Muita saarnoja
Saarnoja Rantakylän seurakunnassa
Saarna Rantakylän kirkossa 29.6.2003
3. sunnuntai helluntaista, Luuk. 9: 57-62, konfirmaatiomessu
1. Päivän aihe
Evankeliumimme avaa eteemme ihanan näyn. Kolme henkilöä pyrkii Jeesuksen seuraan. Tämän näyn edessä sydän lämpenee. Niin mielellään toivoisi, että heistä todella tulisi pysyviä Herran seuraajia. Joudumme ikäväksemme huomaamaan, ettei näin tapahdu. Heillä jokaisella on omat esteensä.
Ensimmäinen vaikuttaa hyvin innokkaalta. Jeesus asettaa hänelle jarruja. Alkuinto voi hävitä. Lisäksi Jeesus ei anna helppoa elämää. Usko ei poista elämän ongelmia, vaan antaa voimia elää ongelmien kanssa.
Toinen aikoo ensin tehdä sitä ja tätä. Sitten ehkä on aikaa uskonasioille. Jeesus sanoo hänelle suoraan: Tule heti seuraani. Häneen sopii Jesajan sana: otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä auttanut. Katso nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä. Tämä ei niinkään siirtänyt uskoontuloa myöhemmäksi, vaan hylkäsi sen.
Kolmas ajatteli: Jeesus voi olla jollain lailla elämässä mukana, lähinnä varahenkilönä. Välillä voin kääntyä hänen puoleensa, mutta muuten en häntä tarvitse. Mutta Jumalan valtakunta vaatii ihmisen kokonaan. Niinpä Jeesus vertaa häntä kyntäjään, joka laskee kätensä auraan, mutta katsoo taaksensa. Eihän sellainen kyntäminen onnistu.
Päivän evankeliumi kehottaa voittamaan esteemme ja seuraamaan Jeesusta. Meidän esteemme voi olla myös kavereiden pelko, maalliset tehtävät ja houkutukset tai pelko, että elämän ilo katoaa. Kaikki nämä esteet ovat turhia.
Jeesus kohtasi erilaisia ihmisiä. Teitäkin on täällä tänään monenlaista väkeä. Herramme tietää, mikä on hänen tapansa kohdata itse kutakin. Hän haluaa sanallaan luoda meissä hengellistä elämää. Hän kutsuu ehtoollispöytään syntien anteeksiantamisen aterialle. Hän tahtoo antaa meille rauhansa ja ilonsa.
2. Rakkaat rippikoulunuoret
Parhaamme mukaan olemme yrittäneet opettaa Sinulle, mitä on kristinuskon sisältö. Sitä olemme toteuttaneet mm. opetuskokoontumisissa, isosten johtamissa ryhmätehtävissä, rastiradoissa ja hartaushetkissä Vaivion tähtikappelissa. Teistä monilla on jossain sydämen sopukassa vilpitön halu saada selville, mistä tässä kaikessa on kysymys. Ehkä jollakin oli ennakkokuva Jumalasta, joka on täynnä käskyjä, kieltoja ja vaatimuksia.
Onneksi Jeesus ei ole tuollainen. Hän menee sinne, missä ihmiset elävät, missä he kokevat ilonsa ja surunsa, pettymyksensä ja pelkonsa. Hän kulkee koulun välitunnilla, missä jotakin kiusataan ja siellä, missä joku ei selviä vaikeasta kotitehtävästä. Hän tahtoo tulla keskelle vanhempien ja nuorten yhteisen kasvun tuottamia kipuja ja molemminpuoleista epävarmuutta ja epäonnistumista.
Tämä Kristus koskettaa sinua olkapäähän ja sanoo: tiedän, että sinulla on vaikeaa, niin on minullakin ollut. Jos haluat jakaa elämäsi kanssani, minä tahdon auttaa sinua. Lupaan sinulle läsnäoloni ja anteeksiantamukseni tuoman rauhan jokaiseen elämäsi päivään.
Seurakunta, jonka toimintaan sinuakin kutsutaan, ei ole valmiiden ihmisten paikka. Se on sellaisten heikkojen ja epävarmojen ihmisten paikka, jotka tietävät, etteivät selviä yksin. Se on sellaisten ihmisten paikka, jotka yrittävät rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään, mutta epäonnistuvat siinä. Se on sellaisten ihmisten paikka, jotka eivät yksin jaksa kantaa oman syyllisyydentuntonsa painolastia, vaan jatka tarvitsevat Jeesusta, anteeksi antavaa Jumalaa.
Haluan antaa tälle rippikoululle positiivista palautetta. Oli tosi kiva tutustua teihin. Teidän kanssanne ei ollut kurinpito-ongelmia. Olitte fiksuja nuoria. Sen osoititte mm. kun käsittelimme seurusteluasioita. Kysymyksenne ja vastauksenne olivat asiallisia.
Meillä oli hyvä yhteishenki. Tästä haluan kiittää myös isosia ja avustajia, jotka hoitivat tehtävänsä loistavasti. Kiitos, että uurastitte leiriurakan jatkoksi vielä leirilehden, joka voidaan tänään jakaa kaikille.
Kaunis muisto jää teistä kaikista. Tulkaa ihmeessä mukaan seurakunnan nuorten toimintaan jatkamaan siitä, mihin rippikoulussa pääsimme.
3. Hyvät rippikoululaisten vanhemmat, isovanhemmat ja kummit
On pakko todeta, että 15 vuotta on mennyt nopeasti. Tänään voimme muistella näiden nuorten kastejuhlaa. Konfirmaatiossa on samoja elementtejä kuin kastejuhlassa:
1) kastejuhlassa vastattiin "tahdon" tai kehotettiin huolehtimaan lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Sen perusteella kodit ovat olleet lähettämässä näitä nuoria mm. rippikouluun.
2) nuoret tulevat kohta eteen tunnustamaan seurakunnan kanssa sen kristillisen uskomme, joka myös lausuttiin heidän kastetilaisuudessaan ja johon heidät on kastettu.
3) seurakunnan edustajat yhdessä kummien kanssa siunaavat näitä nuoria samoilla sanoilla kuin 15 vuotta sitten. Seurakunta laulaa virrestä 236, jossa on koskettavat sanat:
Kätesi laske Herramme suojaksi rakkaan lapsemme, tueksi nuoren sydämeen, vain sinä Jeesus tunnet sen. Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta; hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen. Kuitenkin häntä saattavat myös sukupolvet vanhemmat; on läsnä niiden rakkaus ja rukous ja siunaus.
4) kastejuhlassa saatu kynttilä, jos se on vielä jäljellä, voidaan tänään ottaa konfirmoidun
kodissa esille ja polttaa, vaikka loppuun saakka.
5) niin kuin 15 vuotta sitten, teidän lapsenne on tänäänkin huomion keskipisteenä. Myös tänään
kaikissa pyydämme hänen elämäänsä Jumalan apua ja johdatusta, sekä ajallista että
iankaikkista parasta.
----
Saarna, mikä oli tarkoitus pitää 20.7.2025
Luuk. 5:1–11, Apostolien päivä
Käyn usein kalastamassa. Talvella ja keväällä istun pilkkimässä. Kesällä ja syksyllä kalastan onkimalla, verkoilla tai katiskoilla. Saalista tulee vaihtelevasti. Monenlaista on sattunut kalareissuilla. Ikävintä on se, jos pyydykset on varastettu. Olen joskus saanut esiliinan, jota muuten käytän ylläni savustaessani kaloja. Siinä esiliinassa on teksti: "Kalamiehen rukous: Herra, anna minulle niin iso kala, ettei minun tarvitse valehdella."
Joskus osa saalista on sellaista, ettei sitä kannata viedä kotiin. Jeesus vertasi taivasten valtakuntaa myös nuottaan, joka kokosi kaikenlaisia kaloja. Sillä hän kehottaa kuulijoitaan olemaan talteen otettujen kalojen kaltaisia, jotka kootaan kerran taivaaseen.
Kala oli alkukirkossa kristittyjen tunnusmerkki. Kreikan kielen sanojen Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja ensimmäisistä kirjaimista tulee sana ikthys, kala. Sillä merkillä alkukristityt tunnistivat toisensa ja rohkaisivat pysymään uskossa. Jeesuksen seuraajana oleminen oli tuohon aikaan paljon vaarallisempaa kuin meidän oloissamme, kun olemme tottuneet uskonnon vapauteen.
Omilla kotisivuillani olen kalan kanssa ja kuvatekstissä sanotaan "Olen myös ihmisten kalastaja". Nämä sanathan tulevat tämän päivän evankeliumin tilanteesta, jossa Jeesus antoi Pietarille ja hänen kalakaverilleen suuren saaliin. Samalla hän kutsuu hänet ja toisetkin Galilean miehet viemään ilosanomaa hänestä kaikkeen maailmaan. Apostolien jälkeen Kristuksen kirkon työ on jatkunut meidän päiviimme asti. On ilo, että saan itsekin olla siinä tehtävässä mukana.
Ajatellessamme Raamatun henkilöitä, saatamme heistä monia pitää suorastaan yli-ihmisinä. Näin ehkä ajattelemme myös Jeesuksen opetuslapsista. Raamatun ja kirkon historian aikana Jumala on uskonut tärkeitä tehtäviä hyvin monenlaisille ihmisille. Helposti meitä jää huomaamatta heidän heikkoudet ja inhimilliset virheet.
Jeesus valitsi opetuslapsikseen tavallisia kansan miehiä; ei heidän ansioittensa perusteella, vaan armollisen valintansa takia. Hän näki haasteen ja mahdollisuuden toivottamattomassakin tapauksessa. Opetuslapset olivat Jeesuksen koulussa. He eivät olleet mallioppilaita, vaan erehtyväisiä ja luokalle jääviä. Näiden ihan tavallisten Galilean miesten käsiin jäi Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen jälkeinen tuleva lähetystyö. Jeesus opetti heille hellävaroen vaikeitakin asioita ja kasvatti heidän luonnettaan.
Opetuslapsista ensimmäisenä tulee mieleen Pietari, joka myös tuotti Jeesukselle huolta. Hän oli aina ensimmäisenä äänessä. Hän sai kokea monta nöyryytystä itseluottamuksensa ja malttamattomuutensa takia. Erityisesti muistamme, kuinka Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen hiilivalkean äärellä sinä yönä, kun Jeesusta kuulusteltiin. Mutta Jeesus ei jättänyt Pietaria hänen lankeemuksiinsa. Hän rakasti Pietaria aina ankarienkin nuhtelujen jälkeen. Jeesus kasvatti hänestä sittenkin kalliomiestä, joka ei luottaisi omaan voimaansa ja viisauteensa, vaan yksin Jeesukseen.
Jaakob ja Johannes olivat aluksi kiivasluonteisia ukkosenjylinän poikia. Kun Samarian kylä ei ottanut Jeesusta vastaan, he sanoivat, että tuli voisi polttaa tuon kylän. Jeesuksen seurassa Johanneksesta kasvoi rakkauden apostoli. Epäilevästä Tuomaksesta tuli Intian lähetti. Juudaskin sai etuoikeutetun aseman kuulua Jeesuksen seuraan, vaikka Jeesus tiesi, mitä hän tulisi tekemään. Paljon muutakin voisi näistä apostoleista kertoa.
Päivän evankeliumi kertoo, kuinka opetuslapset olivat uurastaneet kalastamassa koko yön, mutta eivät olleet saaneet saalista. Väsyneenä ja turhautuneena he tulevat rantaan. Rannalla Jeesus nousee heidän veneeseensä ja opetti kansaa veneessä istuen. Sitten Jeesus esittää opetuslapsille oudolta kuulostavan kehotuksen heittää verkot veteen. Ammattikalastajat tiesivät, ettei päivällä enää voisi saada kaloja, mutta tottelevat kuitenkin Jeesuksen pyyntöä. Tapahtuu ihme. He saavat suuren kalasaaliin.
Suuren kalasaaliin saatuaan Pietari, Jaakob ja Johannes kokevat pyhän kosketuksen aivan niin kuin laulussa sanotaan: "Riisu kengät, maa, jolla seisot, on Herran. Pyhää ja puhdasta maata, katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata." Kokiessaan Jeesuksen pyhyyden ja oman syntisyyden, Pietari sanoo: "Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies."
Meillä saattaa olla käsitys, että pyhityksessä ihminen tulee täydelliseksi ja minulla tavallisella syntisellä ei ole siihen mahdollisuutta. Vanha Katekismus sanoo, että pyhitys on kasvamista synnin ja armon tuntemisessa. Mitä lähempänä ihminen on Jeesusta, sitä raadollisemmaksi ja syntisemmäksi hän kokee itsensä. Ihminen tajuaa kulkevansa silloin Jumalan armon varassa. Hän saa jatkuvasti uudistua. Hänen uskonsa sekä suhteensa Jumalaan ja lähimmäisiin vahvistuvat. Olkoon tämä päivä meille syntisille uudistumisen päivä.
Tänään on siis apostolien päivä. Kasteen perusteella meidätkin on liitetty Jeesuksen opetuslasten joukkoon. Lasten virressä sanotaan: "On paikkani Jumalan perheessä, joka juuri minun on. Sillä Mestari oppilaspiiriinsä minut ottanut on." Mekin olemme Jeesuksen koulussa. Hän ei hellittele vikojamme ja puutteitamme. Hän voi nöyryyttää ja ojentaa meitä. Mutta silti hän rakastaa meitä tosi paljon. Vaikka hän näkee huonoutemme, hän jaksaa odottaa meistä hyvää. Jokainen meistä on Jeesukselle tärkeä.
Tänään emme muistele vain sitä, kuinka Jeesus kutsui Pietarin ja muut opetuslapset ihmisten kalastajiksi. Jeesus on varannut myös meille jokaiselle tehtävän seurakunnassaan. Hän haluaa varustaa meitä jokaista Pyhän Hengen voimalla ja armolahjoillaan. Tänään hän siunaa meitä jokaista myös ehtoollisellaan. Saamme kokea täällä kirkossa samanlaisen pyhän kosketuksen, minkä opetuslapset kokivat järvellä. Ehtoollinen on meille keidas- ja taivashetki maallisen vaelluksemme aikana. Lasten virressä on myös sanat: "On paikkani ehtoollispöydässään, joka juuri minun on. Hän täällä jo juhlaansa pyhimpään, minut kutsunut on."