Pysähdy hetkeksi -kirjoituksia Kangasniemen kunnallislehdessä
Uutta luova sana
Tämän viikon kirkkovuoden aihe kertoo Jeesuksesta pahan vallan voittajana. Raamattu kertoo, kuinka Jeesus vapautti ihmisiä synnin, kuoleman ja pimeyden ruhtinaan vallasta. Hän käytti uutta luovaa sanaa. Hänessä toteutui profeettojen lupaus, kuinka sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulevat ja köyhille julistetaan evankeliumia.
Messiaaninen voima sai myös pimeyden vastavoimat liikkeelle. Ne haluavat estää Jumalan pelastussuunnitelman toteutumista ihmisten elämässä. Kuitenkin Jeesuksen valta ja voima ovat niitä suurempia. Ne voivat meitä kiusata, mutta niillä ei ole valtaa riistää meitä Taivaan Isän kädestä.
Jeesus on Vapahtaja. Hän lausui kohtaamilleen ihmisille juuri heille tarkoitetun uutta luovan sanan, kuten "Vaikene ja lähde hänestä", Tyttö, nouse", "Lasarus, tule ulos", "Minä tahon, puhdistu" ja "Seuraa minua". Jeesuksella oli jokaiselle juuri se sana, mitä hän tarvitsi. Toiset ottivat sen vastaan, toiset hylkäsivät hänet. Jeesus puhui niin kuin se, jolla on valta. Hänen sanansa luovat uutta elämää. Ne auttavat, vapauttavat ja pelastavat.
Pyhä Henki jatkaa seurakunnassa Jeesuksen työtä. Yhä tänäänkin seurakunnassa kaikuu Vapahtajan uutta luova sana. Siellä missä tämä sanoma ei kuulu, vaivutaan epätoivoon ja altistutaan pahan hyökkäyksille. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumi karkottaa pimeyden vallat. Ne pakenevat sovintoveren ääntä. Uutta luova sana lääkitsee tunnon haavat, hoitaa, parantaa ja eheyttää elämää. Kannattaa elää Jumalan sanan vaikutuspiirissä. Sen turvaan saat sinäkin luottaa!
Pysähdy hetkeksi 15.3.2007
----
Hyvä Paimen
Meillä saattaa olla hyvin kiiltokuvamainen mielikuva Jeesuksesta Hyvänä Paimenena. Todellisuudessa tuon ajan paimenet ovat karskeja miehiä. Heidän työnsä oli kovaa ja karua. Se vaati rohkeutta ja voimaa. Heidän oli oltava tehtävässään niin helteellä kuin myrskyssäkin ja kaikissa ankarissa luonnon olosuhteissa. He saattoivat milloin tahansa joutua puolustamaan laumaansa villipedoilta, rosvoilta ja kaikilta vaaroilta. Taistelussa petoeläimiä vastaan paimen saattoi vammautua tai menettää henkensä. Tätä taustaa vasten ymmärrämme Jeesuksen vertauksen, kuinka hän on Hyvä Paimen, joka uhraa henkensä lammasten edestä.
Vanhemman Raamatun käännöksen mukaan Psalmissa 23 sanotaan "sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat". Paimenella oli kädessään raudoitettu nuija, jota kutsuttiin vitsaksi. Sillä hän ei lyönyt lammasta, vaan sitä käytettiin petoeläinten karkottamiseen. Ensin paimen komensi lauman tiiviisti yhteen, etteivät pedot päässeet hajottamaan laumaa. Yhdessä kasassa olevasta laumasta oli villieläimen vaikeampi saada saalista. Sitten paimen alkoi tämän nuijan avulla taistella petoja vastaan. Näin Jeesus on myös meidän turvamme pimeyden voimia vastaan.
Pitkä paimensauva oli tärkeä apuväline esimerkiksi silloin kun paimen nosti rotkoon jääneen lampaan ylös. Mielikuvissamme ajattelemme sen yhden eksyneen lampaan pelastamisen tapahtuneen juuri näin. Tähän liittyy Hesekielin sana "minä itse kaitsen lampaani… kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa".
Näiden apuvälineiden, vitsan ja sauvan, avulla paimen halusi suojella ja johdattaa laumaansa. Nykyinen Raamatun käännöksen mukaan edellä mainittu Psalmin lause kuuluu "sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi". Jo tämä katkelma selittää meille, millainen Jeesus on meille. Tällaista Hyvää Paimenta on ilo seurata!
Pysähdy hetkeksi 26.4.2007
----
Kirkastusvuorella
Jeesuksen opetuslapsista Pietari, Jaakob ja Johannes olivat etuoikeutetussa asemassa päästessään näkemään Jeesuksen kirkastumisen. Jeesuksen kanssa oli Mooses ja Elia. Mooses edusti vanhan liiton lakia ja Elia profeettoja. Jeesus oli lakien ja profetioiden täyttymys. Pietari kirjoittaakin tästä tapahtumasta kirjeessään: "Olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui ylhäisimmän kirkkauden ääni: Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt. Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella" (2 Piet. 1: 16-18).
Opetuslapset kokivat olevansa kirkastusvuorella kuin taivaassa. Mieleen tuli toivomus, ettei enää tarvitsisi palata arkeen surun ja kärsimyksen laaksoon. Pietari ilmaisee tämän toiveen majojen rakentamisella. Hän ajatteli, että tänne ihanaan paikkaan voisi jäädä asumaan. Jumalan tahto oli kuitenkin, että kukin suorittaa edessä olevan oman tehtävänsä. Jeesusta odotti ristinkuolema ja apostoleja lähetystyö.
Kirkastusvuoren näky loppui yhtä yllättäen kuin se oli alkanutkin. Tuntuu kuin se olisi suuri pettymys. Oikeastaan tilanne oli paras mahdollinen, sillä Jeesus oli edelleen oppilaiden kanssa. Tunteet tulevat ja menevät, mutta Jeesus on kanssamme aina. Uskonelämää ei saa perustaa tunteisiin, vaan Jumalan sanan lupauksiin. Kokemusten perässä juokseminen on hyvin pintapuolista ja kevyttä uskonnollisuutta. Uskonelämän syventyessä tulee tunne-elämän sijaan keskeiseksi voimavaraksi elämän moninaisiin tilanteisiin luottamus Jumalan sanaan.
Kirkastusvuorikokemuksen jälkeen oli palattava työhön ja arkeen. Ehkä tarvitsemme välillä myös tämänkaltaisia keidashetkiä, että jaksaisimme suorittaa sen tehtävän, jonka Jumala on meille varannut. Tärkeintä on se, että Jumalan hyvä suunnitelma toteutuu meidän elämässämme.
Pyshdy hetkeksi 10.7.2008
----
Taivaan Isä
Eräs pikkupoika oli sota-aikaan pommisuojassa. Hän piti kättään ojennettuna eteenpäin. Eräs vanhempi täti kysyi häneltä, miksi hän pitää kättään näin. Poika vastasi, että hän pitää kiinni Taivaan Isän kädestä, jotta voisi kokea olonsa turvalliseksi.
Kun rukoilemme Taivaan Isää, saamme tarttua hänen näkymättömään isoon käteensä. Jeesus neuvoi meitä rukoilemaan "Isä meidän, joka olet taivaassa." Eikö olekin mahtavaa, että saamme puhutella kaikkivaltiasta taivaan ja maan Luojaa samoin kuin omaa isäämme.
Lapsilla on myös oma isä. Isä voi joskus ottaa lapsensa povelleen, mutta taivaan isän sylissä me olemme aina. Keskimmäisen poikani lempivirsi lapsena oli 503. Siinä on oikeastaan kerrottu kaikki se, miten Taivaan Isä rakastaa meitä ja haluaa auttaa meitä.
"Taivaan Isä suojan antaa. Hän on Isä jokaisen. Lapsen huolet hän voi kantaa paremmin kuin ihminen. Hän ei riitele, ei suutu, hän on kärsivällinen. Häneltä ei aikaa puutu. Hän on Isä jokaisen. Taivaan Isän lähellä nauraa saa ja itkeä."
Pysähdy hetkeksi 6.11.2008
----
Jumalan puoleen kääntyminen
Milloin sinulla on ollut asiaa Jumalalle?" Näin yllättävän kysymyksen teki eräs henkilö ystävälleen kerran ihan keskellä arkipäivää. Toinen totesikin, ettei hän ole liiemmin näitä hengellisiä asioita pohtinut.
Kysymyksen esittäjä oli sairastellut ja sen keskellä kääntynyt Jumalan puoleen. Hän oli saanut Jumalalta avun ja oli siitä kiitollinen. Hänen kohdallaan oli toteutunut Psalmin sana "avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua". Nyt kysymyksen esittäjä koki huolta ystävästään. Hän halusi kysymyksellään ohjata ystäväänsä tuntemaan saman pelastuksen, minkä oli omalla kohdallaan saanut kokea.
Jumalan puoleen tulisi kääntyä muulloinkin kuin hädän keskellä. Eikö jokainen päivä minkä ihminen elää ilman Jumalaa ole hädän päivä. Eikö jokainen Jumalan kanssa vietetty päivä ole mitä kiitollisin ja siunatuin päivä, vaikka siihen sisältyisikin huolia ja murheita.
Jumalalla on meille paljon asiaa. Siksi kannattaa mahdollisimman usein kääntyä hänen puoleensa. Siksi kannattaa mahdollisimman paljon myös kuunnella, mitä Hän haluaa meille sanoa.
Pysähdy hetkeksi 27.11.2008
----
Kallein aarre
Olipa kerran prinssi, joka lähti kosiomatkalle naapurivaltaan. Siellä asui prinsessa, jonka hän halusi puolisokseen. Mukaansa prinssi otti metallinvärisen pallon, jonka ajatteli antaa prinsessalle kosintalahjaksi.
Kun hän perillä esitti kosintansa, prinsessa loukkaantui kovasti halpa-arvoiselta näyttävästä lahjasta. Prinsessa viskasi suutuspäissään sen maahan. Kun metallinen pallo putosi maahan kuului erikoinen napsahdus. Metallisesta pallosta avautui luukku, josta työntyi ulos mahdottoman kaunis kultainen lintu.
Prinsessa kumartui hämmästyneenä katsomaan ja ihailemaan tätä lintua. Hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt näin kaunista esinettä. Kun hän kosketti sormen päällään lintua, sen suu avautui ja esiin työntyi suunnattoman upea, monta arvokasta timanttia sisältävä kultainen sormus. Prinsessa ihastui suunnattomasti näkemäänsä. Lopun varmaan arvaattekin. Ja satu päättyy "he elivät onnellisena elämänsä …."
Jumalan sana on kuin tällainen aarre. Aluksi se saattaa näyttää tylsältä ja ikävältä. Joillakin voi olla erilaisia ennakkoluuloja Jumalan sanaa kohtaan. Kuitenkin Jumalan sana on annettu turvaksi ja toivoksi elämäämme. Siinä Jumala ilmoittaa meille rakkauden sanomansa. Se kertoo suurimmasta aarteestamme, Jeesuksesta, joka pelastaa meidät.
Tähän yllä kerrottuun satuun voidaan liittää Johan Ludvig Runebergin virren 183 sanat. Näin Runebergin päivänä voit lukea koko virren sanat virsikirjastasi. Sen ensimmäisessä säkeistössä sanotaan: On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa. Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme, Sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme.
Pysähdy hetkeksi 5.2.2009
----
Se on täytetty
Kerran eräs henkilö koki, miten huono kristitty hän on. Rukouselämä oli köyhää, Raamatun lukeminen ei maistunut ja kirkkotiekin oli päässyt ruohottumaan.
Niin hän näki kerran unen, jossa sanottiin kuuluvalla äänellä "se on täytetty!" Hän heräsi siihen ja alkoi pohtimaan tilaansa. Hän tajusi, miten Jeesus on jo täyttänyt kaiken hänen puolestaan. Omia ansioita ei enää tarvita.
Silloin hänen sisimpäänsä hiipi ajatus, entä jos hän ei tosissaan pelkää Jumalaa. Samassa hän ikään kuin kuuli uudelleen sen minkä oli kuullut unessa "se on täytetty!".
Sitten hänen mieleensä tuli epäilys, entä jos hän ei rakastakaan ja seuraakaan Jumalaa kokosydämisesti. Siihenkin hän sai vastaukseksi "se on täytetty!".
Seuraavaksi hän pohti, entä jos ei osaa katua ja rukoilla oikein. Ja taas hänen mieleensä tuli vastaus "se on täytetty!".
Sitten hän totesi, "mutta minulla on niin suunnattomasti syntiä ja olen ollut tottelematon". Jälleen tuli vastaukseksi "se on täytetty!".
Sitten hän totesi olleensa kiittämätön ja veltto kristitty. Siihenkin hän sai vastaukseksi "se on täytetty!".
Nämä vastaukset vaikuttivat häneen niin, että hänen Jumalasuhteensa ja uskonsa uudistui. Hän sai innon seurata sitä Herraa, joka sanoi kerran kaikkien puolesta "se on täytetty!".
Pysähdy hetkeksi 13.3.2009
----
Kosketa minua Henki
Efeson seurakunnalle ilmoitettiin, että se on menettänyt ensimmäisen rakkauden ja sitä kehoitettiin tekemään parannus ja palaamaan ensimmäisiin tekoihin, uskon alkuun. Uskonelämän alkuvaiheissa saattaa innokas ja palava. Vaikka hengellisisssä asioissa ei ole kokemuksen tuomaa taitoa, on se kuitenkin vilpitöntä ja aitoa.
Meille kristityille on kuitenkin tutumpaa väsymys ja velttous hengellisiin asioihin sekä uskon liekin hiipuminen. Uskon elämä saattaa muuttua itsestään selväksi tai siihen suhtautuu välinpitämättömästi. Rukous ja Jumalan sana ei maistu, kirkkotiekin on ruohottunut. Hengellinen elämä on hiipunut.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat kokeneet, että Jumala on ollut heistä etäällä. He eivät ole osanneet silloin mitään muuta kuin rukoilla: "Jos sinä Jumala olet olemassa, auta minua". He ovat myös saaneet vastauksen huutoonsa.
Meille uskossamme väsyneille ja hengellisesti heikoille koittaa helluntai. Pyhä Henki haluaa uudistaa ja eheyttää. Hän tekee Jeesuksen taas meille rakkaaksi. Silloin syntyy halu viipyä taas Jumalan kasvojen edessä. Hän uudistaa ja vahvistaa, tekee Jumalan sanan ja uskon eläväksi.
Tuleva helluntai voi olla sinullekin Jumalasuhteen uudistumisen hetki. Pyhä Henki voi tehdä Jeeusksen läsnäolon todelliseksi elämässäsi. On hienoa, kun saa jatkaa eteenpäin Jumalan armoon ja voimaan turvautuen.
Lempivirressäni 125 sanotaan: "Kosketa minua, Henki, kosketa kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus. Kosketa, Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen."
Pysähdy hetkeksi 28.5.2009
----
Ihmisten kalastajana
Käyn kalassa lähes jokaisena vapaapäivänä. Talvella ja keväällä istun pilkkimässä. Kesällä ja syksyllä kalastan onkimalla, verkoilla tai katiskoilla. Saalista tulee vaihtelevasti. Monenlaista on sattunut kalareissuilla. Ikävintä on se, jos pyydykset on varastettu. Olen joskus saanut esiliinan, jota muuten käytän ylläni savustaessani kaloja. Siinä esiliinassa on teksti: "Kalamiehen rukous: Herra, anna minulle niin iso kala, ettei minun tarvitse valehdella."
Joskus osa saalista on sellaista, ettei sitä kannata viedä kotiin. Jeesus vertasi taivasten valtakuntaa myös nuottaan, joka kokosi kaikenlaisia kaloja. Sillä hän kehoittaa kuulijoitaan olemaan talteen otettujen kalojen kaltaisia, jotka kootaan kerran taivaaseen.
Kala oli alkukirkossa kristittyjen tunnusmerkki. Kreikan kielen sanojen Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtaja ensimmäisistä kirjaimista tulee sana ikthys, kala. Sillä merkillä alkukristityt tunnistivat toisensa ja rohkaisivat pysymään uskossa. Jeesuksen seuraajana oleminen oli tuohon aikaan paljon vaarallisempaa kuin meidän oloissamme, kun olemme tottuneet uskonnon vapauteen.
Omilla kotisivuillani olen kalan kanssa ja kuvatekstissä sanotaan "Olen myös ihmisten kalastaja". Nämä sanathan tulevat tilanteesta, jossa Jeesus antoi Pietarille ja hänen kalakaverilleen suuren saaliin. Samalla hän kutsuu hänet ja toisetkin Galilean miehet viemään ilosanomaa hänestä kaikkeen maailmaan. Apostolien jälkeen Kristuksen kirkon työ on jatkunut meidän päiviimme asti. On ilo, että saan itsekin olla siinä mukana.
Pysähdy hetkeksi 2.7.2009
----
Tatjana pyhäkoulun opettajana
Käydessämme seurakuntaretkellämme Sodderin seurakunnassa Venäjän Karjalassa, pastori Pekka Palosaari kertoi meille äskettäin kuolleen Tatjana Berentsovan elämäntarinan.
Tatjana oli taitava ja pidetty pyhäkoulunopettaja. Hän piti pyhäkoulua kotonaan. Ryhmiä oli kolme – kussakin yli 20 lasta. Tatjanan kotiin kokoontui viikoittain siis yli 60 lasta opiskelemaan Jumalan sanaa. Lisäksi siellä pidettiin raamattupiiriä, jumalanpalveluksia ja aikuisten rippikoulua.
Tatjanan huoneessa oli kaksi pöytää. Kummankin ympärille kokoontui lapsia tusinan verran. Tatjana itse opetti sänkynsä päädyssä istuen – hän oli liikuntakyvytön. Hänen raajansa olivat olleet lyhyet syntymästä saakka. Lääkärit olivat sanoneet Tatjanan vanhemmille, ettei näiden tarvitse viedä vammaista lasta kotiin. Tatjana sai kuitenkin varttua kotonaan. Hän luki paljon. Viisissäkymmenissä hän alkoi etsiä yhteyttä kirkkoon. Kirkon ihmisiltä ei tahtonut löytyä aikaa Tatjanalle. Lopulta tieto hänestä kantautui Sodderiin. Tatjana kastettiin ja konfirmoitiin.
Mahtaako kenelläkään toisella Venäjällä tai Suomessa olla yli 60 pyhäkoululaista? Löytyykö edes seurakuntaa, jossa olisi yhteensä tuo määrä pyhäkoululaisia? Tatjanan tapaus on ihme. Liikuntakyvytön 100 % invalidi pystyi tekemään sen, mistä korkeasti koulutetut, kauniit ja rohkeat vain haaveilevat.
Tatjana opasti lapsia ja nuoria Jumalan luo. He tulivat mielellään yhä uudelleen opiskelemaan Jumalan sanaa. Tatjana on rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka kuka tahansa voi toimia Jumalan valtakunnan hyväksi.
Pysähdy hetkeksi 10.9.2009
----
Jumalan aika
Tänä kirkkovuoden aikana puhutaan ns. lopun ajoista. Lopun aika voi tarkoittaa myös ihmisen elämän loppua, kuoleman läheisyyttä. Aivan niin kuin emme pysty tietämään Kristuksen paluun ajankohtaa, samoin myös elämämme pituus jää meille salaisuudeksi. Joskus kuolema tulee yllättäen, jolloin se pysäyttää ja järkyttää meitä. Joskus taas pitkällisen sairauden päätteeksi, jolloin voidaan ehkä päätellä, että kuolema on lähellä. Kummassakin tapauksessa voidaan sanoa, että kaikki on vain Jumalan tiedossa. Kaikki aika on Jumalan aikaa.
Elämämme on Jumalan käsissä. Tämän me unohdamme liiankin usein. Me suunnittelemme elämää eteenpäin ikään kuin kaikki tulevaisuus olisi meidän vallassamme. Siinä erehdymme. Elämä kehdosta hautaan on Jumalan säätelemää elämää. Myös poislähtömme on Jumalan säätämä. Jobin kirja sanoo: "Sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse". Kun tämän tiedämme ja muistamme, mielemme rauhoittuu. Meille ei voi mitään tapahtua sattumalta, vaan kaiken takana on Jumala. Sokea kohtalo ei viskele meitä miten sattuu, vaan kaiken takana on Jumalan suunnitelma.
Lopun ajan kristilliseen sanomaan kuuluu myös lupaus ylösnousemuksesta. Jeesus on jo voittanut kuoleman vallan. Jumala vie suunnitelmansa loppuun asti. Elämämme vielä tässä maailmassa. Suoritamme sitä tehtävää, johon Jumala on meidät asettanut. Tämä maanpäällinen elämä on myös valmistautumisen aikaa tulevaa ikuisuutta varten. Siihen auttaa meitä virsikirjan rukous: "Haltuusi, armon Jumala, nyt annan elämäni. Armahda, ole turvana jo nyt ja lähteissäni. Oi Jeesus, olet iloni, on kuolemasi toivoni, saan elää iäisesti".
Pysähdy hetkeksi 19.11.2009
----
Pääsiäinen – uuden elämän ihme
Mies meni piispan luo kysymään, miten voisi perustaa uuden uskonnon. Piispa neuvoi: "Mene ja kuole uskosi puolesta ja nouse sitten kuolleista kolmantena päivänä".
Ajatelkaamme millainen maailma olisi, jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Ei olisi syntynyt kristillistä kirkkoa. Alkuseurakunta ja koko kristikunta syntyi sen kokemuksen ja uskon perusteella, että Jeesus on totisesti ylösnoussut. Jeesuksen läheiset olivat nähneet tyhjän haudan. He olivat saaneet kohdata ylösnousseen mestarinsa. Tästä he saivat uuden innon ja rohkeuden sekä helluntaina vielä Pyhän Hengen voiman lähteä viemään ilosanomaa kaikkeen maailmaan.
Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, Jeesuksen työ olisi jäänyt kesken. Silloin ei olisi koottu Uutta Testamenttia, joka olisi kertonut nämä tapahtumat meille. Ei olisi syntynyt kristillistä seurakuntaa, ei kastetta, ei ehtoollista, ei kristillistä jumalanpalvelusta ja lähetystyötä, ei rippikoulua eikä muitakaan kristillisiä työmuotoja. Koko maailma ja sen historia olisi toisenlainen.
On se vain tosi mullistava tapahtuma ollut tuo Jeesuksen ylösnousemus, koko kristillisen uskomme perusasioita. Siihen me uskomme ja siitä me elämme.
Mietteitä matkalle 10.4.2010
----
Älä pelkää!
Viime sunnuntain evankeliumissa on kaksi lohduttavaa sanaa: Älä pelkää! Se on armollisen Jumalan tapa lähestyä monella tavalla vajavaista ja syntistä ihmistä. Yleensä nämä sanat Raamatussa lausutaan sellaisessa yhteydessä, missä Jumalalla on erityisen merkittävää asiaa ihmisille.
Monet hengelliset laulut puhuvat siitä kuinka meillä on turvamme Jumalassa. Myös Jesaja kirjoittaa samasta asiasta: Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi. Älä arkana pälyile ympärillesi, sillä minä ole sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni (41:10).
Tänäkin päivänä Jumalan sana kutsuu meitä pimeydestä valkeuteen ja toivottomuudesta uuteen elämään. Se antaa matkaevästä elämässä eteenpäin. Meillä on olemassa myös rukouksen etuoikeus. Jääköön rukousyhteys Jumalaan ja luottamus hänen johdatukseensa turvaksi ja toivoksi elämämme tiellä. Älä pelkää!
Mietteitä matkalle 8.7.2010
----
Epäilystä uskoon
Entä jos epäilee? No, epäilihän Tuomaskin Jeesuksen ylösnousemusta. Johannes Kastaja epäili vankilaan jouduttuaan, oliko Jeesus Jumalan lupaama pelastaja. Ja kielsihän Pietarikin tuntevansa Jeesuksen. Kovin inhimillisiä ovat nuo Raamatun henkilöt. Silti he uskoivat ja Jumala käytti heitä työssään.
Hyvin tuttua on meillekin, että epäilys valtaa usein mielemme, emmekä näe Jumalan suunnitelmaa. Katsomme vain itseämme ja mahdollisuuksiamme, kun pitäisi luottaa Jumalan johdatukseen. Elämähän ei ole helppoa. Jeesus on meidän epäilevienkin vapahtaja. Toki oikeanlaistakin epäilyä on olemassa.
Pahimmassa tapauksessa epäilys liittyy epäuskoon. En soisi kenenkään vaeltavan epäuskossa. Silloin ihminen kulkee oman onnensa nojassa välittämättä siitä, mitä Jumala on meille ilmoittanut. Siltä Jumala varjelkoon meitä. Toivoisin, että jokaisen huulilla olisi tämä rukous "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!"
Epäilys näkee vastauksen, usko löytää tien. Epäilys näkee yön pimeyden, usko näkee päivän. Epäilys pelkää ottaa askeleenkin, usko kohoaa korkeuksiin. Epäilys kysyy "Kuka uskoo?", usko vastaa "minä".
Mietteitä matkalle 14.10.2010