Saarnoja 2011

Saarnat on kirjoitettu 2024 alkaen muistiinpanojen pohjalta, ei siis sanatarkasti.

Saarna Kangasniemen kirkossa 30.7.2011

11. sunnuntai helluntaista, Matt. 7:13–14

Kun tänään puhutaan ahtaasta portista ja kaidasta tiestä, mikä vie taivaaseen sekä avarasta portista ja laveasta tiestä, mikä johtaa kadotukseen, sopii hyvin ottaa esille John Bunyanin kirja Kristityn vaellus. Se on hyvin puhutteleva kirja ja kuvaa hyvin kristityn vaellusta ahtaalle portille ja siitä eteenpäin aina taivaaseen saakka.

Turmeluksen kaupungissa asuva Kristitty on ryysyihin pukeutunut mies. Hän on saanut evankelioivan kirjan käteensä. Sitä luettuaan hän on saanut selkäänsä raskaan syyllisyyden taakan. Ahdistuksissaan hän sanoo: Mitä minun pitää tehdä, että tulisin autuaaksi? Silloin hän tapaa miehen, jonka nimi oli Evankelista. Evankelista neuvoo häntä menemään Ahtaan portin luokse ja näyttää paikkaa, josta loistaa valo. Hän neuvoo kulkemaan valoa kohti, jotta löytäisi ahtaan portin. Näin Kristitty pakeni turmeluksen kaupungista, eikä välittänyt siitä, että muut yrittivät saada häntä luopumaan tästä ajatuksesta.

Kristitty kohtasi heti alkuun kaksi koetusta: epäilyksen suon ja Maailman viisaan kohtaamisen. Sen jälkeen hän tapaa taas Evankelistan, joka johdattaa hänet Ahtaalle portille. Sitten Kristitty kolkuttaa porttia. Portin luo tulee Hyvä Tahto, joka kysyy, kuka on kolkuttaja, mistä hän tulee ja mitä hän tahtoo? Kristitty kertoo olevansa kurja vaivattu syntinen Turmeluksen kaupungista matkalla Siionin vuorelle ja pyytää, että hänelle avataan portti. Hyvä Tahto avaa hänelle portin. Sitten Hyvä Tahto kertoo Kristitylle edessä olevasta tiestä, jonka ovat kulkeneet patriarkat, profeetat, Kristus ja hänen apostolinsa ja varoittaa vääristä teistä.

Kristitty saa opastusta myös Selittäjän talossa. Sen jälkeen hän tulee ristin luokse. Syntitaakka irtautui ja putosi hänen selästään vierien alas ja putosi hautaan. Silloin Kristitty tunsi olonsa iloiseksi ja kevyeksi. Sen jälkeen kolme Loistavaa olentoa tervehtivät häntä. Ensimmäinen heistä sanoi Kristitylle: Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Toinen riisui häneltä ryysyt ja puki hänet juhlavaatteisiin. Kolmas antoi hänelle sinetillä lukitun käärön. Sitä piti katsella matkalla ja se piti antaa todistukseksi taivaan portilla. Kristitty jatkoi innoissaan matkaansa.
Kristitty kohtasi monenlaisia koetuksia ja vaarallisia tilanteita matkan varrella. Matkalla on mm. Kuoleman laakso, Turhuuden markkinat ja Epäilyksen linna. Hän tapasi myös monenlaisia henkilöitä, kuten Muotojumalisen ja Ulkokullatun, jotka myös olivat matkalla Siionin vuorelle, mutta eivät olleet lähteneet matkaan Ahtaan portin kautta. Siksi näiden matka tyssäsi Vaikeuksien vuorille tultaessa.

Kristitty tapaa myös lavertelijan, joka puheillaan eksyttää kaidan tien kulkijoita. Kristitty kuvaa häntä matkatoverilleen Uskolliselle: Hän puhuu rukouksesta, katumuksesta, uskosta ja uudestisyntymisestä, mutta kykenee niistä vain lörpöttelemään. Hänen kotinsa on tyhjä uskonnosta. Siellä ei ole rukousta eikä merkkiäkään synnin katumisesta.
Monien vaiheiden jälkeen Kristitty saa opastusta paimenilta Suloisilla vuorilla. Sitten hän jatkaa kulkuaan Toivorikkaan kanssa. He tulivat tienhaaraan, eivätkä tienneet kumpaa on mentävä. Heidän luokseen tulee mies, joka peittänyt pimeytensä valkeilla vaatteilla. Hänkin sanoo olevansa matkalla taivaaseen ja neuvoo matkalaisia seuraamaan häntä. Vähitellen he etääntyivät oikealta tieltä. Lopulta he takertuivat verkkoihin eivätkä saaneet itseään irti niistä. Heitä opastanut mies poisti valkeat vaatteensa ja paljasti todellisen olemuksensa. Kristitty ja toivorikas huomasivat eksyneensä. Sitten Loistava olento tulee heidän luokseen ja vapauttaa heidät siteistä. Hän sanoo, että olette seuranneet Liehakoitsijaa, väärää apostolia, joka muuttanut itsensä valkeuden enkeliksi. Lisäksi hän joutui kurittamaan eksyneitä matkalaisia, koska he eivät olleet lukeneet matkaopasta, jonka olivat saaneet paimenilta.

Lopussa vaikeakulkuisen Kuoleman virran jälkeen Kristitty ja Toivorikas saivat seuraansa kaksi Loistavaa miestä ja lähenivät porttia, jossa taivaan enkelit tulivat heitä vastaan. Heille nämä kaksi Loistavaa sanoivat: Nämä miehet ovat rakastaneet Herraa maailmassa ollessaan ja luopuneet kaikesta hänen pyhän nimensä tähden. Hän on lähettänyt meidät heitä noutamaan, jotta he tulisivat sisään katselemaan Lunastajan kasvoja. Silloin taivaan enkelit huusivat suurella äänellä: Autuaat ne, jotka on kutsutut Karitsan hääaterialle. Sitten Kristitty ja Toivorikas menivät portista sisään taivaaseen. Sisällä heidän ylleen puettiin kullalle hohtavat vaatteet, harput ylistämistä varten ja kruunut päähän.

Myös Taitamaton, joka ei ollut uskossa, pyrki taivaan portille. Hän ylitti Kuoleman virran lautalla, jota meloi Turha Toivo. Turhaan hän kolkutti taivaan porttia. Kun häneltä kysyttiin mistä hän tulee, hän laverteli: Minä olen syönyt ja juonut Kuninkaan kanssa ja hän on opettanut meidän kaduillamme. Mutta hänellä ei ollut sinetillä varustettua kääröä näyttää Kuninkaalle. Niinpä kaksi enkeliä sitoivat hänet käsistä ja jaloista ja heittivät hänet helvettiin.

Tämän päivän evankeliumi kertoo siis kahdesta tiestä ja päämäärästä. Olemmeko me oikealla tiellä kohti taivasta? Saat jättää syntikuormasi Jeesuksen ristin juurelle ja pyytää häntä elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Saat nyt turvautua kolmiyhteisen Jumalamme pelastustekoihin, kun nousemme yhdessä tunnustamme kristillisen uskomme.

-----

Saarna Kangasniemen kirkossa 27.11.2011

1. adventtisunnuntai, Ilm. 3: 20-22

Olet varmaan nähnyt erilaisia kristillisiä tauluja, kuten Jeesus hyvänä paimenena, Pyhä ehtoollinen, Enkeli suojelee lapsia vaarallisella sillalla tai Jeesus rukoilee Getsemanessa. Nyt näytän teille yhden tällaisen taulun. Se on maalattu tämän päivän Raamatun tekstin pohjalta, jossa Jeesus kolkuttaa ovea.

Kristillisen elämän lähtökohta on pyhässä kasteessa. Silloin saimme täydet Jumalan lapsen oikeudet. Valitettavasti moni on hylännyt uskonelämästä ja luopunut Jumalayhteydestä. Tähän liittyy Laodekian seurakunnalle annettu ajatus Jeesuksesta, joka kutsusvasti kolkuttaa ovea. Laodekiassa ei oltu kylmiä tai palavia, vaan siellä luopumus näkyi niin, että oltiin haaleita. Sillon ollaan välinpitämättömiä oman sielun tilasta ja iankaikkisesta kohtalosta. Pahinta on siis tällainen penseys. On jopa parempi, jos ihminen on enemmin kylmä kuin haalea. Kylmä on ajatellut asioita ja haluaa vastustaa kristillistä uskoa. Hän tietää mitä pitää vastustaa, mutta haalea syvällä väilinpitämättömyyden unessa.

Lähi-idässä ovet olivat sellaisia, että niiden ulkopuolella ei ollut ripaa. Eli sisäpuolella olevan piti avata ovi kolkuttajalle. Tämä kuvaa sitä kuinka Jeesus ei tule väkisin kenenkään elämään. Ihmisellä on oikeus myös torjua Jeesus ja jättää ovi avaamatta. Kristillinen usko on vapaaehtoinen asia. Se perustuu ihmisen valinnanvapauteen. Käännyttäminen, Raamatulla päähän lyöminen, painostaminen tai pakottaminen uskoon eivät sovi oikeaan kristillisyyteen. Kuitenkin toivon, että mahdollisimman moni omana etsikkoaikanaan, kun kuulee Jeesuksen kolkuttavan sydämen ovea, avaisi sen hänelle.

Papin työn parhaita hetkiä on olleet ne tilanteet, jolloin joku on halunut antaa elänsä Jeesukselle. Kun tämä ihminen on ensin rukoillut Jeesusta elämäänsä, olen jakanut rukousta näillä sanoilla: Rakas Jeesus, kiitos, että jo pyhässä kasteessa otit tämän henkilön omaksesi. Kiitos, että hän on nyt löytänyt tien takaisin sinun luokse. 

Me ihmiset emme voi pelastaa toista ihmistä, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista. Kuluneena syksynä järjestettiin Suomessa mediamissioita ja julkaistiin Mahdollisuus muutokseen kirja. Siinä on mielenkiintoisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat avanneet sydämensä oven Jeesukselle. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan, kuinka uushenkisyyden pimeyteen, kuten ennustamiseen ja henkiparantamiseen, eksynyt on löytänyt uuden elämän Jeesuksen uskovana. Kirjassa kerrotaan myös huumeriippuvaisen tuskallisesta elämästä vapautuminen Jeesuksen seuraajaksi. Tulee mieleen erään evankelistan julistus: Ennen minä möin huumeita, mutta nyt minä kerron Jeesuksesta. Edelleen kirjassa kerrotaan rikollisjengin johtajan ja murhamiehen kääntyminen uskoon.

Lainaan tästä Mahdollisuus muutokseen kirjasta entisen ateistin lääkäri Pekka Reinikaisen ja opinto-ohjaaja Aila Forstenin todistukset. Pekka Reinikainen kirjoittaa: Elämäntilanteeni ahdisti minua ja aiheutti omantunnon tuskia. Silloin vaimoni sai minut mukaansa kirkkoon. Mietin kirkonpenkissä istuessani, mitä minä siellä tein. Mutta puhe herätti minut.

Julistaja kertoi nuoresta miehestä, jolla oli samantyyppinenongelma kuin minulla ja joka käytti liikaa alkoholia. Kun hän puheensa lopuksi sanoi, että tämän nuoren miehen nimi on Pekka, oli kuin salama olisi iskenyt. Mikään ei olisi pitänyt minua paikoillani. Menin kesken tilaisuutta pyytämään rukousta vaikeaan elämäntilanteeseeni. Palasin penkkiin epäsovinnaista käytöstä häveten.

Tuona iltana elämäni muuttui. Ymmärsin olevani itsekäs, syntinen ihminen. Laskeuduin kotona itkien polvilleni ja tajusin, että vain Jeesus voi minuut pelastaa. Saman tien kaadoin alkoholijuomat viemäriin ja heitin tupakat pois. Tunsin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani elossa ja vapaa. Aivan kuin aikaisemmin olisin ollut kuollut. Tämän huomasivat myös potilaat ja läheiseni.

Minussa heräsi halu lukea Raamattua, ja se avautui ihmeellisellä tavalla. Ihmettelin, miten tämä kirja ravitsee sielun ja on ehtymätön lohdutuksen ja opetuksen lähde.

Vain henkilökohtaisella rukousyhteydellä Jeesukseen voi selvitä tässä monin tavoin pahassa maailmassa. Jeesus on sanonut, että ilman Häntä me emme voi mitään tehdä. Yhteys Häneen antaa rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.

Aila Forsten kirjoittaa: Olin muuttanut Helsinkiin ja kävin päivittäin biologisen äitini liikkeessä kahvilla. Siellä kiroiltiin kovasti. Se tarttui minuunkin niin, että kiroilin melkein joka lauseessa. Kävin myös joka viikko tanssimassa. Ulkonaisesti oli hauskaa, mutta sisälläni koin tyhjyyden.

Kyläilin talossamme asuvalla kampaajalla. Hänen luonaan asui ikäiseni tyttö. Tuo tyttö kertoi minulle Jeesuksesta silmät loistaen. Ajattelin hänen olevan onnellisempi kuin minä, vaikka ulkonaisesti kaikki asiani olivat hyvin. Kävin hänen luonaan useamman kerran. Lopulta tein päätöksen antaa elämäni Jeesukselle. He rukoilivat puolestani. Itse en uskaltanut edes ääneen rukoilla. Kun tulin kotiin, sanoin ääneen: "Kiitos Jeesus, että pelastit minut." Silloin tunsin valtavaa pelastuksen iloa.

Aloin käydä hengellisissä tilaisuuksissa. Ajattelin, että hyvinhän tämä uskonelämä sujuu, kunnes päädyin tekemään raskaasti syntiä. Herra näytti, että omalla voimallani en pärjää, vaan tarvitsen Jeesuksen voimaa. Koin uskoon tuloni jälkeen myös vastustusta. Äitini ja isäpuoleni yrittivät saada minut luopumaan uskostani monella tavalla. Lopulta kasvattiäitinikin otti Jeessuksen Vapahtajakseen."

Herra ilmoitti minulle, että elämässäni tulisi olemaan vaikeuksia. Joskus Jeesus lohdutti minua, että kärsimyksillä on takoituksensa. Hän kasvatti minua sen avulla tulevaa tehtävääni varten. Turha ylpeys karisi ja uskoni vahvistui. Vaikea aika koitui suurimmaksi siunaukseksi elämässä. Sen jälkeen ymmärsin kohtaamiani kärsiviä ihmisiä paremmin työssäni. 

Uskonelämä ei poista elämän ongelmia. Vaan elämä jatkuu silloin kaikkine iloineen ja suruineen. Uskovalla on aina turvana Jeesus, joka ei koskaan hylkää omaansa. Aina on toivoa vaikeimmassakin tilanteessa. 

Päivän tekstissä puhutaan ateriayhteydestä Jeesuksen kanssa. Jeesuksen kotimaassa yhteisellä aterialla on suuri merkitys. Kun kaksi riidassa olevaa tekee sovinnon, sen merkiksi nautitaan yhteinen ateria. Meitä kutsutaan kohta eteen ehtoolliselle taivaalliselle juhla-aterialle. 

Adventin ja joulun virsissä ja lauluissa toistuu ajatus, että Jeesus syntyisi meidänkin sydämeemme. Saat ehtoollisella kohdata Jeesuksen ja rukoilla: "Jeesus, tarvitsen sinua. Olen syntinen. Anna syntini anteeksi. Kiitos, että kuolit puolestani ristillä. Tule elämääni ja johdata minua tämän jälkeen."

Tämän jälkeen tarvitset jatkuvaa uskonelämän uudistumista. Tulkoon tämä kirkko rakkaaksi paikaksi. Tule siis aina uudelleen messuun. Ota se vaikka tavaksesi näin uuden kirkkovuoden alkajaiseksi. Täällä on rukousta, Raamatun sanaa, seurakuntayhteyttä ja ehtoollinen, joiden avulla Jumala hoitaa uskonelämääsi.

----