Terveisiä Kangasniemen seurakunnasta
Kangasniemen seurakunnan innostavat näkymät
Pirkan osuus Sanan Suvipäivien seurakuntaseminaarissa 16.6.2017
(Suluissa oleva teksti tarkoittaa siinä kohtaa näytettävää diaa)
Johdanto
(kuva) Hyvää päivää. Tässä vieressäni seisoo kangasniemeläinen yrittäjän vaimo, kuuden lapsen äiti ja kahdeksan lastenlapsen mummu Päivi Kettunen. Päivin uskon todistuspuheenvuoro on ollut yksi katsotuimpia KRS:n ylläpitämällä mystory.me-sivustolla (mystory.me-etusivu). Käykääpä katsomassa, miten Päivi kertoo siellä uskostaan. Ja minä olen Kangasniemen seurakunnan kappalainen Pirkka Sieviläinen.
Muutama vuosi sitten Päivi osallistui Vivamossa Evankelistakurssille. Sen aikana Kalle Virta KRS:sta otti minuun yhteyttä ja ehdotti Sanan Suvipäiviä meille lähivuosina (Tervetuloa Kangasniemelle). Otimme tämän ehdotuksen innostuneina vastaan. Sen tuloksena Sanan Suvipäivät on Kangasniemellä ensi vuonna 2018. Mutta jo näillä Suvipäivillä tässä seurakuntaseminaarissa saatte esimakua Kangasniemestä.
Seurakuntamme on hyötynyt yhteistyöstä KRS:n kanssa. Kirkkoherramme Matti Tolvanen on korostanut, kuinka KRS on seurakuntien palvelujärjestö. Tässä on vain muutama poiminta monipuolisesta yhteistyöstä. (Mikko Matikainen Majatalo-illassa). KRS:n työntekijöitä on vieraillut mm. Majatalo-illoissamme. Missio Kangasniemen suunnittelussa Kari Valkonen oli konsulttina. Lapsityö on käyttänyt Sananjalka nukketeatterin palveluja. Kylätapahtumien järjestämisessä Esko Luukkonen antoi ratkaisevan tärkeät ideat. Olemme mukana joka syksy KRS:n ideoimassa Uskon Yö-tapahtumassa. Vivamon Raamattukylässä olemme käyneet ja meillä on ollut KRS:ta konserttivieraita. KRS on järjestänyt meillä koulutustapahtumia. Viimeksi Matti Mäkinen piti L10T- koulutuksen. Khra Matti Tolvanen innostui viime vuonna tässä samaisessa seurakuntaseminaarissa niin paljon L10T-ideasta, että pyysimme Mikko Matikaista esittelemään sitä seurakuntamme työntekijöille ja keskeisille vastuunkantajille, kun laadimme seurakuntamme työmuotojen tavoitteita seuraavalle vuodelle. (The Four paitoja päällämme). Majatalo-iltojen vastuunkantajille olemme tilanneet KRS:lta The Four paidat. Ja me juontajat, minä ja Päivi, kerromme paidan sanoman Majatalo-illassa. Tämä paita annettiin myös kaikille Alfa-kurssilaisille.
Kangasniemen seurakunnan innostavat näkymät
(kuva) Olemme ihan tavallinen pieni alle 5000 hengen maalaisseurakunta. Se mitä meillä on tapahtunut, on mahdollista muuallakin. Kerron aluksi Kangasniemen seurakunnan innostavista näkymistä ja sitten annan vinkkejä, mitä voisitte tehdä omissa seurakunnissanne. Päivi tuo näihin seurakunta-aktiivin näkökulman ja kertoo omista kokemuksistaan seurakuntatyössä. Nostaisin Kangasniemen seurakunnasta esille muutaman ilonaiheen.
(kuva) 1. Rukouselämä. Seurakunnassamme on ollut vuosikausia uskollisia rukoilijoita. Seurakunnassamme on yhteensä kuusi eri tyyppistä raamattu- ja rukouspiiriä. Ainakin näin on ollut paljon rukousta seurakunnan toiminnan puolesta. Rukouselämän merkitys näkyy esim. messujen toteutuksessa.
(kuva) 2. Maallikoiden panos seurakuntatoiminnassa. Meillä seurakuntaväkeä on aktivoitu erilaisilla koulutuksilla, mm. Armolahjaseminaarissa ja L10T-kurssilla. Seurakuntalaisten osuus on merkittävä messujen toteutuksessa ja eri työmuodoissa. Esim. Majatalo-illassa on yli 20 vastuunkantajaa ja vain yksi seurakunnan työntekijä. Seurakuntaväki saa mielekkäitä tehtäviä mm. messuryhmissä, Alfa-kurssilla, Majakka-illoissa, pääsiäisvaelluksissa, lähetys- ja ystävyysseurakuntatoiminnassa ja erilaisissa tempauksissa. Seurakuntaväkemme on yhtenäinen joukko, eikä erillisiä kuppikuntia ole muodostunut. Maallikot näyttävät värinsä joka paikassa ja kutsuvat rohkeasti uusia ihmisiä mukaan, kuten esim. tämä Päivi täällä.
(kuva) 3. Seurakunnan työntekijät ja työmuodot tähtäävät samaan päämäärään. Kaikilla on sama työnäky. Seurakunnassa on hyvä työilmapiiri. Kaikki ovat motivoituneita ja tekevät työtä sydämellään. Seurakuntamme on toimintatavoiltaan moderni, mutta sanomaltaan perinteinen. Päivi kertoo mm. Majatalo- ja Majakka-illoista sekä Alfa-kurssista.
(Marian blogi) 4. Seurakunnassamme saa hengittää. Seurakunta-aktiivit ovat rentoja ja sydämellisiä. Ahdasmielisyys voi karkottaa uskonelämää etsivän seurakuntayhteydestä. Seurakunnassa tulee olla inhimillinen lämpö ja lupa mokata pönöttämisen sijaan. Päivin tytär Maria Kuutti kirjoitti hiljattain seurakuntalainen.fi –blogisivustolla, että seurakunnassa saa olla iloa.
(kuva) 5. Moderni messukäytäntö. Messu on seurakuntaelämän sydän ja siihen kannattaa panostaa. Meillä on yhdeksän messuryhmää, jotka palvelevat messun eri tehtävissä. Messuryhmäläisiä on n. 150. Pappina en voi iloita siitä, kun joka sunnuntaiaamu 10–20 eri-ikäistä innokasta seurakuntalaista ahtautuu kirkon sakastiin rukoilemaan. Ovella on tervehtijät vastassa, esirukouspyynnöt kerätään päivän virren aikana ja niitä tulee n. 30 joka kerta. Ehtoollisen aikana ja messun päättyessä on mahdollisuus käydä rukouspalvelijan luona. Messun jälkeen on kirkkokahvit kirkon keskiosassa. Osa ryhmäläisistä keskittyy rukoilemaan kirkon penkissä. Ryhmissä on lapsia ja he saavat mielekkäitä tehtäviä. Erityisen suosittu on kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 10 pidettävä gospelmessu. Musiikista vasta Syvä Huokaus–yhtye. Laulut ovat sekä virsiä että Viisikielisen lauluja. N. kerran kuukaudessa on messun aikana aivan mahtava pyhäkoulu. Päivi kertoo siitä lisää ja myös messukokemuksiaan.
(kuva) 6. Meillä on korkeatasoinen gospelyhtye. Se palvelee gospelmessuissa, Majatalo-illoissa ym. tapahtumissa.
Miten tavoittaa uusia mukaan seurakuntaelämään?
Yleinen ongelma Suomen seurakunnissa on tämä. Järjestetään tapahtuma, kutsutaan ihmisiä ja ketään ei tule, paitsi ne vakiokävijät. Seurakuntaan pitäisi olla imu. Varmasti jokaisen unelma on se, että kokoussalit ovat täynnä seurakuntalaisia.
Kaikki voi alkaa pienestä. Kerran syntyi merkittävä seurakunnallinen miesten piiri, kun kaksi miestä totesi: Tässähän meitä on jo kaksi. Annan tässä muutamia vinkkejä:
1. (kuva) Aloittakaa Alfa-kurssin järjestämisellä. Alfa-kurssia kannattaa mainostaa kaikkialla missä kohdataan erilaisia ihmisiä, esim. metsästys- ja urheiluseuroissa, yhdistysten ja järjestöjen kokoontumisissa, jne. Alfa-kurssi sopii hyvin nimenomaan niille, joille ns. uskonasiat ovat vieraita. Jokainen on tervetullut omine käsityksineen.
2. (kuva) Seurakunnan tapahtumalle pitää saada nostetta. Meillä siinä onnistuttu Päivin loistavien puffien ansiosta paikallislehdessä ja siinä, että maallikot kutsuvat monin tavoin innokkaasti myös ei-aktiivisia seurakuntalaisia mukaan. Meillä Majatalo-ilta sai nostetta Pekka Simojoen vierailusta.
3. (kuva) Miten kotikirkko saadaan tutuksi? Miten seurakunnan kynnys saadaan matalammaksi? Päivi kertoo mm. Majatalo ja Majakka-illoista, miksi ne ovat niin suosittuja.
4. (kuva) Moderni messukäytäntö messuryhmineen. Voitte tulla tutustumaan Kangasniemelle.
5. Seurakunnassa olisi hyvä olla gospelyhtye tai lauluryhmä. Luulen, että esim. kitaran säestyksellä esiintyvä lauluryhmä pitäisi olla mahdollinen jokaisessa seurakunnassa.
6. (kuva) Maallikoiden kannustaminen. Seurakuntien tulevaisuus on maallikkojen työpanoksessa. Suomen kirkko on liian työntekijäkeskeinen. Työtekijä saattaa jopa estää seurakuntalaisten toiminnan ja ideat.
7. (kuva) Rohkeus kokeilla uutta. Olemmeko toiminnassamme ja julistuksessamme huomioineet ne, jotka eivät ole aikaisemmin osallistuneet seurakunnan toimintaan? Päivin tytär Maria Kuutti tuo terveellä tavalla blogeissaan esille miten lapsiperheet huomioidaan. Kuolevan seurakunnan tuntomerkki on, että mitään ei muuteta.
8. (kuva) Tarvitaan rukousta, rukousta ja rukousta.
Kokemuksia Kangasniemen seurakunnan varustavasta yhteisöllisyydestä
Pirkan osuus Sanan Suvipäivien seurakuntaseminaarissa 15.6.2018
(Suluissa oleva teksti tarkoittaa siinä kohtaa näytettävää diaa)
Esittely
(kuva 1) Hyvää päivää. Tässä vieressäni seisoo kangasniemeläinen yrittäjän vaimo, kuuden lapsen äiti ja kahdeksan lastenlapsen mummu Päivi Kettunen. Ja minä olen Kangasniemen seurakunnan kappalainen Pirkka Sieviläinen. Kerron kangasniemen seurakunnan varustavasta yhteisöllisyydestä seurakunnan työntekijän näkökulmasta ja Päivi kertoo seurakunta-aktiivin kokemuksista seurakuntatyössä.
Muutama vuosi sitten Päivi osallistui Vivamossa Evankelistakurssille. Sen aikana Kalle Virta KRS:sta otti minuun yhteyttä ja ehdotti Sanan Suvipäiviä Kangasniemelle lähivuosina Otimme tämän ehdotuksen innostuneina vastaan. Sen tuloksena Sanan Suvipäivät on nyt Kangasniemellä. Sen jälkeen diakonissamme Eija Partanen ja Jaakko Pirttiaho ovat olleet evankelistakurssilla.
Jumala varustaa meidät lahjoillaan
(kuva 2) Johdannoksi luen 1 Kor. 12. luvusta: Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.
Kenen on seurakunta? Ennen kuin vastaan tähän kerron pari tapausta. 1) Olin kerran luistelemassa. Ottaessani pukukopissa luistimia pois jaloistani katsoi noin 10 vuotias poika minua tutkivasti ja lausui: Etkös sinä ole se, se seurakunnan… seurakunnan jäsen. Vastasin hänelle: Minä olen seurakunnan pappi ja kaikki seurakuntaan kuuluvat ovat seurakunnan jäseniä. 2) Työtoverini meni koululle pitämään päivänavausta. Opettajanhuoneessa todettiin, että nyt seurakunta tuli paikalle, vaikka opettajat itsekin olivat seurakunnan jäseniä.
Seurakunta koostuu seurakuntalaisista ja jokainen voi toimia siinä omilla lahjoillaan. Suomen kirkko on hyvin työntekijäkeskeinen. On totuttu siihen, että työntekijät tekevät lähes kaiken seurakuntatyön. On jopa törmätty siihen, ettei kukaan muu saisi toimia seurakunnassa.
Tarvitaanko maallikoita?
(kuva 3) Mitä seurakunnassa vastataan, jos joku seurakuntalainen ilmoittautuu vapaaehtoiseksi vastuunkantajaksi? Osataanko hänelle antaa mielekkäitä tehtäviä? Saako seurakunta-aktiivi toimia? Otetaanko hänen ideansa vastaan? Saako hän antaa lahjansa yhteiseen käyttöön? Ollaanko tappamassa hänen innostuksensa? Jos näin tehdään, ei sillä voiteta mitään, mutta hävitään kyllä.
Kirkko on oikein ymmärrettynä maallikkoliike. Ihanne olisi, että jokainen, jolle kristillinen sanoma on kirkastunut, löytäisi mielekkään ja rakentavan tehtävän seurakunnassa. Olisi hyvä, jos innostuisimme omista toimintamahdollisuuksistamme elävän ja toimivan seurakunnan hyväksi. Työ kasvaa maallikoiden avulla. Seurakunta on toisaalta koti, toisaalta vastuun paikka.
Seurakunnan työntekijät tulevat ja lähtevät. Hekään eivät ole korvaamattomia. He ovat lähinnä seurakuntatoiminnan käynnistäjiä ja tukijoita. Siinäkin heillä on työtä riittävästi. Vastuuta tulisi jakaa muillekin, koska kukaan ei ehdi joka paikkaan.
Seurakuntaelämään vähemmän osallistuneenkin on hyvä kokea, että hänestä välitetään. Kuka tahansa kristitty voi nykäistä toisenkin mukaan aktiivisempaan seurakuntayhteyteen. Näin seurakuntatyö ulottuu sinnekin, minne työntekijät eivät ehdi.
Seurakunta-aktiivien varustaminen
(kuva 4) Seurakunta-aktiivien varustaminen on yksi Kangasniemen seurakunnan menestystekijä. Kangasniemen seurakunta on ihan tavallinen pieni alle 5000 hengen maalaisseurakunta. Teemme täällä aivan tavallista seurakuntatyötä. Se mitä meillä on onnistunut, on mahdollista muuallakin. Päivin tytär Maria Kuutti on kuvannut seurakuntalainen.fi –blogisivustolla erilaisia toimintatapoja seurakuntaelämässämme. Ne voivat olla rohkaisuksi ja innostukseksi miten seurakunnassa voisi toimia.
Seurakunta-aktiiveja on hyvä kannustaa. Meillä seurakuntaväkeä on aktivoitu erilaisilla koulutuksilla, mm. Armolahjaseminaarissa ja L10T-kurssilla. Seurakunta lähettää monesti erilaisille neuvottelupäiville vain työntekijöitä. Meillä niihin lähetetään myös seurakunnassa palvelevia maallikoita. Esim. Jumalanpalveluspäiville lähtee messuryhmien yhdyshenkilöitä, Evankelistapäiville Majatalo-iltojen vastuunkantajia ja Idäntyön päiville ystävyysseurakuntatyössä toimijoita. Voin sanoa, että satsaus seurakuntaväen varustamiseen on myös kannattanut.
Seurakunnassamme saa hengittää. Seurakunta-aktiivit ovat rentoja ja sydämellisiä. Ahdasmielisyys voi karkottaa uskonelämää etsivän seurakuntayhteydestä. Seurakunnassa tulee olla inhimillinen lämpö ja lupa mokata pönöttämisen sijaan.
Seurakuntaväkemme on yhtenäinen joukko, eikä erillisiä kuppikuntia ole muodostunut. Monenlaiset armolahjat toimivat seurakuntamme rakennukseksi. Seurakunnan työntekijät ja työmuodot tähtäävät samaan päämäärään. Kaikilla on sama työnäky. Seurakunnassa on hyvä työilmapiiri. Kaikki ovat motivoituneita ja tekevät työtä sydämellään. Seurakuntamme on toimintatavoiltaan moderni, mutta sanomaltaan perinteinen.
Seurakunta-aktiivit mukana toiminnassa
(Kuva 5) Seurakuntalaisten osuus on merkittävä messujen toteutuksessa ja eri työmuodoissa. Esim. Majatalo-illassa on yli 20 vastuunkantajaa ja vain pari seurakunnan työntekijä. Seurakuntaväki saa mielekkäitä tehtäviä mm. Alfa-kurssilla, Majakka-illoissa, pääsiäisvaelluksissa, lähetys- ja ystävyysseurakuntatoiminnassa ja erilaisissa tempauksissa.
Maallikot näyttävät värinsä joka paikassa ja kutsuvat rohkeasti uusia ihmisiä mukaan, kuten esim. tämä Päivi täällä. Päivin uskon todistuspuheenvuoro on ollut yksi katsotuimpia KRS:n ylläpitämällä mystory.me-sivustolla. Päivi on organisoinut sinne myös monien muidenkin kangasniemeläisten mystory-jutut.
(kuva 6) Messu on seurakuntaelämän sydän ja siihen kannattaa panostaa. Meillä on 10 messuryhmää, jotka palvelevat messun eri tehtävissä. Messuryhmäläisiä on n. 150. Pappina iloitsen, kun joka sunnuntaiaamu 10–20 eri-ikäistä innokasta seurakuntalaista ahtautuu kirkon sakastiin rukoilemaan. Ovella on tervehtijät vastassa, esirukouspyynnöt kerätään päivän virren aikana ja niitä tulee n. 30 joka kerta. Ehtoollisen aikana ja messun päättyessä on mahdollisuus käydä rukouspalvelijan luona. Messun jälkeen on kirkkokahvit kirkon keskiosassa. Osa ryhmäläisistä keskittyy rukoilemaan kirkon penkissä. Ryhmissä on lapsia ja he saavat mielekkäitä tehtäviä. N. kerran kuukaudessa on messun aikana aivan mahtava pyhäkoulu. Erityisen suosittu on kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 10 pidettävä gospelmessu. Musiikista vastaa Syvä Huokaus–yhtye. Laulut ovat sekä virsiä että Viisikielisen lauluja. Yhtye palvelee myös Majatalo-illoissa ym. tapahtumissa.
Jos seurakuntatyötä tekisi vain palkatut työntekijät, olisi seurakuntaelämä aika köyhää. Meillä Kangasniemellä ei esim. olisi Majatalo-, Majakka-, ja Yksin armosta- iltoja sekä monia raamattupiirejä ja Alfa-kursseja.
Minulla olisi paljon kerrottavaa myös maallikoiden osuudesta seurakuntamme lapsi-, nuoriso-, musiikki-, diakonia- ja lähetys- ja ystävyysseurakuntatyöstä sekä esim. vuonna 2014 toteutetusta missiosta ja kylätapahtumista. Mutta myös työntekijät tekevät paljon töitä. Pappina kohtaan ihmisiä elämän käännekohdissa. Ihmisten kohtaamisessa varsinkin kirkolliset toimitukset ovat avainasemassa evankeliumin eteenpäin viemiseen ja ne kannattaa tehdä huolella.
Tulevaisuus?
(kuva 7) Suomen kirkossa katsotaan huolestuneina jäsenkatoa ja pieneneviä tilastoja. Työntekijöitä ei voi enää lisätä. Miten kirkon käy? Kirkon tulevaisuus on maallikoiden aktivoimisessa.
Joitakin vuosia sitten Etiopian Mekane Jeesus kirkossa oli saman verran jäseniä kuin Suomen ev.lut. kirkossa. Tämän jälkeen Mekane Jeesus kirkon jäsenmäärä on kaksinkertaistunut, mutta meillä Suomessa kehityssuunta on ollut päinvastainen. Työntekijöitä Mekane Jeesus kirkolla on 10 kertaa vähemmän kuin meillä Suomessa. Silti kirkko kasvaa, koska myös maallikot toimivat siinä aktiivisesti ja ollaan uskollisia Jumalan sanalle. Evankeliumi halutaan viedä kaikille käsi kädessä diakoniatyön kanssa. Seurakunta on evankeliumin koti. Evankeliumi on keskeinen seurakunnassa. Se on syy tehdä Jumalan valtakunnan työtä.
Yksi elävä esimerkki innostuneesta maallikosta, joka haluaa toimia seurakunnan parhaaksi on Kettusen Päivi. Esimerkiksi hän kirjoittaa seurakunnan tilaisuuksista puffeja paikallislehteen ja kutsuu monella muullakin tavalla innokkaasti myös ei-aktiivisia seurakuntalaisia mukaan. Tänä vuonna Päivi aloitti kirjoittaa koosteita meidän pappien saarnoista seurakunnan facebook-sivulla. Ne ovat tavoittaneet paljon sellaisia, jotka eivät käy meidän jumalanpalveluksissa. Näin hekin saavat vastaanottaa evankeliumin sanoman.
Päivi jatkaa nyt seurakunta-aktiivin näkökulmasta.