ruhtinas. Jeesus itse lupaa: Rauhan minä annan teille, älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä pelätkö (Joh. 14:27). Meillä Kangasniemellä on usein Majatalo-illoissa laulettu tähän Jesajan jouluprofetiaan liittyvää laulua. Siinä on kuvattu millainen Rauhan Ruhtinas Jeesus on.

Kansa joka tänäänkin vaeltaa pimeydessä On näkevä suuren valkeuden Sillä meille lapsi syntynyt on Beetlehemissä On annettu poika ihmeellinen Hän on rauhanruhtinas Hän on herra, hän on kuningas Hän on maailman valkeus Hän on toivo, hän on pelastus.

 Julistamme vangituille me vain vapautusta Nyt avaimet löytyy kahleisiin Julistamme vuotta herran me näin otollista Ja lohtua tuomme murheisiin.

Hän on rauhanruhtinas Hän on herra, hän on kuningas Hän on maailman valkeus Hän on toivo, hän on pelastus.

Toivotan teille kaikille Kelton ja Harlun seurakunnissa sekä tätä tilaisuutta seuraaville Hyvää Joulua ja Jumalan Siunaamaa Uutta Vuotta!

Teitä kaikkia lämmöllä ajatellen Pirkka