Pappina Joutsassa ja Leivonmäellä 2025
Saarnoja ja puheita
Saarna Joutsan ja Leivonmäen kirkossa 17.8.2013
10. su helluntaista, 1. Piet. 4: 7-11
Tämän sunnuntain aihe on Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Päivän tekstit kertovat, että olemme saaneet Jumalalta erilaisia lahjoja. Ennen kaikkea ne kehottavat hoitamaan Jumalalta saatuja lahjoja uskollisesti ja vastuullisesti.
Kaikkia tarvitaan. Kirkko on oikein ymmärrettynä maallikkoliike. Ihanne olisi, että jokainen, jolle kristillinen sanoma on kirkastunut, löytäisi oman tehtävän seurakunnassa. Kaikkien panos on tärkeä. Seurakunta on toisaalta koti, mutta toisaalta siinä jokaisella voisi olla oma vastuutehtävä.
Seurakunnan työtä eivät tee vain sen palkatut työntekijät. Ajatelkaamme esimerkiksi lähetystyötä. Tarvitaan lähetyssihteeri ja nimikkolähetit, jotka ovat seurakunnan edustajina maailmalla. Mutta ratkaisevan tärkeä on jokaisen vapaaehtoisen vastuunkatajan panos. He toimivat lähetyspiireissä, myyjäisissä, lähetysjuhlissa ja kaikissa lähetystyön tempauksissa. Olen kiitollinen jokaisesta seurakuntalaisesta, joka palvelee erilaisissa tehtävissä Joutsan-Leivonmäen kirkkopiirin alueella.
Jokaiselle, joka haluaa toimia seurakunnassa, tulisi keksiä mielekäs ja rakentava tehtävä. Olisi hyvä, jos innostuisimme omista toimintamahdollisuuksistamme elävän ja toimivan seurakunnan hyväksi. Seurakuntatyö kasvaa vapaaehtoisten vastuunkantajien avulla. Seurakuntaelämään vähemmän osallistuneenkin on hyvä kokea, että hänestä välitetään. Kuka tahansa kristitty voi nykäistä toisenkin mukaan aktiivisempaan seurakuntayhteyteen. Näin seurakuntatyö ulottuu sinnekin, minne työntekijät eivät ehdi.
Entäs sitten, jos joku pääsee loistamaan lahjoillaan ja olemaan enemmän esille seurakunnassa. Silloin vaarana on kateus. Silloin meidän tulisi iloita siitä, kun hän saa olla Jumalan käytössä ja kannustaa häntä jatkamaan. Kaikki armolahjat ja kyvyt toimivat yhteiseksi hyödyksi, yhteisen päämäärän hyväksi.
Pietari kirjoittaa: Palvelkaa saamallanne armolahjalla Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina. Armolahja ei ole ansiolahja, ei uskon määrän mitta, vaan apuväline seurakunnan rakentumiseksi sekä evankeliumin ja Jumalan valtakunnan työn eteenpäin viemiseksi. Jumala antaa jokaiselle jonkun armolahjan, jolla voi palvella seurakunnassa. Raamattu mainitsee muun muassa opettamisen, evankelistan, kehottamisen, tiedon sanojen, viisauden sanojen lahjan. Nämä ovat puhumisen lahjoja Jumalan antamin sanoin. Silloin puhe ei ole ihmismielen tyhjiä hokemia. Ihanne on, että puheessa on profeetallinen viesti: Näin sanoo Herra. Palvelemisen lahjoja ovat esimerkiksi avustamisen, antamisen ja terveeksi tekemisen lahjat. Silloin palvellaan Jumalan antamalla voimalla. Omassa voimassa se olisi taakka ja ikävä velvollisuus. Jumala antaa palvelijoilleen ilon, taidon ja jaksamisen. Paljon muitakin armolahjoja on olemassa.
Vahingollista on, jos armolahjojen esiintymisessä on itsensä korottomista ja ansiontavoittelua. Pitää muistaa, että armolahjat tulevat armosta ja lahjaksi. Armolahjoista puhumista saatetaan vieroksua, koska niiden toiminnassa on esiintynyt väärinkäyttöä. Niiden esiintyminen on tehty ylihengelliseksi. Kuitenkin ne ovat hyvin tavallisia ja käytännöllisiä apuvälineitä seurakunnan rakentumiseksi. Armolahjat perustuvat Jumalan sanaan. Ne eivät ohita tai ylitä Jumalan sanaa. Näin armolahjojen käyttö pysyy raittiina ja terveenä eikä se johda seurakuntaa hajottavaan ylihengellisyyteen.
Kerron yhden esimerkin, miten käytännöllisesti armolahja voi toimia. Eräs henkilö meni rukouspalvelijan luokse, joka ei tuntenut häntä. Hän ei kertonut mitään omasta elämäntilanteestaan. He olivat hetken hiljaa. Rukouspalvelija sai Pyhältä Hengeltä tiedon sanat ja totesi, että tällä on palava into toimia Jumalan valtakunnan hyväksi. Ja se piti paikkansa.
Teen nyt sinulle rakas kuulijani pari kysymystä. Kysymyksen jälkeen pidän pienen tauon, jotta voisit miettiä vastauksen kysymykseeni.
1. Miten sinä voisit löytää ja rohkaista toisia käyttämään Jumalalta saamiamme lahjoja? Tauko. Vastaus voisi olla vaikkapa tämä: Seurakuntaa verrataan Raamatussa Kristuksen ruumiiseen, jossa jokainen ruumiin jäsen tarvitsee toisia. Seurakunnassa kaikki voivat toimia yhteisen työnäyn ja Jumalan valtakunnan työn edistymisen hyväksi. Kaikkien lahjat ja palvelutehtävät koituvat yhteiseksi hyödyksi. Tämä muuten toteutuu myös silloin kun puhutaan armolahjoista. Armolahjat on annettu seurakunnan hengellisen tehtävän vahvistumiseksi.
2. Haluatko olla Jumalan käytössä? Tai onko sinulla esimerkkitapauksia siitä, kuinka Jumala toimii ja käyttää sinua työvälineenään? Tauko. Vastauksena tähän kerron eräästä pyhäkoulunopettajasta Inkerin kirkossa. Hänen raajansa olivat olleet lyhyet syntymästä saakka. Viisissäkymmenissä hän alkoi etsiä seurakuntayhteyttä ja tuli uskoon. Hän alkoi pitämään pyhäkoulua kotonaan. Hän itse opetti sänkynsä päädyssä istuen, sillä hän oli liikuntakyvytön. Ryhmiä oli kolme – kussakin yli 20 lasta. Hänen kotiin kokoontui viikoittain siis yli 60 lasta opiskelemaan Jumalan sanaa. Lisäksi siellä pidettiin raamattupiiriä ja muita seurakunnan tilaisuuksia. Hänen huoneessa oli kaksi pöytää. Kummankin ympärille kokoontui lapsia tusinan verran. Mahtaako kenelläkään toisella olla yli 60 pyhäkoululaista? Löytyykö edes seurakuntaa, jossa olisi yhteensä tuo määrä pyhäkoululaisia? Tämä tapaus on ihme. Liikuntakyvytön 100 % invalidi pystyi tekemään sen, mistä korkeasti koulutetut, kauniit ja rohkeat vain haaveilevat. Hän opasti lapsia ja nuoria Jumalan luo. He tulivat mielellään yhä uudelleen opiskelemaan Jumalan sanaa. Hän on rohkaiseva esimerkki siitä, kuinka kuka tahansa voi toimia Jumalan valtakunnan hyväksi.
Kristityn velvollisuus on käyttää annettuja mahdollisuuksia älykkäästi ja viisaasti, totuudesta tinkimättä. Kristityn toimintaa ohjaa kaikissa elämänvaiheissa uskollisuus myös vähässä. Aina kannattaa toimia Jumalan valtakunnan asialla. Tämän sunnuntai viesti meille on: Älä jätä lahjojasi piiloon, vaan tuo käyttöön. Tervetuloa palvelemaan yhteisen asian hyväksi.
----
Saarna Joutsan ja Leivonmäen kirkossa 24.8.2025
11. sunnuntai helluntaista, Luuk. 19: 41-48
Jeesus rakastaa jokaista ihmistä maan päällä. Hän rakasti myös jokaista Jerusalemin asukasta. Hän toimi heidän keskellään ja levitti sanoin ja tunnusteoin Jumalan rakkautta heidän elämäänsä. Hän auttoi monia ihmisiä. Mutta silti jerusalemilaiset hylkäsivät hänet.
Jeesus joutui murheissaan toteamaan saman hylkäämisen muuallakin Israelissa ja joutui lausumaan voi-huutoja kaupungeille, joissa häneen ei uskottu, vaikka Jeesus oli tehnyt niissä monta voimallista tekoa. Johannes kirjoittaa: Jeesus tuli omiensa luokse, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan, mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskoivat hänen nimeensä.
Jeesus oli tosin päivää paria aikaisemmin saanut hetkellisen kunnioituksen, kun hänet hoosianna-huudoin oli vastaanotettu kaupunkiin. Mutta hyvin pian ihmiset taas käänsivät selkänsä hänelle. Jeesus oli matkalla kärsimykseen ja kuolemaan. Jeesus antautui häväistyksi ja ihmisten lyömäksi. Sen tien hän halusi kulkea rakkaudesta meitä kaikkia syntisiä kohtaan.
Jeesus itki, koska ihmiset hylkäsivät etsikkoaikansa ja torjuivat hänet. Jeesus itki ihmisten paatumista. Paatuminen on tila, jossa ihminen ei enää ota vastaan Jumalan ilmoitusta. Jeesus itki myös sitä, että ihmisille Jeesusta tärkeämmäksi oli tullut temppelin liepeillä rehottava liiketoiminta ja rahastaminen. Markkinatouhu ja uskonnollisilla menoilla rahastaminen oli tullut tärkeämmäksi kuin hiljentyminen rukoukseen ja Jumalan kohtaaminen Jerusalemin temppelissä.
Jeesus ilmaisi murheensa itkemällä. Hän ilmaisi pettymyksensä myös toiminnalla: hän kaatoi rahanvaihtajien, kyyhkysten ja eläinten myyjien ja muiden kaupustelijoiden pöydät ja tuolit. Hän otti köydenpätkiä käsiinsä ja ajoi niiden avulla kaikki kaupustelijat eläimineen ja rahoineen pois. Hän puhdisti temppelin ja näin siitä tuli taas rukouksen huone. Jeesus suoritti uskonpuhdistuksen.
Pitäisiköhän meidänkin kirkossamme suorittaa uskonpuhdistus? Ainakin silloin se on tarpeen, jos Jeesus syrjäytetään maallisten asioiden tieltä. Uskonpuhdistusta varsinkin silloin kun poiketaan Jumalan sanan mukaisesta opetuksesta.
Meidänkin aikanamme osa ihmistä on uskon yhteydessä Jumalaan, mutta osa on etääntynyt ja vieraantunut hänestä. Etsikkoaika on mahdollisuus löytää Jumalan armo ja rakkaus. Etsikkoaikana on mahdollisuus löytää usko ja pelastus uudelleen, jonka sait lahjana, kun sinut kastettiin. Kasteessa lapsena Sinusta tuli Jumalan lapsi. Kun yhteys Jumalaan on särkynyt, Jumala kutsuu ihmistä rakkaudella, kärsimyksellä, toisten esimerkillä ja ennen kaikkea Jumalan sanalla. Etsikkoaikana herää kiinnostus uskonasioihin. Ihminen huomaa elämän tyhjyyden ja rauhattomuuden ilman Jeesusta. Ja Jumalan sana puhuttelee.
Etsikkoaikana Jumala kutsuu kadonnutta lasta yhteyteensä. Ihmisen on otettava Jumalan kutsu vastaan. Jesaja rohkaisee meitä siihen näin: Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.
Jumalan kutsun edessä ihmiselle voi tulla esteitä. Sellaisia voi olla esimerkiksi kavereiden pelko tai ratkaisun siirtäminen, jolloin ihminen menettää mahdollisuutensa. Kun ihminen ottaa Jumalan kutsun vastaan, hän näkee oman syntisyytensä. Silloin syntyy kaipaus Jumalan puoleen, hän katuu syntejään ja tunnustaa ne Jumalalle. Näin syntyy usko.
Papin työn hienoimpia hetkiä on se, kun näkee sen, kuinka ihmisiä tulee uskoon. Kerron nyt näihin ajatuksiin liittyvän koskettavan tapauksen pappisuraltani yli 40 vuoden takaa.
Erään kylän kaksi uskovaa miestä kertoivat naapurin isännästä, joka oli sairastunut syöpään ja elinaikaa ei ollut enää paljoa jäljellä. He sanoivat, että voisi olla hyvä, jos kävisin häntä katsomassa ja hyvä olisi ottaa uskonasiatkin esille. Lähtökohta oli, että tässä talossa ns. hengelliset asiat olivat vieraita eivätkä he osallistuneet seurakunnan toimintaan. Jännitin kovasti, miten osaisin heitä lähestyä oikein. Eräänä iltana ajoin tämän maalaistalon pihaan. Isäntä ja emäntä vähän yllättyivät tulostani, mutta olivat hyvillään siitä, että seurakunta näin lähestyi heitä. Aluksi puheltiin kaikista heidän elämänsä asioista, sitten syövän etenemisestä ja sen hoidoista. Sitten todettiin kuolemankin olevan lähellä ja miten siihen voisi valmistautua. Siihen saatiin myös hengellinen näkökulma. Kuitenkin pyrin koko ajan olemaan hienotunteinen, enkä tuputtanut uskon asioita. Kotiin lähtiessäni isäntä totesi, että meillä voitaisi pitää seurat. Seurat pidettiin muutaman viikon kuluttua. Pidin minulle tyypillisen iloisen evankelioivan puheen ja laulettiin muutama tuttu virsi.
Muutaman kuukauden kuluttua isännän terveyden tila heikkeni paljon ja hän joutui sairaalahoitoon. Tapasin hänet sairaalan vuodeosastolla. Hänet oli laitettu saattohoitoon. Hän halusi ehtoollisen. Huomasin, miten tosissaan hän halusi saada Jeesuksen ruumiin ja veren sielunsa pelastumiseksi. Hän toisti jokaisen rukouksen perässäni ja yhtyi virteen. Hän todellakin turvautui Jeesukseen syntiensä sovittajana. Ehtoollisen jälkeen hän sanoi: "Kiitos Jeesus" ja sanoi olevansa valmis kuolemaan. Taivas jo odotti väsynyttä matkaajaa.
Isäntä kuoli kohta tämän jälkeen. Minut pyydettiin hänet siunaamaan haudan lepoon. Kävin hautajaiskeskustelun kotitalossa vaimon kanssa. Lopuksi hän näytti isännän kammarin. Oli kuin taivaallinen valo ja rauha olisi loistanut tähän huoneeseen. Pöydällä oli avoin Raamattu. Sekä siunauspuheessa että muistotilaisuudessa muistelin, kuinka tälle miehelle taivasasiat tulivat tärkeiksi viimeisen elinvuoden aikana. Samanlaisia ajatuksia puheessaan esitti myös naapurin helluntailainen. Ne olivat puhuttelevat hautajaiset koko suvulle ja kylän väelle.
Jumalan kutsun vastaanottaminen voi olla uusi alku epäonnistuneelle ja syntiselle elämälle. Ihminen saa tunnustaa ja hylätä syntinsä ja häneen virtaa uusi elämä. Pyhä Henki kirkastaa hänelle Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajana ja Herrana. Hän saa kokea pelastettujen riemua nyt ja iankaikkisesti.
Jos koet olevasi etsikonajassa tai haluat löytää uskon Jumalaan, voit rukoilla seuraavan rukouksen: Jeesus, minä tarvitsen sinua. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä. Anna kaikki syntini anteeksi. Kiitos, että kuolit ristillä ja sovitit syntini. Avaan sydämeni oven Sinulle ja haluan antaa elämäni sinulle. Ota hallintaasi koko elämäni. Aamen. Mitä tästä rukouksesta seuraa? Onneksi olkoon! Olet pelastettu! Olet palannut jo kasteessa saamaasi armoon. Mitä tämän jälkeen: Rukoile, lue Raamattua, osallistu seurakuntaelämään ja käy ehtoollisella.
----
Saarna 5.10. Joutsan ja Leivonmäen kirkoissa 5.10.2025
Mikkelinpäivä, Matt. 18: 1–6, 10, perhemessu
Pirkka: Minulla on tässä vierelläni pieni enkeli. Juttelen nyt hänen kanssaan. Kerro meille, kuka olet ja kuinka olet täällä? Enkeli: Hei vaan kaikki. Onpas tällä paljon kaikenikäistä väkeä. Me enkelit olemme yleensä näkymättömiä, mutta nyt te voitte nähdä minut. Pirkka: Mitä te enkelit oikein teette? Enkeli: Me saatamme olla Jumalan sanansaattajia tai meillä on jokin muu Jumalalta saatu palvelutehtävä. Pirkka: Olen kuullut puhuttavan suojelusenkelistä. Pitääkö se paikkansa? Enkeli: Kyllä, Jokaisella lapsella, ja aikuisellakin, on vierellään suojeluenkeli. Pirkka: Tajuavatko ihmiset, että heillä on suojelusenkeli? Enkeli: Eivät he sitä aina muista. Monet puhuvat hyvästä tuurista vaarallisessa tilanteessa. Oikeastaan heidän tulisi kiittää Taivaan Isää, joka lähetti enkelin suojelemaan heitä. Pirkka: Eikös Raamatussakin kerrota enkeleistä? Enkeli: Kyllä. Monet muistavat jouluevankeliumin. Enkeli ilmoitti paimenille Jeesuksen syntymisestä ja kokonainen enkelikuoro ylisti Jumalaa. Pääsiäisaamuna enkeli vieritti suuren kiven haudan suulta. Ja Jeesuksen noustessa taivaaseen enkelit sanoivat apostoleille, että Jeesus tulee kerran takaisin. Raamatussa on lukemattomia muitakin kohtia, missä enkeli oli mukana.
Pirkka: Enkelit eivät kuulu vain Raamatun lehdille, vaan ne toimivat meidänkin keskellämme. Lapseni oli kolmivuotias, kun olimme kaupassa erään kaupungin keskustassa. Yhtäkkiä hän oli mennyt ulos ja lähti ylittämään vilkasliikenteistä katua. Samassa huomasin tilanteen ja erään naisen taluttavan lastani kadun yli. Näin autojen jarruttavan ja väistävän eivätkä he jääneet autojen alle. Kun pääsin lapseni luokse, nainen oli hävinnyt näkyvistä, mutta lapseni oli turvassa. Silloin tajusin, että tämä nainen oli enkeli, jonka Jumala lähetti varjelemaan lastani vaarallisessa tilanteessa.
Toinen tapaus, jossa koin enkelin varjelusta, liittyy tilanteeseen, kun olin ohittamassa rekka-autoa. Ohituskaistalla oli sohjoa, joten auto alkoi heittelehtiä ja vauhtia piti hiljentää. Ohituskaista oli loppumassa ja vastaan oli tulossa autojono. Yhtäkkiä huomasin, että joku tarttui auton raittiin, auto sai lisää vauhtia ja se kulki nätisti rekka-auton eteen. Sitten nämä autoa ohjaavat kädet hävisivät.
Moni teistä on nähnyt taulun, jossa kaksi lasta kulkee varallisen sillan yli ja enkeli suojelee heitä. On turvallista tietää, että meillä jokaisella on oma suojelusenkeli. Uskon, että niin lapset kuin aikuisetkin tarvitsevat vakuutusta siitä, ettei ole yksin epävarmassa maailmassa, vaan Jumalan turvallisissa käsissä.
Päivän evankeliumi kertoo, kuinka jokainen lapsi on Jeesukselle rakas. Teille lasten vanhemmille on annettu arvokas tehtävä hoitaa ja rakastaa lastanne. Ja te ikäihmiset huomaatte vanhetessanne olevanne yhä enemmän Jumalan avun varassa. Päivän evankeliumissa sanotaan: Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ehkä ajattelemme, että pärjäämme elämässä ilman Jumalaa. Ihminen saattaa epäuskossaan pitää uskoa Jumalaan ja enkeleihin harhana ja satuna. Lasten kaltaisuus on luopumista oman voiman ja viisauden varassa elämisestä ja elämän antamista Jumalan käsiin.
Te iäkkäimmät seurakuntalaiset olette nähneet sota-ajankin. Sota-aikaan pommisuojassa kaikkia pelotti sodan kauheus. Noin 10-vuotias poika istui lattialla käsi koholla. Vanha täti kysyi häneltä, miksi hän tekee näin. Lapsi sanoi, että pitää Taivaan Isän kädestä kiinni. Lapsi voi paremmin ymmärtää mitä on luottamus Jumalaan, jota emme voi nähdä silmillämme. Sitä on lasten kaltaisuus. Luotamme kolmiyhteisen Jumalan apuun ja johdatukseen, kun nousemme nyt tunnustamaan kristillisen uskomme.
----
Loput saarnai olen pitänyt myös Kangasniemellä vuosina 2013, 2016 ja 2019 ja ne on tallennettu sinne.