Saarnat 14.1.-8.7.2018

Saarna Kangasniemen kirkossa 14.1.2018

2. sunnuntai loppiaisesta, Luuk. 4: 16-21

Jeesus meni tapansa mukaan sapattina synagogaan. Päivän evankeliumissa on kuvaus juutalaisesta jumalanpalveluksesta, josta on meidänkin messuun tullut käytäntöjä. Olisipa muuten mielenkiintoista nähdä, millainen jumalanpalvelus silloin oli tai myöhemmin alkuseurakunnan aikana kodeissa. Jeesukselle ojennettiin kirjakäärö. Hän luki seisaaltaan tekstin Jesajan kirjasta. Sitten hän antaa kirjakäärön pois ja istuutuu pitämään saarnaa. Hän kiteyttää edellä luetun tekstin: Tänä päivänä on tämä kirjoitus käynyt toteen teidän korvanne kuullen.

Köyhät saavat ilosanoman, vangitut vapautetaan, sokeat näkevät, sorretut vapautetaan ja riemuvuosi alkaa. Onpa suuria lupauksia sisältävä teksti. Tämä oli Jeesuksen ensimmäinen julkinen esiintyminen sananjulistajana. Tässä hän julkaisee ohjelma-julistuksensa. Tässä hän ilmaisee jumalallisen voimansa.

Kuulijoissa varmaan heräsi toivo. Oltiinhan vieraan vallan alla. Kansa oli odottanut vapauttajakuningasta. Mutta Jeesus ei toiminut kansan odottamalla tavalla. Hän ei ollut maallisen vapautusliikkeen johtaja, vaan voi ohjelmansa päätökseen olemalla itse väkivallan uhri. Nasaretin synagogassa luettu ohjelmajulistus, että vihalle ja sorrolle on olemassa vaihtoehto, tuli julki pitkäperjantaina. Jeesus toteutti Jumalan rakkauden meitä ihmisiä kohtaan kokemalla ihmisten hylkäämisen ja häpeällisen rangaistuksen. Hän toi julki pelastuksen ja vapauden sanoman uhraamalla itsensä.

Kerran eräs henkilö kirjoitti aiheesta Jos olisin Jumala. Hänen mielestään Jumala ei kerro itsestään mitään. On vaikea uskoa hänen olevan olemassa. Hänen mielestä Jumalan pitäisi tiedottaa itsestään joka paikassa ja käyttää nykyajan mediaa hyväkseen. Eräs hallitsija piti kansalleen puheen. Hän sanoi, jos Jumala on olemassa, näyttäytyköön nyt minulle. Mitään ei tapahtunut ja sen jälkeen pilkkasi Jumalaa ja kaikkia, jotka uskovat häneen. Hänelle ei tullut mieleenkään se toimintatapa, jonka Jumala valitsi. Ei painostamalla, ei ylipuhumalla, niin kuin me ihmiset syntisessä mielessämme tekisimme, vaan itsensä uhraamalla meidän hyväksemme.

Todelliseen vapauteen ja rauhaan on olemassa tämä tie: Kärsivän ja kaiken anteeksiantavan rakkauden tie. Vain se voi katkaista itsekkyyden ja pahuuden kahleet meissä. On kyse siitä, että omassa pahuudessaan ja syntisyydessään elävä ihminen kohtaa Jumalan anteeksiantamuksen ja rajattoman rakkauden. Se on sisäisen vapautemme ja rauhamme kestävä perusta.

Evankeliumimme jatkossa käy ilmi, että kansa ei ottanut Jeesusta vastaan. Hän ei ollut heidän odotustensa mukainen. Paikalla olevat tunsivat hänet ja kommentoivat: Eikö tuo ole Joosefin poika? Jeesus joutui toteamaan: Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Lopulta kansa joutui raivon valtaan ja se ajoi Jeesuksen ulos temppelistä jyrkänteen reunalle ja halusi työntää hänet siitä alas, mutta Jeesus poistui paikalta.

Jeesuksen ohjelmajulistus on ajankohtainen tänäkin päivänä. Maailmassa on paljon sortoa, vihaa, nälkää, sotaa ja kärsimystä. Kuulemme jatkuvasti ikäviä uutisia. Köyhyys ja elämisen vaikeudet ovat joka päivä läsnä kehitysmaiden ihmisillä. On pakolaisia paremman tulevaisuuden toivossa. On maita, joita ihmisoikeuksia ei tunneta. Myös meillä Suomessa on köyhyyttä ja murhetta. Karu elämän todellisuus johtuu pitkälti ihmisten itsekkyydestä ja kovuudesta.

Jumalan tahtoo, että me pyrimme lievittämään toisten kärsimystä ja ahdistusta. Uskomme Jumalaan tulisi johtaa siihen, että toimisimme sen hyväksi, että oikeudenmukaisuus tulee vääryyden tilalle ja rakkaus vihan paikalle. Vaikka tekisimme vain vähän hyvien asioiden edistämiseksi, on se Jeesuksen ohjelmajulistuksen konkreettista toteutumista meidän maailmassa.

Suurin epäkohta ihmisen elämässä voi olla synnin vankeus. Paha voi sokaista silmämme, ettemme näe elävämme synnin pimeydessä. Kristuksen tuoma rauha ja ilo puuttuvat silloin sydämestä. Suurin orjuus on siis hengellistä laatua eli hengellisen elämän puuttuminen. Tähän ihmisen hätään Jeesus lausuu: Jos Jumalan Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.

Vanhemmassa Raamatun käännöksessä Jeesuksen ohjelmajulistus päättyy sanoihin "Herran otollista vuotta". Paavalin mukaan otollinen aika on etsikkoaikamme, jolloin voimme ottaa Jumalan armon vastaan ja Jeesuksen pelastajaksemme. Päivän vaihtoehtoisessa evankeliumissa on Jeesuksen ohjelmajulistus Markuksen evankeliumin sanoin: Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa evankeliumi. Jumalan puoleen saamme nyt kääntyä, kun tunnustamme yhdessä kristillisen uskomme.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 4.2.2018

Kynttilänpäivä, Luuk.2: 22-33

Päivän evankeliumin kuvaus tapahtui Jerusalemin temppelissä. Tämä temppeli oli valtavan iso ja hieno rakennus. Se oli juutalaisen uskonnon keskeinen paikka. Se ei ollut mikä tahansa rakennus. Siksi on paikallaan vähän kuvata tätä temppeliä. Temppelissä oli kolme osaa ja se on esikuva myös kristilliselle kirkolle. Esipiha kuvaa maailmaa. Pyhä kuvaa kirkkoa, jossa Jumalan sanan ja sakramenttien kautta ollaan yhteydessä Jumalaan. Kaikkein pyhin kuvaa taivasta. Meidän ehtoollispöytä on yhteydessä taivaaseen, kaikkein pyhimpään.

Temppeliä edelsi pyhäkköteltta. Toinen Mooseksen kirja kuvaa, kuinka Jumala antoi Moosekselle erämaavaelluksen aikana ohjeen rakentaa pyhäkkömaja jumalanpalveluspaikaksi. Se sijaitsi Israelin sukukuntien keskellä. Tämä pyhäkköteltta tehtiin taivaallisen temppelin mukaisesti.

Temppeli ensimmäinen osa oli Esipiha, jossa sijaitsi polttouhrialttari. Se rakennettiin, jotta pyhä Jumala ja syntinen ihminen pystyivät kohtaamaan toisensa. Kun temppeliin tulija uhrasi lampaan, pani hän käden lampaan päälle. Näin synti siirtyi ihmisestä lampaaseen. Uudessa Testamentissa sama ajatus toteutui Jeesuksessa. Paavali kirjoittaa: Kristukseen joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme. Veri vuoti jo vanhassa liitossa kuten myöhemmin Golgatalla. Esipihassa oli myös vesiallas, jossa papit pesivät kädet ja jalat, jotta voisivat mennä suorittamaan temppelipalvelusta temppelin sisäosaan. Tämä meidän aikanamme kuvaa kastetta, jossa meidät pestään puhtaaksi Jumalan edessä.

Temppelin toinen osa oli Pyhä. Sinne pääsi vain yhdestä portista. Samoin Jeesus on meille ainoa tie Jumalan yhteyteen. Pyhäkkö oli pimeä. Mutta siellä oli iso seitsenhaarainen öljylamppukynttelikkö. Se oli tehty kullasta. Kulta kuvaa Kristuksen jumaluutta. Pappien tuli huolehtia, että tuli paloi jatkuvasti näissä lampuissa. Se kuvaa uskonelämää. Uskon liekin tulisi palaa jatkuvasti meissä. Ilmestyskirja kuvaa kuinka seitsemän lamppua ovat seitsemän seurakuntaa. Jeesus antoi profetaalisen viestin näille seurakunnille. Efeson seurakuntaa muistutetaan ensirakkauden kadottamisesta, mikä voi johtaa lampunjalan siirtämisestä paikoiltaan. Ensirakkaus eli uskonelämä voi väljetä ja kuolla kokonaan. Siellä oli myös akasiapuusta tehtyjä esineitä. Akaasia on sitkeä puu ja se kuvasi Jeesuksen ihmisyyttä. Pyhässä oli näkyleipäpöytä, jossa sijaitsi 12 leipäkakkua Israelin 12 kansanheimon mukaan. Uudessa liitossa ne kuvaavat kaikkia uskovia. Tämä pöytä kuvaa Kristusta, joka kannattaa meidän uskoamme. Saamme olla siinä pöydässä yhtenä leipänä muiden joukossa. Pyhässä oli myös suitsutusalttari. Raamatun mukaan uskova on Kristuksen tuoksu maailmassa.

Pyhäkön perällä oli väliverhon takana Kaikkein pyhin. Kun Jeesus kuoli Golgatalla, tämä väliverho repeytyi. Se kuvaa sitä, että kaikilla on vapaa pääsy kaikkein pyhimpään eli pelastukseen. Kaikkein pyhimmässä oli liitonarkki, puinen arkku. Arkun sisällä oli mm. 10 käskyn kivitaulut. Kun Mooses oli pitkään poissa, juutalaiset rakensivat kultaisen vasikan. Tämän nähdessään Mooses suuttui ja hajotti laintaulut. Sitten tehtiin uudet laintaulut, joita säilytettiin arkun sisällä. Arkun kultaista kantta kutsuttiin sovituspaikaksi eli armonistuimeksi. Arkun kannella oli kaksi enkeliä ja Jumala ilmestyi niiden välissä. Laintaulut arkun sisällä kuvaavat lakia ja armoistuin sen yläpuolella armoa. Suurena sovituspäivänä ylipappi suoritti koko kansan puolesta eläinten uhraamisen ja hän vihmoi uhrieläimen veren liitonarkun kannelle. Kristus on Jumalan Karitsa joka pois ottaa meidän syntimme. Hebrealaiskirjeessä kuvataan kuinka temppeli oli esikuva Kristuksesta: Kristus ei mennyt ihmiskäsin tehtyyn pyhäkköön, mikä on vain todellisen pyhäkön kuva, vaan taivaaseen, ollakseen Jumalan edessä puhumassa meidän puolestamme.

On mielenkiintoista, että juuri Jerusalemin temppelissä Simeon kohtasi Jeesus-lapsen. Se oli kauan odotettu suuri hetki hänen pitkässä elämässään. Jeesuksen kohtaaminen on aivan ainutlaatuista. Jeesus itsekin sanoi opetuslapsilleen: Autuaat ne silmät, jotka näkevät sen, mitä te näette. Monet profeetat ja kuninkaat olisivat halunneet nähdä Ihmisen Pojan päivät. Simeon koki olevansa etuoikeutettu. Hän iloitsi valtavasti Jeesuksen näkemisestä. Simeonin usko oli esikuvallista, mikä voisi meillekin olla tänä sunnuntaina rohkaisuksi ja toivoksi.

Simeon näki pintaa syvemmälle. Muut temppelissä olijat näkivät Jeesuksen vain tavallisena poikavauvana. Pyhä Henki avasi Simeonin silmät näkemään, että tässä on maailman Vapahtaja. Pyhän Hengen johtamana Simeon saa viisauden lausua syvällisiä totuuksia Jeesuksesta.

Ollaan pelastushistorian taitekohdassa. Simeon lausuu kuinka Jeesus on tullut kirkkaudeksi Israelille ja valoksi pakanakansoille. Jeesus on Vapahtaja sekä vanhaan liittoon että uuteen liittoon kuuluville. Jeesus itse lausui tähän viitaten: Minä olen maailman valo. Joka minua seuraa, ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on oleva elämän valo. Paikalla olijat varmaan ihmeissään kuuntelivat Simeonin mahtavia sanoja Jeesus-lapsesta. Niissä sanoissa keskeisenä Jumalan ylistäminen siitä kaikesta, mitä Jeesuksen maailmaan tuleminen merkitsi meille ihmisille. Tulisipa meidänkin aikana Herran palvelijoiden sanat kuin suoraan taivaasta.

Tänään kynttilänpäivänä iloitsemme, että Jumalan lupaus ihmisen pelastamiseksi toteutui Jeesuksen syntyessä maailmaan. Simeonin tavoin saamme ylistää kolmiyhteisen Jumalan pelastustekoja, kun nousemme nyt tunnustamaan uskomme.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 25.2.2018

2. paastonajan sunnuntai, Luuk. 7: 36-50

Evankeliumimme kuvaa kuinka fariseus kutsuu kotiinsa pöytävieraita. Sinne saapuvat myös ja syntinen nainen. Jeesus esittää vertauksen ja pöytävieraat ihmettelevät kuinka Jeesus antoi syntejä anteeksi.

Meitä varmaan kummastuttaa, miten syntisesti elävä nainen saattoi päästä fariseuksen kotiin. Tähän löytyy selitys tuon ajan tavoista. Tuona aikana juhlatalon ovet olivat avoinna kaikille. Näin kuka tahansa kerjäläinenkin saattoi tulla ovensuuhun siinä toivossa, että saisi syötävää. Tapana oli, että kun isäntä antoi kerjäläiselle almun, tämä suureen ääneen kiitti almun antajaa. Näin talon maine kasvoi. Näitä ovensuun kerjääjiä tuli siis juhlataloihin. Pidot olivat julkisia tapahtumia. Siksi syntinen nainen pääsi tähän juhlataloon.

Fariseus Simon tunsi oman arvonsa. Hänellä oli oikeat elämäntavat ja hyväksyttävä käytös. Kuitenkin hän laiminlöi Jeesuksen kohdalla jalkojen pesun, tervehdyssuudelmat ja pään voitelun öljyllä. Sen sijaan julkisyntinen nainen teki omalla tavallaan nämä kohteliaisuudet, mitkä fariseus jätti tekemättä Jeesukselle. Se hämmästytti Simonia ja koko pöytäseuruetta.

Naisen ajatteli mielessään: Minä olen huonomaineinen syntinen ihminen ja sinä olet Jeesus. Missä sinä olet, siellä on Jumalan rakkaus ja jokaisella ihmisellä ihmisarvo. Jumalan armon kaipuu synnytti naisessa halun tulla Jeesuksen luokse, vaikka se aiheuttaisi paheksuntaa ympärillä olevien silmissä. Jeesus ei torjunut ja häpäissyt naista, eikä ajanut häntä luotaan. Tämä johti katumukseen, jota seurasi kiitollisuuden kyyneleet, tuhlailu tuoksuvoiteeseen ja jalkojen suutelu, jolla hän osoitti suurinta mahdollista kunnioitusta.

Illan isäntä jää omissa pidoissaan sivustakatsojaksi. Hän näkee omalla tavallaan Jeesuksen edessään ja oudoksuu sitä, miten hän suhtautuu syntiseen naiseen. Mutta se profetaalinen läpivalaiseva katse, jota hän Jeesukselta odottaa, kohdistuukin nyt häneen. Jeesus esittää sanansa Simonille vertauksen avulla. Näin hän kertoo kuinka hän näkee naisen käytöksen eri tavalla ja lausuu: Hän on saanut paljon anteeksi, siksi hän rakastaa paljon Jeesusta.

Simon ja hänen pöytäseurueensa suhtautui syntiseen negatiivisella tavalla. Syntisen naisen käytös oli miesseurueen mielestä pöyristyttävää. Heidän mielestään naisen rohkealta tuntuva käytös, Jeesuksen koskettelu hiukset avoimena on täysin sopimatonta. Jalkojen voiteluun käytetty tuoksuöljy oli hyvin kallista. Sen hankkinen oli mahdollista vain siten, että nainen oli saanut paljon rahaa toimimalla ilotyttönä. Lisäksi he ajattelivat, ettei julkisyntinen nainen voinut kaivata hengellistä elämää.

Naisen teot kuitenkin kuvasivat hänen kaipuuta päästä hyväksytyksi, arvostetuksi ja armahdetuksi. Juuri hänelle Jeesus lausuu yllättävät vapauttavat sanat: Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa. Nämä sanat kuuluivat naiselle, ei Simonille. Nämä elämämme tärkeimmät sanat voivat kuulua myös meille.

Katsomme mielellämme arvostellen toisten tekoja, mutta oman elämän rajallisuus ja raadollisuus jää huomaamatta. Oikeastaan Jeesuksen vertaus puhuu kahdesta suuresta syntisestä. Vain toinen tajuaa todellisen tilansa ja tulee anteeksiantamuksen piiriin. Toinen luulee olevansa vain vähän velassa eikä osaa kaivata anteeksiantamusta. Siksi Jeesuksen on osoitettava, missä Simon on toiminut väärin, jotta hän tajuaisi omankin syntisyytensä.

Ennen vertausta Simon on arvellut, ettei Jeesus ole oikea profeetta, koska ei näytä tuntevan millainen nainen koskee häntä. Vertauksellaan Jeesus osoittaa Simonille, ettei hän tunne vain naista, vaan myös hän tuntee läpikotaisin myös Simonin. Tämän Raamatun kohdan edessä joudumme itsekin Jumalan sanan tutkisteltavaksi. Emme tutkikaan Jumalan sanaa, vaan Jumalan sana tutkii meitä. Emme enää tarkkaile Jeesusta Simonin pöydän ääressä, vaan hän on kääntänyt katseensa meihin.

Jeesus löysi itseään hyvänä pitämästään Simonista kovasydämisyyttä, tuomiomieltä, ylpeyttä, kykenemättömyyttä ymmärtää katuvaa ihmistä. Itsekin joudumme häpeämään omia pahoja tekojamme. Mutta saamme myös kuulla Jeesuksen sanan syntinsä tajunneelle ja syntisenä hänen luokseen tulleelle: Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa. Kristus kulkee sanansa kautta tänäänkin keskellämme. Jumalan sanaan kuuluu ensinnäkin laki, mikä tuomitsee synnin, ja toiseksi siihen kuuluu evankeliumi: katuva syntinen armahdetaan ehdoitta. Tämän armon varassa myös lähimmäinen saa arvon ja armon.

Nainen oli syntinsä tajunneena turvautunut Jeesukseen eli hän uskoi. Se turvautuminen toi myös pelastuksen. Siihen onkin hyvä jäädä. Syntinen, hyljeksitty nainen, sai armon Jeesuksen luona. Tekstimme syntinen nainen kutsuu meitä rohkeasti seuraansa, katsomaan suoraan oman elämän todellisuutta ja Kristuksen ehdotonta anteeksiantamusta. Synti, mitä se itse kunkin elämässä onkin, ei saa estää meitä tulemasta Jeesuksen luo, vaan ennemmin se ohjaa meidät hänen luokseen. Silloin saamme kuulla elämämme tärkeimmät sanat: Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.

Saamme nyt tulla kolmiyhteisen Jumalan luo ja turvautua hänen pelastustekoihinsa, kun nousemme tunnustamaan uskomme.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 18.3.2018

Marian ilmestyspäivä, Luuk. 1: 46-55

Joka sunnuntai me lausumme uskontunnustuksen ja ilmaisemme samalla kristinuskon keskeisten totuuksien olevan totta. Uskontunnustukset syntyivät vähitellen. Aluksi kaikki mahtui pelkistettyyn lauseeseen "Jeesus on Herra". Se ilmaisi kaiken, se oli keisarien ajan Roomassa vaarallinen lause ja sitä puolustaessaan moni oli valmis antamaan henkensä. Myöhemmin uskontunnustus laajeni Apostoliseksi uskontunnustukseksi, joka ei ollut vain tunnustus, se oli samalla uskon keskeisimmät ja luovuttamattomat asiat sisältävä opetus. Kun lukutaito oli vain harvoilla eikä kirjoja ollut käytettävissä, asiat opeteltiin ulkoa. Niinpä kahden kolmen vuoden mittaisessa kasteopetuksessa keskeisiä asioita, jotka kastettavalta kysyttiin ennen kastamista, olivat uskontunnustus ja Isä meidän rukous. Vasta sitten, kun kasteoppilas oli ilmaissut uskovansa näihin ja olevansa valmis niiden puolesta vaikka kuolemaan, hänet kastettiin.

Marian ilmestyspäivänä me keskitymme lauseeseen: Sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta. Nikean uskontunnustuksessa tämä on ilmaistu monisanaisemmin. Kristikuntaan on kuitenkin pesiytynyt ns. liberaaliteologeja, jotka eivät usko mm. Jeesuksen neitseestä syntymisen pitävän paikkaansa. Meillä on kirkon opin mukaan vahvat perusteet uskontunnustukseen sitoutumiselle ja siitä kiinni pitämiselle silloinkin, kun tämän ajan viisaat ja fariseukset yrittävät Raamatun ilmoittamia uskon perusteita horjuttaa.

Evankelista Ilkka Puhakka oli puhujavieraana eräässä tilaisuudessa. Edellinen puhuja, korkeasti oppinut teologi, sanoi, ettei Jeesuksen ylösnousemukseen tarvitse uskoa. Seuraavana Ilkka Puhakka aloitti puheensa lausumalla vakuuttavasti: "Minä uskon, että Jeesus on totisesti ylösnoussut."

Reijo Telaranta tuo blogissaan esille Ilkka Puhakan ajatuksia, joita siteeraan nyt tässä: "Antikristus ei asu maailman synnillisissä paikoissa vaan kirkossa. Seurakunnan sisältä nousevat ne, jotka aloittavat uskon murentamisen ja se alkaa uskontunnustuksessa olevien asioiden vähättelyllä tai suoranaisella kieltämisellä. Niinpä liberaaliteologien maalitauluna on Jeesus, hänen neitseestä-syntymisensä, sovitustyönsä, ylösnousemisensa ja paluunsa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita."

Olen jossakin haastattelussa todennut, että Kangasniemen seurakunta on toimintatavoiltaan moderni, mutta sanomaltaan perinteinen. Niissä seurakunnissa, missä liberaaliteologia on syrjäyttänyt perinteisen kristillisen sanoman ja samalla Jeesuksen, on tapahtunut jäsenkatoa. Ihmiset äänestävät jaloillaan, eivät tule tilaisuuksiin, vaan menevät sinne, missä saadaan oikeaa Jumalan sanan ravintoa.

Näin on todennut myös Ilkka Puhakka: "Kirkon rakenne on niin vahva, että vaikka Jeesus jäisi julistuksessa taka-alalle tai hänet kokonaan unohdettaisiin, niin rakenteet pysyvät pystyssä. Silloin kuitenkin toiminasta häviää voima ja sen myötä häviävät myös ihmiset,"

Puhe Jeesuksesta on keskeistä kristinuskossa. Mitä kauemmaksi mennään Jeesuksesta, sitä vähemmän tärkeää se on. Kun Jeesus poistetaan kristinuskosta, jäljelle jää pelkkä uskonto.

Etsivän ja kyselevän ihminen jää silloin vastauksia vaille. Tällaisessa tilanteessa ainoaksi mahdollisuudeksi jää kirkon Herraan Jeesukseen sitoutunut julistus ja Pyhän Hengen eläväksi tekevään voimaan luottaminen. On uskaltauduttava kohtaamaan ihmiset kirkkaalla evankeliumilla.

Raamatun mukaan Jeesus syntyi neitsyt Mariasta. Miksei Jeesus voinut syntyä tavallisen hedelmöittymisen kautta? Tätä asiaa kysyttiin kerran Nuotta-lehdessä arkkipiispan vaalissakin mukana olleelta Ville Auviselta. Lainaan tässä yhteydessä tätä hänen haastatteluaan:

1. Mitä tarkoittaa neitseestä syntyminen?

Sitä, että uskomme Jumalan äidin Marian olleen tavallinen ihminen ja että Joosef ei ollut Jeesuksen oikea isä, vaan Pyhä Henki. Maria tuli raskaaksi ilman miestä.

2. Missä Raamatussa puhutaan aiheesta?

Vanhassa testamentissa on ennustus: "Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel" (Jes. 7: 14). Jae ei ole yksinkertainen, koska hepreankielisessä alkutekstissä neitsyt-sanan sijaan käytetään ilmaisua nuori nainen. Juutalaisten kreikankielisestä versiosta sana neitsyt kuitenkin löytyy, eli kyseessä ei ole vain kristittyjen keksintö. Lisäksi Uudessa testamentissa neitseestä syntymisestä puhutaan sekä Matteuksen evankeliumin että Luukkaan evankeliumin alussa (Matt. 1: 20 -23 ja Luuk. 1: 26 -28).

3. Miksi on pappeja ja uskovaisia, jotka kieltävät neitseestä syntymisen?

Taustalla on liberaali teologia, jossa ihmeet halutaan kieltää. Neitseestä syntyminen nähdään vain varhaisen kirkon ajatuksena ja historiallisena kertomuksena, joka ei ole totta. Joidenkin mielestä se voi olla myös lainaus muista historiallisista teksteistä, joissa kuvataan jumalien synnyttävän ihmislapsia.

4. Mitä neitseestä syntymisen kieltäminen tarkoittaa uskon kannalta? Miksi sitä ei voida jättää pois kristinuskosta?

Jos Jeesus olisi ollut Marian ja Joosefin lapsi, miten Jeesus voisi olla Jumalan Poika ja itse Jumala?! Joosefin poikana Jeesus olisi myös ollut syntinen ihminen, ja näin Jeesuksen sovitustyöltä olisi pohja poissa.

5. Miksi luulet, että Jumala halusi toteuttaa Jeesuksen syntymisen juuri tällä tavalla?

Uskon, että tämä oli ainut mahdollinen tapa pelastaa ihmiskunta. Tarvittiin ihminen, joka kuolee ihmisten puolesta, mutta hänen oli oltava samalla myös Jumala, koska syntinen ihminen ei olisi voinut sovittaa syntisiä ihmisiä. Molemmat, ihminen ja Jumala, olivat Jeesuksessa yhtä tärkeitä.

Kursiivilla oleva teksti on lainattu näistä lähteistä: https://www.reijotelaranta.fi/missio_jarvenpaa/yhteyden_illat_2009_-_2012_elamanlaheista_ja_-makuistanbspopetustanbspraamatusta_/monipuolista_raamattuopetusta_vuosilta_2009-2011/ilkka_puhakka_antikristus_ei_asu_porttoloissa_vaan_kirkossa/

https://nuotta.com/n-joulukalenteri4/

----

Saarna 30.3.2018 Kangasniemen kirkossa

Pitkäperjantai, Matt. 27: 33-54

Jeesuksen ristin yläpuolella luki Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas. Jeesus oli kuitenkin erilainen kuningas kuin tämän maailman mahtavat. Löysin kerran erään runon, jossa verrataan Jeesusta Aleksanteri Suureen. Aleksanteri Suuri oli yksi maailman historian suurimmista sotasankareista ja hallitsijoista. Hän oli oman aikansa maailman valtias. Mutta hänkin kuoli yhtä nuorena kuin Jeesus. Luen nyt tämän mainitsemani runon, mikä samalla kertoo miten erilainen on hetkellinen maallinen herruus ja Jeesuksen ristinkuoleman iankaikkinen vaikutus.

He kuolivat 33-vuotiaina,

Aleksanteri Suuri ja Jeesus pieni.

Toinen eli ja kuoli itselleen,

toinen sinun tähtesi ja minun.

Valtaistuimella kuoli kreikkalainen,

juutalaisen paikka oli teloituspuulla.

Aleksanterin elämä oli voittokulkua,

Jeesuksen tappiota ja kärsimystä.

Edellinen johti armeijoita,

Jeesuksen oli vaellettava yksin, hyljättynä.

Aleksanteri vuodatti tuhansien ihmisten veren,

Jeesus vain omansa.

Suuri kreikkalainen voitti maailman eläessään

ja menetti kaiken kuollessaan.

Jeesus kadotti elämänsä

ja voitti maailman kuolemallaan.

He kuolivat 33-vuotiaina,

Aleksanteri Suuri ja Jeesus pieni.

Ylpeä kreikkalainen orjuutti ihmiset,

nöyrä juutalainen vapautti heidät.

Toisen voima perustui väkivaltaan,

toisen varauksettomaan rakkauteen.

Toisen kuninkuus oli tästä maailmasta,

toinen oli tullut ylhäältä.

Aleksanteri voitti omaksensa koko maailman

ja sai sielullensa vahingon.

Jeesus luopui kaikesta, elämästäänkin,

ja tuotti maailmalle elämän.

Aleksanteri on kuollut ikuisesti,

Jeesus elää ikuisesti.

Joka tavoittelee kaikkea, menettää kaiken.

Joka luopuu kaikesta, voittaa kaiken.

He kuolivat 33-vuotiaina,

Aleksanteri Suuri ja Jeesus pieni.

Mahtavan elämä sammui Babylonissa,

mitättömän Pääkallonpaikalla.

Sotapäällikkö oli tuonut itkua ja kirousta,

rauhanruhtinas onnea ja siunausta.

Kreikkalaisessa ihminen yritti tulla jumalaksi,

juutalaisessa Jumala tuli ihmiseksi.

Aleksanterin valtakunta hävisi ikiajoiksi,

Jeesus nousi kuolleista, hän elää,

ja hänen valtakuntansa kestää ja voittaa iankaikkisesti.

Jeesuksen tuomitseminen julmaan kuolemanrangaistukseen oli kaikkien suurin vääryys, mitä tiedän olevan olemassa. On vaikea käsittää, miksi täysin viaton tuomitaan ankarimpaan rangaistukseen. Jeesus otti syntisen ihmisen paikan ristillä. Hänet, joka ei ollut syntiä tehnyt, tehtiin meidän tähtemme syntiseksi. Mutta vain näin toteutui Jumalan pelastussuunnitelma meidän pelastamiseksi.

Alun perin Golgatan keskimmäinen risti oli tarkoitettu Barabbas nimiselle murhaajalle. Nimi Barabbas tarkoittaa isän poikaa. Hän oli isän poika eli Aadamin lapsi. Nimi oli enne. Barabbaassa voimme nähdä koko ihmiskunnan edustajan. Mutta Jeesus tuli hänen paikalleen sovittamaan koko ihmiskunnan synnin.

Oswald J. Smith kirjoittaa kirjassaan, kuinka Barabbas odottaa vankityrmässään kauhistuneena kuolemantuomionsa täytäntöön-panoa. Pelonsekaisesti hän ajattelee, kuinka hänet raahattaisiin kohtalokkaalle tuomiopaikalle ja naulattaisiin ristiin ja kuinka hän saisi kärsiä tuntikausia hirvittäviä tuskia.

Pitkäperjantain aamuna vanginvartija tulee hakemaan häntä, mutta viekin hänet Jerusalemin muurin taakse. Hän haluaa näyttää, että eräs toinen mies kuolee tämän murhaajan puolesta.

He katsovat, kuinka Golgatan kukkulalle kohoaa kolme ristiä. Hän kertoo Barabbaalle, kuinka tuo keskimmäinen risti oli tehty Barabbasta varten ja hänen oli määrä kuolla siinä. Barabbas tajuaa, että tuo mies, joka riippuu siinä, on kuolemassa hänen paikallaan, hänen puolestaan.

Barabbas edustaa meitä kaikkia, minua ja sinua. Smith jatkaa kirjassaan: "Ja sinun puolestasi myöskin, syntisten ystävä, Jeesus Kristus, Jumalan poika riippui siellä tuona päivänä yhtä hyvin kuin Barabbaankin puolesta. Hän otti sinun paikkasi, kuoli sinun sijastasi, tuli sinun sijaiskärsijäksesi, kantoi sinun syntisi, antoi elämänsä, että sinä köyhä, kadotettu syyllinen syntinen saisit elää...

Sinä ansaitset kuoleman, mutta sinun ei tarvitse kuolla. Sinun pitäisi kärsiä syntiesi rangaistus, mutta toinen on kärsinyt sen sinun puolestasi. Niin joku on kuollut sinun puolestasi! Tämä joku on Jumalan ainosyntyinen Poika. Etkö tahtoisi ottaa Hänet vastaan omana Vapahtajanasi?"

Jeesuksen ristin juurella koemme oman viheliäisyytemme, mutta samalla myös suurimman mahdollisen evankeliumin lupauksen. Hän kantoi ristille jokaisen meidänkin syntimme. Me emme pysty sovittamaan syntejämme, mutta Jeesus lausui puolestamme: Se on täytetty.

Kerran eräs henkilö rukoili ahdistuneena Jumalaa. Hän lausui: Minä ole hengellisesti heikko. Hän sai heti Jumalalta vastauksen: Se on täytetty. Sitten hän lausui: En tosissani palvo Jumalaa. Ja sai taas vastauksen: Se on täytetty. Keskustelu Jumalan kanssa jatkui: En rakasta koko sydämestäni Jumalaa. Ja siihenkin tuli vastaus: Se on täytetty. Keskustelu jatkui näin: En osaa katua ja rukoilla oikein. - Se on täytetty. Teen suunnattomasti syntiä ja olen ollut tottelematon. - Se on täytetty. Olen ollut kiittämätön ja veltto kristitty. - Se on täytetty.

Hän toi kaikki mahdolliset puutteensa ja vikansa Jumalalle ja sai aina saman parhaimman vastauksen: Se on täytetty. Tämä kokemus antoi hänelle uuden innon elää. Kaikki on täytetty. Jeesuksen ristintyö riittää. Se riittää kurjimmallekin ja huonoimmallekin ihmiselle. Se riittää meille kaikille. Me saamme turvautua Jeesuksen täydelliseen sovitustyöhön. Me saamme antaa elämämme hänelle.

Rukoilemme: Jeesus, tunnustan sinulle kaikki syntini. Tuon nyt hiljaisessa rukouksessa sinulle sen lankeemuksen, mikä erityisesti painaa mieltäni (tauko). Kiitos, että saan turvautua verihaavoihisi ja luottaa siihen, että ristillä vuotamasi veri puhdistaa minut kaikesta synnistä ja lahjoittaa pelastuksen ja autuuden. Jeesus, annan koko elämäni sinulle. Tule asumaan sydämeeni ja johdata minua kohti taivasta. Aamen.

Jeesus sanoo: Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi on annettu anteeksi.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 8.4.2018

1. sunnuntai pääsiäisestä, Luuk. 24: 36-49

Kristinuskon ensimmäisinä vuosisatoina monet ihmiset kuulivat evankeliumin vasta aikuisena. Sen vastaanotettuaan he kävivät rippikoulun ja heidät kastettiin pääsiäisenä. Kasteen jälkeen heidät puettiin valkeaan vaatteeseen. Tapana oli, että he pitivät tätä valkeaa vaatetta päällä viikon ajan. Siksi tätä sunnuntaita on kutsuttu poispantavien valkoisten vaatteiden päiväksi.

Tästä on tullut tavaksi pukea lapsi valkoiseen kastepukuun ja rippikoululaiset konfirmaatiossa valkoisiin alboihin. Alkukristillisenä aikana kastetulle myös annettiin palava kynttilä käteen muistutuksena Jeesuksen lupauksesta olla valona meidän elämämme tiellä. Tämä vanha käytäntö palasi kastetoimituksiimme 30 vuotta sitten.

Kerran eräälle henkilölle ilmestyi näyssä Jeesus. Kun hän sanoi: Näytä minulle haavasi. Silloin tämä ns. Jeesus poistui ja näky katosi pois. Henkilölle selvisi, ettei kyseessä ollut oikea Jeesuksen ilmestyminen. Nykyajan suurin harha on puhua haavattomasta Jeesuksesta ja veretöntä evankeliumia.

Rakas ystävä, älä usko sellaiseen Jeesukseen, josta opetetaan jotakin muuta kuin hänen haavansa ja sovintoverensä, hänen kuolemansa ja ylösnousemisensa meidän puolesta. Me emme lähde etsimään ilmestyksiä. Emme etsi apu henkioppailta. New Agessa ja rajatiedon piirissä tarjotaan kaikenlaisia valejeesuksia. Eksyttävintä niissä on se, että käytetään kristillistä sanastoa, mutta sille annetaan uusi eksyttävä sisältö.

Päivän evankeliumi kuvaa kuinka Jeesus ilmestyy ylösnousemuksensa jälkeen oppilailleen. Jeesus nousi ruumiillisesti haudasta. Hän joutui rauhoittelemaan pelästyneitä opetuslapsia: En ole henkiolento, en ole aave. Kun Jeesus ilmestyi oppilailleen, hän näytti heille kätensä ja jalkansa ja niissä olevat haavansa. Johanneksen evankeliumi kertoo, kuinka Tuomas, epäilijä, ei uskonut, ellei näe Jeesuksen haavoja. Kun sai käsillään kosketta niitä, lausui: Minun Herrani ja Jumalani.

Me saamme uskoa Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen ja turvautua ylösnousseeseen Jeesukseen, hänen haavoihinsa. Vain Jeesuksen haavat ovat meille merkkinä Jumalan rakkaudesta. Vain Jeesuksen haavat ovat meidät pelastaneet. Jeesus voitti ruumiissaan kuoleman. Siksi Jeesuksen kanssa mekin saamme elää.

Jeesus avasi opetuslapsilleen Jumalan sanaa. Hän viittasi Raamatun kirjoituksiin. Raamatun kirjoituksissa on Jumalan ilmoitus meille. Jokaisen saarnan tarkoitus on avata meille mitä Raamatun kirjoituksissa sanotaan. Ne ovat valtavia asioita. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan juuri tässä julistaa Jumalan sanaa. Minulla on pyyntö teille seurakuntalaisille: Rukoilisitteko , että Jumala antaisi meille saarnaajille eläviä sanoja.

Kristinuskon suurin vaara on liberaaliteologia, jossa Jumalan sana vesitetään ja keskeiset opit Jeesuksesta poistetaan. Kokonainen Jumalan sana, veren evankeliumi, jossa on koko totuus Jeesuksesta, on se, jonka kautta Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa, herättää uskon ja vahvistaa uskoa.

Jeesus sanoi oppilailleen: Miksi te epäilette? Liberaaliteologia epäilee Jumalan sanaa. Se sanoo: Onko totta että Jeesus elää. Onko totta, että Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen. Onko Jumala todella sanonut? Näinhän kiusaaja jo syntiinlankeemuskertomuksessa lähestyi ihmistä. Miksi pitää epäillä Jumalan ilmoitusta. Jumala vakuuttaa meille tänäänkin epäilyksiemme keskellä siitä ilosanomasta: Jeesus on totisesti ylösnoussut.

Jumala haluaa vapauttaa meidät epäilyksistämme. Siksi on tärkeää kertoa niistä hänelle. Hän ymmärtää meitä ja vastaa ajallaan meille, jos me sitä haluamme. Epäilys näkee vastaukset, usko näkee tien. Epäilys näkee yön pimeyden, usko näkee päivän. Epäilys pelkää ottaa askeleenkin, usko kohoaa korkeuksiin. Epäilys kysyy: Kuka uskoo, usko vastaa: Minä. Tämän sunnuntain sana johdattakoon meidät epäilyksistä uskoon.

Päivän evankeliumi sisältää Luukkaan lähetyskäskyn. Meille ovat tutumpia Matteuksen ja ehkä myös Markuksen evankeliumin lähetyskäskyt. Tässä Luukkaan lähetyskäskyssä Jeesus lupaa myös varustaa omansa Pyhän Hengen voimalla, kun he lähtevät viemään ilosanomaa Jeesuksen sovituskuolemasta ja ylösnousemuksesta kaikkialle maailmaan.

Meitä kutsutaan elämään tämän ylösnousseen seurassa. Saamme kertoa ahdistuksemme hänelle ja pyyntömme hänelle. Saat nähdä, että Vapahtaja ei hylkää sinua. Hänen armonsa riittää sinulle ja se kestää iankaikkisesti. Emmehän vain jää pois Jeesuksen seurasta? Siitä parhaimmasta yhteydestä, mistä päästään kerran taivaan iloon.

Meille, jotka olemme saaneet pääsiäisen sanoman Jumalan armosta ja pelastuksesta, kuuluu kirkkohistoriamme suurimman lähetystyöntekijän apostoli Paavalin kehotus: Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi! Hänhän sanoo: Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. Turvaudumme nyt Jumalaan, kun nousemme tunnustamaan uskomme.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 15.4.2018

2. sunnuntai pääsiäisestä, Joh. 10: 1-10

Kerran eräässä lehdessä oli kuva, kuinka pappi oli opettamassa rippikoulussa. Hän oli kirjoittanut taululle lauseen: Seurakunta on paikka, jossa me opimme tuntemaan Kristusta. Tämä ajatus toteutuu kaikessa seurakuntatyössä. Tänään iloitsemme, että olemme saaneet Samulin nuorisotyöhön. Mahtavaa, että saan itsekin olla Hyvän paimenen palveluksessa.

Kun kerran aloitin rippikoulun, eräs rippikoulupoika huusi takapenkiltä: Älä puhu mitään, me olemme ateisteja. No, hän kuitenkin kävi koko rippikoulun. Sitten rippileirillä viimeisenä päivänä vähän jututin jokaista riparilaista. Kun kysyin tältä pojalta, mitä hän on tykännyt rippikoulusta, hän vastasi: Täällä seurakunta on tullut tutummaksi ja Jumala läheisemmäksi.

Kerran eräs tyttö oli rippikoululeirillä. Hän ei ollut millään lailla kiinnostunut uskonasioista eikä seurakunnan nuorten toiminnasta. Kuitenkin hän liittyi seurakunnan nuorten kuoroon, koska halusi kehittyä laulajana ja toinen syy oli se, että kuorossa oli komeita poikia.

Tämä kuoro joutui sitten esiintymään erilaisissa paikoissa. Kerran se oli mukana jumalanpalveluksesta. Pappi piti kuivaa saarnaa, niin kuin minä nyt tässä saarnatuolissa. Kuitenkin yksi Raamatun jae kolahti tyttöön: Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon. Se Jumalan sanan jae jäi vaivaamaan häntä. Se johti hänen kohdallaan siihen, että hän eräänä päivänä rukoili: Jeesus, ota vastaan syntini ja elämäni. Tahdon seurata sinua. Sen jälkeen hän oli monilla ripareilla isoisena ja myöhemmin opiskeltuaan papiksi myös rippikoulun opettajana.

Päivän evankeliumissa on kolme asiaa: Ensinnäkin Jeesus, Hyvä Paimen, joka kutsuu ja jonka mukana saamme kulkea. Toiseksi tässä on lampaat, kristillinen seurakunta. Saamme uskoa ja seurata Jeesusta yhdessä. Se on kivaa. Tänäänkin on kiva olla yhdessä. Mutta valitettavasti kolmantena on rosvo eli kiusaaja, paholainen. Tämä rosvo tekee selkeän evankeliumin ja Jeesuksen seuraamisen vaikeaksi.

Jeesus on tie, totuus ja elämä. Lampaat tuntevat Hyvän Paimenen äänen. Ja Jeesuksen seurassa mennään taivaaseen. Se on hyvin selkeä reitti. Jeesus on myös totuus. Hänen sanansa on selkeä. Mutta sitten kun siitä luovutaan, eksytään valheen puolelle ja ajaudutaan rosvosektorille. Ja siellä on varas odottamassa. Meidän ei pidä kuunnella rosvoa, vaan seurata Hyvää Paimenta, joka on täynnä armoa ja totuutta.

Vertauksessa sanotaan, että Hyvä Paimen laskee lampaansa tarkkaan. Ihan totta, Hyvä Paimen rakastaa meitä aina, vaikka olemme syntisiä ja huonoja kristittyjä. Me olemme hänelle arvokkaita Jumalan luomina ja Vapahtajan lunastamina.

Raamattu kertoo, että kansa ei ymmärtänyt Jeesuksen vertausta. Epäusko pääsee helposti esille. Moni eksyy rosvosektorille etsimään elämän sisältöä. Vaikka Jeesuksen seuraaminen on selkeä asia, epäuskomme tekee sen hyvin vaikeaksi. Entäs jos koulun välitunnilla ja työpaikalla toiset sanovat: en minä usko sitä mitä Raamattu opettaa. Se on hölynpölyä. Kyllä siinä on vaikea vastata, että minä kyllä uskon.

Tämä maailma tarjoaa houkuttelevia vaihtoehtoja sille mitä seurakunta tarjoaa. Vaikka Hyvä Paimen kutsuu perjantaina nuorten iltaan tai sunnuntaina messuun, rosvo houkuttelee omalla kavalalla tavallaan tämän maailman hetkellisiin iloihin. Rosvo esittää aina esteitä, ettei ihminen olisi Jumalan sanan ja hengellisen elämän vaikutuspiirissä.

Tärkeintä on se, että kuuntelemme Hyvän Paimenen ääntä. Jeesus selittää sen näin: Joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Minä olen portti. Jokainen minuun uskova on paremmalla puolella. Hän saa elää vapaudessa. Evankeliumissa kyse siitä, että me pienet keskeneräiset syntiset ihmiset pääsemme taivaaseen ja me tietäisimme, että usko Jeesukseen pelastaa meidät.

Voi meitä, jos me täällä elämässä vain hengaillaan, mutta ei mennä Jeesus-portista sisälle. Jeesukseen uskova pelastuu, eikä rosvo voi ryöstää häntä. Evankeliumimme viimeisessä jakeessa sanotaan: Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Vaikka tämän maailman houkutukset lupaisivat meille mitä tahansa, on se kuitenkin tuhon tie.

Onneksi tämä jae jatkuu. Jeesus sanoo: Minä olen tullut antamaan yltäkylläisen elämän. Hän on Hyvä Paimen, jota me saamme seurata. Hän on portti, josta mennään sisään. Ja hän antaa meille yltäkylläisen elämän. Se ei ole pinnallista maallista yltäkylläisyyttä, vaan se on Jeesuksen antama ilo, rauha ja vapaus. Vapaus tulee siitä, että hän antaa meille meidän syntimme anteeksi. Sitä varten Jeesus kuoli ristillä, että me saisimme syntimme anteeksi ja saisimme yltäkylläisen iankaikkisen elämän. Sen suurempaa aarretta ja sen suurempaa lahjaa meillä ei voi olla. Siihen me saamme turvata.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 6.5.2018

Rukoussunnuntai, Jaak. 5: 13-16

Muistan kouluvuosilta, kun uskonnon opettaja aloitti oppitunnin kysymällä: Rukoiletteko te koskaan? Minä kyllä rukoilin, mutta eihän sitä uskaltanut nostaa kättä ylös ja tunnustaa sitä toisten nähden. No ei ne toisetkaan viitanneet.

Mikä siinä on, että meille ihmisille on niin vaikea kertoa toisille, että rukoilee. Ilmoista on kyllä turvallista haastella, mutta nämä ns. uskonasiat ovat tabuja. Kuitenkin suurin osa ihmisistä rukoilee.

Muistan nuoruusvuosilta myös kuinka minua jännitti aina kun olin rippikouluisosena. On hienoa, että seurakunta rukoilleen saattaa tänään siunatut isoset tehtäväänsä. Tämä isosena oleminen oli minulle itselleni ensimmäinen vastuutehtävä seurakunnassa. Sen jälkeen olin lähes 10 vuotta ennen papiksi valmistumista vapaaehtoisena vastuunkantajana kotiseurakunnassani ja
opiskeluaikoina Kansan Raamattuseuran opiskelijoissa. Iloitsen teistä jokaisesta jotka palvelette seurakunnassamme monin tavoin.

Rukoilemisesta saattaa olla luulo, että meidän on autettava Jumalaa täyttämään pyyntömme. Emme usko, että rukoiltu asia on Jumalan varmoissa käsissä. Jos olemme rukoilleet pitkään
toisten puolesta eikä vastausta näytä tulevan, rohkaisee Jumala meitä näin: Sinä rakastat läheisiäsi, mutta minä rakastan heitä vielä enemmän. Minä olen luonut heidät, kuollut heidän syntiensä puolesta, kasteessa ottanut heidät lapsekseni, kulkenut heidän rinnallaan koko ajan, silloinkin kun he ovat luopuneet minusta. Me molemmat haluamme heidän pelastuvan. Älä masennu, jos se vie aikaa.

Olin kerran eräässä rukouskokouksessa, jossa Jumalaa kovalla äänellä painostettiin vastaamaan rukoukseen. Vaikutti siltä, että rukoilijat ovat hyvin varmoja uskossaan ja heidän rukouksensa kuulosti voimalliselta. Jälkikäteen ajateltuna tulin siihen tulokseen, että silloin rukoilijat halusivat olla suuria mutta Jumala tehtiin pieneksi, jonka oli toteltava rukoilijoita. Niinpä rukous olikin kamppailuja Jumalaa vastaan. Itse asiassa ei luotettu Jumalan mahdollisuuksiin.

Aina on syytä muistaa tämä: Rukouksen hyvyyttä ei mitata sillä, että näyttää siltä, ettei siihen ole vastattu toivotulla tavalla. Aina on todettava, että Jumala vastaa ajallaan ja tavallaan.

Monen kristityn kokemus on ollut, että rukous on joskus ollut helppoa. Sydän on suorastaan tulvillaan rukousaiheita. Mutta sitten vähitellen rukousilo on kadonnut. Enää ei huvita rukoilla.

Pyhä Henki näyttää ihmiselle sydämen kylmyyden rukoukseen ja antaa levottomalle uuden rukousaiheen: aiheen avata oma elämä Jeesukselle, että hän pääsee mukaan uskon heikkouteen. Silloin ihminen sanoo Jumalalle: kuule rukoukseni, ei itseni tähden, ei rukousteni tähden, ei edes hätäni tähden, sillä siihen on vaikuttanut syntini. Mutta kuule minua Jeesuksen tähden. Näin
avuton ihminen avautuu Jeesukselle ja päästää hänet hätäänsä. Jeesusta ei tarvitse taivutella. Hän rakastaa meitä, vaikkemme sitä ansaitsisikaan. Näin rukouksesta tulee väsyneen sielun lepohetki. Ihminen vain kertoo puutteensa Jeesukselle ja jää lepäämään hänessä. Silloin ihminen alkaa yhä enemmän kaivata näitä hetkiä. Ja rukouselämä elpyy.

Päivän lukukappale Jaakobin kirjasta tuo mieleeni erään tapauksen. Minut kutsuttiin kerran kotiin, jossa olin kastanut tytön kolme vuotta aiemmin. Nyt tämä tyttö oli sairastunut pahanlaatuiseen syöpään. Hän oli käynyt sairaalahoidossa, mutta ennuste oli huono. Hiljattain oli naapurissani kuollut nelivuotias poika vastaavaan sairauteen. Epätoivoissaan itkevät vanhemmat kääntyivät puoleeni: Voisiko Jumala auttaa? Käyntini päättyi siihen, että pidin rukoushetken tytön puolesta.
Samalla voitelin hänet öljyllä ja siunasin hänet. Tyttö sai jäädä Jumalan hoitoon.

Kului muutama kuukausi. Lapsen vanhemmat ilmoittivat, että tyttö on parantunut kokonaan vakavasta sairaudesta. Viimeisetkin kontrollikäynnit oli käyty sairaalassa. Nyt he halusivat järjestää kiitoshetken kodissaan. Paikalla oli samoja henkilöitä, jotka olin tavannut ristiäisissäkin muutamaa vuotta aiemmin. Pidin kiitoshartauden ja annoin tytölle lahjaksi hengellisen taulun.

Rukouksen ja öljyllä voitelun lisäksi on  olemassa parantamisen armolahja. Öljy on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva ja sillä voi katsoa olevan myös ihmisen uskoa vahvistava luonne. Jumala voi siten vastata öljyllä voitelevan rukoukseen, vaikka ihmisellä ei olisi terveeksi tekemisen lahjaa lainkaan. Öljyllä voitelu on seurakunnalle ja sen vanhimmille tarkoitettu lahja. Jos joku sairastaa tai on heikkouden tilassa, hän voi kääntyä seurakunnan vanhimpien puoleen. Siinä yhteydessä voi joutua myös ripittäytymään. Jaakob kirjoittaa: "Rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan". Jos paranemista ei tapahdu tässä elämässä, tapahtuu se viimeistään
Jeesuksen paluun yhteydessä.

Muutama vuosi sitten täällä Kangasniemellä Siwan parkkipaikalla tervehdin erästä miestä. Hän kertoi menevänsä katsomaan vaimoaan, joka oli vakavasti sairaana Mikkelin keskussairaalassa. Hetken keskusteltuamme sanoin, että saanko rukoilla vaimosi puolesta. Jälkikäteen kuulin, että kyseinen vaimo parantui heti tämän jälkeen ja pääsi kotiin sairaalasta.

Näissä molemmissakin kertomissani parantumisihmeissä en oikeastaan tiedä, paranivatko kyseiset henkilöt sairaalahoidon vai öljyllä voitelemisen tai rukoilemisen ansiosta. Pääasia oli, että Jumala tavalla tai toisella paransi heidät. Minulla itselläni ei ole voimaa parantaa. Olen vain
seurakunnan palvelija. Kiitos ihmeitä tekevälle Jumalalle! On myös muistettava, että kaikki eivät rukouksista huolimatta parane. Miksi? Sen tietää vain Jumala.

Rukous on etuoikeus. Saatte lähestyä Jumalaa rohkeasti. Filippiläiskirjeessä on kaunis lupaus: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 20.5.2018

Helluntaipäivä, Joh. 3: 16-21

Helluntai on kirkon syntymäpäivä. Kristinusko on vaikuttanut oleellisella tavalla yhteiskuntamme kehitykseen. Tänä päivänä kuulee myös ääniä, jotka kysyvät: tarvitaanko kirkkoa? Aikamme liberaalit piirit asettavat kirkon aseman kyseenalaiseksi ja markkinoivat kirkosta eroamista. Kirkkoa ja sen julistamaa elämän sisältöä pidetään jäänteenä menneiltä ajoilta. Nykyajan ihmisiä ympäröi vaikutteiden tulva. Kaikenlainen media muokkaa ihmisten mielipiteitä. Perinteiset arvot on tehty kyseenalaisiksi. Onko kirkolla ja sen sanomalla enää jalansijaa nykyihmisen elämässä?

Kirkon tehtävä ei ole ihmisten määräämä, vaan se tulee Jumalalta. Ensimmäisenä kristillisenä helluntaina alkoi aikakausi, jolloin koko maailmaan lähdettiin viemään ilosanomaa. Se on tiivistettynä ilmaistu äsken kuullussa evankeliumissa: Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Kirkon tehtävä on kuuluttaa ympäröivälle maailmalle Jumalan anteeksiantavasta rakkaudesta ja uudesta mahdollisuudesta elää. Kirkko ja seurakunta on aina siellä missä Jumalan sanaa julistetaan ja pyhiä sakramentteja jaetaan.

Kerran nuori teologian opiskelija piti elämänsä ensimmäisen saarnan. Se oli aika lyhyt ja hän totesi nolona: puhuin vain Jeesuksesta. Silloin kokenut rovasti rohkaisi häntä: Eihän sitä tarvitse muusta puhuakaan. Kaikessa, mitä kirkko puhuu ja tekee, se on sidottu ilosanomaan Jeesuksesta. Tämä maailma tarvitsee pelastusta. Pelon, hädän, kärsimyksen, yksinäisyyden, synnin ja kuoleman keskellä kaivataan pelastusta. On kuitenkin virhe olettaa, että ihminen voisi omalla viisaudellaan ja taidollaan pelastaa itsensä. On vain yksi pelastus, jonka Jumala on lahjoittanut meille Jeesuksessa Kristuksessa. Kirkko on olemassa sitä varten, että se todistaa tästä lahjasta sanoin ja teoin. Tärkeintä on olla uskollinen omalle kutsumukselle kaikenlaisten ajallisten virtausten keskellä.

Helluntain evankeliumissa Jumalayhteydessä elämistä kuvataan valossa vaeltamiseksi ja Jumalasta erossa oleva on pimeydessä. Jeesus kutsuu sanansa kautta kaikkia valoon. Oikeastaan saamme siinä esimakua tulevista Sanan Suvipäivistä täällä Kangasniemellä. Juhlien teemana on "Valo on!" Tulette näkemään tällaisia Valo on! paitoja Sanan Suvipäivien talkoolaisten yllä.

Kun Jumalan sanan valo paistaa ihmisen sisimpään, tuo se julki hänen syntinsä. Aikaisemmin pimeydessä hän ei ole tajunnut tekevänsä syntiä. Ihminen tulee synnintuntoon. Heränneessä tilassa ihminen etsii Jumalan armoa lääkkeeksi synnin hätään. Vanha sanonta kuuluu: Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa. Jumalan sanan valo valaisee myös armon. Se näyttää hätääntyneelle, mitä on kerran tapahtunut Golgatan ristillä. Se valaisee, että Jeesuksen sovintoveri on ristillä vuotanut minun ja sinun puolesta. Näin syntinen ihminen saa turvautua Jeesukseen omana Vapahtajanaan. Syntien anteeksisaaminen synnyttää halun karttaa pahaa ja elää Jumalan lapsena.

Tämä kaikki, mitä edellä kuvasin, saa Helluntain Henki aikaan. Uskonelämän syntyminen on Pyhän Hengen tärkein tehtävä maailmassa. Pyhä Henki on toiminut jo silloin kun meidät pyhässä kasteessa otettiin Jumalan lapseksi. Kasteessamme meille lahjoitettiin pelastus kokonaisuudessaan. Mutta ihminen voi epäuskossaan hylätä kasteessa saadun Jumalan armon.

Päivän evankeliumi tuo meille erilaisia vastakohta-asetteluja: pelastus tai tuomio, valkeus tai pimeys, iankaikkinen elämä tai kadotus, totuuden tekeminen tai pahuuden tekeminen. Päivän evankeliumi panee meidät miettimään, kumpi näistä vaihtoehdoista on minun elämässäni, olenko tänä päivänä uskossa vai olenko hukannut jo pyhässä kasteessa saadun pelastuksen.

Kerron tapauksen kuinka Pyhä Henki voi toimia ja johdattaa ihmisen uskontielle. Olin aikoinaan pappina Sippolan seurakunnassa. Eräs seurakuntalainen kertoi naapuritalon isännästä, joka oli vakavasti sairas. Hän kertoi, ettei tässä kodissa millään lailla eletty uskossa. Hän kysyi voisinko käydä tässä kodissa ja voisinko ottaa uskonasiatkin esille. Sitten eräänä päivänä menin tähän taloon. Kyllähän se jännitti minua. Juttelimme muun muassa isännän vakavasta sairaudesta ja tuli siinä samalla elämän perimmäisetkin kysymykset esille. En tiennyt osasinko millään lailla keskustella oikein, mutta lähtiessäni talon isäntä sanoi, että voisihan meillä pitää kotiseurat. Hyvin epävarmana menin myös näihin kotiseuroihin. Taas pelkäsin, että mokaan. Myös seurat onnistuivat hyvin. Samoihin aikoihin myös eräs helluntailainen sukulainen oli käynyt juttelemassa isännän kanssa.

Kului muutama kuukausi kunnes tapasin tämän miehen aluesairaalan vuodeosastolla. Näin, että hänen kuolemansa oli hyvin lähellä. Hän otti hyvin halukkaasti ehtoollisen vastaan. Se näkyi esimerkiksi siinä, että hän halusi ääneen toistaa kaikki rukoukset. Yksityisessä ehtoollisessa ja siihen liittyvässä ripissä hän sai uskoa syntinsä anteeksi ja jättää itsensä kokonaan Jeesuksen käsiin. Lopuksi sain panna käden hänen päänsä päälle ja siunata hänet odottamaan taivaaseen pääsyä.

Sitten tuli tämän miehen hautajaiset. Kävin etukäteen hänen kodissaan. Kun talon emäntä näytti isännän huonetta, minua puhutteli pöydällä oleva Raamattu ja pyhä rauha, joka laskeutui huoneeseen. Ne olivat koskettavat hautajaiset. Se puhutteli sukulaisia ja kyläläisiä. Ja vaimokin oli löytänyt uskon. Siunauspuheessa mainitsin, että vaikka me nyt itkemme ja suremme, meitä lohduttaa se, että viimeisinä kuukausina hän turvautui Jumalan armoon ja on nyt päässyt taivaaseen. Muistotilaisuudessa myös helluntailainen sukulainen sanoi, että hän koki että tämä mies muuttui viimeisten kuukausien aikana.

Päivän evankeliumi sisältää lupauksen: Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Helluntain Henki muistuttaa meitä: Ainoa mihin syntinen ihminen voi toivonsa panna, Jeesus ja hänen sovituskuolemansa ristillä. Todellinen helluntai toteutuu siellä missä hengellisesti kuollut saa tulla uskoon eli Jumalan tuntemiseen ja Jeesuksen seuraamiseen. Ohjatkoon Helluntain Henki meitä Jeesuksen ristin luokse, sekä vaeltamaan ja kasvamaan uskossa. Saamme sanoa Jeesukselle: Ota vastaan minut, anna syntini anteeksi. Tahdon seurata sinua. Sitä joka tulee Jeesuksen luo hän ei heitä ulos.

Uskontunnustuksessa tuodaan julki kolmiyhteisen Jumalan pelastustyö. Saamme turvautua siihen, kun nousemme nyt tunnustamaan uskomme Nikean uskontunnustuksen sanoin.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 10.6.2018

3. sunnuntai helluntaista, Luuk. 9:57-62

Meitä kutsutaan Jumalan valtakuntaan. Mikä sitten on esteemme taivasten valtakuntaan? Ehkä olemme voittaneet sen. Tai sitten pidämme esteestämme kiinni.

Evankeliumimme avaa eteemme ihanan näyn. Kolme henkilöä pyrkii Jeesuksen seuraan. Eikös olekin mahtava juttu. Tämän näyn edessä sydän lämpenee. Tulee mieleen tapaus, kun erään tilaisuuden jälkeen kirkossa noin 35-vuotias nainen tuli kertomaan minulle, että hän on tullut uskoon. Hänen äitinsä oli kuollut pari kuukautta aiemmin ja sen jälkeen hänelle oli selvinnyt nämä uskon asiat.

Tämän päivän evankeliumin äärellä niin mielellämme toivoisimme, että näistä Jeesuksen kohtaamista henkilöistä todella tulisi pysyviä Herran seuraajia. Mutta, mutta, voi, voi, joudumme valitettavasti huomaamaan, ettei näistä ihmisistä kukaan loppujen lopuksi lähtenyt seuraamaan Jeesusta. Heillä jokaisella oli omat esteensä.

Kun Jeesus kulki ihmisten keskellä, hänellä oli ihmeellinen kyky nähdä ihmisen sydämeen asti. Hän tiesi jokaisen sydämen palavuuden ja uskon innon, mutta hän myös uskalsi tarttua niihin epäkohtiin, jotka erottivat ihmisen Jumalasta. Hänellä oli rohkeutta tarttua arkoihinkin kysymyksiin, jos ne olivat esteenä Jumalan valtakuntaan.

Ensin Jeesus kohtasi miehen, joka vaikuttaa hyvin innokkaalta. Hän on valmis menemään Jeesuksen seurassa mihin tahansa. Hänelle Jeesus asettaa jarruja. Alkuinto saattaa hävitä.

Kaksi kaveria olivat rippikoululeirillä. Toinen innostui valtavasti siellä olosta ja halusi tulla seurakunnan nuorisotoimintaan, että pääsisi isoiseksi. Toinen ei näyttänyt kiinnostuvan seurakunnan toiminnasta ja sanomasta. Kuitenkin hän sisimmässään jäi pohtimaan rippikoulussa esille nostettuja asioita ja luki myöhemmin papiksi. Vuosien päästä he tapasivat toisensa. Pastori oli menossa seuroihin, mutta tälle toiselle, joka rippikoulun jälkeen oli hetken innostunut kristillisestä uskosta, tärkeintä olivat viina ja maalliset huvitukset.

Jeesus muistuttaa, ettei hän anna helppoa elämää. Kun Jeesus sanoo, ettei hänellä ole edes paikkaa missä voisi levätä, hän nostaa esille kaikki vaikeudet, koettelemukset ja vainot, mitä hänen seuraamisensa voisi tuoda tullessaan.

Uskossa oleminen ei poista elämän ongelmia. Jos kristillisessä julistuksessa painotetaan, että uskoontulo poistaa kaikki elämän murheet, osoittautuu se epäluotettavaksi vaihtoehdoksi. Enemmin pitäisi julistaa: Usko antaa voimia elää ongelmien kanssa. Tämä mies kuvaa ihmistä, joka innostuu kristillisiin asioihin, mutta hänen sydämensä ei ole kokonaan siinä mukana. Jeesus ei odota luokseen ihailijoita vaan seuraajia.

Toisen henkilön kohdalla Jeesus toimii aivan eri tavalla. Jeesus huomaa yksilöllisen eron. Toiselle Jeesus sanoo suoraan: Tule heti seuraani. Tämä sanoo tekevänsä ensin sitä ja tätä, kuten hautaamassa isänsä, ja vasta sitten hän voisi seurata Jeesusta. Tämä kuvaa ihmistä, joka ei nyt jouda ajattelemaan Jeesuksen seuraamista. Nyt on muuta tekemistä. Maalliset huolet ovat todellisia ja oikeutettuja, mutta ne eivät saa olla esteenä Jumalan valtakuntaan. Tulee mieleen kirkkokäsikirjassa ollut rukous: Varjele meitä uppoutumasta työhön ja huoliin sillä tavalla, että kadotamme iankaikkisen päämäärän.

Tämä toinen henkilö ei vain siirtänyt uskoontuloa myöhemmäksi, vaan hylkäsi sen. Eikä tällaista etsikkoajaksi kutsuttua mahdollisuutta tule monta kertaa. Häneen sopii Raamatun kehotukset ratkaisevan uskon askeleen ottamiseksi: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä auttanut. Katso, nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä. Etsikää Herraa silloin kun hänet löytää voidaan, huutakaa häntä avuksi kun hän on läsnä.

Sitten Jeesus tapasi kolmannen pyrkijän hänen seuraansa. Mutta hän halusi säilyttää myös entisen elämänsä. Hän on kuvaus ihmisestä, joka ajattelee näin: Voihan se Jeesus olla mukana jollakin lailla elämässä, lähinnä hätävarana tai varahenkilönä. Välillä voisin kääntyä hänen puoleensa, mutta muuten en tarvitse häntä. Mutta Jumalan valtakunta vaatii ihmisen kokonaan. Niinpä Jeesus vertaa häntä kyntäjään, joka laskee kätensä auraan, mutta katsoo taaksensa. Kyllähän me maaseudun väki tiedämme, ettei sellainen kyntäminen onnistu. Raamattu varoittaa Lootin vaimosta, joka vielä kaihoten katseli taakseen Sodomaan ja muuttui suolapatsaaksi. Kristillisessä elämässä ja työssä ei tarvita sivulle ja taakse katsomista, vaan selkeä tietoisuus taivaallisesta päämäärästä ja tehtävästä, jonka Jumala on antanut.

Tänään kysytään, miten tärkeänä pidämme Jeesuksen kutsua. Päivän evankeliumi kehottaa meitä voittamaan esteemme ja seuraamaan Jeesusta. Esteemme voi olla jokin muukin kuin mitä tässä on mainittu. Sellaisia voivat olla esimerkiksi kavereiden pelko, maalliset tehtävät ja houkutukset tai pelko, että elämän ilo katoaa. Ja kuitenkin ne ovat turhia pelkoja.

Jeesus kohtasi erilaisia ihmisiä. Meitäkin on täällä monenlaista väkeä. Herramme tietää, mikä on hänen tapansa kohdata meitä. Hän haluaa sanallaan luoda meissä hengellistä elämää. Hän tahtoo antaa meille ilonsa, rauhansa ja vapautensa. Hän kutsuu meitä seuraansa ja ottakaamme tämä kutsu vastaan. Saamme sanoa Jeesukselle: Kiitos, että kutsut minuakin seuraasi. Poistaa elämästäni ne esteet, jotka vaikeuttavat tämän kutsun vastaanottamista. Kiitos, että saan uskoa syntini anteeksi ja antaa elämäni sinulle. Aamen.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 8.7.2018

7. sunnuntai helluntaista, Luuk. 6: 27-31, konfirmaatiomessu

Meidän riparimme oli onnistunut ja antoisa kokemus. Leirijoukko koostui hyvin monenlaisista nuorista. Leirillä laulettiin "Me erilaiset pienet tilkut liki toisiamme nyt ollaan suuri lämmin peitto yhtä Herrassamme". Leirin alussa Sanna esitteli lahjapakettia. Hän kertoi, että täällä rippikoulussa me kerromme jo kasteessa saadusta Jumalan armon lahjapaketin sisällöstä ja availemme sitä. Otin tämän saman lahjapaketin esille kun aloitin opettaa kasteen lahjasta. Ja leirin viimeisenä iltana Sanna taas palasi tämän lahjapaketin sanomaan. Itse siteerasin Paavalin ohjetta nuorelle Timoteukselle: "Pidä kiinni siitä minkä olet oppinut". Leirillä tuli eri yhteyksissä esille Psalmin 139 ajatukset "Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä...", kuten esim. isoisten iltahartaudessa, jossa luettiin Jumala rakkauskirje meille jokaiselle. Parhaalla mahdollisella tavalla me ohjaajat ja isoiset halusimme kertoa nuorille Jumalan rakkaudesta ja pelastuksesta.

Tänään me iloitsemme näistä nuorista! Tänään Jumalan sanan lupaukset ja esirukouksemme kannattelevat näitä nuoria. Taivaan Isän ajatukset näitä nuoria kohtaan löytyvät Jesajan kirjasta: "Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, rauhan, ei turmion, ajatukset. Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon". Rohkaiskaa näitä nuoria osallistumaan seurakunnan nuorten toimintaan, että rippikoulussa mahdollisesti saatu uskon kipinä voisi vahvistua heidän kohdallaan. Vielä ehtii myös panemaan kätensä ristiin ja rukoilla, että Jumalan hyvä suunnitelma toteutuisi heidän kohdallaan.

Tämän sunnuntain aiheena on Rakkauden laki. Jumala on antanut meille rakkauden lain, 10 käskyä ja myös päivän evankeliumissa mainitun Kultaisen säännön. Ne kertovat meille miten täällä maan päällä tulisi elää. On hyvä, jos joudumme tunnustamaan, että emme ole eläneet rakkauden lain mukaan: emme ole sydämessämme rakastaneet lähimmäisiämme emmekä ole usein edes ulkonaisesti palvelleet heitä. Kun näin tapahtuu, meistä voi tulla "hengessä köyhiä, joiden on Jumalan valtakunta."

Hengessään köyhä ymmärtää ja tunnustaa, että vain Jeesus voi saada aikaan sen, että hän elää rakkauden lain mukaan. Hengessään köyhä tietää, että hänen omat tekonsa ovat pelkkiä kuolleita tekoja ja hän tarvitsee Jeesuksen antamaa uutta elämää. Kun meistä tulee hengessä köyhiä, Jeesus voi elää omaa elämäänsä meissä ja täyttää salatulla tavalla rakkauden lain meissä ja meidän elämässämme.

Haluaisimme mielellämme olla jotain muuta kuin rutiköyhiä syntisiä, jotka eivät voi antaa Jumalalle mitään vaan jotka ovat valmiita tulemaan Jeesuksen luo saadakseen häneltä kaiken. Jeesus voi antaa meille kaiken, mitä tarvitsemme, koska hän on täyttänyt rakkauden lain meidän puolestamme. Jeesus toimi kultaisen säännön mukaan, kun hän asettui meidän asemaamme ja kärsi meidän puolestamme, tai hän teki vieläkin enemmän. Jeesus teki hyväksemme enemmän kuin käsitämme, enemmän kuin kukaan osaa edes toivoa.

Tänäänkin Vapahtajamme jakaa meille armoa ja anteeksiantamusta. Jeesus julistaa hengellisesti köyhien tavoin autuaiksi myös puhdassydämiset. Tarvitsemme anteeksiantamuksen puhdistamaa sydäntä, jotta Jeesuksen elämä voi vaikuttaa meissä. Sydämemme on synnin likaama, mutta Jeesus ottaa meidät vastaan sellaisina kuin olemme. Hän kutsuu meitä tulemaan luokseen rutiköyhinä syntisinä ja tunnustamaan syntimme. Hän ei ole syyttäjä vaan Vapahtaja: hän antaa syntimme anteeksi ja puhdistaa sydämemme kaikesta vääryydestä.

Meille tarjotaan tänään etuoikeus tulla ehtoolliselle, Jumalan armon pöytään. Saamme jättää Kristukselle syntitaakkamme, sen ettemme ole pystyneet noudattamaan Rakkauden lakia. Saamme antaa itsemme Kristukselle, joka on täyttänyt Rakkauden lain ja kärsinyt syntiemme rangaistuksen. Hänen seuraajinaan olemme vapaita. Siitä saamme voimaa myös rakastaa toisiamme.

(Kursivoitu teksti on lainattu Jorma Kantolan saarnasta. Oli pakko turvautua siihen. Saarnani jäi kotiin ja en pystynyt enää hakemaan sitä tunnin ajomatkan päästä eikä minulla ollut mukana mitään tallennettua versiota saarnasta. Alkuperäisessä saarnassa olisin viitannut ja referoinut näitä kursivoituja ajatuksia, eli saarna oli lähes alkuperäisen kaltainen.)

----

Saarna Kangasniemen alakoulujen alkajaisjumalanpalveluksessa 15.8.2018

Matt. 23: 1-7, 12

Muistan sen päivän kun aloitin käydä koulua. Olihan se erilaista pelkästään kotona vietetyn lapsuuden jälkeen. Lapsuudessani koulu alkoi Pirkan päivänä 1.9. ja sain ensimmäisenä koulupäivänä toisilta nimipäiväonnitteluja. Viime viikolla ensimmäinen lastenlapsistani aloitti koulunkäynnin. Sain itsekin olla mukana perhejumalanpalveluksessa, jossa hänet siunattiin koulutielle.

Teillä vanhemmilla oppilailla kesäloma kaikkine kokemuksineen ja muistoineen on nyt takana. Nyt saamme kaikki tottua uudenlaiseen päivärytmiin. Se alkaa jo aamulla, kun heräämme koulupäivää varten. Joku saattaa ajatella, että olisipa aina kesäloma, ettei tarvitsisi käydä koulua. Koulu on meille tärkeä asia. Ajattele, jos osaisi kirjoittaa, kun olet kylässä ja sinua pyydetään kirjoittamaan vieraskirjaan pieni tervehdys. Olisihan se noloa, jos ei osaisi kirjoittaa edes omaa nimeä. Tai et osaisi laskea montako viiden euron kirjaa voisit ostaa kaupasta 100 eurolla. Tai et osaisi lukea mitä lehdessä kerrotaan jostain mielenkiintoisesta asiasta. Tai et osaisi lukea ilmoitustaulussa kerrottua tärkeää tiedotusta. Koulussa opimme monta hyödyllistä asiaa.

Koulu on meille iloinen asia. Koulussa saamme olla yhdessä ja siellä saa myös uusia ystäviä.  Monessa maassa asiat eivät ole yhtä hyvin kuin meillä täällä Suomessa. On maita, joissa lapset ja nuoret eivät voi käydä koulua. Täällä jumalanpalveluksessa saamme kiittää Jumalaa siitä, että meillä on koulussa mahdollisuus oppia monia tärkeitä asioita, joita me tarvitsemme elämässä. Voimme myös rukoilla, että kaikissa maissa lapset saisivat elää kodissa, saisivat ruokaa, vaatteita ja voisivat käydä koulua.

Jeesus varoitti kansaa fariseusten elämäntavasta. He luulivat kelpaavansa Jumalalle kun täyttäisivät tietyt uskonnolliset tavat. Samalla he unohtivat köyhät omaisensa, lesket ja orvot. Mutta sellaisesta hurskaudesta Jumala ei välitä. Hän vaatii meiltä epäitsekästä rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Jeesus oli toisenlainen kuin fariseukset. hän teki hyvää kaikille ihmisille. Hän auttoi sairaita ja kärsiviä, tuki heikkoja ja murheellisia. Hän teki monta suurta ihmettä. Hän oli ystävällinen sellaisillekin, joista toiset eivät välittäneet. Mutta fariseuksille Jeesus oli ankara. Jeesus ei pitänyt siitä, että fariseukset ylpeilivät omasta hyvyydestään ja halveksivat muita, koska nämä eivät olleet samanlaisia kuin he.  

Suurin on se, joka osaa palvella toisia. Mekin voimme koulussa, kotona ja kaikkialla ottaa kaikki mukaan leikkeihimme, peleihimme ja rientoihimme. Voimme olla ystävällisä kaikille ja huolehtia, että kaikilla on hyvä olla.

----

Saarna Kangasniemen yläkoulun alkajaisjumalanpalveluksessa 15.8.2018 

4. Moos. 6: 22-27

Eräs mies oli töissä rautatieasemalla. Aina kun aamun junat olivat menneet, asema laitettiin kiinni 11 aikaan ja hänellä oli vapaata muutama tunti. Näin tapahtui myös sunnuntaisin. Aseman vieressä oli kirkko. Mies kiirehti sinne jumalanpalvelukseen sunnuntaiaamun työvuoron päätyttyä.

Kun mies astui sisälle kirkkoon, jumalanpalveluksesta oli jäljellä vain Herran siunaus ja loppuvirsi. Hän iloitsi valtavasti siitä, että pystyi edes sen verran olemaan mukana seurakunnan yhteisessä kokoontumisessa. Jo pelkästään siitä, että hän kumarsi päänsä vastaanottamaan Herran siunauksen yhdessä toisten kanssa hän koki saavansa paljon. Silloin kun hänellä oli sunnuntaina vapaata töistä, hän pääsi nauttimaan jumalanpalveluksen koko annista: virsistä, rukouksista, saarnasta, ehtoollisesta ja kaikesta muustakin.

Mitä Herran siunaus meille antaa. Se oikeastaan käy ilmi sen sanoissa. Siinä puhutaan varjeluksesta. Jumalan on turvanamme. Herra valaisee meille kasvonsa. Hän on meille armollinen. Kun syyllisyys ahdistaa meitä, hän on vapauttaa meidät pahasta. Herra kääntyy puoleemme. Hän kuulee hätämme, hoitaa ja lohduttaa meitä. Hän antaa rauhansa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. On oikeastaan vaikea täysin kuvata mitä kaikkea Herran siunaus antaa meille. Saamme olla vain vastaanottajia ilman omaa ansiotamme.

Näin kouluvuoden alussa te olette tulleet tänne kirkkoon pyytämään Herran siunausta  koko alkaneelle kouluvuodelle. Ja sitä Taivaan Isä totta kai haluaa teille antaa. Hän haluaa, että saamme hyviä arvosanoja koulussa ja menestymme elämässä. Silloin kun meinaa selvitä vaikeasta koulutehtävästä voi rukouksessa huokaista Jumalan puoleen. Jumala haluaa varjella meitä myös koulumatkalla liikenteessä. Niin kuin kertomukseni mies iloitsi joka sunnuntaisesta Herran siunauksesta, mekin saadaan iloita Jumalan avusta ja johdatuksesta elämässä. Jumalan Siunausta teille kaikille tänä kouluvuotena.

----

Saarna Kangasniemen kirkossa 19.8.2018

13. su helluntaista, Joh. 9: 1-7, 39-41

Päivän evankeliumi kertoo kuinka Jeesus paransi sokeana syntyneen miehen. Sen jälkeen mies todistaa innoissaan tapahtumasta. Se närkästyttää fariseuksia. He ovat epäuskoisia ja kysyvät miehen vanhemmilta, onko tämä totta. Sen jälkeen he kuulustelevat parannettua. Tapahtuma vaikauttaa jo koomiselta, kun mies vastaa, johan minä kerroin mitä on tapahtunut, tahdotteko tekin tulla hänen opetuslapsikseen, Jumalahan kuulee niitä jotka häntä kunnioittavat eikä ikinä ole maailmassa tapahtunut tällaista ihmettä. Fariseukset suuttuivat tällaisesta puheesta, kirosivat miehen ja ajoivat hänet pois. Sitten palataan äsken kuultuun evankeliumiin, jossa todetaan fariseusten olevan hengellisesti sokeita.

Päivän evankeliumin taustalla oli juutalaisuudessa esiintynyt käsitys, että sairaus luettiin synnin seuraukseksi. Sen mukaan jokainen sairaus tai onnettomuus oli oikeudenmukainen rangaistus synnistä. Jeesus kumoaa tällaisen ajattelutavan kohdatessaan sokeana syntyneen miehen (Joh. 9: 1-3). Joskus sairaus on kuitenkin synnin seurausta (esim. Ps 107: 17-20). Kerran Jeesus varoitti parannettua: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin" (Joh. 5: 14).

Kärsimyksen salaisuus on elämän vaikeimpia kysymyksiä. Kärsimyksestä voi jopa olla hengellistä hyötyä meille ja toisille joko tässä tai tulevassa elämässä. Kärsimys voi olla koetus uskon vahvistumiseksi (1 Piet. 1: 7). Herra kurittaa rakastamiaan ihmisiä (Hebr. 12: 6). Tästä on oivana esimerkkinä Job. Jumala asetti kuitenkin rajan, mihin asti häntä koeteltiin (Job 1: 12, 1 Kor 10: 13). Usein sairauden tarkoitus jää salaisuudeksi. Evankeliumimme mukaan syyttävien miksi-kysymysten sijaan tulee pohtia, mitä Jumala tahtoo puhua meille ikävienkin tapausten kautta.

Kaikilla sairailla ja vammaisilla on täysi ihmisarvo. Ihmisen parantumattomuus vaikka hänen puolestaan rukoillaan ei johdu hänen epäuskostaan tai hänen uskonsa vähyydestä. Hänen kohdallaan toteutuu Jumalan suunnitelma salatulla tavalla. Raamatussakin monet Jumalaan uskovat pysyivät sairaina.

Kaikki parantumiskertomukset ovat ihmeellisiä. Parantamisen tapa on aina ainutlaatuinen. Hiskian tapauksessa jopa aurinko ja sen varjo siirtyi 10 askelmaa taaksepäin! Lukupulpetista kuulimme Naamanin tapauksen. Hänen kohdallaan erikoista olis se, ettei hän edes tavannut Elisaa. Elisan kehoitus hänelle oli hyvin erikoinen. Lopulta hän suostuu kastautumaan Jordanissa seitsemän kertaa. Jos hän ei olisi noudattanut sitä, hän ei olisi parantnut.

Raamatulliset paranemisihmeet ovat suorastaan sensaatiomaisia ja hyvin näyttäviä. Ne todistivat Jumalan voimasta ja suuruudesta. Niihin ei voi liittää vapautumista joistain psykosomaattisista vaivoista. On hyvin vaikuttavaa kun kuuro alkaa kuulla, sokea nähdä, halvaantunut nousee äkisti ja kävelee, rampa/invalidi saa liikuntakyvyn, spitaali poistuu hetkessä ja kuollut jopa neljä päivää haudassa ollut Lasarus herää eloon sanan vaikutuksesta.

Kaikki tuo kävi äkisti, Jeesuksen tai myöhemmin hänen apostoliensa sanan, kosketuksen tai rukouksen voimasta tai esimerksi tekemällä syljen avulla jonkinlainen "tahna", kuten päivän evankeliumissa kerrotaan.

Sairaiden parantaminen oli merkittävä osa myös Jeesuksen julistustyötä. Jopa neljäsosa evankeliumeista on kuvauksia yliluonnollisista parantumisista. Parantamalla sairaita, ajamalla ulos pahoja henkiä ja herättämällä kuolleita Jeesus osoitti Jumalan valtakunnan saapuneen ihmisten keskuuteen. Messias ennustukset ovat täyttyneet. Jeesuksen vastaa Johannes Kastajan opetuslapsille viitaten Jesajan lupauksiin: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanomaa. Tässä valtakunnassa syntiset julistetaan vapautetuiksi ja alas painetut nostetaan ylös. Tämä on valtakunta, jossa Jumalan voima muuttaa ihmisen elämän. Kristuksen seurakunta on kutsuttu julistamaan evankeliumia ja toimimaan Jumalan voimassa.

Evankeliumeissa usein esiintyvät sanat "pelastaa" ja "parantaa" ovat kreikaksi ´σωζω´ , sootsoo. Jeesus parantajana ja syntien sovittajana täytti profeettojen ennustukset. Hän hoitaa koko ihmistä, ruumista, sielua ja henkeä. Parantamisihmeet olivat tärkeä lisä evankeliumille.

Parantamiskertomukset kuvavat koskettavalla tavalla Jumalan laupiasta mielenlaatua sairaita kohtaan. Jeesuksen toiminnassa parantaminen ja opettaminen vuorottelivat. Jeesukselle Jumalan sanan esillä pitäminen oli tärkeintä. Jeesus luki kirjoituksia synagogassa, opetti ja paransi sairaita. Sen sijaan hän torjuu merkkien pyytäjien vaatimukset (Matt. 12: 38-42). Hän jopa käski parannettuja vaikenemaan tapahtumasta (Matt. 8: 4; 12: 16).

Parantumistoiminnasta iloitsemisen sijaan Jeesuksen vastustajat syyttivät häntä. Päivän evankeliumin parantaminen tapahtui sapattina ja Jeesusta nuhdeltiin sapatin rikkomisesta. Aina kun näin tapahtui, he alkoivat vainota Jeesusta. Julistaessaan sairaille synnit anteeksi, tapahtumia seuraavien lainopettajien mielestä Jeesus pilkkasi Jumalaa.

Jeesuksen parantamistoiminnan suurin este näytti olevan ihmisten epäusko. Hänet torjuttiin kotikaupungissaan Nasaretisssa "koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa" (Matt. 13:58). Sen sijaan häneen uskovalle hän lausui: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut" (Mark. 5:34). Jeesus paransi myös sellaisia, jotka eivät uskoneet häneen, esim. ylipapin palvelijan, kun hänet vangittiin.

Me sen sijaan saamme uskoa Jumalan suuriin tekoihin. Jeesus toimii Pyhän Henkensä kautta meidänkin aikanamme. Parantamisen armolahjalla ja öljyllä voitelulla tarkoitetaan Jumalan ihmeen kautta saatua apua. Lahjoja on monenlaisia. Paraneminen voi tapahtua monella tavalla. Lahjat esiintyvät silloin, kun se on Jumalan tahto. Pyhän Hengen lahjojen tarkoitus on seurakunnan rakentuminen "yhteiseksi hyödyksi". Niiden vastaanottamiseen tarvitaan rukousta ja uskoa. Tärkeintä on pysyä "täynnä Pyhää Henkeä" ja luottaa siihen, että Herra johdattaa ja käyttää meitä. Kaikki eivät parannu vaikka kuinka rukoilisimme heidän puolestaan, mutta kerran taivaassa - toivottavasti pääsemme sinne - on kaikki sairaudet poissa.

Jumala on meidän parantajamme. Siksi nousemme nyt tunnustamaan kristillisen uskomme.