Mietteitä 2011 alkaen
Pyhän Hengen aika
Odotamme helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen muistojuhlaa. Jeesus on meille Raamatusta tuttu, mutta kuka on Pyhä Henki? Johannes on evankeliumissaan tallentanut Jeesuksen jäähyväispuheen kannustavat ajatukset. Niissä hän rohkaisi opetuslapsia miten he selviävät maailmassa Jeesuksen lähdön jälkeen ja miten lopullinen voitto saavutetaan. Samalla hän opettaa Pyhän Hengen toimintaa.
Jeesus sanoo menevänsä pois. Hän ei kuitenkaan jätä opetuslapsia yksin, vaan lupaa Pyhän Hengen, Puolustajan, olemaan heidän kanssaan. Käsitämme helpommin Pyhä Hengen, kun ajattelemme, että hän on Jeesus näkymättömänä. Jeesus jopa sanoo oppilailleen, että heille on hyväksi, että menen pois. Jeesuskin oli ihmisten tavoin sidottu yhteen paikkaan kerrallaan. Kun Jeesus lähetti Pyhän Hengen, oli hän yhtä aikaa kaikkien apostolien kanssa, vaikka he hajaantuivat eri puolille silloista maailmaa.
Nyt Pyhän Hengen aikakautena Jeesus on yhtä aikaa Jerusalemissa, Roomassa, New Yorkissa, Helsingissä ja Kangasniemellä. Jeesuksen työ jatkuu seurakunnissa Pyhän Hengen työnä. Hän on siellä missä Jumalan sanaa pidetään esillä ja missä sakramentteja jaetaan. Pyhän Hengen työtä on se, että ihminen tuntee Jeesuksen omana Vapahtajanaan ja pysyy hänen seuraajanaan.
Mietteitä matkalle 9.6.2011
----
Kaikkia tarvitaan
Kirkko on oikein ymmärrettynä maallikkoliike. Ihanne olisi, että jokainen, jolle kristillinen sanoma on kirkastunut, löytäisi oman tehtävän seurakunnassa. Kaikkien panos on tärkeä. Seurakunta on toisaalta koti, toisaalta vastuun paikka.
Seurakunnan työntekijät tulevat ja lähtevät. Hekään eivät ole korvaamattomia. He ovat lähinnä seurakuntatoiminnan käynnistäjiä ja tukijoita. Siinäkin heillä on työtä riittävästi. Vastuuta tulisi jakaa muillekin, koska kukaan ei ehdi joka paikkaan.
Jokaiselle, joka haluaa toimia seurakunnassa, tulisi keksiä mielekäs ja rakentava tehtävä. Olisi hyvä, jos innostuisimme omista toimintamahdollisuuksistamme elävän ja toimivan seurakunnan hyväksi. Työ kasvaa maallikoiden avulla.
Seurakuntaelämään vähemmän osallistuneenkin on hyvä kokea, että hänestä välitetään. Kuka tahansa kristitty voi nykäistä toisenkin mukaan aktiivisempaan seurakuntayhteyteen. Näin seurakuntatyö ulottuu sinnekin, minne työntekijät eivät ehdi.
Syksy on tullut ja uusi toimintakausi on alkamassa. Tervetuloa palvelemaan yhteisen asian hyväksi.
Jumalan siunausta jokaiselle seurakuntalaiselle!
Mietteitä matkalle 22.9.2011
----
Vainottujen puolesta
Tällä viikolla vietämme ekumeenista vastuuviikkoa. Tämä vastuuviikko on kaikkien Suomen kirkkokuntien yhteinen kansainvälisen diakonian kampanja. Vastuuviikon teemana on uskonnonvapaus ja vainottu seurakunta. Maailman väestöstä jopa 70 % elää maissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan tuhoisin seurauksin. Vastuuviikko haluaa muistuttaa meitä tästä varsin vähän esillä olleesta aiheesta.
Meillä Suomessa moni asia on hyvin. Niin on myös uskonnonvapauden suhteen. Ehkä siksi me helposti unohdamme marttyyrit. He ovat kanssaveljiämme ja – sisariamme, jotka elävät täysin toisenlaisissa olosuhteissa kuin me. Marttyyrien ääni ei kuulu. Se jää vankilan seinien sisäpuolelle. Tai lakkaa kokonaan marttyyrikuolemassa.
Maailmassa on aina ollut maanalaisia seurakuntia. Joskus pääsemme kuulemaan marttyyrien edustajia. Heidän sanomansa koskettaa. Kristikunta ei saa vaieta vainotuista jäsenistään. He tarvitsevat vapaiden maiden kristittyjen tukea. Nykyään tällaista tukea tarvitsevat esimerkiksi islamilaisten ja muiden kristinuskolta suljettujen maiden kristityt. Kirjeet vangituille tai heidän perheilleen rohkaisevat heitä valtavasti. Ennen kaikkea voimme rukoilla heidän puolestaan!
Mietteitä matkalle 27.10.2011
----
Tule, Herra Jeesus!
Vieraan maan hallitsija tulee valtiovierailulle. Hänelle järjestetään juhlallinen vastaanotto. On punainen matto, soittokunta, sotilasparaati ja kaikkea muutakin, kun korkea-arvoinen vieras saapuu. Valtioiden hallitsijat puolisoineen tervehtivät toisiaan ja siirtyvät mustiin autoihin. Ihmiset kerääntyvät katujen varsille seuraamaan niiden siirtymistä hallitsijan palatsiin. He heiluttavat käsiään ja lippujaan sekä toivottavat valtiovieraan tervetulleeksi.
Jeesuskin sai mahtavan vastaanoton, kun hän ratsasti Jerusalemiin. Ihmiset levittivät palmunoksia ja vaatteita hänen tielleen ja huusivat: "Hoosianna", mikä tarkoittaa "oi auta, oi pelasta". Mekin saamme kokoontua adventtina kirkkoon laulamaan Hoosiannaa.
Adventti merkitsee sitä, että odotamme joulujuhlaa. Odotamme maailman suurimman juhlavieraan saapumista. Siihen ei tarvita samanlaisia juhlallisuuksia kuin valtiovieraan vastaanottamisessa. Se ei myöskään ole samanlainen juhlava hetki, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin hoosianna –huutojen kaikuessa.
Miten me otamme adventin ja joulun Herran vastaan? Tärkeintä on se mitä ihminen sydämessään rukoilee. Riittää kun sanomme: "Jeesus, minä tarvitsen sinua. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä. Anna kaikki syntini anteeksi. Kiitos, että kuolit ristillä ja sovitit syntini. Avaan sydämeni oven Sinulle ja haluan antaa elämäni sinulle. Ota hallintaasi koko elämäni. Aamen."
Mietteitä matkalle 24.11.2011
----
Iltarukous
Eräs mies totesi, ettei hän ole kovin uskovainen. Kuitenkin hän kertoi sanovansa joka ilta nukkumaan mennessään näin: ylistän sinua, armahda minua, sinun käsiisi.
Ylistän sinua. Tämän viikon Raamatun kohdat kehottavat meitä kiittämään Herran nimeä ja havaitsemaan Jumalan hyviä tekoja, jotka todistavat Jumalan rakkaudesta ja voimasta. Voi kun meidän rukouksemme olisi paljon muutakin kuin anna, anna, anna sitä ja tätä.
Armahda minua. Yksi kristikunnan tunnetuimpia rukouksia on tämä: Jeesus Kristus, Jumalan Poika Vapahtaja, armahda minua syntistä ihmistä. On elämäntilanteita, jolloin ei pysty sanomaan mitään muuta. Mitä lähemmäksi ihminen tulee Jeesusta, sitä syntisemmäksi hän kokee itsensä. Hän tajuaa elävänsä armon varassa.
Sinun käsiisi. Kun Jeesus ummisti ristillä silmänsä kuoleman uneen, hän lausui vanhan juutalaisen iltarukouksen: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Me saamme aina olla turvallisesti Jumalan kämmenellä. Näinhän tutussa lasten virressäkin todetaan.
Kun syvemmin ajattelee tuon miehen iltarukouksen sanoja, niissä on keskeisiä totuuksia kristillisestä elämästä. Kovin vaatimattomasti hän vain toi omaa uskoansa esille. Tärkeintä on kuitenkin se, että hänkin turvautui Jumalaan.
Mietteitä matkalle 30.8.2012
----
Enhän minä?
Monikohan meistä on enhän-minä-tyyppiä? En minä osaa. Minä olen liian nuori, kokematon, tyhmä, laiska, ujo, vanha, väsynyt, kyllästynyt tai sairas. Kun minua pyydetään johonkin tehtävään, saatan sanoa: kysy jotain toista.
Tällaiset ajatukset olivat myös nuorella Jeremialla, jonka kutsusta profeetan vaativaan tehtävään kertoo viime sunnuntain Raamatun teksti. Hän sai rohkaisua ja sai olla Herran lähettiläänä tärkeässä tehtävässä monia vuosia.
Jumalan työ on suurinta siellä, missä epävarma ihminen nousee ja lähtee, ottaa osakseen vastuun ja vaivan. Hän ei tee sitä siksi, että asia on erityisen kiinnostava tai siitä on hänelle hyötyä, vaan siksi, että se sattuu olemaan oma paikka tässä elämässä. Se on paikka, johon Jumala lähettää.
Kun kohtaamme Jumalan, meidät lähdetään aina eteenpäin: elämään ja tehtävään. Jumala, joka kutsuu ja lähettää työhönsä, antaa lupauksensa lähtijän mukaan. Jeremia sai kuulla sen, ja me myös: Älä pelkää, sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi ja suojelen sinua.
Mietteitä matkalle 25.10.2012
----
Jeesuksen asialla
Tunnettu ministeri halusi kuolinvuoteellaan keskustella papin kanssa. Nuorta pappia jännitti kuuluisan henkilön kohtaaminen. Niinpä hän aloitti kysymällä ministerin mielipidettä eräästä ajankohtaisesta poliittisesta uutisesta. Tähän ministeri vastasi: Minä en ole enää kiinnostunut näistä uutisista. Olen pyytänyt sinut luokseni, jotta saisin rauhan sisimpääni. Minulla on edessä kuolema, haluan saada syntini anteeksi ja pelastua taivaaseen. Näin tämä mies sai ripittäytyä papille ja vastaanottaa Herran Pyhän Ehtoollisen syntiensä sovitukseksi.
Jeesus tekee työtään tämän päivän maailmassa yhtä todellisesti kuin Raamatun tapahtumissa. Jeesus on edelleen kärsivien ja sairaiden parantaja, surevien lohduttaja ja yksinäisten rohkaisija. Hän kutsuu kaikkia seuraansa. Hän on kiinnostunut erityisesti hänestä etäällä olevista. Jeesus käyttää työssään meitä tavallisia ihmisiä. Kertomukseni pappi sai olla Jeesuksen palvelijana. Jeesus on todellinen Vapahtaja. Mekin saamme kohdata hänet ja luottaa häneen.
Mietteitä matkalle 3.4.2014
----
Entäpä jos rippi?
Kun puhutaan ripistä, se liitetään helposti kuuluvan vain katollisen tai ortodoksisen kirkon elämään. Mutta kyllä se kuuluu luterilaisuuteenkin. Sen Jeesus asetti, kun hän ylösnousemuksensa jälkeen ilmestyi pelokkaille opetuslapsilleen.
Monesti paineitten ja patoutumien vaivaama ihminen ei näe tarvetta apuun, vaan yrittää ponnistella eteenpäin omin avuin. Ihminen voi myös kantaa syyllisyydentunnon painolastia. Juuri silloin rippi on mahdollisuus.
Yhä uudelleen saamme hämmästyä, miten suuren vapauden henkilökohtaisesti julistettu synninpäästö saa aikaan syyllisyyden taakan alla taistelevalle ihmiselle. Näin ripin tarkoitus on hoitaa ja lohduttaa ihmistä. Käyttäkäämme rohkeasti tätä mahdollisuutta.
Ripin vastaanottama henkilö on Jumalan palvelija. Synninpäästö ei ole hänen omansa, vaan Jumalan anteeksiantamus.
Anteeksiantamuksen tulisi olla keskeinen asia myös ihmisten välisissä suhteissa, jotta meillä itsellämme ja toisillakin olisi kevyempi olo. Irja Hiironniemi kuvaa sattuvasti tätä runossaan: "Niin kuin ripissä sana sanalta sydän tyhjentyy ahdistuksesta, niin kuin veljensä kanssa riitansa sopinut, vapaana kaunasta, nauttii Pyhän Ehtoollisen, ja pestään kaikesta menneestä puhtaaksi, niin kuin lumi on puhdas, tuoksu kevyt, niin ovat askeleeni kevyet, Herra, niin jalkani siipiä täynnä, kun puet minut anteeksiantamuksen väljään vaatteeseen."
Mietteitä matkalle 30.4.2014
----
Kasteen armo
Kun meidät kastettiin, oli Jumalan todellisuus läsnä ja taivas aukeni. Aivan kuin Jeesuksen kasteessa myös meidän kasteessamme Pyhä Henki laskeutui yllemme ja taivaallinen Isä sanoi: "Sinä olet minun rakas poikani/tyttäreni, sinuun minä olen mieltynyt." Vaikka Pyhä Henki ei tullut yllemme näkyvässä muodossa, ja vaikka Jumala ei puhunut korvin kuultavia sanoja, kolmiyhteinen Jumala oli varmasti lupauksensa mukaan kasteessamme läsnä.
Vesi on peruselementti elämälle. Ilman vettä emme yksinkertaisesti voi elää. Vesi ei kasteessa ole pelkkää vettä, vaan Jumalan sanaan yhdistettynä se on armorikas elämän vesi, kuten Luther meitä opettaa. Jeesus Kristus Vapahtajamme on ollut kaiken aikaa uskollinen, pitänyt liittonsa, sen kasteessa solmitun, hän on johdattanut ja siunannut. Kaikki on lahjaa kristityn elämässä, kaikki on armoa, alkaen parannuksen tekemisestä ja elämän uudistumisesta. Jumala on aina halukas tekemään meille hyvää, antamaan hengellisiä lahjoja.
Kaste on Jumalan teko, joka pysyy aina voimassa. Me emme voi mitätöidä kastettamme, eivätkä mitkään syntimmekään – olivatpa ne sitten kuinka suuria tahansa – voi mitätöidä kastettamme. Uskon me sen sijaan voimme kadottaa. Epäuskokaan ei mitätöi kastettamme mutta tekee sen sillä tavoin turhaksi, että se ei hyödytä meitä. Me voimme kääntää selkämme Kristukselle ja hänen kirkolleen, mutta kun käännymme takaisin, niin me voimme ottaa jälleen vastaan kasteen armon. Meidän ei tarvitse tulla uudelleen kastetuiksi, mutta uudelleen uskomista me sen sijaan tarvitsemme, sillä kasteessa me olemme saaneet Kristuksen tähden syntiemme anteeksiantamisen, vapautuksen kuoleman ja pimeyden valloista ja Pyhän Hengen voiman. Pysykää uskossa!
Mietteitä matkalle 11.1.2018