Saarnoja aiemmilta vuosilta

Saarnoja Rantakylän seurakunnassa

Saarna Rantakylän kirkossa 29.6.2003
3. sunnuntai helluntaista, Luuk. 9: 57-62, konfirmaatiomessu

1. Päivän aihe
Evankeliumimme avaa eteemme ihanan näyn. Kolme henkilöä pyrkii Jeesuksen seuraan. Tämän näyn edessä sydän lämpenee. Niin mielellään toivoisi, että heistä todella tulisi pysyviä Herran seuraajia. Joudumme ikäväksemme huomaamaan, ettei näin tapahdu. Heillä jokaisella on omat esteensä.
Ensimmäinen vaikuttaa hyvin innokkaalta. Jeesus asettaa hänelle jarruja. Alkuinto voi hävitä. Lisäksi Jeesus ei anna helppoa elämää. Usko ei poista elämän ongelmia, vaan antaa voimia elää ongelmien kanssa.
Toinen aikoo ensin tehdä sitä ja tätä. Sitten ehkä on aikaa uskonasioille. Jeesus sanoo hänelle suoraan: Tule heti seuraani. Häneen sopii Jesajan sana: otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä auttanut. Katso nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä. Tämä ei niinkään siirtänyt uskoontuloa myöhemmäksi, vaan hylkäsi sen.
Kolmas ajatteli: Jeesus voi olla jollain lailla elämässä mukana, lähinnä varahenkilönä. Välillä voin kääntyä hänen puoleensa, mutta muuten en häntä tarvitse. Mutta Jumalan valtakunta vaatii ihmisen kokonaan. Niinpä Jeesus vertaa häntä kyntäjään, joka laskee kätensä auraan, mutta katsoo taaksensa. Eihän sellainen kyntäminen onnistu.
Päivän evankeliumi kehottaa voittamaan esteemme ja seuraamaan Jeesusta. Meidän esteemme voi olla myös kavereiden pelko, maalliset tehtävät ja houkutukset tai pelko, että elämän ilo katoaa. Kaikki nämä esteet ovat turhia.
Jeesus kohtasi erilaisia ihmisiä. Teitäkin on täällä tänään monenlaista väkeä. Herramme tietää, mikä on hänen tapansa kohdata itse kutakin. Hän haluaa sanallaan luoda meissä hengellistä elämää. Hän kutsuu ehtoollispöytään syntien anteeksiantamisen aterialle. Hän tahtoo antaa meille rauhansa ja ilonsa.

2. Rakkaat rippikoulunuoret
Parhaamme mukaan olemme yrittäneet opettaa Sinulle, mitä on kristinuskon sisältö. Sitä olemme toteuttaneet mm. opetuskokoontumisissa, isosten johtamissa ryhmätehtävissä, rastiradoissa ja hartaushetkissä Vaivion tähtikappelissa. Teistä monilla on jossain sydämen sopukassa vilpitön halu saada selville, mistä tässä kaikessa on kysymys. Ehkä jollakin oli ennakkokuva Jumalasta, joka on täynnä käskyjä, kieltoja ja vaatimuksia.
Onneksi Jeesus ei ole tuollainen. Hän menee sinne, missä ihmiset elävät, missä he kokevat ilonsa ja surunsa, pettymyksensä ja pelkonsa. Hän kulkee koulun välitunnilla, missä jotakin kiusataan ja siellä, missä joku ei selviä vaikeasta kotitehtävästä. Hän tahtoo tulla keskelle vanhempien ja nuorten yhteisen kasvun tuottamia kipuja ja molemminpuoleista epävarmuutta ja epäonnistumista.
Tämä Kristus koskettaa sinua olkapäähän ja sanoo: tiedän, että sinulla on vaikeaa, niin on minullakin ollut. Jos haluat jakaa elämäsi kanssani, minä tahdon auttaa sinua. Lupaan sinulle läsnäoloni ja anteeksiantamukseni tuoman rauhan jokaiseen elämäsi päivään.
Seurakunta, jonka toimintaan sinuakin kutsutaan, ei ole valmiiden ihmisten paikka. Se on sellaisten heikkojen ja epävarmojen ihmisten paikka, jotka tietävät, etteivät selviä yksin. Se on sellaisten ihmisten paikka, jotka yrittävät rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiään, mutta epäonnistuvat siinä. Se on sellaisten ihmisten paikka, jotka eivät yksin jaksa kantaa oman syyllisyydentuntonsa painolastia, vaan jatka tarvitsevat Jeesusta, anteeksi antavaa Jumalaa.
Haluan antaa tälle rippikoululle positiivista palautetta. Oli tosi kiva tutustua teihin. Teidän kanssanne ei ollut kurinpito-ongelmia. Olitte fiksuja nuoria. Sen osoititte mm. kun käsittelimme seurusteluasioita. Kysymyksenne ja vastauksenne olivat asiallisia.
Meillä oli hyvä yhteishenki. Tästä haluan kiittää myös isosia ja avustajia, jotka hoitivat tehtävänsä loistavasti. Kiitos, että uurastitte leiriurakan jatkoksi vielä leirilehden, joka voidaan tänään jakaa kaikille.
Kaunis muisto jää teistä kaikista. Tulkaa ihmeessä mukaan seurakunnan nuorten toimintaan jatkamaan siitä, mihin rippikoulussa pääsimme.

3. Hyvät rippikoululaisten vanhemmat, isovanhemmat ja kummit
On pakko todeta, että 15 vuotta on mennyt nopeasti. Tänään voimme muistella näiden nuorten kastejuhlaa. Konfirmaatiossa on samoja elementtejä kuin kastejuhlassa:
1) kastejuhlassa vastattiin "tahdon" tai kehotettiin huolehtimaan lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Sen perusteella kodit ovat olleet lähettämässä näitä nuoria mm. rippikouluun.
2) nuoret tulevat kohta eteen tunnustamaan seurakunnan kanssa sen kristillisen uskomme, joka myös lausuttiin heidän kastetilaisuudessaan ja johon heidät on kastettu.
3) seurakunnan edustajat yhdessä kummien kanssa siunaavat näitä nuoria samoilla sanoilla kuin 15 vuotta sitten. Seurakunta laulaa virrestä 236, jossa on koskettavat sanat:
Kätesi laske Herramme suojaksi rakkaan lapsemme, tueksi nuoren sydämeen, vain sinä Jeesus tunnet sen. Me emme nuoren puolesta voi ottaa yhtään askelta; hän lähtee itse matkalleen, sen vaaroihin ja vastuuseen. Kuitenkin häntä saattavat myös sukupolvet vanhemmat; on läsnä niiden rakkaus ja rukous ja siunaus.
4) kastejuhlassa saatu kynttilä, jos se on vielä jäljellä, voidaan tänään ottaa konfirmoidun
kodissa esille ja polttaa, vaikka loppuun saakka.
5) niin kuin 15 vuotta sitten, teidän lapsenne on tänäänkin huomion keskipisteenä. Myös tänään
kaikissa pyydämme hänen elämäänsä Jumalan apua ja johdatusta, sekä ajallista että
iankaikkista parasta.