Raamatun opetuksia
Apostolien teot
Raamattuluento 17.9.2012Apostolien teot 3-5 –luvut: Alkuseurakunta kasvaa ja vainot alkavat
Ap.t. 3. luku: Ramman parantaminen ja sitä seurannut Pietarin puhe Kerjäläiset temppelin lähellä on monissa maissa nykyäänkin tuttu näky. Almujen antamista heille on arvostettu monissa uskonnoissa. Pietari ja Johannes yllättivät kerjäläisen. Hopean ja kullan sijaan he paransivat kerjäläisen Jeesuksen nimessä (1). Parantaminen tapahtui samaan tapaan kuin Jeesus oli tehnyt tunnustekonsa. Ylösnoussut Jeesus jatkoi nyt työtään sairaiden parantajana, kun apostolit toimivat Pyhän Hengen voiman avulla. Parannettukin ymmärsi tämän, kun hän ylisti Jumalaa. Parantamisen seurauksena siirryttiin Salomonin pylväikköön, jossa Pietari piti toisen julkisen puheensa parantumista ihmetteleville. Tässä paikassa monet rabbit ja Jeesuskin oli opettanut. Siitä tuli alkuvaiheessa uskovien kokoontumispaikka. Sinne saivat naisetkin tulla. Naisetkin olivat alkukirkossa täysivaltaisia jäseniä. Pietari painotti puheessaan, että parantajana toimi tässäkin tapauksessa Jeesus. Hän ja Johannes olivat vain hänen edustajiaan. Pietari puhe tuo esille vastakkaisuudet: Jumalan pelastusteot – juutalaisten pahat teot, Jeesuksen taivaaseen astuminen – juutalaiset luovuttivat hänet Pilatukselle tuomittavaksi kuolemaan, Pyhän ja Vanhurskaan kieltäminen - murhamiehen vapauttaminen, Elämän ruhtinaan surmaaminen – Jumala herätti hänet kuolleista. Pietarin mukaan juutalaiset ja heidän johtajansa surmasivat Jeesuksen tietämättömyyden takia. Tämä synti on nyt mahdollista saada anteeksi. Toisaalta pahakin voi palvella hyvää. Näin toteutuivat Vanhan Testamentin profetiat ja Jumalan pelastussuunnitelma. Nyt apostolien julistaessa Jeesuksen ylösnousemusta kuolleista tietämättömyyden aika on ohi ja Israel voi kääntyä uskomaan Jeesukseen. Pietari viittaa Mooseksen ennustukseen hänen kaltaisen profeetan ilmestymisestä (5.Moos. 18:15) ja Jumalan Aabrahamille antamaan lupaukseen, kuinka yksi hänen jälkeläisensä tulee siunaukseksi koko maailmalle (1.Moos. 12:3). Nyt Pietari ilmoittaa, että nämä ilmoitukset ovat täyttyneet Jeesuksessa ja kutsuu heitä tulemaan Jumalan armahtamiksi.
Ap.t. 4. luku: Pietari ja Johannes Suuren neuvoston kuulustelussa ja uskovien yhteysJuutalaisten ylin hallintoelin ja tuomioistuin oli Sanhedrin, Suuri neuvosto. Roomalaiset olivat rajoittaneet sen valtaa. Siihen kuului puheenjohtajan, ylipapin, lisäksi 70 jäsentä. Ylipappina oli Kaifas. Todellinen johtaja oli hänen appiukkonsa Hannas, jonka roomalaiset olivat erottaneet ylipapin tehtävästä. Suureen neuvostoon kuuluivat: 1) Hallitusmiehet: pappeja, saddukeuksia, kuuluivat Saadokin pappissukuun (2). 2) Vanhimmat, sukujen päämiehiä, maallikoita. 3) Lainopettajat ja kirjanoppineet, kuuluivat fariseusten puolueeseen.
Saddukeukset olivat oman aikansa liberaaliteologeja. Järkeisuskoisina he eivät uskoneet tuonpuoleiseen, ylösnousemukseen, enkeleihin eikä henkeen. Siksi apostolien julistus ylösnousseesta Jeesuksesta aiheutti suurimman vastustuksen juuri heidän keskuudessaan. Saddukeuksiin kuuluneet ylipapit olivat olleet ratkaisevassa roolissa jo silloin, kun Jeesus oli annettu roomalaisten käsiin ristiinnaulittavaksi. Nyt nimenomaan he olivat vuorostaan vaientamassa Jeesuksen ylösnousemuksesta julistavia apostoleja.
Tuntuu ihmeelliseltä, että saddukeukset tulevat temppelin klo 15:n rukoushetkestä kiihkon ja vihan vallassa. Hartauselämä ei ollut muuttanut heidän hengellistä sokeuttaan. Apostolit joutuivat ensimmäisen kerran kosketuksiin virallisen juutalaisuuden kanssa. Pietari ja Johannes joutuivat yöksi vankilaan.
Seuraavana päivänä Pietari ja Johannes joutuivat Suuren neuvoston kuulusteluun ramman parantamisen takia. Pietari Pyhän Hengen täyttämänä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja julistaa evankeliumia. Pyhä Henki antaa hänelle rohkeuden ja oikeat sanat (Luuk. 12:11–12). Hyvä teko tapahtui Jeesuksen nimessä. Juutalaiset sen sijaan tekivät pahasti, kun surmasivat Jeesuksen. Jumala vastasi siihen herättämällä Jeesuksen kuolleista. He ovat hylänneet rakennuksen kulmakiven, Messiaan (viittaus Ps. 118:22–23:een). Neuvoston jäsenet torjuvat julistetun sanan (3).
Neuvoston jäsenet suhtautuvat ylimielisesti apostoleihin. He eivät voi kieltää parantumisihmettä, mutta koettavat vaientaa apostoleja jatkamasta julistusta. Apostolien mielestä on tärkeämpää totella Jumalaa kuin ihmisiä (4). He eivät voi vaieta. Neuvosto varoitti heitä ja päästi heidät menemään.
Vapaaksi päästyään Pietari ja Johannes rukoilevat uskovien kanssa Vanhan Testamentin sanoin. Jakeen 24 alaviite Jer. 32:17 liittyy kuningas Hiskian rukoukseen, kun Assyyrian kuninkaan Sanherib piiritti Jerusalemia. Vastustajien nimet muistuttavat toisiaan. Silloin vihollinen oli Sanherib, nyt Sanhedrin. Jakeen 25 ajatus löytyy messiaanisesta Psalmista 2. Seurakunta ei rukoile vaikeuksista pääsemistä, vaan kestävyyttä julistaa Jumalan sanaa ja tunnustekojen ilmenemistä. Rukouksen jälkeen he täyttyivät Pyhällä Hengellä. Yhä uudelleen tarvitaan Pyhän Hengen uudistusta.
Jakeissa 32–37 on Apostolien tekojen toinen yleiskuvaus (Ap.t. 2:42-47 tavoin) alkuseurakunnan elämästä. Seurakuntalaiset olivat valmiita luopumaan omastaan, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä puutetta. Omaisuuden antaminen yhteiseen käyttöön oli täysin vapaaehtoista.
Ap.t. 5. luku: Ananias ja Safira; apostolien toiminta, vangitseminen ja joutuminen Suuren neuvoston eteen Ananias päätti vaimonsa Safiran kanssa myydä maatilan ja pitää osan summasta itsellään. He sanoivat antavansa kaiken seurakunnalle. He kuvittelivat näin sekä saavansa hyvän maineen lahjoittajina että pääsevänsä nauttimaan omasta rahasta. Pietari paljasti heidän sydämensä vääryyden. He valehtelivat Jumalalle, ei ihmisille, ja saivat epärehellisyyden takia ankaralta vaikuttavan kuolemantuomion. Sitten seuraa taas jakeissa 12–16 yleisesitys seurakunnan toiminnasta ja apostolien voimateoista. Monet sairaat paranivat vaivoistaan. Saddukeukset suuttuvat apostolien toiminnasta ja vangitsivat apostolit. Yöllä Herran enkeli vapautti heidät vankilasta. Vartijat eivät huomanneet tätä. Aamulla apostolit julistivat taas ilosanomaa. Suuri neuvosto kutsuttiin koolle, mutta apostoleja ei löydetty vankilasta. Tilanne oli nolo Suurelle neuvostolle. Apostolit löydettiin temppelistä opettamasta ihmisiä. Kansan reagointia peläten kiinniottajat veivät heidät ilman väkivaltaa Suuren neuvoston eteen. Ylipappi syyttää apostoleja, jotka kielloista huolimatta olivat opettaneet "sen miehen nimessä". Hän ei halua mainita Jeesuksen nimeä. Pietari saa taas tilaisuuden puhua Suurelle neuvostolle. Hän tuo esille sen, kuinka nämä olivat murhanneet Jeesuksen, jonka Jumala herätti kuolleista ja korotti taivaaseen sekä julistaa mahdollisuudesta saada syntinsä anteeksi. He ja Pyhä Henki ovat kaiken tämän todistajat. Tämä puhe raivostuttaa Suurta neuvostoa niin paljon, että apostolien henki on vaarassa. Tilanteen pelastaa arvossa pidetty juutalainen opettaja ja fariseus, Gamaliel, jonka jalkojen juuressa Paavalikin oli saanut oppinsa.
Gamaliel kehottaa Suurta neuvostoa maltillisuuteen. Hän mainitsee esimerkkeinä messiaiksi julistautuneet Teudaksen ja Juudas Galilealaisen (5), joiden johtamat kapinat kukistuivat. Jos tämä liike on Jumalasta, sille ei voida mitään. Hän sai ajatuksilleen kannatusta Suuressa neuvostossa. Harhoja ei kukisteta väkivallalla, vaan totuuden sanalla. Neuvosto oli joutunut naurunalaiseksi ja se halusi palauttaa kunniansa ruoskituttamalla apostolit. Julistamiskielto uusittiin ja apostolit päästettiin vapaiksi. Nämä iloitsivat, että olivat saaneet kärsiä Jeesuksen nimen takia. Apostolit jatkoivat entiseen tapaan julistusta, että Jeesus on Messias.Alaviitteet:
(1) Keskiajalla paavi esitteli Tuomas Akvinolaiselle kirkon aarteita Vatikaanissa: "Enää ei voi Pietari sanoa: Kultaa ja hopeaa ei minulla ole". Siihen Tuomas vastasi: "Enää ei voi myöskään Pietari sanoa rammalle: Jeesuksen nimessä nouse ja kävele". Jos evankeliumi ja Jeesuksen nimi syrjäytetään, kirkko menettää voimanlähteensä.
(2) Saddukeukset olivat ylpeitä sukujuuristaan. Leeviläinen Saadok kuului Daavidin uskottuihin tuhat vuotta aikaisemmin. Saddukeukset hoitivat vuorollaan temppelipalvelusta Jerusalemissa. Heihin kuului myös Johannes Kastajan isä Sakarias. Tosiasiallinen ylipappi Hannas oli saddukeus. Temppelivartioston päällikkö oli ylipapin jälkeen toiseksi arvokkain. Saddukeusten puolueeseen kuului varakkainta ja vaikutusvaltaisinta väkeä. Heille oli tärkeintä oma valta ja sen säilyttäminen. Siksi he pitivät yllä hyviä välejä roomalaisen hallinnon kanssa. Heille kaikki keinot olivat sallittuja. Näin ymmärrämme myös Jeesuksen surmaamisen ja apostolien vainoamisen.
(3)Jeesus oli jo aiemmin sanonut kirjanoppineille: "Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen – ja nehän juuri todistavat minusta. Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän".
(4) Samalla tavalla oli aikoinaan Sokrates puolustautunut, kun tätä oli käsketty peruuttamaan oppinsa. Myöhemmin uskonpuhdistaja Martti Luther puolustautui Wormsin valtiopäivillä: "Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon."(5) Teudaksesta ei ole säilynyt tietoja. Tai hän esiintyi vasta 40 – luvulla. Hän väitti olevansa Mooseksen ennustama profeetta. Hän lupasi Joosuan ihmeen tavoin kävellä kuivin jaloin Jordanin yli. Maaherra Faduksen joukot ottivat hänet kannattajineen kiinni ja surmasivat heistä monia. Juudas Galilealainen nousi kapinaan Kyreneuksen suorittaman verollepanon yhteydessä Jeesuksen syntymän aikoihin. Juudaan kapina kukistettiin verisesti, mutta se synnytti seloottien eli Rooman valtaa vastavien kiivailijoiden puolueen.
-----
Raamattuluento 16.1.2013
Apostolien teot 9-12: Käännekohtia, näkyjä ja ihmeitä
1. Saulin kääntyminen ja vaiheet ennen pakanain apostoliksi tulemista (Ap.t. 9: 1-31)
Saulin kääntyminen on avainkohta Apostolien teoissa ja koko alkukirkon elämässä, itsellenikin puhuttelevin Raamatun kohta. Niin kuin Saul oli ollut kiihkeä kristittyjen vainoaja, oli hän myöhemmin innokas evankeliumin levittäjä (Gal. 1: 13-16). Kääntymisen yhteydessä saatiin profetia sekä hänen suorittamastaan lähetystyöstä Jumalan valittuna aseena että kärsimyksistä mikä siitä seurasi (2. Kor. 11: 22-33). Saulin näön palautuminen kuvaa pääsemistä valoon hengellisestä pimeydestä (Ap.t. 26: 17-18).
Saulissa tapahtunutta muutosta oli Kristukseen uskovien ja juutalaisten aluksi vaikea käsittää. Ananiaskin hämmästeli, kun sai kutsun mennä Paavalin luo. Jakeen 23 jälkeen Saul vetäytyi kolmeksi vuodeksi Arabiaan, so. nabatealaisten alueelle, nykyisen Jordanian alueelle (Gal. 1: 17-18). Hän palaa takaisin Damaskokseen. Pelastuttuaan salajuonelta hän menee Jerusalemiin, jossa hän on pari viikkoa Pietarin luona. Barnabaan (nimi tarkoittaa rohkaisijaa) tulemisella Saulin tueksi oli kauaskantoiset seuraukset. Saul esiintyi rohkeasti ja joutui jatkuvasti hengenvaaraan. Niinpä uskonveljet veivät hänet ensin Kesareaan ja sieltä Tarsokseen. Siellä Paavali oleskeli 7-10 vuotta. Arabiassa ja Tarsoksessa oleskeluista Raamamattu ei kerro. Vaikuttaa, että Paavali oli syrjässä, mutta ne olivat tärkeää kasvamisen ja valmentautumisen aikaaa tulevaa tehtävää varten.
2. Näyt ja ihmeet (mm. Ap.t. 9: 32-43)
Ap.t. 9-12 luvuissa Jumala johdatti asioita ja ilmoitti tahtonsa myös näkyjen kautta. Ne eivät kuitenkaan syrjäyttäneet Jumalan sanaa, vaan vahvistivat sitä. Jumala antaa näkynsä samalla kertaa niin Saulille ja Ananiaalle, kuin myös Corneliukselle ja Pietarille. Eli kummassakin tapauksessa näyn saa sekä hänen seuraajansa että henkilö, jonka Jumala kutsuu kristilliseen uskoon.
Ihmeitä olivat käännekohtien ja näkyjen lisäksi mm. Saulin sokeutuminen ja siitä paraneminen, Aineaan paraneminen, Tabitan herääminen kuolleista ja Pietarin vapautuminen vankilasta. Tabitan tapaus muisttutti Sarpatin lesken pojan ja suunemilaisen naisen pojan kuolleista heräämisiä Elisan aikaan ja Jairuksen tyttären herättämistä. Silloin Jeesus oli sanonut "Talita quum!", nyt Pietari sanoi "Tabita quum!". Myös armolahjat toimivat. Esimerkiksi Agabus profetoi nälähädästä.
3. Evankeliumi ja Pyhän Hengen vuodatus ei-juutalaisille (Ap.t. 10-11)
Ap.t. 1: 8:ssa lausuttu lupaus Pyhän Hengen vuodatuksesta ja Kristuksen todistajana olemisesta oli aiemmin toteutunut Jerusalemissa ja Juudeassa (Ap.t. 2) sekä Samariassa (Ap.t. 8). Luvussa 10 oli vuorossa lupauksen kolmas osa "maan ääriin saakka". Tämänkin käännekohdan tajuaminen osana Jumalan suunnitelmaa oli aluksi vaikeaa Pietarille ja juutalaiskristityille.
"Jumalaapelkäävä" Cornelius oli roomalaisen armeijan komppanian päällikkö ja eli juutalaisen uskonnon mukaan, muttei ollut kääntynyt juutalaiseksi. Hän noudatti käskyjä, kävi synagogassa, antoi almuja ja osallistui rukoushetkiin kolmesti päivässä. Nyt hänen rukouksensa oli kuultu. Oli ennenkuulumatonta, että Pietari seuralaisineen meni ei-juutalaiseen kotiin ja kosketti ei-juutaista. Pietarin kokemä näky oli opettanut hänelle, ettei ketään saa pitää epäpuhtaana.
Corneliksen kotiin kokoontuneet halusivat kuulla, mitä Jumala oli käskenyt Pietarin puhua. Pietari tuo esille Jeesuksen elämän tärkeimmät vaiheet. Lisäksi hän mainitsee, että Jeesuksen seuraajat saivat todistajan tehtävän ja profeettojen lupausten mukaisesti jokainen Kristukseen uskova saa synnit anteeksi. Tässä vaiheessa Pyhä Henki laskeutui kuulijoiden ylle. Corneliuksen kotiin tulleet kastettiin seurakuntaruumiiseen ilman, että he kääntyivät juutalaisuuteen (1. Kor 12:13).
Pietari joutuu Jerusalemissa selostamaan menettelyään Corneluksen kodissa. Hän kertoo saamastaan näystä ja siitä kuinka hänet johdatettiin Corneliuksen kotiin sekä Pyhän Hengen laskeutumisesta kuulijoiden ylle. Näin juutalaiset uskovat ymmärsivät, että evankeliumin leviämisessä oli alkanut uusi vaihe.
Uskovia pakeni vainoja Jerusalemista mm. Antiokiaan, jossa asui paljon juutalaisia. Ensiksi evankeluimia julistettiin juutalaisille. Pakanalähetyksen etujoukkona toimi Kristuksen seuraajiksi tulleet hellenistijuutalaiset. He puhuivat Jeesuksesta kreikkalaisille. Antiokian suurkaupungissa oli herätystä ja sinne syntyi yhä merkittämääksi tuleva ensimmäinen Jerusalemin ulkopuolinen seurakunta eli ensimmäinen pakanakristillinen seurakunta. Barnabas tuli Jerusalemista sinne työntekijäksi. Hän haki Saulin Tarsosta työtoverikseen Antiokiaan. Siellä Jeesukseen uskovia aletaan kutsumaan kristityiksi. Aiemmin heitä kutsuttiin mm. sen tien kulkijoiksi.
Jerusalemin kristityt kärsivät eniten Agaboksen profetoimasta nälänhädästä. Muualla olevat kristityt avaustivat heitä.
4. Herodes Agrippa I kuninkaana ja Pietarin vapautuminen vankilasta ja (Ap.t. 12)
Herodes-suvussa oli julmia kuninkaita, jotka. Jeesuksen syntymän aikoihin Herodes Suuri suoritti Beetlehemin lastenmurhan. Herodes Suuren pojantyttären Herodiaan mies Herodes Antipas mestautti Johannes Kastajan. Apostolien teoissa mainittu Herodes oli Agrippa I. Hän oli Herodiaan veli, eli Herodes Suuren pojanpoika. Agrippa noudatti juutalaismielistä politiikkaa ja miellytti fariseuksia. Siksi hän myös vainosi kristittyjä. Hän sai suhteilla keisari Claudiukselta hallintaansa koko Israelin alueen, joka oli ollut vuosikymmeniä jaettuna eri hallitsijoille. Luvun lopussa hän haluaa esiintyä jumalana ja kuolee nopeasti vatsasairauteen.
Pietarin vangitseminen tapahtui pääsiäisen aikaan. Vartioita oli erityisen paljon, yhteensä 16, ettei Ap.t. 5: 17-24:n tapahtuma toistuisi. Samaan aikaan toimi myös toisenlainen yövartio, seurakuntalaisten rukoustaistelu.
Jälleen kerran enkeli on asialla. Vapauduttuaan vankilasta ihmeellisellä tavalla Pietari menee Johannes Markuksen äidin taloon, mitä alkuseurakunta piti kokoontumispaikkanaan. Ensin epäilys ja sitten hämmästys ja ilo seurasi ihmettä.
Jumalan sana levisi voitokkasti. Barnabas, Saul ja Johannes Markus menivät Antiokiaan.
-----
Raamattuluento 20.3.2013
Apostolien teot, luvut 20-22: Paluu Jerusalemiin, jossa Paavalia odottaa kahleet
Apt. 20
Aluksi ollaan Paavalin kolmannella lähetysmatkalla. Paavali käy toisen lähetysmatkan seurauksena Makedoniaan oli syntyneissä seurakunnissa. (mm. Filippi ja Tessalonikia, joille hän lähetti kirjeitä.) Matka jatkui Korinttiin. Tiitus ja hänen ystävänsä menivät Paavalin kirjeen kanssa edellä Korinttiin huolehtimaan avustuksen keräämistä Jerusalemin uskoville, 2 Kor 8:16-20 (luetaan).
Paavali suunnitteli merimatkaa Korintin juutalaisten mukana Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Juutalaisten salahankkeen takia Paavali ei jatkakaan laivalla Syyriaan (Kenkreasta niin kuin oli tehnyt toisella lähetysmatkalla), vaan palaa takaisin Makedoniaan seitsemän matkatoverin kanssa.
Happamattoman leivän juhlan jälkeen matka jatkuu Filippistä Troakseen. (Se kesti viisi päivää, toisella lähetysmatkalla vain kaksi päivää.) Troaassa, muinaisessa Troijassa, Paavali viipyy viikon. Troaan seurakunta kokoontui jumalanpalvelukseen sunnuntaina (todennäköisesti illalla). Kristityt kokoontuivat Herran ylösnousemuksen päivänä. Siihen kuului keskeisenä saarna ja ehtoollisen vietto. Paavalin pitkän puheen aikana Eutykos (suomeksi onnellinen) nukahtaa ikkunalla ja putoaa kolmannesta kerroksesta. Hän herää kuolleista ja yhdessä olo jatkui.
Paavali seurueineen purjehtii Vähä-Aasian rannikon tuntumassa saarelta toiselle. Paavali haluaa ehtiä Jerusalemiin helluntaiksi eikä ehdi poikkeamaan Efesossa. Miletoksessa hän tapaa Efesoksen seurakunnan vanhimmat.
Paavali pitää koskettavan puheen, 20:18-35. Hän kertaa työtään evankeliumin eteenpäin viemiseksi efesolaisten hyväksi ja sanoo joutuvansa kahleisiin. Eloon jäämistä tärkeämpänä hän pitää viedä evankeliumia loppuun asti. (lue jae 24) Paavali sanoo, että efesolaiset eivät enää näe Paavalia (lue jae 25). Hän kehottaa heitä huolehtimaan seurakunnasta, sillä heidän omasta joukosta nousee vääriä profeettoja (lue jae 32). Lopuksi Paavali sanoo omalla työllään hankkineensa elatuksensa. Puheen jälkeen on yhteinen rukoushetki ja haikea eroaminen, 20:36-38.
Apt. 21
Paavali seurueineen jatkaa matkaansa. Tyroksessa hän on viikon. Opetuslasten mielestä Paavalin ei pitäisi mennä Jerusalemiin (Pyhä Henki näyttää heille Paavalin vangitsemisen). Hyvästijättöön liittyy yhteinen polvirukous meren rannalla. Kesareassa Paavali seuralaisineen majoittuu evankelista Filippoksen kotiin. (Hänet olemme tavanneet aiemmin Apt 8:26-40, jossa hän opstaa Gazan tiellä etiopialaista hoviherraa ja kastaa hänet kristityksi. Häntä ei pidä sekoittaa apostoli Filippokseen.) Agabus profetoi hänelle kahleita Jerusalemissa. (Agabos esiintyi jo Apt 11:28:ssa). Ystävät yrittävät estää Paavalia menemästä Jerusalemiin, mutta Paavali on siihenkin valmis ja sanoo: Toteutukoon Herran tahto".
Jerusalemissa Paavali kertoo matkan kuulumiset Jaakobille ja vanhimmille. Aiemmin Jerusalemin kirkolliskokouksessa (Apt 15) oli sovittu, ettei pakanuudesta kääntyneiden tarvinnut kääntyä juutalaisiksi. Sen sijaan juutalaiskristityt elivät juutalaisen perinteen mukaan. Liikkui huhuja, että Paavali oli kieltänyt juutalaisia noudattamasta juutalaisia tapoja, kuten ympärileikkauttamasta lapsiaan. (Vielä nykyäänkin messiaaniset juutalaiset ympärileikkaavat lapsensa, ei ansaitakseen pelastusta, vaan säilyttääkseen juutalaisen identiteetin).
Jakeissa 22-26 kuvataan nasiirilupausta puhdistautumisineen ja uhreineen. Paavali kumppaneineen ei siinä täyttänyt Mooseksen lakia ansaitakseen pelastusta, vaan vapaasta tahdosta, jotta hänestä liikkuneet valheet loppuisivat.
Aasian maakunnasta tulleet näkivät Paavalin temppelissä ja luulivat, että Paavali on tuonut pakanoita temppeliin ei-juutalaisilta kielletylle alueelle. Tästä seurasi kuolemantuomio. (Tämä selittää juutalaisten kiihtymyksen.) Tämän seurauksena "koko kaupunki joutui kuohuksiin". Paavali oli kuolla raivostuneiden juutalaisten käsittelyssä, mutta roomalainen sotaväenosasto puuttui tapahtumaan. Kiihkeä väkijoukko huusi niin kovalla äänellä, ettei sotajoukon komentaja saanut selvää mikä mies Paavali oli ja mistä häntä syytetiin. Hän luuli pidättäneensä egyptiläisen kapinajohtajan. Paavali saa tilaisuuden pitää puheen (Antonian linnan portailta).
Apt. 22
Paavali oli yritetty tappaa, koska luultiin, että hän oli rikkonut juutalaisten lakia. Paavalin puhe luonteeltaan puolustuspuhe. Paavali puhuu heprean (tai aramean) kielellä. Vain Israelissa elävät ymmärtävät, mitä hän sanoo. Hän kertoo elämäntarinansa, kuten kasvamisen juutalaisen lain noudattajaksi, kristittyjen vainoamisen ja (Apt 9:ssa mainitun) kääntymyskokemuksensa. Kun hän mainitsee työnsä pakanoiden parissa, kansa yltyy meteliin, niin että hänen puheensa keskeytyy. Siksi Paavali ei pääse selittämään, ettei hän ole tuonut ei-juutalaisia temppeliin.
Paavali viedään raivoavan väkijoukon keskeltä roomalaisten sotilaskasarmiin. Komentaja halusi tietää, mistä Paavalia syytettiin. Paavalia kohdellaan kuin rikollista. Hänen ruoskimisensa ennen kuulustelua perutaan, koska Paavali ilmaisee olevansa Rooman kansalainen. Sen jälkeen häntä kohdellaan paremmin.
-----
Raamattuluento 30.3.2013
Ap.t. 23-26
Tilanne: Paavali on tuulut Jerusalemiin ja menee temppeliin. Siellä hänet tunnistetaan. Hänet ajetaan pois temppelistä. Häntä syytetetään juutalaisen lain ja temppelin häpäisemisestä. Syntyy mellakka, jonka päätteeksi hänet vangitaan. Roomalaisen sotaväen osaston komentaja ei ymmärrä, mistä Paavalia syytetään. Siksi hän vie seuraavana päivänä Paavalin Suuren neuvoston eteen. Komentaja pyrkii kuuntelemaan, mistä juutalaiset syyttävät Paavalia vetääkseen johtopäätökset Paavalin suhteen.
Suuri neuvosto oli Jeesuksen aikana Rooman vallan alla eläneiden juutalaisten oma poliittinen, oikeudellinen(Mooseksen lain toimeenpanovalta) ja uskonnollinen (perinnäissääntöjen tulkinta, jumalanpalvelusasiat) elin, jolla oli rajoitettu valta mutta joka roomalaisten oli otettava hallitsijoina huomioon.Toisaalta Roomalaisten oli rauhan turvaamiseksi kuunneltava Suurta Neuvostoa.
Suuren neuvoston jäseniä olivat ylipapit (papistoa johtavat), kirjanoppineet, vanhimmat. Ylipappi oli puheenjohtaja. Neuvostoon kuului 71 jäsentä., mikä on lähtöisin 4. Moos.11:16. Suuren neuvoston arvellaan kuitenkin syntyneen vasta Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Se kokoontui temppelisalissa. Tämä neuvosto oli se joka tuomitsi Jeesuksen kuolemaan vaikka sillä ei ollut oikeutta langettaa kuoleman rangaistuksia.Tästä syystä Pilatus oli saatava toimeenpanijaksi. Kun Jerusalem hävitettiin v. 70 Suuri neuvosto siirtyi toimiakseen muualla, mutta lakkasi lopulta toimimasta kokonaan .V. 2004 Suuri neuvosto perustettiin uudelleen. Perustajilla on haaveena kuningaskunta, alttari temppelivuorelle jossa pääsiäisuhrin voisi uhrata, jotkut pitävät merkkinä Messiaan tulosta.
Palataan Paavaliin. Suuen neuvoston kokous uhkuu vihaa ja tuomionhenkeä. Neuvoston päämäärä ei liene totuuden etsiminen vaan Paavalin nujertaminen. Paavali esiintyy kuitenkin aktiivisena ja rohkeana ja ottaa puheen vuoron ennen kuin sitä hänelle tarjotaan vaikka on syytetyn penkillä.
23:1 Paavali käyttää kreikkalaisesta filosofiasta lainattua käsitettä omatunto. Omatunto on kuin sisäinen tuomioistuin, joka syyttää rikkomuksista ja laiminlyönneistä vaikka ihminen ei joutuisi oikeusistuimen eteen vastaamaan tekemisistään. Paavali ilmottautuu nuhteettomaksi Jumalan edessä. Paavali ei tarkoita, etteikö hän edelleen olisi syntinen ihminen, vaan sitä että hänellä ei ole mitään salattavaa. Hän ei ole salannut Jumalalta mitään. Kirjoituksissaan seurakunnille Paavali viittaa puhtaaseen omaan tuntoon, siihen ettei hänellä ole taka-ajatuksia, piilomotiiveja vaan hän on toiminut läpinäkyvästi. Paavali vakuuttaa että hän on luotettava: hän on sama Jumalan ja ihmisten edessä. Ap. t. 24: 16 Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.
1Kor. 4: 4 sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra.
2Kor. 1: 12 Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
2Tim. 1: 3. Minä kiitän Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla - samoinkuin minä lakkaamatta muistan sinua rukouksissani öin ja päivin,
Hebr. 13: 18 Rukoilkaa meidän edestämme; sillä me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa.
Ylipappi Ananias suuttuu. Osuivatko Paavalin sanat hänen huonoon omaantuntoon vai veikö Paavali aloitteellisuudessaan hänen johtajuutensa? Syytä suuttumukseen ei sanota. Ananias oli ylipappina vv 48-59 (tai 47-56) kunnes maaherra Felix tai kuningas Agrippa erotti hänet. Kun juutalaiskapina alkoi v.66 selootit murhasivat hänet. Ylipappi Ananias oli eräs sen ajan turmeltuneista ylipapeista. Häneen on viitannut useampaankin kertaan historioitsija Josefus ja on kertonut tämän mielivallasta ja raakuudesta. Samoin Talmud kertoo hänen olleen syömäri ja juomari sekä varastaneen temppelin kymmenyksiä ja varoja omaan käyttöönsä.
Ananiaksen käskystä mies lyö Paavalia suulle. Tämä ei kuulunut laillisen oikeuden käytäntöihin. Paavalin vastaus j.3 kuvastelee Ananiaksen elämästä ja yleensä kansan johtajien eli vanhinten elämäntyylistä vuotaneita tietoja ja viittaa Hes.13:10, jossa tuomitaan väärät profeetat. Paavalin kiroukselta kuulostavat sanat "sinä saat vielä iskun Jumalan kädestä" sisältävät ennustuksen Ananiaksen lopusta.
Paavalia ojennetaan j.4. Paavali ei varsinaisesti peruuta puhettaan, mutta osoittaa tuntevansa kirjoitukset (Älä kiroa kansasi päämiestä! 2 Ms 22:27). Hän toteaa vain ettei tiennyt kuka on ylipappi.
Aika erikoiselta tuntuu se, että vangittu Paavali näyttää johtavan koko kuulustelutilannetta. Varsinaisesta asiasta ei näytetä puhuttavan ollenkaan: onko Paavali syyllinen johonkin, onko hän puhunut lakia vastaan ja onko hän saastuttanut temppelin .Joko Luukas ei ole saanut tietoja tästä tai syytösten läpikäyminen ei ole ollut niin merkittävää.
Paavali ottaa jälleen aloitteen ja käyttää hyväkseen sitä, että juutalaiset jakaantuivat fariseuksiin ja saddukeuksiin. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen, eivätkä enkeleihin tai henkiin. Voi sanoa että saddukealaiset olivat aikansa liberaalisiipi. Ehkä liberaaliuskolla ei ollut mitään annettavaa, nimittäin saddukealaisuus hävisi Jerusalemin hävityksen yhteydessä. Farisealaisuus sen sijaan säilyi. Ja nyt Paavali ilmoittautui fariseukseksi, joka uskoo ylösnousemukseen.: " Veljet minä olen fariseus." Siitä syntyi kiista ja osa fariseuksista alkoi jo puolustaa Paavali !(j.9)Aihe oli todella neuvostoa jakava ja repivä...sen Paavali mitä ilmeisemmin tiesi. Mellakka yltyi,Paavalin kuulusteluista ei tullut mitään ja niin komentaja käski viedä Paavalin takaisin kasarmille. Paavalin syyllisyys jäi selvittämättä.
Jumalan rohkaisi Paavalia j. 11.
Juutalaiset tekivät salaliiton j.12-15, jonka Paavalin sisaren poika sai selville ja ilmoitti komentajalle. Salaliitot ja väkivaltaisuudet lisääntyivät 40- ja 50 luvuilla. Juutalaiset lainopettajat saattoivat myöntää vapautuksen lupauksista jos hankkeet epäonnistuivat. Kuinka sisarenpoika sai vihiä salaliitosta – ehkä hän itse oli selootti, vastarintamies? Hanke epäonnistuu. Komentaja päätti siirtää Paavalin Jerusalemista Kesareaan. 470 saattajaa eli yli puolet Jerusalemissa olleesta varuskunnan vahvuudesta lähtee viemään Paavalia yötä myöten Kesareaan maaherra Felixin tutkittavaksi. Komentaja tahtoi turvata Rooman kansalaisen turvallisuuden.Sotilailla oli mukana kirje j. 26-30, josta selviää että Paavali on Rooman kansalainen, poliittisesti vaaraton ja komentajan näkemyksen mukaan syytön.Felix oli tunnettu julmuudestaan. Tacitus kertoo hänen käyttäneen kuninkaan valtaa orjan mielellä. Ei ihme, Feelix oli nuoruudessa ollut keisari Klaudiuksen äidin orja. Yksityisten henkilöiden orjat olivat eri asemassa kuin esim kaivoksissa työskentelevät orjat. orjilla oli mahdollisuus ostaa itsensä vapaaksi ja saada Rooman kansalaisuus. Felix menestyi ja osti itsensä vapaaksi. Felix meni naimisiin Marcus Antoniuksen ja kuningatar Kleopatran pojan tyttären kanssa. Naimakauppa auttoi Felixiä ylenemään nopeasti korkea-arvoisiin virkoihin. Orjasta tuli maaherra eli prokuraattori.
Apostolien teot ilmoittaa Felixin olevan naimisissa juutalaisen Drusillan kanssa. Drusilla oli Felixin kolmas vaimo. Drusilla oli ilmeisesti käännynnäinen juutalainen ja kaunis nainen. Hänestä tiedetään, että hän oli Herodes Agrippa I:n (Juudean kuningas vv 37-44) nuorin tytär. 14-vuotiaana hänet naitettiin kuningas Azizukselle (Emesan eli nyk. Homsin kuningas!). Drusillan avioliitto ei ilm. ollut onnellinen. Drusillaan kauneuteen hurmaantuneena Felix lähetti ystävänsä houkuttelemaan Drusillaa eroamaan ja suostumaan Felixin vaimoksi. Drusilla on ollut tuskin 20 v solmiessaan avioliiton Felixin kanssa.
Viiden päivän kuluttua syyttäjät saapuivat Jerusalemista Kesareaan. Joukkoa johti ylipappi Ananias. Tämän asianajaja aloitti syytöspuheen imartelemalla Felixiäj.2. Tuskin juutalaiset olivat näin kiitollisia. Paavalia Tertullus nimitti rutoksi ja levottomuuksien aiheuttajaksi ja temppelin saastuttajaksi. Saatuaan puheenvuoron Paavali puhui omasta puolestaan (j.10-21). Felix ymmärsi, että kysymys oli Jeesusta seuraavien ja muiden juutalaisten keskinäisestä välienselvittelystä ja jätti asian ratkaisematta.
Kahden vuoden ajan Feelix kutsui Paavalin keskustelemaan kanssaan, kuunteli Paavalin sanomaa mutta erityisesti toivoi lahjuksia j.26. Apt mainitsee j.27 maaherran vaihdoksen. Historian kirjat tietävät, että keisari Nero oli tyytymätön Feeliksin kykyihin hoitaa juutalaisten ja syyrialaisten keskinäisiä mellakoita.Keisari nimitti Porkius Festuksen Juudean maaherraksi v.60.
Porcius Festus halusi pysyä juutalaisten kanssa väleissä ja jätti Paavalin vankeuteen. Juutalaiset johtomiehet eivät olleet unohtaneet Paavalia 25:1-5. Jälleen juutalaiset syyttivät Paavalia ja Paavali vastasi syytöksiin j.8-9. Paavali arvasi että silloin hän pääsisi hengestänsä ja vetosi keisariin j.10-11. Keisariin vetoaminen tehosi. Juutalaisten oli lähdettävä tyhjin toimin takaisin Jerusalemiin ja Paavali jäi odottamaan Rooman matkaa.
Matka ei päässyt vielä alkamaan. Paavalia tulee vielä puhuttamaan kuningas Agrippa II, joka oli Agrippa I:n poika ja Drusillan veli. Agrippa II (s. 27 jKr) oli kasvatettu keisari Claudiuksen hovissa ja 21 vuotiaana hänestä tuli Kalkiin( nykyisen Libanonin alueella) kuningas ja samalla hän sai tehtäväksi Jerusalemin temppelin valvomisen ja ylipappien nimittämisen. Vuosien myötä hänen hallinta-alue oli kasvanut. Agrippan mukana tuli tämän toinen sisar Berenike, josta huhuttiin että hän eli sopimattomassa suhteessa veljensä kanssa. Berenike oli ollut naimisissa setänsä kanssa mutta tämä oli kuollut. Sen jälkeen hän eli veljensä kanssa mutta ehkä juuri huhujen tähden avioitui uudelleen Ptolemon Sisialialaisen kanssa. Berenike kuitenkin kyllästyi mieheensä ja muutti takaisin veljensä luokse. Myöhemmin hänen tiedetään olleen keisari Tituksen ja Vespanianuksen rakastajatar.Agrippa tulee tervehdyskäynnille ja Festu ottaa puheeksi Paavalin. Agrippa pyytää saada kuulla Paavali. Paavali tuodaan juhlasaliin kuultavaksi. Paavali pitää pitkän puheen kaikessa loistossaan paikalle saapuneelle kuulijakunnalle
Paavalin puheen sisältö:nuorusvuodet Jerusalemissa ( Kilikiasta kotoisin, Saulus Tarsolainen), fariseus, usko ylösnousemukseen, kääntymys j.9-18, kertoo työstään j.19-20, vangitsemisesta
Festus ja Paavali keskustelevat ja päätteeksi Paavali sanoo j.29. Agrippa toteaa, ettei Paavali ole tehnyt mitään. Hänet voisi vapauttaa ellei hän olisi vedonnut keisariin.
Huomiota herättää Paavalin rohkea puolustus. Paavali ei noin vain suostu väärin kohdeltavaksi eikä heittäydy marttyyriksi..alkaen siitä että hän ilmoittaa olevansa Rooman kansalainen. Paavali ottaa tilanteen kuin tilanteen mahdollisuutena olla evankeliumin asialla. Herran lausumat sanat Paavalista toteutuivat: Minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä. Apt.9:15
-----
Roomalaiskirje
Raamattuluento 16.102013
Roomalaiskirje, luvut 1-2
1.luku: Ensimmäisessä luvussa Paavali selvittää miksi hän tekee lähetystyötä, mitä on evankeliumi ja millaisia me ihmiset luonnostamme olemme.
1: 1-7: Alkutervehdys.
Paavali kuvaa apostolin asemansa ja valtuutuksensa. Paavali on kutsuttu apostoliksi (apostoli tarkoittaa lähetettyä) ja valittu (KR 1938 erotettu) julistamaan evankeliumia. Vrt. Gal. 1:1: "minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista..." Se tuli ilmi jo Paavalin kääntymyksessä. Hän on valittu ase ja Kristuksen orja. Lisäksi Paavali määrittelee evankeliumin ja pelastuksen yksin armosta Jeesuksen Kristuksen kautta. Evankeliumi on Paavalin mukaan Vanhan Testamentin lupausten täyttymys Jumalan Pojasta, joka on sovittanut maailman synnit ristillä ja joka on noussut kuolleista. Armon saaminen johti Paavalin tehtävään viedä evankeliumia varsinkin ei-juutalaisten keskuuteen. Alkutervehdys päättyy Paavalille tyypilliseen armon ja rauhan toivotukseen.
1: 8-15: Kirjeen kirjoittamisen syiden kuvaaminen.
Paavali kiittää Jumalaa roomalaisten kristittyjen uskosta. Hän toivoo pääsevänsä Roomaan ("jos se on Jumalan tahto".) rohkaisemaan heitä ja kertoo rukoilevansa puolestaan, vaikka ei ollut tavannut heitä. Hän kokee olevansa velassa niille, jotka eivät ole kuulleet pelastussanomaa.
1: 16-17: Roomalaiskirjeen avainjakeet.
Tämä kohta tuli Martti Lutherille avaimeksi armon ja evankeliumin ymmärtämiseen sekä uskonpuhdistukseen. Paavali kantoi myös ristin sanomaan liittyvän häpeän (vaikka se 1. Kor. 1:18:n mukaan on hulluutta). Evankeliumi on Jumalan voima. Se tuo pelastuksen, se on tarkoitettu kaikille ihmisille ja se otetaan vastaan uskolla. Vanhuskaus tarkoittaa Jumalalle kelpaavuutta lahjana Jeesuksen ansion kautta, vrt. Fil. 3:9: "Näin minulla ei ole enää mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo."
1: 18-25: Langennut ihmiskunta kohtaa Jumalan vihan.
Jumalan rakkaus voidaan ymmärtää vasta kun tajuamme myös hänen vihansa. Kappaleen synkkä sanoma tulee tiivistetysti esille jakessa 18: Jumalan viha ilmestyy ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan. Totuus on vääryyden vallassa. Ihmiset eivät välitä Jumalasta ja hänen tahdostaan. Jumala voidaan löytää yleisen ilmoituksen kautta. Ihmisellä on kyky kokea Jumalan läheisyys ja kohdata hänet "hänen teoissaan", luonnossa ja siinä, mitä tapahtuu ympärillämme. Ihmiset eivät tahdo kiittää ja kunnioittaa häntä Jumalana, vaan ovat mieltyneet omiin kuvitelmiinsa ja luottavat omiin kykyihinsä tehdä itselleen sopivan jumalan.
1: 26-32: Jumala hylkää luopuneet himojensa valtaan.
Kun Jumala antaa ihmisten elää omasta mielestään vapaina ilman omantunnon tuskia himojensa mukaan, voi se olla hylkäystuomion merkki. Paavali luettelee Jumalan vastaisia asioita, kuvaten erityisesti homoseksuaalisuutta. Nämä kuuluvat luonnollisen ihmisen (vanhan Aadamin) ja koko syntiinlangenneen ihmiskunnan elämään. Jeesuksen veri voi kuitenkin vapauttaa ja pelastaa jokaisen synnin orjan.
2.luku: Ensimmäisen luvun loppuosassa Paavali kuvasi pakanoiden elämänmenoa. Nyt hän toteaa, etteivät juutalaiset saa pitää itseään pakanoita parempana. Kirjeen vastaanottajissa oli sekä juutalais- että pakanakristittyjä.
2: 1-16: Paavali varoittaa väärästä hengellisestä varmuudesta.
Juutalaiset tiesivät kuuluvansa Jumalan valittuun kansaan, jolla oli Jumalan laki ja ilmoitus. He ajattelivat välttyvänsä tuomiolta, joka tulee lain rikkojille. Paavalin mukaan jokainen, niin juutalainen kuin kreikkalainenkin, on Jumalan oikeudenmukaisen tuomion alainen. Totuudessa pysyvä saa kaipaamansa ikuisen elämän, mutta totuuden vääryyteen vaihtanut kohtaa Jumalan vihan. Juutalaiset tuomitaan Vanhan Testamentin lain mukaan. Muut kansat, jotka eivät lakia tunne, tuomitaan omantunnon lain perusteella. Nykyaikana ihminen voi mennä harhaan luullen 1) olevansa moraaliltaan toisia parempi, 2) pelastuvansa omien ansioittensa perusteella tai 3) elämällä vääryydessä pitäen anteeksiantamusta itsestään selvänä.
2: 17-24: Juutalaiset lain edessä.
Juutalaiset pitivät itseään pakanoita parempina, koska 1) heitä kutsutaan juutalaisiksi, 2) he luottavat lakiin, 3) he ylpeilevät Jumalasta, 4) he tuntevat Jumalan tahdon, 5) he pystyvät lain avulla "erottamaan sen, mikä on tärkeää", 6) he uskoivat opastavansa hengellisesti sokeita, 7) he uskoivat olevansa hengellisessä pimeydessä elävien valo, 8) he pitivät itseään ymmärtämättömien kasvattajina ja 9) kokemattomien opettajina ja 10) heillä on lakiin kirjoitettu tieto ja taito (jakeet 17-20). Tähän Paavali jatkaa: elämmekö opetuksemme mukaisesti? Juutalaiset eivät pysty elämään lain mukaan ja se on häpeksi Jumalan nimelle.
2: 25-29: Oikea ympärileikkaus.
Ympärileikkaus on juutalaisille Jumalan valitun kansan liiton merkki. Se vaatii kuuliaisuutta. Joka ei pidä lakia, ei ole ympärileikkaamatonta parempi. Samaa voidaan sanoa uuden liiton merkistä, kasteesta, jota tulisi seurata usko Jumalaan. Tärkeintä on sydämen ympärileikkaus, Pyhän Hengen uudistus ihmisessä.
------
Raamattuluento 12.2.2014
Room. 7 Kaipaus ja Room. 8 Vastaus
Room. 7: 1-6 Laki ja vapaus
Luvun alku on jatkoa edelliselle luvulle. Niinkuin vanha ihminen, liha, oli ennen liitossa synnin ja lain kanssa, on uskova uutena ihmisenä liitossa Kristuksen kanssa. Tätä verrataan avioliittoon. Pääseminen Kristuksen yhteyteen tapahtuu kasteessa ja uskoontullessa. Elämä muuttuu. Kristitty kuolee pois synnistä ja laista. Näin syntyy uusi yhteys ja elämä Kristuksen kanssa.
Kristityn vanha elämä on kuollut. Laki ei voi tuomita häntä kuolemaan. On väärä luulo pelastua Raamatun ohjeita noudattamalla. Ihminen epäonnistuu siinä. Siksi Jumala on avannut uuden elämän tavan. Se ei tarkoita lain väljempää tulkintaa, vaan uskon ja elämän yhteyttä.
Room. 7: 7-25 Laki ja synti
Laki on hyvä. Se ilmoittaa, mitä Jumala tahtoo. Mutta se ei pelasta syntistä ihmistä. Kun ihminen alkaa taistella himoja vastaan lain avulla, niin ne vain vahvistuvat siitä. Paavali kirjoittaa minä-muodossa omasta kokemuksestaan. 12 -vuotiaaksi asti hän oli vapaa juutalaisesta laista. Sitten hänestä tuli ankara fariseus. Hän halusi elää lain mukaan, mutta huomasi, ettei laki tehnyt häntä pyhäksi ja puhtaaksi, vaan paljasti pahat himot ja tuomitsi hänet.
Lain sanalla on oma merkityksensä. Laki näyttää, että synti asuu meissä. Kun ihminen huomaa lain kautta oman pahuutensa, hän ei voi muuta kuin turvautua Jumalan armoon.
"Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei". Kyseessä on heränneessä tilassa elävä ihminen tai lain alla oleva kristitty. Hän on alkanut tajuamaan Jumalan lain vaatimuksia. Hän haluaa saada rauhan syytetylle omalletunnolleen. Hän pyrkii tekemään hyvää, mutta joutuu epätoivoon, koska ei saa vapautusta omilla teoillaan.
Elänkö lain vaatimusten alla osoittaakseni olevani kunnon kristitty? Vastaus lain vaatimusten ja synnin voiman kuormittamalle ihmiselle on armon evankeliumi.
Room. 8: 1-17 Henki ja elämä
Synnin ja kuoleman lain ja kadotustuomion tilalle on tullut Pyhän Hengen laki ja pelastus. Laki ei voi muuttaa syntistä Jumalan lapseksi, mutta Jumala teki sen lähettämällä Jeesuksen. Pyhä Henki johtaa uskovaa, mutta liha, vanha ihminen seuraa mukana ja taistelee vastaan. Kristityssä kilpailee kaksi voimaa. Hän samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Ylösnousemuksessa vapaudumme jäsenissämme olevasta synnin laista.
Pyhä Henki ei orjuuta, vaan vakuuttaa Taivaan Isän turvasta ja pelastusvarmuudesta.
Room. 8: 18-30 Lupaus tulevasta
Jumalan lapsi joutuu kärsimään maailmassa, mutta sillä on toivo paremmasta elämästä. Myös koko luomakunta odottaa pääsyä katoavaisuuden kahleista, mikä on syntiinlankeemuksen seurausta. Tässä löytyy "on jo – ei vielä" vastakkainasettelu. Olemme pelastettuja, mutta emme ole vielä päässeet perille.
Luomakunta huokaa, me huokaamme ja meissä asuva Pyhä Henki huokaa. Rukoilevassa ihmisessä on heikkoutta, mutta "Henki auttaa meidän heikkouttamme". Hän rukoilee "sanomattomilla huokauksilla". Puolustaja ottaa meidän asiamme omakseen.
Kaikki, myös kärsimys, vaikuttaa "niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat". Jumala on tuntenut omansa jo edeltäkäsin. Hän haluaa heidän kohdallaan vielä pelastussuunnitelmansa loppuun asti.
Room. 8: 31–39 Jumalan rakkaus
"Jos Jumala on meidän puolellamme". Oikeastaan tässä pitäisi olla sanat "kun Jumala on meidän puolellamme". Tässä Raamatun kohdassa on varma voiton sävy. Paavali ei epäile, vaan tietää, että kun Kristus on meidän puolellamme, mikään ei voi olla meitä vastaan.
Jumala uhrasi Kristuksen meidän puolestamme ja osoitti näin rakkauttaan meitä syntisiä kohtaan. Jumala on suorittanut armollisen valinnan, vaikkei Hänen rakkautensa kohde olisi omilla teoillaan ja syntisellä elämällään sitä ansainnutkaan.
Paavali jatkaa "Kuinka hän ei lahjoittaisi poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" Suurin lahja, minkä ihminen voi saada, on Kristuksen ristinkuoleman kautta saatu armo. Kaikki muu on pientä lisää. Filippiläiskirjeen mukaan kaikki muu on turhaa Kristuksen tuntemiseen verrattuna. Hautaansiunaamisen rukouksessa muistutetaan tästä tärkeimmästä asiasta "Auta, ettemme arjen huolten keskellä kadottaisi iankaikkista päämääräämme". Jos Jumala antaa meille ajallisia lahjoja, ne eivät saa tulla meille niin suuriksi, että menetämme pelastuksemme.
Näissä jakeissa näytetään menevän oikeussaliin. Kuka voi syyttää ja tuomita Kristuksen omia? Jumala ja Jeesus eivät sitä tee, vaan armahtavat. Sielunvihollinen sen sijaan on syyttäjä. Mutta hän voi toimia vain tiettyyn rajaan saakka lähettämällä meille kiusauksia tai koetuksia, mutta hän ei voi riistää meitä Jumalan kädestä. Kristus on puolustusasianajajamme ja Hänen valtansa on suurempi. Tuomitsemisen sijaan Jeesus on meidän takiamme jo kärsinyt tuomion ja voittanut kuoleman vallan. Nyt hän istuu Jumalan oikealla puolella. Se on taivaassa esirukoilijan paikka ja siellä hän rukoilee puolestamme. Sieltä hän kerran myös tulee hakemaan omansa luokseen.
Paavali käy läpi kaikki mahdolliset pahat vastustajat, ja toteaa jokaisen kohdalla varmaan voiton sävyyn, ettei näistä mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Se on mahtava loppuhuipennus. Se on mahtava Jumalan rakkauden ja vallan sekä Kristuksen tuoman pelastuksen ylistys. Saamme tietää, että Jumala haluaa olla meidän puolellamme lohduttajana ja hän on Jeesuksen kautta avannut meille tien taivaaseen.
--------
Raamattuluento 9.4.2014
Roomalaiskirje, luvut 12-13
Room. 12: Kristus > vapaus > vastuu
Tähän asti Paavali on kuvannut sitä, mitä Kristus on tehnyt puolestamme. Nyt alkaa kirjeen kehoituksia sisältävä osa: Mitä Jumala odottaa meiltä. Mikä on seuraus uskosta. Miten se näkyy käytännössä. Sävy ei ole painostavan lakihenkinen, vaan innostava ja kehoittava.
1-2: Uskovan elämä
Elämän uhraaminen Jumalalle tarkoittaa, mitä voimme tehdä Jumalan hyväksi ja palvella häntä. Usko on elämänyhteyttä Jumalan kanssa. Jumalan palveleminen järjellisellä tavalla tarkoittaa, että uskon loogisena seurauksena on oikea elämäntapa.
Uskovan ja kirkon vaara on maallistuminen. Sen torjumiseksi tarvitaan jatkuvaa muuttumista ja uudistumista. Varoittava esimerkki 2. Tim. 4: 10: " Demas on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut".
3-8: Armolahjat ovat moninaiset
Kaikki uskonelämässä on armoa ja lahjaa. Kenenkään ei pidä sortua hengelliseen ylpeyteen. Paavali opettaa armolahjoista. Ne kuuluvat seurakuntaelämään, seurakuntaruumiin rakentumiseksi ja yhteiseksi hyödyksi. On olemassa paljon erilaisia armolahjoja. Paavali poimii tässä niistä muutamia ja kehoittaa uskollisuuteen niiden käytössä. Jokainen armolahja on arvokas ja seurakuntaelämässä tarvitaan niitä.
Profetoimisen lahja: Puhua Pyhän Hengen innoittamana uskon määrittelemissä rajoissa. Siinä välitetään Jumalan viesti seurakunnalle. Mukana on yleensä myös ihmisestä lähtevää "astian makua". Väärä profetia on vain ihmispuhetta.
Palvelutehtävä: Käytännön seurakuntaelämässä uskovia tarvitaan monenlaisissa eri työmuotojen palvelutehtävissä.
Opetustehtävä: Jumalan sanan selittäminen seurakunnan rakentumiseksi. Rohkaisemisen lahja: Rohkaisija on vierellä kulkija, tukija ja sielunhoitaja. Antamisen lahja: Monet uhraavat paljon Jumalan valtakunnan työn hyväksi tekemättä siitä mitään numeroa.
Johtamisen lahja: Jumala antaa johtajalle kyvyn luotsata seurakuntalaivaa eteenpäin kaikenlaisten haasteiden ja esiin nousseiden kysymysten keskellä. Johtaja saa kyyvyn nähdä kokonaisuuden, jossa kaikkien tarpeet otetaan huomioon.
Köyhien auttamisen lahja: Sydämestä nouseva rakkaus auttaa köyhiä. Niitä on aina keskellämme.
9-21: Uskon synnyttämä rakkaus
Lyhyet ja iskevät kehoitukset kuuluvat kaikille kristityille. Paavali korostaa käytännöllisen rakkauden merkitystä, jotta armolahjoilla olisi todellista vaikutusta. Hän kuvaa lyhyillä iskulauseilla rakkauden olemusta. Hän tuo esille rakkauden merkityksen samaan tapaan 1. Kor. 12-14 luvuissa kirjoittaessaan armolahjoista. Näitä jakeita voidaan nimittää kristityn huoneentauluksi. Varsinkin kappaleen loppuosa muistuttaa Jeesuksen vuorisaarnan opetuksia. Paavali neuvoo mm. koston sijaan rakastamaan vihollisia.
Room. 13: Esivalta, käskyt ja valvominen
1-7: Kristityn suhde esivaltaan
Valtio ja oikeuslaitos ovat keinoja, joiden avulla Jumala hallitsee tässä maailmassa. Yhteiskunta ja sen hallinto toteuttaa Jumalan tahtoa luomalla järjestyksen ja turvallisuuden kansalaisille, silloinkin kun se on pakanallinen. Kristityn tulee alistua noudattamaan esivallan lakeja ja maksaa veroja, koska se on Jumalan säätämä järjestys. Hän on myös omalta osaltaan vastuussa, että yhteiskunta toimii Jumalan palvelijana. Lakia tulee noudattaa. Poikkeuksen tekee vain tilanne, jos esivalta pakottaa toimimaan vastoin Jumalan lakia.
8-10: Rakkaus on lain täyttymys
Käskyt ovat elämän suojelemiseksi. Kymmenen käskyä voidaan esittää kiteytetysti yhdellä sanalla: Rakasta! Ihmisellä voi olla rakkauden velan tunne: En ole riittävästi rakastanut. Voisinpa vielä paremmin rakastaa.
11-14: Valvominen
Luvun loppu on kehoitus valvomaan ja kulkemaan Jeesuksen antamassa elämässä eli valossa, koska Herran tulemus on aina yhä lähempänä. Se tarkoittaa entiseen elämään kuuluvien pimeyden tekojen ja lihan himojen jättämistä taakse. Nyt on jo päivä sarastamassa. Siksi pukeudutaan Kristuksen armoon ja kuljetaan hänen valossaan. Jos me vaellamme valossa, saamme syntimme anteeksi Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä, ks. 1. Joh. 1: 5-10.
-----
1. Korinttilaiskirje
Raamattuluento 17.9.2014
1. Korinttilaiskirje
Korintti
Korintin kaupunki perustettiin uudelleen 46 eKr. Sinne siirtyi paljon ihmisiä eri kansallisuuksista ja niin siitä kasvoi suuri kauppa- teollisuus- ja merenkulkukaupunki ja sillä oli erinomainen sijainti. Kaupunki oli varakas mutta myös huonomaineinen Afroditeen temppelin seksipalvelujen takia. Kaupungin uskonnollisen elämän keskus oli Apollon temppeli.
Paavali Korintissa
Aikamoiseen pahuuden pesään Paavali saapui toisella lähetysmatkallaan. Ap.t. 18: 1-17 kuvaa Paavalin oleskelua Korintissa puolentoista vuoden aikana 50-52 jKr.
Paavali aloitti opetustoimensa juutalaisten keskuudessa, mutta vastustuksen takia pakanoiden pariin. Synti seurakunta, johon kuului myös juutalaisia, mm. Aquila ja Priscilla ja synagogan esimies Crispus perheineen. Hän asui jumalaapelkäävän Titus Justuksen luona.
Gallion tullessa käskynhaltijaksi juutalaiset haastoivat Paavalin oikeuteen, mutta Gallio ei välittänyt juutalaisten keskinäisistä oppiriidoista.
Paavalin 1. Korinttilaiskirje
Korinttilaiskirjeistä vain kaksi on säilynyt. Paavalin ollessa Efesossa kolmannella lähetysmatkallaan hän kuuli huolestuttavia viestejä Korinttista. Hän lähetti sinne ensimmäisen kirjeensä, joka on kadonnut. Tämän jälkeen korinttilaiset lähestyivät häntä kysymyksillään ja hän vastasi siihen n. 55 jKr. kirjeellään, jota kutsumme 1. Korinttilaiskirjeeksi. Efesossa ollessaan Paavali ilmeisesti käväisi Korintissa.
1. Korinttilaiskirjeen sanoma
Paavali tarttuu kirjeessään seurakunnassa esiintyneisiin ongelmiin. 1) Seurakunnassa on erilaisia kilpailevia ryhmittymiä. 2) Ongelmia esiintyi seksuaalisuuden toteuttamisessa. 3) Uskovaiset käräjöivät keskenään. Lisäksi käsittelee mm. suhtautumista epäjumalille uhrattuun lihaan, avioliittoa, armolahjoja, ehtoollisen viettoa ja ylösnousemusta. Samalla Paavali taistelee vääriä oppeja vastaan.
-----
Raamattuilta 14.1.2015
1.Kor. 5-7 5. luku
Jakeet 1-5:
Haureus tarkoittaa avoliiton ulkopuolista sukupuolisuhdetta. Vanhassa Testamentissa se kuvaa myös epäjumalanpalvontaa, sillä Israelin kansan ja jumalan välistä suhdetta verrataan avioliittoon.
Miksi Paavalin mielestä seurakunnan tulisi puuttua sukurutsaustapaukseen? Miten jonkun synti kuuluu toisille? Tausta: Seurakunta on ruumis. Jos yksi jäsen kärsii, koko ruumis kärsii.
Liittyessään seurakuntaan henkilö on siirtynyt saatanan valtapiiristä Jumalan valtakuntaan. Saatanalle luovuttaminen tarkoittaa seurakuntayhteydestä erottamista. Tämä voi kuitenkin koitua hänen iankaikkiseksi parhaakseen. Kun ihminen huomaa joutuneensa ulkopuolelle, hän kaipaa takaisin Herran luo.
Seurakunnalle on annettu avainten valta: vapauttaminen, julistaa synnit anteeksi ja sitominen, anteeksiannon kieltäminen. Opetus: Ei tule suosia syntiä. Koko seurakunta voi joutua eroon Kristuksesta, jos se lopettaa taistelun syntiä vastaan. Vrt. Ilmestyskirjan nuhteet seurakunnille.
Jakeet 6-13:
Pääsiäisen alla juutalaisista kodeista hävitettiin kaikki hapate. Paavali ei kehota kristittyjä välttämään väärin eläviä ulkopuolisia ihmisiä. Sen sijaan hän kehoittaa karttamaan Herran omia, jotka eivät välitä Jumalan tahdosta. Näin Paavali haluaa herättää korinttilaiset näkemään seurakunnassa esiintyneet väärinkäytökset.
6. luku
Jakeet 1-11:
Kristittyjen keskinäiset riidat tulisi selvittää seurakunnan sisällä eikä maallisissa oikeusistuimissa.Tämä tuntuu yllättävältä,sillä roomalainen oikeuslaitos oli oikeudenmukainen. Perustelu: Herran omat tuomitsevat kerran maailman ja langenneet enkelit. "Ettekö tiedä", asian pitäisi olla korinttilaisille tuttu. Maallinen oikeus ei tuntenut hengellisen yhteisön elämää. Seurakunnan sanoma kärsii keskinäisen käräjöinnin takia. Kypsä kristitty ei taistele oikeuksiensa puolesta. Vrt. Armoton palvelija (Matt. 18:21-35).
Väärintekijät ajattelevat enemmän itseään kuin Jumalan valtakunnan parasta. Jakeissa 9-10 kuvataan Korintin syntistä elämää. Kristityt olivat uskoon tultuaan vapautuneet tämänkaltaisista pahoista teoista. Kuitenkin jotkut olivat palanneet Jumalan tahdon vastaiseen elämään.
Jakeet 12-20:
Kristukseen uskovat ovat vapautuneet lain orjuudesta. Kaikki on luvallista paitsi vääryys. Jotkut asiat voivat hallita ja orjuuttaa elämää ja syrjäyttää Jeesuksen.
Ruumis tarvitsee ravintoa elääkseen, mutta ihmisen ei ole pakko tyydyttää seksuaalisia himojaan. Tällä Paavali viittaa irtosuhteisiin. Korintti oli siveettömyyden pesä. Afroditeen, hedelmällisyyden jumalattaren, temppelissä 1000 porttoa palveli seksinnälkäisiä miehiä. Portot toimivat epäjumalan kunniaksi. Siveettömyys vahingoittaa seurakuntaruumista.
Jumala loi ihmisen seksuaaliseksi olennoksi. Sukupuolisuhteessa toisen kanssa tullaan yhdeksi lihaksi. Samoin Kristuksen ja hänen uskovien välillä valitsee kiinteä hengellinen yhteys.
Ihminen on luotu ja lunastettu elämään Jumalan kunniaksi. Se ei toteudu, jos elää väärin.