Saarnoja 2014

Saarnat on kirjoitettu 2024 alkaen muistiinpanojen pohjalta, ei siis sanatarkasti.

Saarna Kangasniemen kirkossa 5.1.2014

2. sunnuntai joulusta, Joh. 10: 22-30

Tämä sunnuntai vuoden alussa muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää meille on se että me kokoonnumme yhteen tänne kirkkoon. Se haastaa meitä tekemään sellaisen uuden vuoden lupauksen, että muistaisimme olla mukana seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa. Tarvitsemme sitä, jotta olisimme uskossa. Meitä on lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Meillä on omat kokoontumisemme seurakunnassa. Messu on meitä kaikkia yhdistävä seurakunnan päätapahtuma viikossa.

Tämän sunnuntain aihe on Herran huoneessa. Joensuulainen Rauha Matilainen julkaisi Karjalaisessa lukijan runon, mikä hyvin sopii nimenomaan tähän sunnuntaihin:

Kirkossa kuuluu Jumalan ääni, taivas on lähellä ihmistä. Pyhän on tunnelma, atmosfääri, kun Herra vuodattaa henkensä.

Ilman henkeä kuolleksi jääpi sanan elävä sanoma. Pyhä Henki herättääpi sielut synnin unesta.

Sanan miekka jos haavoittaapi, se myös sitoo ja parantaa. Armon sanasta ilon saapi – taakat tunnolta kirpoaa.

Kiitos Herra kirkostasi, kiitos seurakunnasta. Hoida meitä armollasi hoitamaan myös toisia.

Päivän evankeliumi sijoittuu juutalaisten jumalanpalveluspaikkaan. Vietetään hanukka–juhlaa eli Jerusalemin temppelin vihkimyksen muistopäivää. Vanhan liiton antikristus syyrilainen Antiokhos IV Epifanes ryösti ja häpäisi temppelin. Juutalaiset nousivat kapinaan ja saavuttivat itsenäisyyden 164 eKr. Sitten he puhdistivat temppelin ja pyhittivät sen uudelleen Jumalan palvelemiseen. Tämä tapahtui kislevkuun 25. päivänä ja se on hyvin lähellä meidän jouluamme. Hanukka-juhlan ja joulun vietossa on hyvin paljon samanlaisia piirteitä.

Jerusalemin temppelissä oli koettu ihme. Eräästä varastohuoneesta löytyi pieni astiallinen pyhää öljyä, jota tarvittiin lamppua varten, jonka oli määrä palaa jatkuvasti temppelissä. Öljyä oli kuitenkin vain yhdeksi päiväksi. Lamppu kuitenkin sytytettiin, mutta päivän kuluttua lamppu ei sammunutkaan, vaan se paloi yhteensä kahdeksan päivää, jolloin temppeliin vihdoin saatiin lisää oikealla tavalla puhdistettua öljyä. Tämän lamppuihmeen johdosta juutalaiset viettävät nykyäänkin temppelin vihkimisjuhlaa niin että joka päivä sytytetään yksi uusi kynttilä ja lopulta palaa kahdeksan kynttilää.

Päivän evankeliumissa juutalaisten uskonnolliset johtajat piirittävät Jeesuksen ja vaativat häntä osoittamaan sen, onko hän Messias. Juutalaiset – jopa hänen vastustajansa- näkivät Jeesuksen tunnustekoja ja kuulivat hänen julistustaan. Silti monille Jeesukseen uskominen ei ollut yhtään helpompaa. Heiltä puuttui hengellinen näkö ja kuulo. Tätä hengellistä sokeutta kutsumme paatumukseksi. Ihminen voi meidänkin aikana kuulla Jumalan sanan julistusta, mutta hän ei sittenkään kuule Jeesuksen sanoja. Meidänkin keskuudessamme tapahtuu Jumalan ihmeitä, mutta silti ihminen voi torjua Jeesuksen elämästään.

Radioaallot ympäröivät meitäkin, mutta emme huomaa niitä. Pitää olla oikealle aaltopituudelle säädetty vastaanotin. Silloin pystymme kuulemaan radion lähetystä. Samoin usko on vastaanotin, jolla pystymme vastaanottamaan Jeesuksen sanoja ja tekoja. Ihmisiä ei voi johtaa uskoon niin, että osoitetaan kristinuskon paikkansapitävyys tai Jumalan olemassaolo. Ihminen ei voi omassa viisaudessaan päättää uskovansa Jumalaan. Usko on Jumalan ihme. Usko on Pyhän Hengen työtä.

Vastauksessaan vastustajilleen Jeesus puhuu lampaista. Jeesuksen lampaat tuntevat hänen äänensä ja seuraavat häntä. Itämailla lampaat kulkevat paimenen perässä. Paimen puhuttelee laumaa erikoisella kielellä. Lammas ei kulje kenenkään muun perässä, paitsi jos se on sairas. Usko saattaa sairastua. Silloin kristitty kuuntelee muita ääniä ja eksyy Hyvän Paimenen seurasta. Hänellä saattaa olla esimerkiksi sydänvika. Ajallisen ja katoavan tavoittelu tulee sydämessä tärkeämmäksi kuin taivaallisen ja iankaikkisen etsiminen. Ihminen saattaa sairastua myös johonkun muuhun syntiin, jolloin hän torjuu Kristuksen seuraamisen elämästään.

Kuuletko sinä Hyvän Paimenen äänen? Jeesus kutsuu seuraansa myös niitä, jotka ovat kadottaneet yhteytensä häneen. Oikea uskon perustus on Jumalan sanassa ja pyhissä sakramenteissa. Jos pidämme niistä kiinni, ei kukaan voi ryöstää meitä Kristuksen kädestä.

Täällä kirkossa on tänään mukana myös seurakuntamme nuoria. Teillä on Salmelassa ollut mahtava Talent-leiri. Jokainen on saanut olla mukana haluamassaan kanavassa. Osa on ollut mukana lauluryhmässä, joka myös esiintyy tässä messussa. Siellä Salmelassa mielelläni rippikoulun päättyessä siteraan apostoli Paavalin ohjetta nuorelle Timoteukselle siitä, kuinka tärkeää on pitää mielessä Jumalan sanan opetukset: " Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen."

Jeesuksen ja pelastuksen löydämme Jumalan sanasta. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Saamme ottaa tämän sanan vastaan ja nousta nyt tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.

-------

Saarna Kangasniemen kirkossa 12.1.2014

1. sunnuntai loppiaisesta, Joh. 1: 29-34

Kirkkossa suoritettiin lapsen kaste. Toimituksen jo alettua pappi huomaa, että vesi puuttuu kastemaljasta. Hän avaa takanaan olevan sakastin oven ja sanoo siellä olevalle suntiolle: seuraavaksi suntio tuo pyhän kasteveden. Ja niin toimitusta voitiin jatkaa.

Miten niin pyhä kastevesi? Jos ajattelisimme pelkällä järjellä, emmekä ottaisi huomioon sakramentin salaisuutta, toteaisimme: kaste on vain pelkkä tavallisella vedellä valelu.

Sakramentin salaisuutta avaa Martti Lutherin virren 214 toinen säkeistö: "Silmämme näkee kasteessa vain vettä paljaaltansa, vaan sana Hengen voimassa on siinä veden kanssa."

Vieläkin seikkaperäisemmin kasteveden merkitystä selitetään Vähäkatekismuksessa: Miten vedellä voi olla näin suuri vaikutus? Sitä ei vaikuta vesi, vaan veteen liittyvä ja vedessä oleva Jumalan sana sekä Jumalan sanaan luottava usko. Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä, niin kuin Paavali lausuu kirjeessään Tiitukselle 3. luvussa: "Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma."

Meille on saattanut joskus käydä niin, että olemme tavanneet jonkun henkilön, ja kun hän on sanonut nimensä, muistamme, että hän onkin jo ennestään tuttu.

Samaan tapaan kertoo evankeliumitekstimme. Johannes Kastaja oli Jeesuksen serkku. On todennäköistä, että Johannes ja Jeesus olivat ennestään tuttuja toisilleen. Mutta Johannes ei tiennyt, kuka Jeesus todella oli. Muutkin tunsivat Jeesuksen vain tavallisena rakentajan poikana.

Johanneksen ollessa erämaassa Jumala oli ilmoittanut hänelle: se, jonka päälle näet Pyhän Hengen laskeutuvan kuin kyyhkysen ja jäävän on Jumalan Poika, hän, joka antaa omilleen Pyhän Hengen. Lisäksi Jeesusta kastettaessa kuului taivaasta Jumalan ääni: "Tämä on minun rakas poikani." Näin Johannes kastettuaan Jeesuksen sai tietää, että hän on luvattu Messias. Pyhä Henki kirkastaa eli tuo esille Kristuksen.

Evankeliumissamme Johannes todistaa: "Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin." Näin Johannes oli ensimmäinen Kristuksen todistaja. Johannes todisti, että Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan verellään ihmiset synnin kirouksesta.

Jokainen ihminen tarvitsee pelastuksen, koska hän on rikkonut Jumalaa vastaan. Tästä on seurauksena ajallinen ja iankaikkinen ero Jumalasta. Mutta Jumalalla oli vastaus ihmisten synteihin. Tästä Jumalan suunnitelmasta Johannes Kastaja todisti: Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Tähän asti oli eletty vanhan liiton aikaa, jolloin karitsa yhä uudelleen uhrattiin ihmisten syntien sovitukseksi. Jeesus on uuden liiton kertakaikkinen syntien sovitusuhri.

Johanneksen kastamistoiminnalla oli Jumalan tarkoittama merkitys: Johannes oli edelläkävijä ja valmisti tietä Jeesukselle kehoittamalla ihmisiä parannukseen.

Tämänkaltainen kastetoiminta koski vain tuon ajan juutalaisia. Vastaanottaessaan syntisten kasteen Jeeus todistaa tulleensa täyttämään profetiat hänestä. Siten hän, jonka kautta valtakunta tulee, ottaa kasteessa syntisen paikan, niin kuin hän myöhemmin ristilläkin Jumalan Karitsana ottaa syntisen paikan.

Kristillinen kaste, jonka Jeeus asetti taivaaseenastuessaan, on tullut meidänkin osaksemme. Kaste ei ole sen kastamista, joka ennen kastetoimitusta voi todistaa pelastuksestaan, vaan se on kaste pelastukseksi. Kasteen kautta ihminen ohjataan Kristuksen yhteyteen, niin että Kristuksen pelastus tulisi meidän osaksemme. Kristuksen pelastustyö on kristillisen kasteen perusta.

Raamatun mukaan kasteessa kristityt ovat tulleet osallisiksi Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen voimasta ja vaikutuksesta. Paavali kuvaa sitä Roomalaiskirjeen 6. luvussa: "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidän uudessa elämässä vaeltaman."

Tämän jakeen viimeisiin sanoihin sisältyy velvoitus meille jokaiselle: Kaste edellyttää jokaiselta kristityltä henkilökohtaista uskon yhteyttä Kristuksen kanssa.

Tekstimme sanoo myös, että Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä. Pyhän Hengen kaste tarkoittaa Pyhän Hengen saamista, kun ihmisessä syntyy ja alkaa uusi hengellinen elämä. Tämän vaikuttaa Jumalan sana sananjulistus-, kaste- ja ehtoollistilaisuuksissa.

Lisäksi Pyhä Henki voi täyttää uskovia. Kun ihminen tulee täyteen Pyhää Henkeä, hän ei saa Pyhää Henkeä lisää, vaan sama Jumalan henki ja samalla Kristus saa hallintavallan ihmisessä. Kaste edellyttää, että hukuttaisimme meissä olevan vanhan ihmisen ja Kristus olisi koko elämämme Herra.

Meitä kehoitetaan pitämään kasteen armoliitto. Olemme saaneet kasteen, uudestisyntymisen pesun. Se oli ainutkertainen tapahtuma. Kirjeessä Tiitukselle mainittiin uudestisyntymisen pesun lisäksi Pyhän Hengen uudistus. Se on jatkuva ja toistuva tapahtuma.

Surullinen tosiasia on, että moni kastettu ei tunne Jumalaa. Tarvitaan Pyhän Hengen uudistusta. Varsinkin silloin, jos kokee olevansa etäällä Jumalasta. Ja muutenkin, kun on jatkuvasti syntiä elämässä.

Jos tunnet olevasi etäällä Jumalasta, voit rukoilla näin: Jeesus, tuon syntini ja elämäni sinulle. Ota minut vastaan. Tällaiseen rukoukseen vastataan: Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa sinunkin syntisi.

Tänään saamme muistaa omaa kastettamme, kun lausumme uskontunnustuksen, mikä lausuttiin myös silloin kun meidät kastettiin.

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa  23.2.2014

Seksagesimasunnuntai, Joh. 4: 31-38

Tästä samasta Raamatun kohdasta Jeesus ja samarialainen nainen on saarnattu n. kuukausi sitten kahtena peräkkäisenä sunnuntaina. Nyt voidaan kertauksena todeta kuinka Jeesus paljastaa samarialaisen naisen syntielämän, osoittaa hänelle olevansa syntisen ystävä ja syntien anteeksiantantaja.

Samarialainen nainen oli päivästä toiseen mennyt kaivolle silloin kun siellä ei ollut toisia saadakseen vettä janoonsa. Hänellä oli ollut viisi epäonnistunutta avioliittoa ja nyt asui kuudennen miehen kanssa yrittäen sammuttaa elämän janoa. Nyt hän oli tavannut Jeesuksen. Sisäisen janon sammuttaja oli löytynyt.

Opetuslapset olivat kaupungilla ruokaostoksilta. He eivät tienneet mitä kaivolla oli sillä välin tapahtunut. Kun he palasivat takaisin he hämmästyivät kun näkivät juutaisen miehen, Jeesuksen, ja samarialaisen naisen keskustelevan keskenään.

Niin nainen jätti vesiastian kaivolle ja meni innoissaan kaupunkiin kertomaan kaupungin asukkaille löydöstään. "Tulkaa katsomaan miestä joka on sanonut kaiken elämästäni. Olisko hän Messias."

Kun nainen oli lähtenyt, opetuslapset tarjosivat Jeesukselle syötävää. Jeesus oli uppoutunut ajattelemaan äskeistä keskustelua naisen kanssa, että nälän tunne oli haihtunut. Jeesus iloitsi siitä että oli saanut herätetyksi syntisen ihmisen omantunnon. Hän näki naisen nyt juovan elämän vettä ja syövän iankaikkisen elämän ravintoa. Se tyydytti hänen nälkänsä ja janonsa. Sen tehtävän suorittaminen jota varten hän oli laskeutunut taivaasta maailmaan antoi hänelle voimaa ja kohotti hänet inhimmisten tarpeiden yläpuolelle. Totuutta janoavan sielun auttaminen ravitsi häntä enemmän kuin syöminen ja juominen. Siksi Jeesus sanoo opetuslapsilleen: minun ruokani se, että teen lähettäjäni tahdon.

Heidän istuessaan Jeesus katsoo laakson laajoja viljapeltoja. Nämä viljapellot vihannoivat parhaillaan. Mutta katsoessaan Samarian tielle, hän näki suureni joukon kaupungin asukkaita olevan tulossa heidän luokseen.

Jeesus tiesi mitä varten nuo ihmiset tulivat. Samarialainen nainen oli yrittänyt sammuttaa elämänjanoa vaihtuvista miessuhteissaan. Hän oli tullut uskoon ja oli saanut koko kaupungin liikkeelle.

Lähestyvien ihmisten vaaleat puvut loistivat auringossa. Jeesus lausuu: "Te sanotte, neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu. Nostakaa silmänne ja katsokaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi." Elettiin meidän kalenterimme mukaan vuoden vaihdetta ja siitä neljä kuukautta eteenpäin on toukokuun alku. Kukaan Israelissa ei tuohon aikaan vielä ajatellut viljanleikkuuta. Jeesus tiesi, että Jumalan sana on kylvetty. Jeesus näki nuo lähestyvät samarialaiset viljaksi, joka oli kypsynyt korjattaviksi Jumalan aittaan.

Jeesus puhui samarialaisillekin iankaikkisen elämän vedestä ja hekin halusivat juoda sitä pelastuakseen. Samalla raja-aidat kaatuivat. Jeesuksen vapahtajanrakkaus ulottui myös tähän halveksuttuun kansaan. Häntä pyydettiin jäämään kaupunkiin kahdeksi päiväksi.

Jeesus tunsi, että Taivaallinen Isä oli avannut tämän työmaan. Maaperä parempi kuin Juudeassa, sillä täällä fariseusten ylpeys ei haitannut Jeesuksen työtä. Hänen kylvämänsä siemen lankesi Samariassa hyvään maahan ja sato oli runsas. Monet uskoivat häneen ja sanoivat samarialaiselle naiselle: "Emme nyt enää usko vain sinun puheesi tähden, sillä me itse olemmekuullet häntä ja tiedämme, että hän on maailman Vapahtaja."

Evankeliumissamme Jeesus puhuu Jumalan sanan kylväjistä ja leikkaajista. Leikkaaja saa korjata satoa näkemättä kylvämisen vaivaa. Kylväjä voi olla esimerkiksi pyhäkoulun tai rippikoulun opettaja, leikkaaja esimerkiksi evankelista, joka kohtaa etsikkoajassa olevan ihmisen. Molemmatkin saavat iloita sadosta, kun ihminen tulee uskoon. Kylväjä ja leikkaaja ovat usein eri henkilöitä. Käytännössä kylväjä harvoin pääsee näkemään uskoontulemista.

Myöhemmin Jeesus lähetti opetuslapsetkin kaikkeen maailmaan kylvämään ja leikkaamaan. Jumalan valtakunnan työntekijä saa odottaa satoa kylvämästään sanasta. Miten se toteutuu meidän aikanamme? Kristillinen toiminta on kylvämistä ja niittämistä. Huoli ja ahdistus lisääntyy jos kasvu viipyy. Pahan voimatkin liikkeeellä, kylväen vastaavasti pahaa siementä sisimpäämme.

Jumalan sanan kylvämistä on, mutta onko niin, että vain harvoin näemme tulosta kylvötyöstä, kuinka ihmisiä tulee herätykseen, he tunnustavat syntinsä ja antavat elämänsä Jeesukselle. Toivomme, että Jumalan sanan kylvö tuottaa satoa. Ennenkaikkea saamme rukoilla, että saisimme niittää Jumalan valtakunnan satoa. Kristillistä työtä tehdään toivon ja esirukoksen näkökulmasta. Raamatussa on paljon lupauksia tällaisten rukousten kuulemisesta. Rukous seurakunnan tärkein työmuoto. Kaikessa kristillisessä toiminnassa kaikkialla tulee rukoilla herätystä ja runsasta satoa taivaan valtakuntaan.

Vaikka näyttäisi siltä että toiveista huolimatta herätystä ei tule, Jumalan sanan kylväminen kannattaa aina. Vain Jumalan sana synnyttää hengellisen elämän. Sitä kannattaa olla kuulemassa. Olet täällä kirkossa juuri oikeassa paikassa. Jumalan sana on täällä esillä. Saat ottaa Jlan sanan vastaan.

Rukoilemme: Herra Jumala, me kiitämme sinua pyhästä sanastasi ja suuresta armostasi , jonka olet kylvänyt sydämemme peltoon. Herätä meitä vastaanottamaan tämä sana että pelastuisimme. Aamen.

-----

Saarna Inkerin kirkon Skuoritsan kirkossa 2.3.2014

Laskiaissunuuntai, Luuk. 18: 31-43

Laskiainen tarkoittaa paastonaikaan laskeutumista, mutta se viittaa myös siihen, kuinka Jumala laskeutui rakkaudessaan ihmisten tasolle tai jopa heidän alapuolelleen. Jumala asettui orjan asemaan. Jumala suostui siihen, että ihmiset voivat tehdä hänelle, mitä haluavat. Ihmisillä oli mahdollisuus vastata rakkauteen rakkaudella, mutta he kohtelivat Jeesusta itsekkään ja vallanhaluisen luontonsa mukaisesti: pilkkasivat ja kiusasivat häntä ja tappoivat hänet. Eivätkä Jeesusta kohdelleet näin vain hänen aikalaisensa, sillä he olivat kaikkien ihmisten edustajia, myös meidän. Jeesuksen kuolema oli väistämätön, koska hänen tuomitsijansa eivät halunneet hyväksyä sitä, että hän oli viaton ja synnitön, mutta he itse olivat aivan toisenlaisia.

"Me menemme nyt Jerusalemiin". Tästä alkoi Jeesuksen ristintie. Opetuslapset olivat nähneet Jeesuksen tekevän tunnustekoja ja julistavan Jumalan valtakunnan sanomaa. He olivat nähneet, kuinka Jeesus oli ilmoittanut jumalalllisen voimansa. Mutta nyt alkoi kärsimystie kohti Golgatan keskimmäistä ristiä. Alkoi toteutua Jeesuksen maailmaan tulon varsinainen tehtävä, uhrikuolema. Juuri sitä varten Jeesus oli laskeutunut taivaan kirkkaudesta pimeään maailmaan.

Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen mitä tulee tapahtumaan, he eivät ymmärtäneet hänen puhettaan. Myöhemmin he eivät käsittäneet sitä, kun Jeesus vangittiin ja kuoli ristillä. He luulivat kaiken toivon olevan hukassa. He eivät tienneet ja tajunneet, miten valtava ihme oli tapahtunut, kun Jeesus nousi haudasta. Nyt Jeesus jo edeltäpäin kertoo tästä Jumalan rakkauden uhritiestä ja Jumalan pelastussuunnitelmasta.

Jumalan ja syntisen ihmisen vastakohta on niin syvä, että me emme voi sitä järjellä käsittää ja tavoittaa, mutta sydämellemme se voi avautua. Totuus meistä on karu ja vastenmielinen, mutta totuus Jumalasta on niin ihmeellinen, että se mitätöi sen, millaisia me olemme. Rakkauden Jumalan armo on suurempi kuin meidän syntimme ja syyllisyytemme. Kysymys ei ole mistään halvasta armosta, joka on tullut osaksemme noin vain. Meidän armahtamisemme maksoi Jumalalle kaiken, kun Jeesus antoi henkensä lunnaiksi meidän kaikkien puolesta.

Laskiaissunnuntain sanoma tuo esille pitkäperjantain tapahtumat. Jeesuksen risti kertoo, kuinka käsittämättömän paljon Jumala on meitä rakastanut. Ristin juurella särkyy kova sydämemme, kun näemme Jumalan ja itsemme oikeassa valossa. Ristin juurella Isä armahtaa meitä syntisiä lapsiaan. Ristin juurella Jumala sitoo meidät itseensä rakkauden siteellä, samalla katkeamattomalla ja täydellisellä siteellä, joka liittää kolmiyhteisen Jumalan persoonat toisiinsa.

Jumalalla on kaikki valta, mutta hän ei käytä valtaansa ja voimaansa eikä väkivaltaisesti pakota meitä, vaan voittaa rakkaudellaan sydämemme puolelleen. Jumala toki käyttää myös ulkonaista valtaa, kun hän asettaa pahuudelle rajoja, kurittaa, rankaisee ja tuomitsee. Mutta silloinkin Jumala toimii oman luonteensa mukaisesti, sillä Jumalan vallankäyttökin palvelee aina rakkautta.

Ennen kaikkea Jumala kuitenkin antaa kaiken ja on jo antanut kaiken, Poikansa, kalleimpansa. Hän antaa meille oman rakkautensa, niin että mekin voimme palvella ja rakastaa. Taivaassa rakkaussuhde Jumalan ja meidän välillä toteutuu täydellisesti. Tässä elämässä rikomme jatkuvasti Jumalaa ja lähimmäisiämme vastaan. Siksi meidän on aina uudestaan ja uudestaan tunnustettava syntimme, unohdettava itsemme ja käännettävä katseemme Kristukseen ja hänen rakkauteensa.

Laulan teille nyt minulle rakkaan laulun Ristin luona kiusatulla.

1. Ristin luona kiusatulla, langenneella vaivatulla paras paikka on, paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois, ristin luota pois. Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. Ristin luona kiusatulla paras paikka on.

2. Ristin luona pohja kestää, armo putoomasta estää kauhun kuiluihin, kauhun kuiluihin. Ristin luona lepo koittaa, toivo epätoivon voittaa, sydän puhdistuu, sydän puhdistuu. Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on. Ristin luona ainoastaan Isä armahtavi lastaan, rauhan julistaa, rauhan julistaa. Ristin luona kiusatulla paras paikka on.

------

Saarna Inkerin kirkon Harlun ja Pitkärannan kirkossa 23.3.2014

3. paastonajan sunnuntai, Luuk. 11: 14-28

Tämä sunnuntai jatkaa siitä, mitä on jo käsitelty kahtena edellisenä sunnuntaina. Jeesus on parantaja, vapauttaja ja pahan vallan voittaja. Kun Jeesus on meidän puolellamme, niin mikään pahan voima ei voi olla meitä vastaan eikä voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta.

Lääkäri Luukas evankelimissaan keskittyy parantamisihmeisiin. Jeesus parantaa koko ihmisen, ruumiin, sielun ja hengen. Evankeliumissamme mies oli ensin pahan hengen vallassa. Parannuttuaan hän sai puhelahjan. Se merkitsi paluuta jumalan tarkoittamaan ihmisyyteen, oikeutta keskustella toisten kanssa. Jumalan hyvä tarkoitus toteutui tuon miehen elämässä.

Jeesuksen vastustajat eivät sietäneet sitä, että Jeesus teki hyvää. Siksi hän joutui sanaharkkaan vastustajiensa kanssa. Jeesus on elämän puolella. Hän rakastaa ihmisiä. Mutta hänen vastustajansa syyttivät, että hän toimii paholaisen vallalla. Niinpä evankeliumissamme keskustellaan riivaajahengistä. Riivaajat kuuluvat paholaisen valtakuntaan. Maailmassa ja myös meidän elämässä käydään taistelu Jumalan ja paholaisen valtakunnan välillä. Henkivallat eivät liity vain Raamattuun, vaan ne ovat todellisuutta meidänkin aikanamme.

Sielunvihollinen joukkoineen elää ja voi hyvin. Mutta Jeesus Kristus on voittanut pahan vallan ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan. Tärkeintä on olla voittajan puolella. Tärkeintä on, että rukous ja Raamattu kuuluvat meidän elämäämme. Pimeyden vallat pakenevat, jos rukoilemme Jeesusta Kristusta avuksemme ja luemme pyhää Raamattua.

Kerron teille muutamia tositapauksia elämästäni. Ne osoittavat sen, kuinka voimaton pahan valta on Jeesuksen Kristuksen nimen edessä. Olen saanut olla Jumalan palvelijana. Olen saanut nähdä, että erään hengellisen laulun sanat ovat totta: "Meillä ompi voitto nimessä Jeesuksen. Kaikki pahat henget väistyy nimessä Jeesuksen. " Toivon, että nämä tapauskertomukset rohkaisevat meitä panemaan toivomme Jeesuksen Kristuksen voittamattomaan nimeen.

Eräässä kodissa kummitteli. Siellä ei voitu nukkua yöllä. Talon asukkaat olivat vasta vähän aikaa asuneet siinä. Ihmeissään he kutsuivat minut kotiinsa. Selvisi, että talossa oli aiemmin asunut rajatiedon edustaja. Hän oli pitänyt tuossa kodissa vastaanottoa. Hän oli harrastanut ennustamista ja henkiparantamista.

Sanoin kodin asukkaille, että pahat henget tämän takia jääneet tähän taloon ja ne on karkoitettava Jeesuksen Kristuksen nimessä. Niin sitten rukouksen avulla Jeesuksen Kristuksen nimessä kaikki pimeyden voimat karkoitettiin tuosta kodista ja suoritin kodinsiunaamisen, etteivät pimeyden vallat voi enää tulla tuohon kotiin. Sen jälkeen ei enää kummitellut tuossa talossa.

Puhelimeni soi eräänä iltana. Pienen hiljaisuuden jälkeen kuulin nuoren miehen äänen: "Täällä on Heikki, muistatko minut? Minä haluaisin tavata sinut heti." Ehdotin tapaamispaikaksi kirkkoa. Heikki oli ottanut yhteyttä myös kahteen muuhun tuntemaansa uskovaan ihmiseen ja hekin tulivat mukaan.

Kun tapasin Heikin, huomasin hänen pukeutuneen valkoisiin housuihin ja valkoiseen puseroon. "Minä haluan puhdistautua", hän sanoi hyvin vetoavasti. Hän oli ollut vähän aikaa mukana saatananpalvonnassa. Hän oli katunut sitä ja halusi nyt sanoutua siitä irti.

Ensin juttelimme kirkon eteisaulassa. Sitten menimme kirkkosaliin ja polvistuimme alttarikaiteelle rukoilemaan. Heikki sai jättää kaiken entisen harhapolkuineen ja sanoutua niistä irti. Nyt hän sai aloittaa uuden elämän Jeesuksen seurassa.

Eräässä rakennuksessa alettiin järjestetää joka syksy rajatiedonmessut. Tapahtuman esitteen mukaan paikalle oli tulossa henki- ja energiaparantajia, ennustajia, meedio sekä rajatiedon kirjallisuuden ja lehtien myyntiä.

Messujen aloittamista edeltävänä iltana kokosin joukon uskonystäviäni ja rukoillen kiersimme tämän rakennuksen seitsemän kertaa. Mitä tästä seurasi? Kyseisiä new age- henkisiä messuja ei enää järjestetty tässä rakennuksessa eikä koko paikkakunnalla.

Nämä esimerkit jo osoittavat Jumalan suuruuden pimeyden voimiin verrattuna. Jeesus on todellinen Vapahtaja tänäkin päivänä. Hän voi pelastaa nekin, jotka ovat hänestä kaukana. Elia Raamatussa oli yhtä vajavainen kuin mekin, mutta hän rukoili ja Jumala teki ihmeen. Jumalan valtakunnan työtekijänä on kutsuttu hengellisen sodankäynnin eturintamaan. Siinä saa olla etuoikeutetussa asemassa näkemässä Jumalan ihmeitä.

Tällaisiin tehtäviin tarvitaan tietynlainen kutsumus. Aina ei tule tällaisia kehoituksia, mutta jos sellainen tulee, on hyvä olla valmis toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Jumala voi antaa siihen armolahjansa. Henkien erottamisen lahja on erityisen tärkeä Jumalan valtakunnan työssä. Jumalalta voi pyytää hengellistä viisautta. Raamatun sana antaa ymmärrystä.

Kaikenlaiseen hengelliseen sodankäytiin ja jopa pahojen henkien karkoittamiseen on valmistauduttava. Tässä joitakin vihjeitä:

- Ripittäytyminen. Ei saa olla tunnustamattomia tai salaisia syntejä, eikä epäilystä tai epäuskoa. Ne estävät toiminnan onnistumisen.

- Rukous ja paasto. "Tätä lajia ei saa lähtemään muuten kuin rukouksella ja paastolla". On hyvä, jos saa rukousringin tuekseen.

- Pyhän Hengen voima. Omassa voimassaan kukaan uskova ei voi tehdä mitään. Voimme rukoilla Pyhän Hengen täyteyttä.

Uskonelämä on matkallaoloa ja taistelua. Jeesuksen puhe pahan hengen paluusta sisältää vakavan muistutuksen. Uskoontulon, elämänmuutoksen ja paheista pääsemisen jälkeen ihminen saattaa joutua kiusauksiin. Siksi me tarvitsemme jatkuvasti vahvistusta uskonelämällemme, ettemme luovu ja palaa entistäkin pahempaan elämään. Siksi aina kannattaa tulla tänne kauniiseen kirkkoon seurakunta- ja ehtoollisyhteyteen rukoilemaan ja Jumalan sana äärelle. Täällä me saamme tänäänkin yhdessä uudistua ja vahvistua uskossamme. Tänään saamme rohkeutta elää voittajan, Jeesuksen Kristuksen, puolella. 

------

Saarna Kangasniemen kirkossa 13.4.2014

Palmusunnuntai, Joh. 12:1–8

Tämä rippikoulupäivä on yksi osa rippikoulua. Olemme jo tavanneet eri yhteyksissä, kuten täällä kirkossa pidetyssä rockmessussa. Ripari-illassa iloitsin siitä, että teistä kaikki oli mukana. Kun silloin kävin kertomaan teille yhtä juttua, te heti sanoitte, että me olemme jo kuulleet tuon jutun. Olette ainakin kuunnelleet mitä olen kertonut teille. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki siitä teille. Tänään yritätte muistaa mm. miten Isä meidän rukous menee. En usko, että kukaan vastaa: Minä uskon ihmiseen..., vaan: Minä uskon Jumalaan... Uskontunnustus kertoo Jumalan suurista teoista. Niitä tutkimme myös rippikoulussa. Rippikoulussa käymme läpi myös kirkkovuotta. Nyt alkaa hiljainen viikko ja pääsemme uskontunnustuksen kohtaan "kärsi Pontius Pilatuksen aikana". Kannattaa muuten osallistua pääsiäisvaellukseen seurakuntakeskuksessa, jossa käydään läpi Jeesus kärsimystie ja ylösnousemus.

Jeesus oli aterialla ystävien kodissa. Lasarus oli herätetty kuolleista ja oli elossa, Martta palveli omilla lahjoillaan ja Maria kuunteli hiljaa Jeesuksen jalkojen juuressa. Sitten Maria voiteli kalliilla öljyllä Jeesuksen jalat. Öljy maksoi 300 denaria, eli työmiehen vuoden palkan verran. Juudas Iskariot älähti silloin: "Voi mikä tuhlaus. Olisihan tuon rahan voinut antaa köyhille." Maria yritti tehdä parhaansa. Öljy oli arvokkain omaisuus, mitä hänellä oli. Hän oli vähävarainen ja oli säästänyt öljyn tätä hetkeä varten. Juudas halveksi Marian tekoa ja loukkasi ja se satutti häntä. Jeesus puolusti Mariaa, koska näki tämän teon arvon. Jeesus on heikomman puolella. Jeesus arvostaa kaikkea mikä tulee sydämestä. Kristillisessä työssä tärkeintä on into, ei se, että siitä saa palkkaa.

Olisihan tuon rahan voinut käyttää toisella tavalla. Ajatelkaamme, mitä rahalla saa. Meillä rippikoulussa osallistutaan yhteisvastuukeräykseen. Sen ansiosta sodan runteleman maan köyhä lapsi saa joka päivä syödä ja käydä koulua. Joku saattaa kommentoida: "Olisihan sen voinut antaa oman maamme köyhille." Sanoja saattaa itse ryypätä rahansa ja olla siksi taloudellisessa ahdingossa.

Meidänkin aikana yritetään nujertaa sydämen rakkautta, intoa ja hengellistä paloa. Eräs poika tuli rippikoulun aikana uskoon. Hänellä oli ihana yhteys kotiseurakunnan nuorisotoiminnassa, jossa hän sai kasvaa uskossa. Niinpä hän päätti lähteä opiskelemaan nuorisotyönohjaajaksi. Hän meni harjoittelijaksi liberaaliin seurakuntaan, jossa oli toisenlainen henki kuin hänen kotiseurakunnassaan. Siellä hänet nujerrettin täysin. Siellä torjuttiin ja sammutettiin hänen intoa viedä evankeliumia eteenpäin. Hänen olisi pitänyt edustaa vain liberaaleja arvoja. Hän oli allapäin tuon harjoittelujakson jälkeen.

Teologian opiskelija oli jakamassa traktaatteja Helsingin kaduilla. Häntä vastaan tuli toisia liberaalisti ajattelevia teologian opiskelijoita, jotka pilkkasivat häntä. He eivät ymmärtäneet, että evankeliumi pitää viedä niillekin, jotka eivät osallistu kristilliseen toimintaan.

Paikallislehdessä oli artikkeli paranormaaleista ilmiöistä. Pappi kirjoitti yleisönosastolla, että kyseessä on eksytys ja yhteyden saaminen pimeyden henkivaltoihin. Hän halusi näin puolustaa seurakuntalaisia joutumasta vaaraan. Kukaan hänen lähipiiristään ei kommentoinut hänen kirjoitustaan, mutta heidän ilmeensä tuntui pahalta. Sitten hän sai lehdessä ilkeän vastineen. Sen jälkeen sitä kommentoitiin hänelle ivalliseen sävyyn. 

Jumala taivaassa näkee sydämen asenteen, vaikka ei saisi ihmisiltä kiitosta. Hän on hyväntekijän puolella. Jeesus näki Marian teon arvon. Kristillisessä toiminnassa hyvä teko voi saada paheksuntaa niissä piireissä, joissa ei ymmärretä kristillistä sanomaa, kristillisiä laupeudentekoja ja kristinuskosta vieraantuneiden tavoittamista evankeliumilla. Jumala taivaassa näkee ja palkitsee jokaisen teon hänen valtakuntansa parhaaksi ja evankeliumin levittämiseksi tässä maailmassa.

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 20.4.2014

Pääsiäiäispäivä, Joh. 20:1–10

Oletteko tavanneet ihmisiä, jotka sanovat, että Raamattu on satukirja? Valitettavasti keskuudessamme on ihmisiä, jotka sanovat, että on turhaa ottaa uskonasioita tosissaan. Heidän mielestään kirkolliset juhlapyhät ovat ainoastaan kaunis tapa ja kuuluvat kulttuuriimme. Heidän pääsiäiseensä voi kuulua tiput ja noita-akat, mutta ei sen kristillinen sanoma. He saattavat sanoa, etteivät voi uskoa, kun eivät näe. Eihän siinä, mitä näemme, ole mitään uskomista. Autuaita ovat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat. Meillä on Raamattu, johon voimme luottaa. Se on varmempi tapa saada selvyys kristillisestä totuudesta, kuin se, että joku nousisi kuolleista kertomaan siitä.

Kristitty voi luottaa pääsiäisen tapahtumiin, koska ne eivät perustu myyttiin ja legendaan, vaan historialliseen tosiasiaan. Jeesuksesta ei vain tiedetä, vaan hänet voi tuntea henkilökohtaisesti. Jeesuksesta ei tarvitse lukea tai kuunnella, niinkuin jotakin tarinaa, vaan hän ylösnousemuksensa kautta on meidänkin aikalaisemme. Ensinnäkin hristitty voi tuntea ylösnousemuksen voiman elämässään tänään. Hän voi tuntea, että hänen syntinsä on anteeksi annetut. Toiseksi hän voi olla varma iankaikkisesta elämästä ja omasta ylösnousemuksestaan haudasta. Kolmanneksi hän on vapaa tarkoituksettomasta ja tyhjästä elämästä. Hän on luotu uudeksi luomukseksi Kristuksessa.

Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, turhaa olisi meidän uskomme ja puheemme hänestä. Esimerkkejä siitä, kuinka meidän ajan ihmiset ovat kohdanneet ylösnousseen Vapahtajan, on lukemattomia. Eräs nuori mies meni merille. Jän halusi samalla unohtaa lapsuuskodistaan saamansa kristillisen elämän. Hän näytti onnistuvankin siinä, kunnes joutui merihätään. Silloin hän tunsi Jeesuksen kutsuvan häntä. Vanhempien esirukoukset eivät olleetkaan turhia. Hän pelastui merihädästä, mutta myöskin väärältä tieltä sille tielle, jolle hänet oli kastettu ja kasvatettu.

Kun kysytään, mitä Jeesuksen ylösnousemus merkitsee, pitäisi kysyä, mitä Jeesus itse merkitsee meille. Jeesuksen antama pääsiäisilo saa uskovia kestämään vainoa. Se saa heidät lähtemään vieraisiin maihin vaikeisiin olosuhteisiin todistamaan uskoasta. Se saa länsimaisen kristityn pitämämään kiinni uskostaan, vaikka tarjolla olisi muitakin vaihtoehtoja.

On suorastaan valtavaa, että miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa kokevat päivittäin, että Jeesus elää. He voivat keskustella hänen kanssaan rukouksessa ja kuulla hänenäänensä Raamatun sanassa ja kokea joka päivä syntien anteeksiantamusta. Kristuksen tuoman pääsiäisilon koemme myös täällä kirkossa, kun hän tulee luoksemme ehtoollisessa.

On hieno kokemus, kun menee vieraalle seudulle ja tapaa toisen uskovaisen. Hän ei vaikuta vieraalta, vaan aivan kuin vanhalta tutulta. Yhteinen usko ylösnousseeseen Vapahtajaan yhdistää. Myös ehtoollisella koemme yhteyttä. Paavali kuvaa sitä: "Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis, sillä me kaikki olemme tuosta yhdestä leivästä osalliset."

Ylösnousemussanoma ja pääsiäisilo ovat meille erityisen tärkeitä, koska olemme kuolevaisia ja kokeneet läheisen ihmisen kuoleman. Elämän rajallisuuden keskellä voimme todeta Jobin tavoin: "Minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä ja sitten... saan nähdä Jumalan. Pääsiäisilon ansiosta saamme turvallisesti ajatella maallisen elämän päätöstä. Kuolema ei ole silloin pelottava, jonka mahdollisuus pitää kietää, vaan Jumalaan luottavalla on toivo, niinkuin Paavali kirjoittaa: Jos Jumala on meidän puolellamme, ei mikään voi olla meitä vastaan. Mikää ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Pääsiäisaurinko on noussut meillekin uutta elämää ja toivoa julistavana kaiken katoavaisen ja kuolevaisen ylle.

Tänään saamme ylistää Pietari sanoin: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta." Tänään todellakin on se päivä, jonka Herra on tehnyt. Iloitkaamme ja riemuitkaamme siitä. 

Ylösnousemuksessa Jeesus siirtyi uuteen elämään, missä ei enää ole kuolemaa. Hän nousi kuolleista edellä ja meni Taivaan Isän luo edellä. Seuraavana on meidän ihmisten vuoro elämän ylösnousemuksessa ja tuomion ylösnousemuksessa. Kun Ihmisen Pojan ääni kantautuu hautoihin, ne tyhjenevät. Paavali kuvaa tätä: Silloin katoavainen pukeutuu katoamattomaan ja kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen. Kuolema on nielty ja voitto saatu.

Kristillisissä hautajaisissa lohdutetaan sureviauuden elämän sanomalla. Kristillinen toivo näkee jokaisessa haudassa Kristuksen haudan. Tyhjä risti voiton merkkinä hautakivessä viittaa Jeesuksen ylösnousemukseen. Uskossa kuolleen hautajaisissa surun ja kaipauksen juhla lisäksi on myös iloa siitä, että Kristuksen lunastama on päässyt perille taivaan kotiin.

Kaikkein tärkeintä on, että meillä on Vapahtaja. Ylösnousseen tulee jäädä luoksemme. Tänään hän elää; tänään hän on läsnä; tänään sinun tulee saada kokea hänen voimansa, niin että elämäsi vapautuu hengellisen kuoleman vallasta. Saat sanoa Jeesukselle: Tule elämäni Herraksi ja Vapahtajaksi. Turvaudumme nyt kolmiyhteiseen Jumalaan, kun tunnustamme kristillisen uskomme.

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 27.4.2014

1. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai, Joh. 21: 1-14

Tasan 69 vuotta sitten loppui viimeinen sotamme Lapissa  Niinpä vietämme tänään kansallista veteraanipäivää. Kirkkoherra ja kansanedustaja Väinö Havas, joka kaatui jatkosodassa 1941, oli voimakas sananjulistaja ja sielunhoitaja. Hän oli myös herkkä runoilija. Sotaan lähtiessä hän kirjoitti pojalleen tämän runon: "Tänä aamuna, poikani, lähden kohti tuskien rintamaa. Sinun äitis ja veljies tähden minut kutsui isänmaa. Perinnöksi, poikani, annan tyhjät taskut  ja isänmaan, kalasaunani välkkyvän rannan, pyhän uskoni Jumalaan."

Nämä kaksi viimeistä lausetta: "Kalasaunani välkkyvän rannan, pyhän uskoni Jumalaan", viittaavat myös tämän päivän evankeliumiin. Jeesuksen oppilaat olivat järvellä kalassa ja Jeesus saapuu rannalle. Oppilaat ovat turhaan yrittäneet saada saalista. Jeesuksen avulla he saavat suuren saaliin ja heille tarjotaan leipää ja kalaa.

Evankeliumissamme Jeesus kohtasi pettyneet, kaiken menettäneet, toivon kadottaneet ja Jeesusta ikävöivät opetuslapset. Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen he olivat aikansa surreet ja palanneet sitten entisen elämän pariin kalastamaan. Pietaria kalvaa se, että hän on kietänyt Jeesuksen kolme kertaa. Aikansa piileskeltyään ja noloutta tuntiessaan, hän ei enää halua olla lamaannuksen vallassa, vaan päättää ryhtyä toimeen. Hän sanoo: "Hei kaverit, nyt lähdemme kalaan". Ja saa toisetkin mukaan. He kaivavat esille vanhat kalaverkkonsa ja työntävät puuveneensä vesille ja suuntaavat tutuille kalavesille ihan niin kuin aikaisemmassa elämässä, kunnes olivat kohdanneet Jeesuksen ja lähteneet seuraamaan häntä ja jättäneet kalastamisen.

Tässä tulee mieleen aiempi samantapainen kohtaaminen samalla järvellä. Silloinkaan he eivät saaneet saalista, Jeesus tuli paikalle ja Pietari ja kumppanit saivat suuren kalasaaliin. Tällöin Pietari oli kokenut oman syntisyytensä. Siitä huolimatta Jeesus sanoi, että teistä tulee ihmisten kalastajia. Pietarin kokemus opettaa, että mitä lähempänä ihminen on Jeesusta, sitä syntisemmäksi hän kokee itsensä. Monestihan saatamme luulla asian olevan toisin päin, mutta Jeesuksen lähellä syntinsä tuntevalle armokin tulee todellisemmaksi.

Nämä suuret Pietarin kalasaaliit opettavat, että omin voiminemme voi saada mitään aikaan Jumalan valtakunnassa. Mutta kun Jeesus on veneessä, kun toimimme Jeesuksen nimessä ja Jeesuksen valtuuttamana, tulee hengellisiä tuloksia. Evankeliumin mainitsema luku 153 kuvaa maailman kansojen määrää. Apostolit lähtivät viemään ilosanomaa kaikkeen maailmaan. Tällä kertaa verkot eivät revenneet. Se kuvaa kristittyjen välistä yhteyttä ja keskinäistä rakkautta, mikä on paras todistus maailmalle Jeesuksesta. Sen avulla kristillinen työ menestyy hyvin. Jumalan valtakunnassa saa luopua omasta viisaudesta ja voimasta ja luottaa Jumalan mahdollisuuksiin. Jumalalle on kaikki mahdollista. Kristillistä työtä tehdään suuren saaliin toivossa.

Kun kalastajat tulivat rannalle, he näkivät, että Jeesuksella oli ruokaa leipää ja kalaa. Hän kutsuu heidät syömään kanssaan. Aivan kuin 5000 miehen ruokkimisessa, Jeesus antoi ateria-antimet opetuslapsilleen. Päivän evankeliumissa on myös ruokkimisihme. Se ei ollut vain vastaus ruumiin nälkään, vaan se oli vastausmyös hengelliseen nälkään. Jumalan leipä on se, mikä tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän. Jeesus sanoo: "Minä olen elämän leipä, joka tulee minun luokseni , ei koskaan ole nälissään ja uskoo minuun, ei koskaan ole janoissaan." Leipäihme oli ollut esimakua ylösnousseen tarjoamasta ehtoollisateriasta. Itsessään heikkojen ja omin voimin tehdyssä työssä pettyneiden ihmisten elämään loisti pääsiäisen kirkas valo. Tällä aterialla, niin kuin aina Herran pyhällä ehtoollisella, ajan aalto lyö iäisyyden rantaan. Ehtoolinen on taivashetki. Koemme siinä yhteyttä Jeesukseen, toisiin kristittyihin ja kaikkiin Jumalan omiin taivaassa. Ja kerran taivaassa saamme aterialla Karitsan häissä. "Autuaat ne, jotka ovat kutsutut taivaan hääaterialle, kutsutaan meitäkin tänään Herran armopöytään. 

Kerran eräs epävarma kristitty jäi kirkon takapenkkiin ja ajatteli, ettei nämä uskonasiat oikeastaan kuulu hänelle. Pyhä Henki kuitenkin kosketti häntä tämän messun aikana ja hänkin riensi ehtoolliselle. Siinä hän sai kokea syntien anteeksi antamisen ja sai antaa elämänsä Jeesuksen käsiin. Epäonnistuneet kalastajatkin saivat kutsun aterialle. Mekin epätäydellisinä saamme käydä armopöytään. Kuinka lempeästi Jeesus kutsuukin meitä armopöytään. Laulamme ehtoolliselle käydessämme: "Herra, en ole sen arvoinen, että tulet luokseni. Sanoa vain sana, niin minä paranen." Ehtoollinen ei ole uskossaan menestyneiden palkintoateria, vaan se on tarkoitettu kaikille syntisille. Siellä ylösnoussut Herramme ruokkii ja varustaa meitä. Ehtoollispöytä odottaa sinua. Jeesus palvelee sinua. Juuri ehtoollispöydästä on hyvä lähteä levittämään Jumalan rakkautta toisillekin.

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 25.5.2014

Rukoussunnuntai, Matt. 6: 5-15

Meillä on aina syytä rukoilla, koska olemme aina hädässä. Hätämme on suurin silloin, kun kun emme näe hätäämme. Silloin emme rukoile, emme ainakaan sydämessämme. Jos meillä ei ole mitään hätää, meidän on syytä pyytää, että Jumalan Henki näyttäisi meille hätämme ja todellisen tilamme. Se perushätä, minkä Jumalan Henki meille ilmaisee, on tietysti synnin hätä. Tämä hätä pakottaa meitä rukoilemaan. Kiusaaja yrittää estää meitä rukoilemasta nostamalla mieleemme ajatuksia, että syntiemme takia meidän ei kannata rukoilla tai meillä ei ole edes lupa rukoilla. Jos jäämme odottamaan sitä, että meistä tulee kelvollisia rukoilijoita, me emme voi koskaan rukoilla. Luther sanoo, että "juuri sen tähden me rukoilemme, ettemme ole kelvollisia rukoilemaan, ja juuri siitä tulemme kelvollisiksi rukoilemaan, että uskomme itsemme kelvottomiksi ja rohkeasti heittäydymme Jumalan uskollisuuden varaan."

Meissä asuu kovin syvällä sellaiset pakanalliset ajatukset, että Jumala kuulee meitä oman kelvollisuutemme tähden ja että voimme saada rukouksillamme Jumalan toimimaan toivomallamme tavalla. Jumala on valmis antamaan meille kaikkea hyvää ilman rukouksiammekin. Hän on valmis antamaan enemmän kuin osaamme anoakaan, hän jopa tyrkyttää meille lahjojaan. Ongelma on siinä, että me emme ota niitä vastaan. Rukous ei siten ole Jumalan taivuttelemista, vaan nimenomaan hätämme tuomista ja kertomista hänelle.

Jeesuksen seuraajan elämään kuuluu rukous. Kaikki rukoukselta kuulostava ei kuitenkaan ole rukousta. Jeesus opettaa: 1) Älkää olko niin kuin ulkokullatut, jolloin on halu näyttää toisille, miten hyvin osaa rukoilla. Tuohon aikaan rukoushetkien aikaan jotkut saattoivat pysähtyä katujen kulmiin rukoilemaan ja jopa veisaamaan kiitosvirsiä. 2) Älkää olko pakanoiden kaltaisia, jotka olivat rukouksessaan monisanaisia, jotta Jumala kuulisi heitä. Rukoilemisessa saattaa esiintyä luulo, että meidän on autettava Jumalaa täyttämään pyyntöjämme. Silloin ei uskota Jumalan mahdollisuuksiin. Rukoiltu asia on Jumalan varmoissa käsissä. Tämä vapauttaa meidät turhalta ahdistukselta ja rukouksen tehokeinoilta.

Asiaasi ei ratkaise sanojen paljous, sillä pakanat puhuttelivat jumaliaan monilla nimillä ja arvonimillä. Toki meillä voi olla paljonkin asioita, joista haluamme rukouksessa keskustella Jumalan kanssa. Mutta Jumalaa meidän ei tule neuvoa. Rukouksessa olemme opettelijan paikalla. Jeesus opetti meille Isä meidän rukouksen. Herran rukous osoittaa, mitä meidän tulee rukoilla.

Mitä Jeesus sitten opettaa rukouksesta? Rukoilijan oman hurskauden näyttämisen sijaan on parempi, että menee kammioonsa ja rukoilee siellä. Jumala näkee siellä rukouksemme yhtä hyvin ja tietää mitä me tarvitsemme. Rukouskammio on itselle mieluinen rukouspaikka esimerkiksi metsäpolulla tai järven rannalla. Se on hyvin turvallinen paikka. Kun ei ole muita ympärillä, saa olla oma itsensä. Silloin ei tarvitse esitellä Jumalalle itseään parempana. Silloin saa olla niin huono kristitty kaikkine vikoineen kuin on. Ei ole niin suurta epätoivoa, ettei Jumala kuulisi.

Tarvitsemme myös yhteistä rukousta. On hienoa, kun saamme rukoilla toistemme kanssa rukousilloissa tai rukouspiirissä. On kahdenkeskistä rukousta, kuuntelevaa rukousta ja isommassa ryhmässä rukoilemista. Uskonelämän hoitamiseen kuuluu seurakunta- ja rukousyhteys.

Tämän Raamatun kohdan opetus voidaan liittää ylihengellisyyden vaaraan. Siellä missä uskovia on koolla, saattaa joillakin olla kiusaus tuoda esille oma erinomainen tapa rukoilla. He ovat saaneet palkkansa ihailijoiltaan, toteaa Jeesus. Niin kuin kävi eräässä seurakunnassa rukoustilanteessa. Ensin yksi rukoilija huusi kovalla äänellä. Sitten toinen rukoilija halusi osoittaa voimallista uskoa sanomalla "minä käsken sinua Jumala". Tämä saatoi näyttää hengelliseltä. Mutta eiköhän Jumalan pakottaminen ole kamppailua Jumalaa vastaan? Osa paikallaolijoista säikähti tätä menoa.

Todellisuudessa vielä suurempi vaara kirkossamme on alihengellisyys. Olin nuoren pappina pastoraalikurssilla, jossa minuun suhtauduttiin hyvin ynseästi. Siellä vierastettiin sellaista rukouselämää, mikä meille on tuttua esimerkiksi rukousryhmissämme. Rukous oli joillekin osallistujille vain sitä mikä luetaan kirkkokäsikirjasta. Minulle tuli sellainen käsitys, että he eivät rukoile milloinkaan muulloin, kuin ns. virkatehtävissä. Olisi luullut, että kun nuoria pastoreita on koolla, että he vahvistuvat keskinäisessä rukousyhteydessä, eikä siellä ivata niitä, jotka ottavat rukouselämän tosissaan. Valitettavasti on olemassa seurakuntia, joissa sunnittelupalavereja ei aloiteta rukouksella. Vierastetaan esimerkiksi kielillä rukoilemista, sairaan puolesta rukoilemista tai syntisen rukousta, jossa ihminen saa antaa elämänsä Jeesukselle. Mutta sitten on olemassa myös seurakuntia, joissa Pyhä Henki toimii voimallisesti ja eletään herätyksen keskellä. Niin kuin eräässä seurakunnassa, jonka menestymisen salaisuus on rukous, rukous ja rukous.

Elämän painojen alta nousee rukous, joka tähtää siihen, että Herra tekisi ihmeensä, loisi uutta minunkin elämässäni ja jaksaisin odottaa Häntä silloinkin, kun rukousten toteutuminennäyttää viipyvän tai näyttää käyvän aivan päinvastoin kuin on pyydetty. Herra tahtoo kasvattaa meistä totisia rukoilijoita, jotka vain jatkavat rukoustaan ja kiitoksen kanssa tekevät asiansa Jumalalle tiettäväksi. Sillä se ei jää turhaksi. Saat omistaa Hänen rauhansa, joka ei ole ihmisymäärryksen mukaista. Meillä on oikeus lähestyä Jumalaa. Meille kuuluu Raamatun lupaus: Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

------

Saarna Kangasniemen kirkossa 13.7.2014

5. sunnuntai helluntaista, Joh. 8:2–11, konfirmaatiomessu

Kristitty kulki elämän tietä. Perässä kulki syyttäjä, joka viskeli kiviä hänen selkäänsä. Hän kompastui taas ison kiven kohdalla. Nämä kivet olivat pahoja tekoja ja lankeemuksia. Ne olivat myös syytöksiä ja osaan niistä hän kaatui. Silloin kristityn vierelle tuli toinen kulkija. Hän ei syytellyt. Taas hänen selkäänsä osui kivi. Kristitty ajatteli: Tuo on se hirveä synti, johon olen langennut. Silloin tämä virelle tullut kulkija otti tämän kiven käteensä ja viskasi pois. Kristitty yritti estellä: "Miten sinä voit näin tehdä?" Ihmeissään hän kuuli uudesta käänteestä matkalla, kun vierellä kulkija sanoi: "Minä tulin vapauttamaan sinut synnin rangaistuksesta. Kerään tällä tavoin kaikki kivet pois sinun tieltäsi. Olet vapaa. Teen näin joka askeleellasi, kunnes tulet tuonelan virralle. Sen jälkeen pääset autuaitten maahan, jossa ei enää ole syytöksiä ja kipuja." Tämä Inkeri Kilpeläisen tarina tuli mieleeni miettiessäni tämän päivän evankeliumia.

Tämän päivän aihe on: Älkää tuomitko, vaan armahtakaa. Olemme syntisiä Jumalan edessä, mutta saamme turvautua hänen armoonsa ja anteeksiantamukseensa. Rippileirillä meillä oli aiheena rippi. Istuimme takan ääressä. Jokainen sai kirjoittaa pienelle lapulle jonkun tekemänsä synnin. Sitä ei näytetty kenellekään, vaan jokainen vuorollaan vei sen takkaan palamaan. Sen jälkeen lausuin kaikille: Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. 

Leirin iltahartaudessa sama teema oli esillä iltahartaudessa. Jokainen sai käteensä kiven, mikä kuvasi syntiä. Sitten isoinen luki tämän saman Raamatun kohdan, jonka äsken kuulimme: Jeesuksen eteen tuotiin nainen. Hänet pitäisi kivittää. Jeesus sanoo: Joka on synnitön, heittäköön kiven. Kaikki poistuvat paikalta. Jeesus jää naisen kanssa kahdestaan paikalle ja sanoo naiselle: En tuomitse sinua, vaan armahdan sinut. Sen jälkeen iltahartaudessa jokainen vuorollaan vei kivensä kynttiläristin juurelle ja luettiin synninpäästö: Jos me tunnustamme syntimme, on Jumala uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa syntimme anteeksi ja puhdistaa kaikesta vääryydestä.

Päivän evankeliumissa Jeesus ei kiellä naisen lankeemuksen vakavuutta, mutta mitenkä on sitten syyttäjien oman siveellisen elämän laita? Olivatko he itsekään eläneet nuhteettomasti? Varmasti heilläkin oli jollain elämän alueella syntejä. Jeesus antaa syyttäjille haasteen: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisellä kivellä." Jeesuksen sanojen ja maahan kirjoittamisen seurauksena kansan vanhimpien omatunto alkaa kolkuttaa ja poistuvat noloina paikalta. Jeesus tuo heidän syyllisyytensä päivän valoon. Moraalisen kuntoisuuden esitaistelijat joutuivat poistumaan julkisyntisen luota näkemällä itsensä väärintekijöiden rinnalle kuuluviksi. He eivät voineet heittää kiveä. Nainenkin olisi voinut nyt lähteä. Mutta hän, toisin kuin syyttäjät, ei kieltänyt omaa syntisyyttään. Siksi vain hän sai hetkeä myöhemmin kuulla synninpäästön vapauttavan sanan. Vain hän pääsi vapaaksi syytöksistä.

Kerran rippikoulussa oli tyttö, joka ei ollut kiinnostunut uskonasioista, eikä hän tullut mukaan seurakunnan nuorten toimintaan. Kuitenkin hän liittyi nuorten kuoroon, koska halusi kehittyä laulajana ja koska siinä oli komeita poikia. Kuoro joutui kerran laulamaan jumalanpalveluksessa. Pappi piti kuivaa saarnaa, niin kuin minä nyt tässä saarnatuolissa. Pappi sanoi tämän Raamatun lauseen: "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?" Se sana kolahti. Se jäi vaivaamaan häntä. Sen jälkeen tyttö rukoili: "Jeesus, ota vastaan syntini ja elämäni. Tahdon seurata sinua." Sen jälkeen päätti lukea papiksi ja on saanut toimia monilla ripareilla ohjaajana. Ja ehkä tänäänkin on toimittamassa konfirmaatiomessua omassa seurakunnassaan.

Tänään siis sanotaan: Älkää tuomitko, vaan armahtakaa, koska Jumalakin armahtaa meitä.

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 3.8.2014

Kirkastussunnuntai, Mark. 9:2-8

Tänään puhutaan kirkastusvuoren ihmeellisistä tapahtumista. Moni suomalainen jo mielellään keskeyttäisi sanoen, että tällaiset yliluonnolliset Raamatun kertomukset pitäisi jättää vähemmälle. Nykyajan ihmiselle Raamatussa ovat tärkeitä tasa-arvo, luonnon suojelu, lähimmäisenrakkaus ja ehkä vähän muuta. Tällaisessa Raamattua valikoivassa ja karsivassa tulkinnassa syrjään jäävät Golgatan risti ja Jeesuksen ylösnousemus. Kolme vuotta sitten Helsingin Sanomien jutun mukaan sanaa "risti" ei esiinny ollenkaan alkukielisessä Raamatussa. Mihin katosivat apostolien lukuisat rististä puhuvat raamatunkohdat, mihin sekin Paavalin sana, että "sana rististä on hulluutta niille, jotka kadotukseen joutuvat"?
Maassamme on paljolti siirrytty jälkikristilliseen aikaan. Esim. edellämainittu sanomalehti ei kerro mitään hengellisistä kesäjuhlista. Pääsiäisestä kerrotaan lähinnä meno- ja paluuliikenne sekä esitellään pääsiäisruokia. Pyhäinpäivänä meilläkin heilutaan halloween-asuissa; Jumalan armahdetuista pyhistä ei juuri puhuta eikä tiedetä.

Monen mielestä koko kirkastusvuori, Raamattu ja seurakunta ovat vanhanaikaisia! Ei kuitenkaan kaikille! On niitä, joilla on ollut kirkastusvuorikokemuksia: esimerkiksi hetki, jolloin jotain selvisi, jolloin usko syntyi, pelko poistui, Jumala vastasi rukoukseen, koettiin johdatusta tai Jumalan läheisyyttä. Jumalan läheisyyttä saatamme hakea hengellisistä tilaisuuksista, ylistys- ja rukousilloista, pienryhmistä ja yksityisestä rukouskammiosta. Kesällä viihdymme hengellisillä kesäjuhlilla samanmielisten joukossa. Tutut laulut kaikuvat ja evankeliumia julistetaan tutulla sanakääntein ja saa kokea yhteyttä ehtoollisella. Kuitenkin Jeesus on luonamme aina, myös tänään täällä.

Sana kirkkaus tuo mieleen jotain loistavaa. Tuntuu, kuin huolet, tuska ja kärsimys olisivat poissa. Jeesuksen kirkastuminen tapahtui toisenlaisessa tilanteessa. Kirkastusvuorelle jo häämötti hänen elämänsä vaikein vaihe, hänen varsinainen kirkastumisensa, ristinkuolema. Ahdistus, kärsimys ja vaiva olivat Vapahtajamme kirkastumisen edellytykset. Uskonelämän kirkastuminen ja vahvistuminen saa usein voimansa samoista asioista. Ilman vaikeuksia unohdamme helposti Jumalan. Ahdistettu ja väsynyt kristitty saa jättää itsensä Jumalan armon varaan. Tämä armon kirkastuminen on sitä, mitä Jeesus tuli tuomaan meille. Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus saavat aikaan sen, että näemme kirkkaan taivaan, ei vain kirkastusvuorella, vaan myös arjen vaikeuksien keskellä. Se loistaa meille Kristuksen ristissä ja kärsimisessä. Tämän Kristuksen kirkkauden varaan saamme panna koko elämämme. Jos näin teemme, saamme osallisuuden Jeesuksen kirkkauden täyteydestä taivaassa.

Kirkastusvuori jäi lopuksi elämäksi näiden kolmen opetuslapsen mieleen. Toisessa Pietarinkirjeessä apostoli vastaa jo siihen aikaan esitettyyn epäilyyn näin: "Me emme sepitelleet ovelia taruja, kun olimme Jeesuksen kanssa pyhällä vuorella... Me näimme omin silmin, me itse kuulimme, että Jeesus sai Jumalalta kunnian ja kirkkauden." Johanneksen kirjeen alussa samasta asiasta kerrotaan näin: "Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa." (Joh. 1:14.)
Kirkastusvuorella ei kirkastettu opetuslapsia, vaan Jeesus kirkastettiin. Ja kun yhä Henki toimii, hän aina kirkastaa Kristusta. Jeesus kirkastettiin, jotta opetuslapset muistaisivat sen vaikeina aikoina ja saisivat epäilyksensä uskon rohkaisun. Toiseksi Jeesus keskustelee kirkastusvuorella Vanhan testamentin suurten hahmojen Mooseksen ja Eliaan kanssa; Opetuslapsille näytettiin, että Jeesuksen toiminnan ja uskomme juuret ovat Vanhassa testamentissa. Mutta sitten opetuslapset näkivät enää Jeesuksen yksin. Tällä ilmaistaan, että pelastus ei ole enää Mooseksen lakiuskonnollisuudessa, vaan Jeesuksessa. Mutta miksi vuorella oli myös Elia? Israelissa uskottiin profeetta Eliaan näyttäytyvän ennen Messiaan tuloa. Kirkastusvuorella tämä lupaus täyttyi. Jumala alleviivasi siellä, että Jeesus on luvattu Messias ja Vapahtaja. Kuulkaa häntä.
Jos Jumala antaa sinulle voimakkaita hengellisiä kokemuksia, kiitä niistä, mutta tiedä, että kristillisyyden ydin ei ole tuntemuksissa. Tärkeintä on yksinkertainen usko Jeesukseen. Profeetta Eliaankin elämässä vahvin Jumalan läsnä olo oli – ei myrskyssä, ei maanjäristyksessä eikä tulenlieskassa, vaan hiljaisessa tuulen huminassa. (1. Kun. 19: 8-13.)
Tarvitsemme koko Raamatun; muualla ei kerrota syntisen ihmisen Vapahtajasta eikä taivaan tiestä. Tarvitsemme kristillinen seurakunnan; vain seurakunnassa Pyhä Henki tekee työtään ja kirkastaa Kristusta. Vain Jumalan sanassa ja seurakunnassa Jeesus sanoo: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon." (Joh. 7:37.) "Minä olen elävä vesi ja elämän leipä." Usko on sitä, että juot tätä vettä ja syöt tätä leipää, etkä enää ole janoinen etkä nälkäinen. Uusi elämä on sitä, että Kristus asuu meissä. Älä vaikene siitä, että Kristus on Vapahtaja ja Pelastaja. Älä sijoita häntä mihin tahansa henkisyyksien joukkoon. Älä häpeä Kristusta ja evankeliumia. Tänään Pyhä Henki kirkastaa meille, että Jeesuksella on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi. Hän kutsuu sinut elämän veden lähteelle. Jeesus on kirkas, ja hän on täynnä armoa ja totuutta. 

(Mukana lainauksia Jorma Laulajan saarnasta)

-----

Saarna Inkerin kirkon Harlun ja Pitkärannan kirkossa 10.8.2014

9. sunnuntai helluntaista, Matt. 7: 15-21 

Väärä profeetta on kuin susi lammasten vaatteissa. Sitä on vaikea tunnistaa. Kun väärä profeetta esiintyy seurakunnassa, on se seurakunnalle annettu koetus, kestääkö se oikeassa uskossa. Eksytys pyrkii aina olemaan mahdollisimman paljon totuuden kaltainen. Näinhän esimerkiksi rahan väärentäjä toimii, ettei väärenettyä voi erottaa oikeasta.

Väärä profeetta ei aina ole se, jota me pidämme vääränä profeettana. Saatamme puhdasoppisuudessamme helposti tuomita toisin ajattelevia Jumalan lapsia. Kun näemme omat virheemme ja koemme elävämme Jumalan armon varassa, saamme armahtavaa mieltä myös toisia kristittyjä kohtaan.

Susi tulee Kristuksen lammastarhaan muualta kuin Jeesus-portista. Hän tulee ryöstämään ja tuhoamaan. Yksi kaikkein traagisimpia Raamatun kohtia tällaisen väärän profeetan nousemisesta löytyy Ap.t. 20:ssa. Paavali oli uutterasti tehnyt työtä Efeson seurakunnan hyväksi kolme vuotta. Nyt hän tapaa seurakunnan vanhimpia viimeisen kerran. Tässä yhteydessä hän joutuu lausumaan, että hänen lähtönsä jälkeen seurakuntaan tulee susia, jotka eivät laumaa säästä. Seurakunnan omasta joukosta on nouseva eksyttäjiä, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Tuntuu kuin Paavalin ponnistelut seurakunnan hyväksi tultaisiin tuhoamaan. Usein silloin kun seurakunnassa menee hyvin ja eletään hengellisesti vireää aikaa, sielunvihollinen kylvää kaikein konstein eksytystä ja hajaannusta. Herätysten jälkeen ovat uskovat joutuneet koetuksiin.

Vääriä profeettoja ovat kaikki ne, jotka tuovat jotakin Jeesuksen ja Jumalan sanan tilalle ja ohjaavat näin harhaan. He saattavat sanoa "Herra, Herra", mutteivät elä Jumalan tahdon mukaan. Nämä sanat Jeesus osoitti erityisesti fariseuksille, jotka elivät eri tavalla kuin opettivat. Uskoon kuuluu sanojakin, mutta ennen kaikkea siihen kuuluu rakkauden tekoja. Ilman niitä sanat ovat turhia.

Merkittävä harha ajassamme on uushenkisyys, uuden aikakauden uskonto. Siinä käytetään kristillisiä termejä, mutta niille annetaan uusi sisältö. Esimerkiksi Kangasniemellä pidettiin viime talvena enkeli-ilta, jossa enkelit olivat eksyttävästi esoteerisen tiedon välittäjiä ja henkioppaita.

Vieläkin suurempi vaara kristikunnan keskellä on liberaaliteologia. Se muuttaa kristillisä totuuksia, kuten uskon Jeesuksen neitseestäsyntymisen tai uskon Jeesuksen ylösnousemukseen.

Myös ylihengellisyys saattaa pettää viattoman kilvoittelijan. Vaara on, että hengelliset ihmeet ja kokemukset Jeesuksen ja Jumalan sanan. Kun ihminen juoksee hengellisten kokemusten perässä, ihminen voi eksyä. Toki Jumalan ihmeitä voi aina tapahtua meidänkin aikanamme.

Evankeliumissamme Jeesus antaa meille käytännöllisen ohjeen miten saamme selville väärän profeetan. Hän kehoittaa tutkimaan heidän tekojaan ja niiden seurauksia. Orjantappura ei tuota viinirypäleitä eikä ohdake viikunoita. Kun hedelmien ilmestymisen aika tulee, näemme tuloksen.

Jeesusksen "hedelmistä puu tunnetaan"- menetelmä vapauttaa meidän tuomitsemasta toisia. Ehkä olemme jaotelleet toisia mieltymyksemme mukaan vuohiksi ja lampaiksi. Ihmisten työn tulokset, hedelmät, ovat ajastaan arvioitavissa. Huonoa hedelmää tuottava puu hakataan pois ja heitetään tuleen. Tässä viitataan viimeiseen tuomioon. Silloin sanotaan harhassa olleille: En tunne teitä. Uushenkisyydessä tapahtuu samankaltaisia asioita kuin meillä kristityillä, mutta niiden lähde on pimeyden henkivalloissa. 

Tärkeintä on oikeat hedelmät. Meillä kristityillä on näkemyseroja. Siksi on erilaisia uskonsuuntia. Emme voi tuomita toisin ajattelevia kristittyjä. Tärkeintä on pysyä Jumalan sanan mukaisessa opetuksessa. Silloin tuotamme oikeita hedelmiä. Tuomio kuuluu vain Jumalalle. On ihanaa, ettei meille kuulu niin vaikea tehtävä.

Profeettoja arvioitaessa emme saa tuomita opillisten mielipiteiden vaan hedelmien perusteella. Meillä kristityillä on keskenämme näkemyseroja. Siksi on erilaisia kirkkokuntia ja herätysliikkeitä. Opillisissa käsityksissä saattaa olla puutteita, mutta ihminen elää silti Jumalan tahdon mukaan. Tärkeintä on tietysti pysyä Jumalan sanan mukaisessa opetuksessa. Siinä ei ole yhtään jouston varaa.

Moni Jumalaan uskova on vilpittömästi kysellyt miten voin arvoida jonkun uuden virtauksen, koska hedelmien kypsymisessä menee aikaa ja vastaus tarvitaan usein heti. Silloin arviointiperusteena on pidettävä Jumalan sanaa. Kaikki Jumalan sanan mukainen profetia on siis väärää. Jumalasta lähtevä ei koskaan sodi Raamattua vastaan.

Seurakunta tarvitsee myös henkien erottamisen armolahjaa. Se on aivan erityinen lahja tunnistaa totuus ja harha. Saamme rukoilla Jumalalta erilaisia armolahjoja seurakunnan rakentumiseksi.

Tänäkin sunnuntaina pitää paikkansa kirkkomme tunnuskirjojen toteamus: Seurakunta on siellä missäevankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Tätä keskeistä totuutta ei voi mikään eksytys meiltä riistää. Tänään olemme täällä kirkossakin sanan ja sakramentin äärellä. Se pitää meidät totuudessa.

Totuudesta ja harhasta puhuttaessa meitä vahvistaa Paavalin sanat Timoteukselle. Siinä edellä todetaan kuinka pahat ihmiset menevät yhä pidemmälle pahuudessa eksyttäen ja eksyen sekä kehotetaan luottamaan Jumalan sanan lujaan perustaan: "Pysy sinä siinä minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudesta saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 23.11.2014

Tuomiosunnuntai, Matt. 25:31-46

Johanneksen evankelimissa Jeesus kutsuu itseään hyväksi Paimeneksi. Myös viimeisen tuomion kuvauksessa hän on Paimen. Lähi-idässä voi edelleenkin nähdä paimenia laumojensa kanssa. Niissä lampaat ja vuohet kulkevat päivän yhdessä, eikä kauempaa katsottuna niitä voi erottaa toisistaan. Illalla paimen erottaa lampaat ja vuohet toisistaan. Maailmassa ihmiset elävät yhdessä, mutta kerran Paimen tekee erottelun. Oikeaa puolta pidettiin juutalaisuudessa parempana. On väärin, jos ihminen tekee erottelun oikealla ja vasemmalla puolella oleviin. Vain Jeesus voi tehdä tämän erottelun. Kuninkaan valtaistuimella Jeesus tulee sanomaan omilleen, että nämä perivät valtakunnan, mikä on ollut valmiina maailman luomisesta alkaen. Se on huikaiseva näköala. Tuo valtakunta on jo olemassa. Jumala jo maailmaa luodessaan ajatteli meidän pelastumista Jeesuksen ansiosta. 

Suuri kiusaus on saarnata, että kaikki pääsevät taivaaseen. Liberaaliteologit saattavat ihmisiä mielyttääkseen julistaa näin. Valitettavasti kaikki eivät pelastu. Kadotustuomio merkitsee lopullista eroa Jumalasta. Paholainen on paratiisista alkaen pyrkinyt erottamaan ihmisen ja Jumalan toisistaan. Tässä maailmassa ei tapahdu erotusta ihmisten välillä. Jumala antaa auringon paistaa ja sateen tulla yhtä lailla hyville kuin pahoillekin. Viimeisellä tuomiolla tapahtuu jako ihmisten välillä. Jeesus vahvistaa ikuisen eron hänen ja niiden välillä, jotka ovat Paholaisen valheita uskoneet ja kieltäytyneet tulemasta Jumalan pelastamiksi. Jeesus ilmaisee syyn kadotustuomioon. Vasemmalle eli huonomalle puolelle asetetut saavat kuulla Jeesuksen hyväksi tehtyihin tekoihin liittyvistä laiminlyönneistään.

Ajattelemme, että viimeinen tuomio on kaukana tulevaisuudessa oleva tapahtuma. Kuitenkin evankeliumimme ohjaa meitä katsomaan lähelle vähäisimpiin lähimmäisiin. Matteus ei kuvaa tarkasti taivasta tai helvettiä. Mutta Jeesus esittää seikat, joiden pohjalta tuomio tapahtuu. Keskeiseksi nousee se, että nälkäisiä, kodittomia, alastomia, sairaita ja vankeja esiintyy keskellämme. Tärkeintä on, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä vähäisimmille eli Kristukselle.

 Tuomiolla ihmiset eivät tienneet omien hyvien töidensä todellisesta kohteesta. Kukaan ei pyrkinyt niillä Jumalan valtakuntaan. Nyt paljastuu, että ne olivat uskonelämän hedelmiä, Jumalan aikaan saamia. Ihmistä ei siis tuomita hänen tekojensa mukaan, mutta hänet tunnistetaan niistä. Puu tuunetaan hedelmistään, vaikka se ei olisi kaunis. 

Kristuksen herruus on vielä kätkettyä. Tuomion kahtiajako ja erottelu toteutuu vasta myöhemmin. Mutta nyt jo ihmistä kutsutaan seuraamaan häntä, joka lopulta tulee ja hoitaa viimeisen selvittelyn. Häntä palvellaan jo nyt tarvitsevissa ja vähäisimmissä. Yhteys Kristukseen on kaiken kristillisen elämän kulmakivi. 

Vähäisille veljille löytyy toinenkin tulkinta. Matteuksen 10. luku kertoo, että Jeesus lähetti opetuslapsiaan julistusmatkalle. Siinä yhteydessä Jeesus puhuu palkasta, jonka ne ihmiset saisivat, jotka antavat hänen opetuslapsilleen vaikka kylmää vettä, koska nämä ovat Jeesuksen asialla. Viimeisellä tuomiolla Jeesus kertoo, että kaiken sen, mitä ihmiset ovat tehneet hänen seuraajillen, sen he ovat tehneet hänelle. Jeesuksen omat ovat Jeesuksen asialla ja heidän vastaanottaminen on Jeesuksen vastaanottamista. Oikealla puolella olevat olivat tehneet hyviä tekoja Jeesukselle tietämättä sitä itse.

Jeesus kutsuu oikealla puolella seisovia vanhurskaiksi. Vanhurskas tarkoittaa ihmistä, jota on syytetty pahoista asioista, mutta joka on julistettu syyttömäksi. Vanhurskas ei siis ole synnitön, vaan jonka pahoja tekoja Jumala ei muistele. Vanhurskaaksi ihminen voi tulla vain uskomalla Jeesukseen. Hänen turvansa on Jeesus, jolta on saanut syntinsä anteeksi. 

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: "Sitä, joka uskoo Jeesukseen ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan." Eli ihminen on jo tuomittu eläessään sen perusteella, miten hän on suhtautunut evankeliumiin. Sen sijaan jokainen, joka on turvautunut Jeesukseen syntien sovittajana, on jo joutunut Jumalan edessä tuomiolle. Hän ei täytä Jumalan pyhyyden vaatimuksia. Mutta turvautuessaan Jeesukseen, hän on saanut anteeksiannon. Vastaavasti, se joka on torjunut ilosanoman Jeesuksesta, on edelleen tuomion alainen. 

Jos Jumala on meidän puolellamme, kukaan ei voi olla meitä vastaan. Eikä mikään voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta. Kristitylle viimeinen tuomio ei siis ole pelottava asia. Sillä siellä on sama Jeesus, yhtä aikaa tuomarina ja puolustusasianajajana. Sellaisessa oikeudenistunnossa on turvallista olla.

(Tässä saarnassa on lainauksia Jukka Norvannon Matteuksen evankeliumin selityskirjasta ja Crux lehdestä)

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 14.12.2014
3. adventtisunnuntai, Joh, 3: 22-30

Olette varmaan olleet häissä ja seuranneet, kuinka bestman ja kaaso toimivat, että kaikki häihin liittyvät järjestelyt onnistuvat. Jeesus ottaa päivän evankeliumissa esimerkin ihmisten elämästä ja vertaa sitä Jumalan toimintaan maailmassa. Jo Jeesuksen aikaan hääjuhlissa oli sulhasen ystävä, bestman, joka toimi sulhasen rinnalla avustajana koko hääjuhlan ajan. Raamatussa muuallakin Jeesus on sulhanen ja hänen seurakuntansa on morsian. Johannes Kastaja Jeesuksen edelläkulkijana kuvaa itseään bestmaniksi. Johannes oli väkevä profeetta, joka sai ihmiset katumaan syntejään. Mutta hän tiesi asemansa ja kuului itsekin sulhasen odottajiin ja iloitsi, kun kuuli Jeesuksen puhuvan.

Elämme kilpailuyhteiskunnassa. Meidän ihmisten kesken on kilpailua, kuka on toista parempi, etevämpi tai arvostetumpi. Pyrimme voittamaan toisemme. Samalla sysimme toisia syrjään ja kadehdimme toisiamme. Mutta Johannes Kastaja antaa meille toisenlaisen mallin. Johanneksella oli Jeesuksen tavoin opetuslapsia. Kun hänen oppilaansa kertoivat Jeesuksen toiminnasta ja hänen saavuttamasta menestyksestä, Johannes torjuu ajatuksen kilpailemisesta. Hän toteaa nöyrästi, että kaikki menestys on Jumalan lahjaa ja jatkaa. "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." 

Johanneksen puheessa ei ole katkeruutta Jeesusta kohtaan. Hänen ja Jeesuksen välillä ei ole vastakkainasettelua. Johannes tietää alistetun asemansa Jeesukseen nähden Jeesuksen työn esivalmistelijana. Johanneksen toimintaan liittyi parannuksen kaste, mikä kertoi katumuksesta ja mielenmuutoksesta. Tämän toiminnnan ansiosta Johannes sai lisänimen Kastaja. Johanneksen kaste liittyi tämän pelastushistorian vaiheeseen ja se oli eri asia kuin Jeesuksen asettama kristillinen kaste, missä on mukana vesi ja Pyhä Henki. Siitä kertoo esimerkiksi tapaus, kun Paavali tuli Efesoon ja siellä oli henkilöitä, jotka oli kastettu Johanneksen parannuskasteella, mutta eivät olleet saaneet Pyhää Henkeä. Niin Paavali kastoi heidät kristillisellä kasteella ja he saivat Pyhän Hengen lahjan.

Johannes valmisti tietä Jeesukselle. Hän saarnasi voimakkaasti väärää uskonnollisuutta vastaan ja kehotti parannukseen. Hän toimi kuten Vanhan Testamentin profeetat. Samalla hän viitasi tulevaan ja vähätteli omaa asemaansa. Jeesus Johanneksen työn jatkajana taas puhui itsestään. He molemmat kokivat väkivaltaisen kuoleman parhaassa työiässään. Johanneksen kohdalla mestaus oli hänen työnsä loppu, mutta Jeesuksen ristinkuolemalla oli jatkuva merkitys ihmisille.

Johannesksen ajatus sulhasen ystävänä olemisesta kuvaa myös kristityn elämää. Kristitty on kasteen kautta sidoksissa Kristukseen. Kristillinen elämä on Kristuksen lähellä olemista. Kristitylle Kristus on päähenkilö ja hän iloita kaikesta, mitä Jeesus antaa hänelle. Johannes neuvoo meitäkin, kuinka Jeesuksen on suuremmaksi ja meidän itsemme pienemmäksi. Hengellisen elämän kasvu on pienemmäksi kasvamista ja kunnian antamista Jumalalle yhä enemmän. Annamme kunnian Jumalalle, kun nousemme nyt tunnustamaan kristillisen uskomme.

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 25.12.2014
Jouluaamu, Luuk. 2: 1-20

Oletteko kuulleet iloista uutista? Ehkä sellainen olisi lottovoitto tai jokin muu myöntein tapahtuma. Ilouutinen voi olla yllättävä, täysin odottamaton. Juuri joulun evankeliumin sanoma on ilouutinen, ei vain kedon paimenille, vaan myös nykyihmisille. Tämä ilosanoma tuli meidän suurimpaan ongelmaan, siihen että olemme syntisiä. Ihminen on rauhaton, kunnes hän löytää Jumalan sana kautta vapauden synnin ja syyllisyyden vallasta ja pääsee Jumalan lasten iloon ja rauhaan. 

Saatamme pettyä pappeihin ja toisiin kristittyihin, mutta jouluna meille syntyi sellainen ystävä, johon ei tarvitse pettyä. Koen pappina olevani etuoikeutetussa asemassa kertoa Jeesuksen tuomasta pelastuksesta. Itse olen omassa elämässäni kokenut uskon Jumalaan antavan kolme asiaa: elämän tarkoituksen, sisäisen ilon ja sydämen rauhan. Uskovan elämällä, niin kuin kristillisellä uskollakin, on tietty perusta ja päämäärä. Jeesuksen antama ilo ei katoa. Se ei ole hetkellistä ja pinnallista maallista iloa. Jeesuksen antama rauha tuo elämään perusturvallisuuden. En ole yksin asioitteni kanssa, vaan Jumala pitää huolta. Sisäisestä rauhasta Raamattu sanoo: "Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." 

Miksi Jeesuksesta puhutaan niin innostuneesti jouluna? Seurakunnassamme pidettään Lähellä Sinua missiotapahtuma viime syksynä. Sen yhteydessä julkaisimme missiokirjasen, jossa 12 kangasniemeläistä julkaisi oman tarinansa Jeesuksen löytymisestä elämäänsä. Samaan tapaan eräs henkilö kuvaa, kuinka hänellä oli kielteinen käsitys uskovaisuudesta. Hän luuli, että he ovat ilottomia ja ahdasmielisiä ja pukeutuvat tietyllä tavalla. Kun hän meni rippikoululeirille, hän tapasi ensimmäisen kerran uskovia nuoria. He olivat leirin isoisia. He olivat iloisia, vapaantuntuisia, huumorintajuisia ja kivoja nuoria. Hänen asenteensa muuttui. Hän jäi pohtimaan: Mikä on heidän ilon salaisuus? Kuka asui heidän sisällään? Hän tuli mukaan seurakunnan nuorten toimintaan ja se johti hänet Jeesuksen omakohtaiseen kokemiseen ja pelastuksen ilosanoman todeksi elämiseen. Häntä puhutteli laulun sanat: "Tunnen suurta Jumalaa vain vähän, hän on juuri minut löytänyt, hän hiljaa astui elämääni tähän, kaiken uusin silmin näen nyt. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon". Niin kuin Jeesus syntyi maailmaan, syntyi Jeesus myös hänen elämäänsä. Moni muukin on kokenut, kuinka Jeesuksen kautta on saanut uuden elämän. Moni on samalla kokenut, kuinka rikkinäinen elämä on korjaantunut, ihmissuhteet korjaantuneet ja sisäinen rauha ja perusturvallisuus on tullut elämään.

Joulun evankeliumissa ylhäinen tulee alhaiseksi. Häntä ei tarvitse pelätä. Se ei vaadi, vaan antaa. Jokainen saa tulla Jumalan Pojan synttäreille. Joulun ilosanoma on: Teille on syntynyt Vapahtaja. Se toteutuu siellä, missä ilosanoma otetaan vastaan. Jumalan joululahja meille on pelastus. Sen avaaminen antaa uuden elämän. Jouluna sanotaan: Älkää pelätkö. Oikeaa pelkoa on se, että ihminen on huolissaan Jumalasta eroon joutumisesta. Jumalakin pelkää sitä. Siksi hän tuli ihmiseksi ihmisiä etsimään. Ensimmäisestä joulusta alkoi Jumalan itsensäantamisen juhla: parhaansa antamista pahoillekin, kaikkensa tekemistä kaikkien hyväksi.

Sinullekin henkilökohtaisesti annetaan tänä jouluna sanoma taivaasta: "Älä pelkää. Minä ilmoitan Sinulle suuren ilon. Sinulle on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja". Eikä vain tänään, vaan vuoden jokaisena päivänä Jeesus sanoo: "Minä olen Sinun kanssasi", niin kuin joululaulussa sanotaan: "Voit joulun elää joka päivä vaan ja parhaan vuotes tulet tuntemaan. Kun vain joulun lapsi saa, sydämessäss asustaa, niin silloin joulu luonas aina on." Todellinen joulu toteutuu siellä, missä Jeesus saa ottaa hänestä vieraantuneen ihmisen takaisin yhteyteensä. Eksynyt on löytänyt paluutien joulun lapsen luokse. Hän on päässyt takaisin valkeuteen, epäuskon ja synnin maailmasta takaisin Jumalan armon ja pelastuksen osallisuuteen. Rakas ystävä, tämän elämän voit sinäkin löytää tänä jouluna. 

Rukoilemme: Kiitos Jeesus, että synnyit kerran maailmaan minua varten. Kiitos, että tulit poistamaan synnin ja syyllisyyden. Tule elämääni ja siunaa jouluni. Aamen.

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 31.12.2014
Uudenvuodenaatto, Luuk. 13: 6-9 ja Valitusvirret 3: 22-26

Moni tekee vuoden vaihteessa mielessään yhteenvetoa kuluneeseen vuoteen. Esimerkiksi facebookissa joillakin on lyhyt kuvakertomus vuoden tapahtumista. 

Seurakunnan ja kristityn elämässä tärkeitä ovat Raamattu, rukous ja seurakuntaelämä. Päivittäinen rukoukseni on ollut: Herra, puhdista minut kaikesta synnistä ja uudista elämäni, varusta taivaallisella sota-asullasi, täytä Pyhällä Hengelläsi, varusta armolahjoillasi ja voimallasi, että osaisin levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua. Kaikki, mitä pyydän, on Jumalan lahjaa. Jos Jumala ei varusta työhönsä, esitän vain ihmisviisautta ja  omaa voimaa.

Kuluneena vuonna seurakunnassa järjestettiin Lähellä Sinua -missio. Sen iskulauseena oli Jumala läheisemmäksi - seurakunta tutummaksi. Eli tavoite on, että säilytämme yhteyden Jumalaan ja seurakuntaan, koska se on uskonelämälle välttämätöntä. Nyt käymme tämän kirkon juhlavuoteen. Luvassa on monipuolista ohjelmaa täällä kirkossa ja seurakunnassa, myydään kirkon juhlakirjaa, kirkkolapasia ja kalentereita. 

Tärkein asia täällä kirkossa on, että sanannälkäiset seurakuntalaisettulevat ravituiksi. Rukoilen aina, kun tulen tähänne saarnatuoliin, että Jumala antaisi eläviä sanoja ja puhuttelisi sanansa kautta. Jumalan sanaan kuuluu Jumalan tahdosta kertova laki ja evankeliumi Jumalan rakkaudesta. Uuden vuoden toivomus ja lupaus on, että Jumalan tahto ja rakkaus toteutuisi omalla kohdalla.

Tänään saamme jättää entisen, myös sen mikä painaa mieltämme ja pukeutua uuteen. Saamme katsoa eteenpäin, ei yksin, vaan Vapahtajan seurassa. Kun Kristus kulkee rinnallamme, se on parasta siunausta. Sitä me haluamme toisillemme toivottaa. Jumalan siunaamaa uutta vuotta teille kaikille!