Kokemuksia papin työstä Joensuun Rantakylässä ja Kangasniemellä

Mies elämäntehtävää suorittamassa. Puhe miesten illassa 2.2.2014.

Hyvät miehet, hyvät veljet! Monta kertaa olen miettinyt sitä, miten elämä olisi mennyt, jos siinä ja siinä tilanteessa olisin tehnyt toisen ratkaisun tai asiat olisivat menneet toisella tavalla. Joitakin elämän valintoja olen katunut. Paljon ihmeellistä johdatustakin on ollut.

Olen maalaistalon poika. Jos en olisi lukenut papiksi, olisin ehkä jäänyt maanviljelijäksi lapsuuteni kotitilalle jatkajaksi isäni jälkeen. Eräässä elämänvaiheessa pohdin pappisuran vaihtamista maatilan töihin.

Miten olen kokenut toimimisen perheen isänä? Isänpäivä on minulle vuoden tärkein päivä. Pyrin isänpäivän seutuvilla olemaan lapsieni perheiden kanssa. Lämmöllä muistan sen kun lapseni olivat pieniä. Kun tulin töistä, he tulivat ovelle vastaan. Nyt ensimmäinen lapseni toimii samalla tavalla, kun tulen käymään. Varmasti parempikin isä olisin voinut olla, mutta lapseni perheineen ovat jatkuvasti esirukouslistallani.

Mies elämäntehtävää suorittamassa. Kerron tässä, miten haluan toimia seurakunnan pappina. Paljon muutakin kuuluu elämäni historiaan. Olen ollut mukana kunnallispolitiikassa, mm. istunut kaupunginvaltuuston kokouksissa. Olen toiminut eräässä urheiluseurassa. Harrastan kalastusta ja paljon muutakin kuuluu elämääni.

Jokaisella meistä asioita, jotka ovat erityisen lähellä sydäntä. Minulle yksi rakas asia on yhteys Inkerin kirkkoon. Ollessani vuorotteluvapaavuoden Inkerin kirkon palveluksessa, harkitsin vakavasti palaavani sinne uudelleen.

Sitten tuli elämääni Lea ja uuden työpaikan etsiminen Jyväskylästä tai sen läheltä. Kävi niin, että lähin paikkakunta Jyväskylästä katsottuna, johon meikäläisellä oli mahdollisuus silloin päästä, oli Kangasniemi. Ja sekin sen ansiosta, ettei ollut muita hakijoita kappalaisen virkaan.

Pappi ei ole yhtään erilainen ihminen. Minua kiinnostaa ja teen ihan samoja asioita kuin kaikki muutkin.

Kun olin nuori, koin hyvin vaikeaksi kertoa toisille sitä, että olen uskossa. Pelkäsin, että minulle naurettaisiin ja joutuisin sen takia kiusatuksi. Minun aikani ei ollut vielä silloin tuoda uskoani esille.Kerran sitten koulun välitunnilla eräs kaverini sanoi "sinusta pitää tulla pappi". Tätä ammattia olin jo silloin ajatellutkin, mutta en ollut vielä kertonut uskostani ja suunnitelmistani toisille. Tämä syvällinen kaveri oli jotenkin aavistellut sisimmät ajatukseni.

Kaikkien tehtävä ei ole saarnata. Ihminen voi kertoa uskostaan ihan vain elämäntavallaan. Varsinkin rehellisyys, luotettavuus, auttavaisuus ja ystävällisyys kertovat toiselle, että elämässä on tietty sisältö.

Nyt olen saanut toimia 30 vuotta pappina. Pappisvihkimyksen jälkeen Kotimaa -lehdessä luki asian johdosta "Mikkelissä vihittiin papiksi Pirkko Sieviläinen". Naispappeus toteutui Suomen kirkossa kahdeksan vuotta myöhemmin. Helsingin piispa Aimo T. Nikolainen, joka tuolloin voimakkaasti ajoi naispappeutta, soitti tämän takia Mikkelin piispa Kalevi Toiviaiselle ja onnitteli häntä sanoen "nyt sinä olet tehnyt miehen työn".

Joitakin vertailuja työstäni aiemmissa seurakunnissa ja täällä Kangasniemellä voisin esittää. Aiemmissa seurakunnissa olin kappalaisena nuorisopappina 18 vuoden ajan. Pidin siitä ja lämmöllä muistelen noita tapahtumarikkaita vuosia. Tällä vuosituhannella olen ollut aikuis- ja lähetystyön pappi. Rantakylässä vedin miesten saunaseuraa, joka myös on vieraillut täällä Kangasniemellä. Rantakylässä vedin Ylös Jerusalemiin -pääsiäistapahtuman seitsemän kertaa ja kävijöitä oli joka kerta yli 4000 henkeä. Täällä suurin projekti, jota vedän, on ensi syksyn Lähellä Sinua -missio. Kaikissa seurakunnan tapahtumissa iloitsen monien talkoolaisten aktiivisesta panoksesta.

Papin työssä pidetään puheita. Korostan saarnan merkitystä jumalanpalveluksessa. Pyrkimykseni on, että puheitani myös kuunnellaan. Siksi pyrin liittämään puheisiini aiheeseen sopivia tapauskertomuksia ja huumoria. Tärkeintä on se, että on innostunut esittämästään asiasta.

Joensuussa ollessani kirjoitin aika usein lehtien yleisönosastolle varsinkin silloin kun ihmiset kiinnostuivat uususkonnoista. Nykyään sen korvaa blogikirjoittelu ja kotisivut. Kaksi blogisivustoa, joihin olen aktiivisesti kirjoittanut, on nyt poistettu internetistä. Sosiaalinen media on ollut minulle tuttua niin kauan kuin olen ollut internetissä.

Elämäntehtävääni voisin kuvata apostoli Paavalin sanoin: minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima, itse kullekin pelastukseksi. Pyrin kertomaan evankeliumia. Esimerkiksi kirkolliset toimitukset ovat seurakuntapapille suuri mahdollisuus kohdata evankeliumilla sellaisiakin, jotka eivät muuten käy seurakunnan tilaisuuksissa. Sitä papilta odotetaankin.

Olen joskus puhunut vastahengestä, joka estää hengellisen työn tekemisen. Vastustajia on löytynyt seurakuntien työntekijöistä. Kaikkialla ei sulateta sitä, että olen matalakirkollinen, herätyskristillinen ja karismaattinen. Minulla on vähän lahjoja, mutta siitä huolimatta kateuden takia kaikki eivät iloinneet siitä mitä sain aikaiseksi. Tosin - haluan sen nyt erityisesti korostaa- täällä Kangasniemellä en ole kokenut tällaista vastustusta. Tämä on ollut minulle henkisesti helpoin seurakunta.

Olen ihan tavallinen ihminen. Iloitsen siitä, että tällaisenani kelpaan Jumalalle. Uskonelämä on perusta, jonka pohjalta kohtaan kaikki elämässä vastaan tulevat asiat.

On mahtavaa, jos tietää olevansa oikealla paikalla ja oikeassa tehtävässä. Tosi harmillista on se, jos kokee, ettei elä sitä elämää, jota on haaveillut tai jonka kokee oikeaksi. Tärkeintä kuitenkin on, että Jumalan hyvä suunnitelma toteutuu meidän elämässämme. Kristittyinä joudumme aina kyselemään Psalmin rukoilijan tavoin: Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, ja katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.

Katsaus menneeseen vuonna 2015

Karismaattisuus - ei menestysteologia

Joensuussa ollessani yksi teema, jota pidin esillä, oli uushenkisyys, uuden ajan ihmisen uskonto. Kangasniemellä sillä ei ole ollut samanlaista sosiaalista tilausta. Sen sijaan olen nyt avoimemmin karismaattisesti suuntautunut. Samalla olen myös oppinut tunnistamaan terveen karismaattisuuden äärikarismaattisuuden eron. Jälkimmäinen esiintyy menestysteologiana. Sitä torjuessa monella menee lapsi pesuveden mukana. Oikea karismaattisuus voi rikastuttaa ja elävöittää seurakuntaelämää.

Alfa-kurssi ja Majatalo-illat

Ennen vuotta 2000 olin lähes koko pappisurani nuoriso- ja rippikoulupappina. Pidin siitä ja lämmöllä muistelen noita tapahtumarikkaita vuosia. Tällä vuosituhannella olen ollut aikuis- ja lähetystyön pappi.

Alfa-kurssi ja Majatalo-ilta ovat mahdollisuus seurakuntayhteyttä etsivälle ja uskonasioita kyselevälle. Ne olivat jo ennen minua seurakuntaelämää vahvistavia kokemuksia. Niiden kautta voi kokea hengellisen herätyksen tai uudistumisen. Niissä keskeisenä elementtinä ovat rakastamani gospel- ja ylistyslaulut.

Vuonna 2014 totetettiin Kangasniemellä evankelioiva Lähellä Sinua -missio,

Seurakuntaretket sekä Kelton ja Harlun ystäväpiirit

Vuosi 2004 Inkerinmaalla oli huikea kokemus. Olen näihin päiviin asti eri yhteyksissä, kuten lähetyspiireissä, kertonut kokemuksiani ja esitellyt Inkerin kirkon työtä. Olen järjestänyt neljä kertaa seurakuntaretken, jossa on tutustuttu Inkerin kirkon seurakuntiin. Jo ensimmäisen retken tuloksena perustin Kelton ystäväpiirin, koska Keltto on Kangasniemen ystävyysseurakunta.

Vuonna 2012 myös Harlu Venäjän Karjalassa tuli Kangasniemen ystävyysseurakunnaksi. Harlusta on sotien jälkeen tullut evakkokarjalaisia Kangasniemen seudulle, joten sinne on kauan ollut luontevat yhteydet.

Rantakylässä vedin miesten saunaseuraa, joka myös teki idäntyötä. Kangasniemellä en käy miesten piirissä, mutta järjestän pari kertaa vuodessa miesten illan jostain kiinnostavasta teemasta.

Yhteiskristillisyys

Joensuussa ollessani tutustuin minulle entuudestaan outoon ortodoksiseen kirkkoon. Kangasniemellä taas on helluntaiseurakunta tullut tutuksi. Suomessa helluntalaisuus lähempänä luterilaista kirkkoa kuin muualla maailmassa. Suurimmat eroavuudet ovat kolmannessa uskonkappaleessa.

Matalakirkollisuus ja yleinen pappeus

Kangasniemellä pidetään kerran kuukaudessa monimuotomessu, jossa on gospel- ja tuomasmessujen aineksia. Niissä maallikot saavat paljon vastuutehtäviä. Tämä on todellinen jumalanpalvelusuudistus, ei korkeakirkollinen, vaan kansanomainen.

Yleinen pappeus toteutuu silloin kun aktiivikristityt kantavat vastuuta. Kangasniemellä esimerkiksi maallikot vetävät kahdeksaa erilaista raamattupiiriä ja muita pienryhmiä. Varsinkin pääsiäis- ja jouluvaelluksissa tarvitaan valtava määrä vastuunkantajia. Kangasniemellä niitä on vetänyt Marja-Leena Kuitunen. Rantakylässä vedin Ylös jerusalemiin -tapahtuman seitsemän kertaa.

Puhumisen ammattilainen

Papin työssä pidetään puheita. Korostan saarnan merkitystä jumalanpalveluksessa. Pyrkimykseni on, että puheitani myös kuunnellaan. Siksi puheisiini liittyy entistä enemmän aiheeseen liittyviä tapauskertomuksia ja huumoria. Tärkeintä on se, että on innostunut esittämästään asiasta. En halua itsekään kuunnella kuivia esitelmiä suoraan paperista luettuinna saarnanuotilla. Tietty rentous erilaisissa tilaisuuksissa on koettu hyväksi.

Kotisivut ja sosiaalinen media

Joensuussa ollessani kirjoitin aika usein lehtien yleisönosastolle. Nykyään sen korvaa blogikirjoittelu ja kotisivut. Tällä sivustolla tuon esille enemmän henkilökohtaisia asioita. Kotimaa24:ssä otan kantaa erilaisiin asioihin.

Sosiaalinen media on ollut minulle tuttua niin kauan kuin olen ollut internetissä. Olen ollut sosiaalisen median kouluttaja kirkon työntekijöille.
----

Ajatuksiani 2017

Olen saanut nähdä, kuinka Jumalan Pyhä Henki toimii keskellämme. Monien Jumala-suhde on uudistunut ja seurakuntaelämä on ollut elävää. Mikä on menestyneen seurakuntatyön salaisuus? Itse en ole mitään. Vastaus on yksinkertainen. Jokapäiväinen Raamatun lukeminen ja rukous. Kun on ensin ollut Jumalan kasvojen edessä, voi myös jakaa sanaa eteenpäin. Koen ihanina päivittäiset hartaushetket vaimoni kanssa. Myös seurakunnan yhteiset rukousillat ovat olleet voimaannuttavia. Niissä on myös ylistyslauluja, vapaata rukousta pienryhmissä, kuuntelevaa rukousta, kielillä rukoilemista ja selittämistä. Voimme saada kuvia, tiedon ja viisauden sanoja ja profetioita. Pääasia on toimia Jumalan sanan mukaan. Jumalan armosta olen saanut kaiken tämän kokea.

Miten Kelton ja Harjun ystävien piirit syntyivät?

Ystävyysseurakuntatoiminta Kangasniemen seurakunnassa oli hiipunut ennen minun tulemista sinne papiksi. Inkerin kirkon Kelton seurakunnan kanssa oli solmittu Ystävyysseurakuntasopimus 1990-luvulla. Heti tultuani Kangasniemellä vuonna 2006 ilmoitin, että järjestän seurakuntaretken Kelttoon. Tämä oli minulle luontevaa, koska tunsin entuudestaan Inkerin kirkkoa. Tämän retken tuloksena perustin Kelton ystäväpiirin. Aluksi piirin vetäjänä toimi Anja Nieminen. Alusta asti piirissä oli aktiivisesti mukana Anja Nieminen, Anja Äikäs ja Reijo Voimala. Nämä kolme minun lisäksi olivat usein mukana vuosittaisesta Kelton ystävyysseurakuntien palaverissa. Anja Äikäs otti piirin vetovastuun 2010 ja sen nimi muuttui myöhemmin Kelton ystäviksi. Piiri tukee Kelton seurakunnan ylläpitämää vanhainkotia. Joulukuussa on ollut tapana viedä joululahjat Kelttoon. Itsekin olen ollut tällä lahjojenvientiretkellä ja saarnannut samalla Kelton jumalanpalveluksessa. Piirissä käy 15-20 henkeä.

Inkerin kirkon Harlun seurakunta perustettiin uudelleen vuonna 2008. Koska Kangasniemelle oli sotien jälkeen 1990-luvulla muuttanut paljon väkeä mm. Harlusta ja Kangasniemi oli Harlu ystävyyskunta, oli luontevaa, että otin yhteyttä Harlun seurakuntaan. Sen tuloksena vuonna 2009 seurakuntaretkellä kävimme tutustumassa seurakuntaan ja tammikuussa 2010 seurakunnan diakoni Juhani Nevalainen vieraili Kangasniemellä. Koska meillä jo oli olemassa Kelton ystävyysseurakunta, ajattelimme aluksi, ettemme voi ottaa toista ystävyysseurakuntaa ja yhteyttä Harlun seurakuntaan pidetään Harlu-seuran kautta. Harlu uusi kirkko valmistui 2011. Kangasniemen seurakunta ja kunta osallistuivat kirkon kellon hankitaan. Vuonna 2012 Kangasniemen kirkkoneuvosto päätti esittelyni pohjalta tehdä ystävyysseurakuntasopimuksen Harlu seurakunnan kanssa. Harlu ystäväpiiri, myöhemmin Harlun ystävät, perustettiin 1.10.2012 ensimmäisen Harluun tehtävän talkootyömatkan jälkeen ja siinä oli mukana seurakunnan kirkkoherra Olen Menaker. Piirin vetäjänä on toiminut Leena Haikarainen. Kävijöitä on ollut 25-30 henkeä.

Näihin molempiinkin ystävyysseurakuntiin minä ja piiriläiset ovat pitäneet säännöllisesti yhteyttä. Vierailuja on ollut koko ajan puolin ja toisin. Ystäväpiirit ovat aina kasvaneet, kun vetämilläni seurakuntaretkillä on käyty näissä ystävyysseurakunnissa ja muissakin Inkerin kirkon kohteissa. Piiriläiset ovat myös olleet mukana Idän työn päivillä.

Seurakuntaretkellä 2014 tutustuimme Kanneljärven seurakuntaan Karjalan Kannaksella. Siellä käynti kosketti kovasti matkalaisia. Joissakin syntyi halu uuden kirkon pystyttäminen seurakunnalle. Kartoitin tilannetta Inkerin kirkon edustajien kanssa ja totesimme, että kirkkohanke on täysin utopistinen eikä se ollut Inkerin kirkon kärkihankkeita. Ehdimme kuitenkin järjestää yhden tilaisuuden hankkeen hyväksi ja sen tuotolla kustannettiin kirkon pihan aita. Olin myös yhteydessä Pietarsaaren suomalaiseen seurakuntaan, joka tuki Kanneljäven seurakunnan toimintaa. Luovuin ajatuksesta, että Kanneljärvi olisi Kangasniemen kolmas ystävyysseurakunta Inkerin kirkossa, koska meillä jo oli kaksi ystävyysseurakuntaa.

Miten kylätapahtumat syntyivät?

Kylätapahtuma on Kansan Raamattuseurassa palvelleen Esko "Lätsä" Luukkosen idea. Ensimmäiset kylätapahtumat Kangasniemen seurakunnassa järjestettiin jo ennen minun tulemista sinne. Esko Luukkonen otti minuun yhteyttä ja pidimme yhdessä kylätapahtumat Istruala-Laitialassa, Ruokomäellä ja Synsiöllä helmikuussa 2008. Sen jälkeen niitä on pidetty eri puolilla pitäjää erilaisilla ohjelmilla pari-kolme kertaa vuodessa. Vuonna 2010 päätettiin luopua kinkereiden pitämisestä ja katsottiin, että kylätapahtumat korvaavat ne. Ainakin osallistujia on ollut paljon enemmän, yleensä 30-80 henkeä, ikäjakautuma tasaisesti pikkulapsista vanhuksiin.

Miksi kylätapahtumia kannattaa järjestää? Maaseudulla sivukyliltä on koko ajan vähentynyt kaikenlaiset yhteiset tapahtumat. Eri tahojen toiminta keskittyy helposti taajamiin. Kylätapahtuma on yhteistyötä paikallisen kyläseuran kanssa. Parhaimmillaan se on hauska ja mieliinpainuva tapahtuma, mikä hyvän mielen kylän väelle. Erästä kylätapahtumaa suunnitellessa todettiin: Sekin on jo hieno juttu, että ihmiset saavat kokoontua yhteen. Seurakuntatyössä kylätapahtuma lasketaan kuuluvan uusia ihmisiä tavoittavaan työhön, matalan kynnyksen toimintaan. Siihen osallistuu paljon sellaisiakin, jotka muuten eivät aktiivisesti osallistu seurakuntaelämään.

Miten Majatalo-illat alkoivat

Majatalo-ilta on ollut matalan kynnyksen paikka, jonne jokainen on saanut tulla omana itsenään, olipa sitten esimerkiksi arkajalka, etsijä, kyselijä tai itsensä syntiseksi tunteva. Majatalo-illoissa olemme kuulleet ihmisten elämäntarinoita, miten he ovat löytäneet kristillisestä uskosta elämänsä sisällön. Omalla tavallaan ne voivat olla rohkaisemassa itse kutakin hengellisessä etsinnässä.

Pekka Simojoki piti konsertin Lievestuoreen kirkossa vuonna 2010. Hän kertoi Kangasalan kirkossa pidettävistä Majatalo-illoista. Se oli saanut suuren suosion. Kyseessä on uusi nuorekas matalan kynnyksen seurakuntailta, mikä sisälsi mm. musiikkia ja puheenvuoroja. Tämä idea jäi muhimaan mieleeni. Kävin tutkimassa internetistä Kangasalan Majatalo-iltojen videotallenteita.

Kangasniemen seurakunnassa oli vuosia pidetty Sanan ja sävelen iltoja. Siinä oli ollut samantapainen tavoite tavoittaa uusia ihmisiä mukaan seurakuntaelämään. Välillä iltoja oli pidetty myös Kangasniemi-salissa, mutta iltoihin tuli vain seurakunnan vakiokävijöitä.

Vuonna 2011 otin yhteyttä Pekka Simojokeen, että hän tulisi meille Majatalo-iltaan 22.2.2012. Käynnistin Majatalo-illat Syvä Huokaus - yhtyeen kanssa Kangasniemi-salissa syksyllä 2011. Illan rakenne oli samantapainen kuin Sanan ja sävelen illoissa. Väkeä oli 50-80 henkeä. Ensimmäisiin Majatalo-iltoihin tuli kuuntelijaksi Päivi Kettunen Pentti-puolisonsa kanssa. Päivi lähetti minulle hyviä ideoita Majatalo-iltojen kehittämiseksi. Päivin vinkkien pohjalta ja Pekka Simojoen ideoiden kannustamana kehittyi uudentyyppinen Majatalo-ilta.

Majatalo-iltaan kuului mm. seurakuntalaisen tai vierailijan haastattelu. Pyysin Päivi Kettusta haastateltavaksi juuri siihen Majatalo-iltaan, missä Pekka Simojoki oli vieraana. Tämä Majatalo-ilta oli käänteentekevä tapahtuma Kangasniemen seurakunnassa. Kangasniemi-sali oli täpötäysi osallistuja. Illan jälkeen Pekka ehdotti, että Päivi voisi olla Majatalo-iltojen juontaja. Pekka näki, että Päivi on sopiva henkilö juuri tähän tehtävään, eikä Pirkka-papin tarvitse tehdä kaikkea. Päivi Kettusella on erinomainen lavakarisma. Hän on verbaalisesti lahjakas ja osaa juonnoillaan luoda kivan tunnelman Majatalo-iltaan.

Toinen merkittävä tekijä Majatalo-illoissa on musiikki. Kangasniemen seurakunnassa on loistava gospelyhtye Syvä huokaus. Majatalo-illoissa se on johtanut yhteislauluja Majatalon bändinä. Lisäksi Majatalo-illoissa kantavat kortensa kekoon mm. tarjoilusta vastaavat emännät, rukouspalvelijat, Raamatun opetuksesta vastaava Jaakko Pirttiaho ja Lasten Majatalon pitäjät.

Viime vuosina Majatalo-iltoja on lähetetty striimattuna Kangasniemen seurakunnan facebook-sivun ja youtuben kautta ja sitä on myös jaettu mm. Kangasniemi-foorumin facebook-sivun kautta. Striimauslähetykset ovat olleet korkeatasoisia. Päivi Kettunen on aina kirjoittanut nasevan puffin Kangasniemen Kunnallislehteen ja ihmisiä on kutsuttu mukaan erilaisin viestein. Vuonna 2020 alkoi korona-aika, jolloin Majatalo-iltoja on lähetetty ilman paikalla olevaa yleisöä kirkosta. Majatalo-iltojen suunnittelutiimiin kuuluvat nykyään minun lisäksi  Päivi Kettunen, Ilkka Tiihonen, Tuula Suuronen, Samppa Tiihonen ja Tuija Hokkanen . Väkeä Majatalo-illoissa on ollut 130-200 henkeä, mutta nyt heitä on tavoitettu somekanavien kautta moninkertainen määrä.

Lähellä Sinua -missio Kangasniemellä 2014

Lähellä Sinua -mission idea syntyi pääkaupunkiseudun Mahdollisuus muutokseen -mediamission aikaan syksyllä 2011. Kangasniemeltä lähtöisin oleva Jorma Lahikainen oli mukana tuon IRRTV:n organisoiman mission rukoustoiminnassa. Hän esitti minulle idean mission järjestämisestä Kangasniemellä. Lähdimme liikkeelle siitä, että misson toteutus on täällä sellainen, mikä sopii 6000 asukkaan maalaispitäjään. Erilaisia missiotapahtumia organisoinut Kari Valkonen Kansan Raamattuseurasta antoi tarvittavaa konsultointiapua.

Käytännössä missio näkyi paikkakunnallamme mainosjulisteina ja esillä olemisena medioissa. Toivoimme, että tämä kampanja herättää mielenkiintoa Kangasniemellä. Mission ajatuksena oli, että seurakunta tavoittaa sanomallaan kangasniemeläiset ja innostaa heitä tulemaan mukaan seurakunnan toimintaan sekä rohkaisee heitä uskomaan Jumalaan. Missiokirjasessa oli mm. 12 kangasniemeläisen ajatuksia, mitä kristillinen usko heille merkitsee. Nämä ajatukset rohkaisivat jokaista omassa hengellisessä etsimisessään. Mission tavoite kuvattiin iskulauseessa:

Seurakunta tutummaksi - Jumala läheisemmäksi.

Mission arviointia syksyllä 2014:

- Lähellä Sinua -missio oli maaseutupaikkakunnan missiosovellus, jossa oli otettu mallia suurempien kaupunkien missioista.

- Missio näkyi Kangasniemellä ja se herätti mielenkiintoa. Ihmisiä kävi runsaasti mission aikaisissa tilaisuuksissa.

- Missio oli toteutukseltaan monipuolinen ja nuorekas tapa lähestyä paikkakunnan asukkaita.

- Aktiivinen seurakuntaväki antoi suuren panoksen mission toteutukseen.

- Missiokirja oli onnistunut ja se meni hyvin kaupaksi. Sitä jouduttiin painamaan kaksi kertaa lisää, yhteensä 1800 kpl. Kangasniemeläisten henkilökohtaiset kirjoitukset uskonelämän merkityksestä omassa elämässä olivat puhuttelevia.

- Seurakunnan syyskuinen toiminta linkittyi missiotapahtumaan. Missioviikkojen aikana oli monenlaisia kokemuksia, joissa seurakunta saattoi tulla läheisemmäksi ja Jumala tutummaksi. Ehkä kaikkein näyttävimmät tilaisuudet olivat yhteiskristillinen missio-marssi ja Majatalo-ilta.

- Kristittyjen välinen yhteys yli tunnustuskuntarajojen toimi hyvin.

- Missiossa oli paljon työtä. Toivottavasti se myös tuottaa hyvää satoa.

Mitä mission jälkeen:

- Rukoustoiminta paikkakunnan puolesta jatkuu.

- Seurakuntaelämä Majatalo-iltoineen ja seurakuntatapahtumineen jatkuu.

- Vietämme kirkon 200-vuotisjuhlavuotta 2015. Siinä on hyvä jatkaa missiota.

Näin Sanan Suvipäivät tuli Kangasniemelle

Muutamat henkilöt mainostivat Päivi Kettuselle Evankelistakurssia. Päivi Kettunen meni evankelista-kurssille Vivamoon 2014. Kalle Virta kysyi Päiviltä: Monta henkeä mahtuu teidän kirkkoon. Päivi varmaan vastasi, että yli 1000 henkeä. Sen jälkeen Kalle Virta kirjoitti Pirkka Sieviläiselle (joka seurakunnan puolesta oli kirjoittanut Päivi Kettusen suosituskirjeen Evankelistakurssia varten) suunnilleen näin: Täällä on meneillään Evankelistakurssi, jolle on osallistunut eräs teidän seurakunnan jäsen. Hän kertoo, että te siellä Kangasniemellä olette taivaassa. Voisiko Kangasniemellä pitää Sanan Suvipäivät lähivuosina, esim. 2016 tai 2017?

Pirkka Sieviläinen kertoi viestistä khra Matti Tolvaselle ja asia otettiin esille työntekijäkokouksessa. Se sai myönteisen vastaanoton. Pirkka Sieviläinen, Lea Vilmi, Riitta ja Pentti Pynnönen sekä Irma ja Pentti Valkonen kävivät asiasta alustavia neuvotteluja Kalle Virran kanssa Sanan Suvipäivillä 2014 Klaukkalassa. Samat henkilöt olivat ottamassa Sanan Suvipäivien viestikapulaa Kangasniemelle 16.6.2017 Imatralla.

Ulla Saunaluoma ja Kalle Virta kävivät asiasta keskustelua Kangasniemen seurakunnan edustajien kanssa 30.10.2014 ja samana iltana asia julkistettiin Majatalo-illassa. Kirkon remontti oli tarkoitus aloittaa 2016 tai 2017 ja Sanan Suvipäiviä siirrettiin sen takia vuoteen 2018.

Sanan Suvipäivät Kangasniemellä 15.-17.6.2018

Sanan Suvipäivät on Kansan Raamattuseuran vuotuinen kesätapahtuma. Sen järjestäminen Kangasniemellä oli koko seurakunnan yhteinen urakka. Se oli suurin tapahtuma Kangasniemellä yli 50 vuoteen. Yhteistyö Kansan Raamattuseuran kanssa onnistui hyvin. Pitkin kevättä pidettiin erilaisten vastuunkantajien ja talkootiimien suunnittelukokouksia. Eri järjestöt jäsenineen tulivat mukaan talkoisiin. Muutamat firmat ja yksityiset henkilöt sponsoroivat tapahtumaa. Tapahtumapaikkoina olivat Kalliolan koulun alue, kirkko, seurakuntakeskus, Kangasniemi-sali ja Tervaniemen tupa. Ohjelma oli tasokas ja monipuolinen: oli mm. seurakuntaseminaari, keskusteluohjelmia, konsertteja ja Raamatun opetusta. Lapsiperheille oli oma perheiden päivä. Kansan Raamattuseuran edustajien lisäksi tapahtumassa esiintyi piispa Seppo Häkkinen ja julkisuuden henkilöitä sekä tunnettuja kangasniemeläisiä. Esa Orre teki tapahtumasta 46 minuutin elokuvan. Järjestelyt onnistuivat hyvin. Kangasniemeläinen osaaminen sai paljon kiitosta. Lämmin sää suosi tapahtumaa. Juhlavieraita oli noin 5500. Talkoolaisia oli noin 250 seurakunnan työntekijöiden lisäksi. Tapahtuman pääsihteerinä toimi Pirkka Sieviläinen. Organisaation muodostivat päätoimikunta ja erilaiset järjestelyryhmät. Suuri kiitos kaikille yhteistyötahoille.

Alfa-kurssi

Alfa-kurssi on mainio mahdollisuus saada uusia ihmisiä mukaan seurakunnan toimintaan. Se on ns. matalan kynnyksen tempaus, johon jokainen saa tulla omana itsenään. 

Kangasniemellä on järjestetty Alfa-kursseja. Kurssilaisia on joka kerta ollut n. 30 ja ryhmänohjaajia kymmenkunta. Väki on ollut lähinnä työikäisiä. Se on eräänlainen aikuisrippikoulu. Tämä on koettu olevan siunaukseksi seurakunnalle. Kymmenen kokoontumisen jälkeen kurssi päättyy Alfa-juhlaan, johon jokainen voi kutsua mukaan läheisiään tai tuttaviaan.

Alfa-kurssissa on neljä periaatetta:

-A= Ateriointi yhdessä. Alfa-ilta alkaa iltapalalla. Jo siinä koetaan seurakuntayhteyttä. Sen jälkeen on laulettu pari ylistyslaulua.

-L= Luento, illan aiheen esittely. Luennot olen pitänyt Nicky Gumbelin Alfa-kirjan pohjalta.

-F= Fanaattisuus on kielletty! Seuraavaksi kahvitauon jälkeen siirrytään ryhmäkeskusteluun. Siellä jokainen saa vapaasti kyseenalaistaa asiat ja esittää mielipiteensä. Alfa-kurssilla on rento ilmapiiri.

-A= Avoin kaikille. Alfa-kurssilaisen ei tarvitse olla ns. uskova, joka jo tuntee kristinuskon perusteet. Alfa-ilta on tarkoitettu nimenomaan kaikille asiasta kiinnostuneille, kyselijöille, epäileville, etsijöille ja paikkaansa seurakunnassa etsiville.

Eräs papinvaali

Pastori Ilmari Vilmi oli kokenut viisi kertaa rökäletappion erilaisissa papinvaaleissa. Hän päätti kokeilla vielä kerran kun papin virka avautui Liepeen seurakunnassa. Hän harkitsi asiaa pitkään, koska oli menestynyt ja viihtynyt hyvin Kankaisten seurakunnassa. Hakemiseen vaikutti se, että hän asui Liepeellä ja halusi levittää Kankaisissa puhjennutta hengellistä vireyttä eteenpäin.

Ilmari Vilmi oli pätevin ja kokenein viidestä hakijasta. Lisäksi toivottiin, että hakija asuisi Liepeellä.  Viisi vuotta sitten tehtävään valittiin saman ikäinen pappi, joka nyt jäi eläkkeelle. Näin ollen viran täyttäminen näytti selvältä. Kankaisissa pidettiin varmana, että hänet valitaan ko. virkaan. Monet surivat sitä ja pelkäsivät, että joutuvat luopumaan tutuksi tulleesta papistaan.

Mutta kuinkas kävikään. Liepeen seurakunnassa alkoi kampanja, ettei häntä valittaisi papiksi. Ilmeisesti pelättiin hänen kaltaisen innostuneen, ahkeran, uudistusmielisen, herätyskristillisen, matalakirkollisen ja karismaattisen kansanmiehen tulemista seurakuntaan. Lopputulos oli se, että Liepeen seurakunta sai mieleisensä papin, nuoren saarnanuotilla puheita pitävän vanhoillislestadiolaisen papin. Ilmari Vilmi sai nolla ääntä kirkkovaltuuston valintakokouksessa. Lieppeen seurakunta piti häntä nollan arvoisena.

Tämän jälkeen Ilmari Vilmi sai Kankaisilla valtavan määrän onnitteluja tapahtuneen johdosta. Vaikka hän ei kelvannut liepeeläisille, mieltä lämmitti monen kankaislaisen ilo siitä, että hän jatkoi työtään heidän parissaan. Hän sai vielä aikaiseksi monta mahtavaa juttua Kankaisissa aktiivisen seurakuntaväen kanssa. 

Kirjoitin tämän, koska olen ihmetellyt monia papinvaaleja eri puolilla Suomea.