Esitelmiä
Kristityjen vainot
Esitelmä Raamattuteologisen kurssin Turkin matkalla 2011
Jeesus puhuu vainoista mm. vuorisaarnassa (Matt. 5:10–12): Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä."
Kristittyjen vainot ovat uskonnollisia vainoja, jotka kohdistuvat kristittyihin joko suoraan henkilökohtaisesti tai heidän instituutioihinsa ja pyrkimyksiinsä harjoittaa uskontoaan. Kristittyjen vainoja on ollut niin historiassa kuin nykyäänkin.
Kristittyjen vainot apostolien ajoista 300-luvulle
Alkukristillisenä aikana kristitty tavattuaan toisen henkilön piirsi maahan kaaren ja jos toinen henkilö oli myös kristinuskoinen, hän piirsi omansa ja näin muodostui Iktyksen eli kalan kuva. Kreikan kielen sana iktys on myös lyhenne varhaisesta uskontunnustuksesta "Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja".
Ensimmäiset 250 vuotta kirkko oli marttyyrien kirkko. Kristittyjä vainottiin, koska he kieltäytyivät palvomasta Rooman keisaria ja valtakunnan jumalia jumalina. Epäluuloa lisäsi se, ettei ehtoollinen ollut ulkopuolisille avoin, mikä herätti huhuja ihmisuhreista ja irstaista menoista sekä pelkoa ja halveksuntaa kristinuskoa kohtaan.
Tunnetuimpia marttyyreitä
Useat varhaiskristillisyyden johtohahmot kuolivat marttyyreinä uskonsa puolesta. Tältä ajalta on sanonta "marttyyrien veri on kirkon siemen". Tässä mainitsen tunnetuimpia marttyyreitä.
Pyhä Stefanos, protomarttyyri (ensimmäinen marttyyri)
Diakoni, kivitettiin, Ap. t. 6-7
Jaakob vanhempi
Herodes Agrippa mestautti Jaakobin, joka ensimmäisenä apostoleista kärsi marttyyrikuoleman, Ap.t. 12: 1-3.
Pyhä Paavali, entinen kristittyjen vainooja ja pakanain apostoli
Marttyyrikuolema mahdollisesti Neron vainoissa 63–64 j.Kr.
Pyhä Pietari, Alkuseurakunnan johtaja
Marttyyrikuolema mahdollisesti Neron vainoissa 63–64 j.Kr. Perimätiedon mukaan ristiinnaulittiin pää alaspäin.
Jaakob Vanhuskas, Herran veli
Kärsi marttyyrikuoleman vuonna 62 j.Kr. Asetettiin kansan eteen temppelin katolle, jotta herjaisi Jeesusta, mutta toimikin päinvastoin, että kansa ylisti Jeesusta. Hänet syöstiin alas ja kivitettiin.Ignatios Antiokialainen, apostoli Pietarin oppilas ja Antiokian piispa
Merimatka vangittuna Roomaan. Kirjoitti matkalla kuusi kirjeitä seurakunnille ja kirjeen Polykarpukselle. Kuoli Kolosseumin areenalla jouduttuaan leijonien eteen 110 tai 116 j.Kr.
Polykarpos, Smyrnan piispa ja evankelista Johanneksen opetuslapsi
Kiinniottajat kuulivat hänen rukoilevan ja katuivat, että olivat tulleen vangitsemaan vanhusta. Ei herjannut Jeesusta, vaan tunnusti kolme kertaa olevansa hänen seuraaja. Poltettiin roviolla 155 j.Kr.
Justinus Marttyyri, kristinuskon puolustaja, marttyyrikuolema 163 j.Kr.
Origenes, oppinein kirkkoisä. Vangitiin ja kidutettiin kuoliaaksi n. 254 j.Kr.
Cyprianus, Karthagon piispa. Tapettiin miekalla 258 j.Kr.
Ireneus, Sirmiumin piispa, marttyyrikuolema 304 j.Kr.
Vainoja Rooman keisarien aikoina
Uskonvainojen laajuuteen ja voimakkuuteen vaikuttivat poliittiset ja taloudelliset suhdanteet. Kirkkohistoriassa on perinteisesti puhuttu kymmenestä kristittyjä vainonneesta keisarista.
Nero (54–68)
Keisari Nero julisti valheellisesti kristityt vuonna 64 syyllisiksi Rooman paloon, jonka takia hän poltatti valtavat määrät kristittyjä.
Domitianus (81–96)
Myöhemmät vainot johtuivat kristittyjen vakaumuksellisesta ideologiasta, jonka nähtiin kiistävän maallisen vallan, keisarin, auktoriteetin. Vaikka Rooman valtakunta oli uskonnollisesti monikulttuurinen ja suvaitsevainen, oli jokaisen sen kansalaisen palvottava keisaria Jumalana, mistä kristityt kieltäytyivät. Tämä johti järjestelmällisiin vainoihin keisari Domitianuksen aikana Ilmestyskirja kirjoitettiin samoihin aikoihin lohdutukseksi vainojen kohteeksi joutuneille kristityille.
Decius (249–251)
Todellisuudessa vainot olivat kuitenkin 200-luvulle saakka lähinnä paikallisia. Vasta vuonna 250 Decius määräsi ensimmäisenä koko valtakunnassa toimeenpantavaksi järjestelmälliset vainot kristinuskon hävittämiseksi kokonaan.
Diocletianus (284–305)
Viimeiset ja kaikkein ankarimmat vainot aloitettiin Diocletianuksen kaudella.
Muut kristittyjä vainonneet keisarit olivat Trajanus (98–117),Marcus Aurelius (161–180), Septimus Severus (193–211), Maximinus Thrax (235–238), Valerianus (253–260) ja Aurelianus (270–275).
Vuonna 313 Konstantinus I ja Licinius julistivat Milanon ediktissä kristinuskon hyväksytyksi uskonnoksi ja kristinuskon asema muuttui merkittävästi ja Theodosius Suuren aikana (378 – 395) kristinuskosta tuli Rooman valtakunnan ainoa sallittu uskonto.
Kristittyjen vainot myöhäisempinä vuosisatoina
Kristittyjen vainot kristittyjä kohtaan
Kristityt ovat vainonneet runsaasti myös toisiaan historiansa aikana. Katolisen kirkon piirissä oli inkvisitio kerettiläisesti ajattelevia kohtaan. Ranskassa katolilaiset vainosivat hugenotteja, minkä johdosta suuri osa Ranskan protestanteista pakeni Saksaan, Englantiin ja Alankomaihin. Uskonpuhdistuksen jälkeen Englannissa alettiin puolestaan vainota katolilaisia. Monessa maassa valtakirkko on tehnyt vähemmistökristittyjen elämän vaikeaksi. Suomessa virallinen kirkko on vastustanut hengellisiä herätyksiä.
Tunnetuimpia kirkon vainoamia marttyyreitä
John Wyclif oli uskonpuhdistuksen aamutähti. Katolinen kirkko julisti hänet harhaoppiseksi. Hänen kuolemansa jälkeen hänen ruumiinsa kaivettiin haudasta ja poltettiin.
Jan Hus oli Wyclifin tavoin Martti Lutherin edeltäjä uskonpuhdistajana. Katolinen kirkko julisti hänet pannaan vuonna 1411 papistoa ja anekauppaa kohtaan suunnatun arvostelun takia. Hänet karkotettiin maaseudulle. Hänet poltettiin roviolla 6.7.1415.
Parannussaarnaaja Girolamo Savonarola vaati kirkon uudistusta ja toimi katolisen hierarkian vastaisesti. Hänet hirtettiin ja poltettiin kerettiläisenä 1498.
Kristittyjen vainot islamilaisessa maailmassa
Islamilaisen lain mukaan kristityt ja juutalaiset ovat dhimmejä eli suojeltuja. Heille suodaan oikeudet harjoittaa uskontoaan, mutta asema ei ole tasaveroinen muslimeihin verrattuna. Tämän takia valtaosassa islamilaista maailmaa kristityt joutuvat kokemaan syrjintää.
Historian aikana on kristittyjen asema islamilaisissa maissa on vaihdellut. Ajoittain on ollut vainojen kausia. Vallan vaihtuminen arabimaissa ei muuta kristittyjen asemaa ainakaan parempaan suuntaan. Jos islamistit nousevat valtaan, rakennetaan yhteiskunta islamin ja sharian lain pohjalle.
Armenialaisten kansanmurha
Islamilaisessa Turkissa (silloisessa Osmanien valtakunnassa) murhattiin 1915 toista miljoonaa armenialaista, kreikkalaista ja assyrialaista, koska he olivat kristittyjä. Turkin virallisen kannan mukaan 300 000 armenialaista kuoli armenialaiskapinan aikana sissisodassa ja sen tukahduttamista seuranneissa epidemioissa ja nälänhädässä, eivät suoranaisessa etnisessä puhdistuksessa. Turkissa kristityn vähemmistön asema ei Euroopan unionin mukaan ole vieläkään tyydyttävä.
Kristittyjen vainot kommunistisissa maissa
Kommunismi ideologia suhtautuu uskontoon ja Jumalaan kielteisesti. Siksi monissa sosialistisissa maissa on esiintynyt uskontoihin kohdistuvaa vainoa. Varsinkin Neuvostoliitossa, Itä-Saksassa ja Albaniassa avoin uskonnon harjoittaminen tai levittäminen oli kiellettyä. Puoluejohdon vaihdokset tai poliittinen tilanne saattoivat vaikuttaa uskonnon asemaan vaihtelevasti. Josif Stalin tarvitsi kirkon tukea sotaponnisteluihin, kun taas Nikita Hruštšovin aikaan uskontokielteisyys oli jälleen avoimempaa. Nyky-Venäjällä ortodoksikirkko vaikeuttaa vähemmistökirkkojen toimintaa. Kiinassa kulttuuri-vallankumouksen aikana uskonnon harjoittajiin kohdistettiin suuriakin sortotoimenpiteitä, kun nuorisokaaderit Maon kehotuksesta pyrkivät kitkemään uskonnolliset ja porvarilliset perinteet kansankerroksista.
Kristittyjen vainot nykyään
Kristinuskon painopiste on muuttunut. Nyt 2000-luvulla 70 % seurakunnista sijaitsee eteläisellä pallon puoliskolla. Tilanne oli toisinpäin 100 vuotta sitten. Suuri osa kristityistä asuu kolmansissa maissa, erilaisten diktatuurien alaisina, maissa joissa ihmisoikeudet eivät toimi. Noin 10 % kaikista kristityistä asuu ääri-islamilaisissa ja ateistis-kommunistisissa maissa tai maissa, joissa maan pääuskontoon liittyy voimakas nationalismi ja muut uskonnot koetaan uhkana maan yhtenäisyydelle.
Kristittyjen vainot jatkuvat edelleen tänä päivänä niin kuin alkukirkon aikana. Kristinuskon historian aikana arviolta 70 miljoonaa kristittyä on menettänyt henkensä uskonsa takia, joista 45,5 miljoonaa 1900-luvun aikana. Arvioiden mukaan yli 200 miljoonaa kristittyä yli 60 maassa joutuu eriasteisen vainon kohteeksi pelkästään uskonsa tähden. Nykyisin 250 000 kristittyä kohtaa marttyyrikuoleman uskonsa tähden joka vuosi. Tästä suuresta kärsimyksestä ei kuitenkaan puhuta mediassa.
Vainot ovat eriasteisia. Lievimmillään se näkyy siten, että kristittyjen on vaikea saada työ- tai opiskelupaikkoja. Vaino voi ilmetä myös seuraavilla tavoilla. Valtiovalta tai ääriliikkeet voivat estää kirkkojen rakentamisen ja seurakuntien kokoontumisen. Kirkkorakennuksia voidaan sulkea tai tuhota. Seurakuntien pastoreita ja muita työntekijöitä voidaan pahoinpidellä viranomaisten tai ääriliikkeiden taholta. Ääriliikkeet voivat hyökätä seurakuntia vastaan viranomaisten hiljaisen hyväksynnän tukemana. Pahimmillaan vaino näkyy mielivaltaisina pidätyksinä, pahoinpitelyinä, vangitsemisina, kidutuksina ja murhina.
Maat, joissa nykyään kristittyjä vainotaan eniten
Sudan
Sudanissa kristityt ovat joutuneet teloitetuiksi ja heitä on myyty orjiksi.
Pohjois-Korea
Pohjois-Koreassa ateismi on edelleen virallinen dogmi. Jopa 300 000 pohjoiskorealaisen kristityn arvellaan menettäneen henkensä vuoden 1953 jälkeen. Jos viranomaiset huomaavat jonkun pohjoiskorealaisen olevan kristitty, hänet vangitaan. Jos hän ei julkisesti luovu kristillisyydestään, niin hänet teloitetaan tai viedään vankileireille. Tällä hetkellä 70 000-200 000 kristittyä on vankileireillä.
Intia
Intian Orissassa on vainottu kristittyjä joulukuusta 2007. Kristittyjä on pahoinpidelty ja karkoitettu kodeistaan ja rakennuksia on poltettu. Hindut ovat pakottaneet eräässä kylässä lähes 40 kristityn perhettä kääntymään hinduismiin.
Iran
Esimerkiksi Pastori Yousef Nadarkhani tuomittiin kuolemaan kääntymisestä ja käännyttämisestä kristinuskoon.
Saudi-Arabia
Julmia vainoja islamista luopuneita kohtaan. Islamin hylkäävä saudi yleensä tapetaan viranomaisten tai sukulaisten toimesta.
Irak
Pommi-iskuja kirkkoihin, pidätyksiä ja kuolemantuomioita. Yli puolet kristityistä on paennut maasta.
Jemen
Maassa vainotaan kristittyjä ankarasti. Jos tulee sisällissota, kristittyjen on paettava maasta.
Eritrea – Massapidätykset jatkuvat
Eritrean viranomaiset ovat pidättäneet ainakin 90 kristittyjä viime kuukausien aikana. Syytä pidätyksiin ei tiedetä. Vuonna 2002 Eritrean hallitus kielsi kaikkien muiden seurakuntien paitsi valtion hyväksymän kirkon toiminnat. Sen jälkeen tuhansia kristittyjä on pidätetty. 16 tiedetään kuolleen vangittuna olon aikana.
Syyriassa, Egyptissä ja Libyassa, ja muissakin maissa, missä on ollut vallanvaihtokuohuntaa, islamistit ovat turvanneet itselleen hyvän aseman, mutta kristittyjen tilanne näyttää huolestuttavalta.
Indonesiassa ja Pakistanissa islamistimilitantit ovat tehneet kristittyjä vastaan terrori-iskuja.
Buddhalaisissa maissa kristityt saattavat joutua kokemaan vainoa ja syrjintää valtion tai oikeusjärjestelmän taholta.
Lopuksi: Mitä me voimme tehdä?
Tärkein sekä samalla kaikille mahdollinen tapa auttaa on rukoilla vainottujen ja heitä vainoavien puolesta. Lisäksi kirjeet vangituille tai heidän perheilleen rohkaisevat heitä valtavasti.
Lähde- ja kirjallisuusluettelo:
Kauppala Jalmari: Marttyyrien historiaa. WSOY, Porvoo 1925.
Pohjanpää Lauri: Pyhien saatto kautta aikain. WSOY, Porvoo 1946.
https://www.kohtaamispaikka.info/index.php?ption=com_content&task=view&id=54&Itemid=90
https://www.martyredchurch.net/fi
https://www.opendoorsuk.org
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristittyjen_vainot
https://www.espoohsrk.fi/html/vainot_totta.htm
Parantaminen Raamatussa
Raamattuteologinen kurssikirjoitus 1.5.2011
Sisällysluettelo 1. Johdanto 1.1. Parantaminen seurakunnassa nykyään lähtökohtana tutkimukselle 1.2. Tutkimuksen tavoite 2. Terveys ja sairaus Raamatussa 3. Parantaminen Vanhassa Testamentissa 4. Parantaminen Uudessa Testamentissa 4.1. Jeesuksen parantamistoiminta 4.2. Evankeliumeissa mainitut parantamisihmeet 4.3. Apostolit Jeesuksen työn jatkajina 4.4. Parantaminen seurakunnassa 5. Parantamiskertomusten analyysi 5.1. Verenvuotoa sairastavan naisen paraneminen (Mark. 5: 25-34) 5.2. Ramman paraneminen (Ap.t. 14: 8-10) 6. Johtopäätöksiä Lähde- ja kirjallisuusluettelo
1. Johdanto
1.1. Parantaminen seurakunnassa nykyään lähtökohtana tutkimukselle
Antaessaan lähetys- ja kastekäskyn, Jeeus kuvaa, mitkä merkit seuraavat uskovia, mainiten mm. sairaiden parantumisen (Mark. 16: 17–18). Karismaattisen liikkeen laajentuessa 1900-luvulla, kasvoi myös tieto armolahjoista, kuten terveeksitekemisen lahjoista.
Viime vuosikymmeninä on karismaattisesta liikkeestä erkaantunut menestysteologiaa korostava ylihengellinen suuntaus, jossa mm. kaikki sairaudet ja puutteet nähdään merkkinä siitä, ettei ihminen ole saanut tarpeeksi siunausta. Tällaisessa kristillisyydessä ei ymmäretä, kuinka sairaudellakin voi olla oma paikkansa ja tehtävänsä ihmisen elämässä. Virhe on myös syyllistää sairasta, jos hän ei esirukouksesta huolimatta parane. Toinen ääripää on vieraasta kaikkea karismaattisuutta ja torjua niiden esiintymistä seurakunnissa. Yksi suurimpia erheitä, mihin rationaalisesti ajatteleva ihminen voi eksyä, on ajatella, että ihmeet kuuluvat vain Raamattuun.
Järjestäessäni sanan ja rukouksen iltoja, olen törmännyt siihen, miten valtavasti tulee esirukouspyyntöjä sairaiden puolesta. Usein olen rukoillut sairaiden puolesta. Useimmat eivät ole parantuneet. Silti uskon myös ihmeiden mahdollisuuteen.
1.2. Tutkimuksen tavoite
Parantaminen Raamatussa kiinnostaa minua, koska rukoileminen sairaiden puolesta liittyy minulle läheisen karismaattisen liikkeen toimintaan. Tutkimus lähtee liikkeelle sairauksien määrittelyllä ja niiden tarkoituksen pohtimisella. Sen jälkeen tuon esille Raamatun kaikki parantamisesta kertovat kohdat; alkaen Vanhasta Testamentista, ja jatkuen Uuteen Testamenttiin Jeesuksen ja alkuseurakunnan toimintaan. Olen ottanut parantamiskertomuksiin myös kaikki erityyppiset vammaisuuden lajit, riivauskertomukset ja kuolleista herättämiset. Lopuksi olen ottanut tarkempaan tarkasteluun parantamiskertomuksen Jeesuksen elämästä ja apostolien toiminnasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä Raamattu opettaa parantamisesta. Sitä voi hyödyntää seurakuntatyössä raamattuopetuksessa.
2. Terveys ja sairaus Raamatussa
Luomisessa kaikki oli hyvää. Kukaan ei syntynyt sairaana eikä saanut eläessään mitään kärsimystä. Syntiinlankeemus turmeli ihmisen elämän. Vaikeudet ja vajavuudet maan päällä, kuten sairaudet, ovat seurausta syntiinlankeemuksesta. Ihmiskuntaa painaa synnin kirous. Tähän maailman aikaan kuuluvat sairaudet, kärsimykset ja kuolema. Sairaudessa ruumiillis-sielullinen elämä on epäjärjestyksessä, kun Jumalan alkuperäinen luomisjärjestys on sotkeutunut. Siksi Jeesuksen parantamisihmeet ovat osa sitä lunastustyötä, jossa hän kukisti synnin ja kirouksen. Parantumiset ovat esimakua tulevasta täydellisyyden ajasta ja parantumisesta taivaassa. Juutalaisuudessa oli yleistä, että sairaus luettiin synnin seuraukseksi. Sen mukaan jokainen sairaus tai onnettomuus oli oikeudenmukainen rangaistus synnistä. Jeesus kumoaa tällaisen ajattelutavan kohdatessaan sokeana syntyneen miehen (Joh. 9: 1-3). Joskus sairaus on kuitenkin synnin seurausta (esim. Ps 107: 17–20). Jeesus varoitti parannettua: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin" (Joh. 5: 14). Kärsimyksen salaisuus on elämän vaikeimpia kysymyksiä. Kärsimyksestä voi jopa olla hengellistä hyötyä meille ja toisille joko tässä tai tulevassa elämässä. Kärsimys voi olla koetus uskon vahvistumiseksi (1 Piet. 1: 7). Herra kurittaa rakastamiaan ihmisiä (Hebr. 12: 6). Tästä on oivana esimerkkinä Job. Jumala asetti kuitenkin rajan, mihin asti häntä koeteltiin (Job 1: 12, 1 Kor 10: 13). Usein sairauden tarkoitus jää salaisuudeksi. Tässä yhteydessä on syytä myös korostaa, että sairailla ja vammaisilla on täysi ihmisarvo. Sairasta ei pidä ahdistaa sillä, ettei hänellä ole riittävästi uskoa. Ihmisen parantumattomuus ei johdu hänen epäuskostaan, vaan hänen kohdallaan toteutuu Jumalan suunnitelma toisella tavalla. Raamatussakin monet Jumalaan uskovat pysyivät sairaina.
3. Parantaminen Vanhassa Testamentissa
Vanhan Testamentin aikana sairauksia lisäsi huono hygienia. Ennen antibioottien keksimistä oltiin neuvottomia tulehdussairauksien hoidossa. Yksipuolisen ravinnon takia monet kärsivät vitamiinien puutteesta. Vakavimpina sairauksina pidettiin ruttoa (Deut. 28: 27-28, 1. Sam. 5:6, Job 2: 7, 2. Kun. 20: 7) ja spitaalia. Spitaali teki potilaan saastaiseksi. Pappi teki tarvittavan diagnoosin, mutta saattoi myös julistaa terveeksi (kultillisesti puhtaaksi), Lev. 14. Pappi ei voinut parantaa, mutta pystyi märittelemään kultillisen puhtauden. Jumala halusi kansansa pysyvän terveenä, kun hän antoi Moosekselle puhtaussäännöt (Deut. 23: 12-13) ja ohjeet spitaalisten eristämisestä (Num.19). Lääkekasveja käytettiin, kuten balsamia haavoihin (Jer. 8:22, 51:8). Todennäköisesti oli kansanparantajia. Vanha testamentti ja Talmud – kirjallisuus sisältää sairauksien hoitokeinoja. Spitaaliin niissä ei ole hoitokeinoa.
Vanhasta Testamentista löytyy monia parantamista koskevia lupauksia:
Ex. 15: 26: "Minä, Herra (Jahve-Rapha), olen sinun parantajasi."
Deut. 32: 39: "Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki."
Ps. 41: Sairaan rukous , "Herra armahda minua, tee minut terveeksi."
Psalmeissa 32,38, 88 ja 91 sairauden katsottiin parantuvan rukouksella ja katumuksella.
Ps. 103: 3: "parantaa kaikki sairauteni". Daavid kuvaa käyneensä lähellä kuolemaa.
Jes. 53: 4: "otti taakakseen meidän sairautemme".
Vanhan Testamentin parantumiskertomuksia:
Abimelekin palatsin naiset saavat hedelmällisyyden takaisin, Gen. 20: 17-18
Miriamin parantuminen, hän oli leirin ulkopuolella viikon ajan, Num. 12: 13–15
Kapinoivat paranevat käärmeen puremista, Num. 21: 4-8
Sunemilaisen pojan herättäminen kuolleista, Elisa haetaan rukoilemaan pojan puolesta, 2. Kun. 4: 29-37.
Naamanin parantuminen, 2 Kun. 5: 1-14
Hiskian parantuminen, 2 Kun 20: 5-7
Psalmeissa viitataan exodukseen, kuinka kansa sairastui tottelemattomuuden takia, mutta
myös parani siitä kääntyessään Herran puoleen (106: 15,29 ja 107: 19-20).
Kaikki parantumiskertomukset ovat ihmeellisiä. Parantamisen tapa on aina ainutlaatuinen. Hiskian tapauksessa jopa aurinko ja sen varjo siirtyi 10 askelmaa taaksepäin! Naamanin kohdalla erikoista olis se, ettei hän edes tavannut Elisaa. Elisan kehoitus hänelle oli hyvin erikoinen. Lopulta hän suostuu kastautumaan Jordanissa seitsemän kertaa. Jos hän ei olisi noudattanut sitä, hän ei olisi parantnut.
Parantamistoiminta liitetään Vanhassa Testamentissa usein hengellisten johtajien palvelutyöhön (Num. 12:13, 1 Kun. 17: 21–22, 2 Kun. 5: 10–14). Vanhassa Testamentissa odotettiin messiaanista aikaa, jolloin kaikki sairaat parantuvat (Jes. 35, Hes. 47: 12).
Apogryfikirjoista löytyy pari mielenkiintoista kohtaa sairauksien parantamisesta. Siirakin kirjassa on "lääkärin ylistys", 38: 1-15. Siinä iloitaan siitä taidosta, jonka Jumala on antanut lääkärille: Kunnioita lääkäriä – hän on tarpeen, ja myös hänet on Herra luonut. Parantajantaito tulee Korkeimmalta, ja kuninkaalta lääkäri saa palkkion. Tietojensa tähden lääkäri on arvostettu, ruhtinaatkin ihailevat häntä..."
Tobitin kirjassa enkeli neuvoo häntä: "Avaa kalan maha ja ota siltä sappi, sydän ja maksa... talteen. Ne ovat hyviä lääkkeitä… Sydäntä ja maksaa käytetään silloin, kun miestä tai naista vaivaa riivaaja tai paha henki... Sapella taas voidellaan silmiä, jos niihin on tullut valkoisia täpliä. Kun silmiin voitelun jälkeen puhalletaan, ne tervehtyvät." (6: 5-9).
4. Parantaminen Uudessa Testamentissa
4.1. Jeesuksen parantamistoiminta
Raamatulliset paranemisihmeet ovat suorastaan sensaatiomaisia ja hyvin näyttäviä. Ne todistivat Jumalan voimasta ja suuruudesta. Niihin ei voi liittää vapautumista joistain psykosomaattisista vaivoista. On hyvin vaikuttavaa kun
- kuuro alkaa kuulla
- sokea nähdä
- halvaantunut nousee äkisti ja kävelee
- rampa/invalidi saa liikuntakyvyn
- spitaali poistuu hetkessä
- kuollut (jopa neljä päivää haudassa ollut) herää eloon sanan/rukouksen vaikutuksesta.
Kaikki tuo kävi äkisti, Jeesuksen (tai hänen apostoliensa) sanan, kosketuksen tai rukouksen
voimasta (tai tekemällä syljen avulla jonkinlainen "tahna", kuten vanhimmassa Markuksen
evankeliumissa kerrotaan).
Sairaiden parantaminen oli merkittävä osa myös Jeesuksen julistutyötä. Jopa neljäsosa evankeliumeista on kuvauksia yliluonnollisista parantumisista. Parantamalla sairaita, ajamalla ulos pahoja henkiä ja herättämällä kuolleita Jeesus osoitti Jumalan valtakunnan saapuneen ihmisten keskuuteen. Messias ennustukset ovat täyttyneet (esim. Matt. 11:5 Jeesuksen vastauksessa Johannes Kastajan opetuslapsille taas viitataan Jes. 35: 5-6 ja Jes. 61: 1 lupauksiin). Tässä valtakunnassa syntiset julistetaan vapautetuiksi ja alas painetut nostetaan ylös. Tämä on valtakunta, jossa Jumalan voima muuttaa ihmisen elämän. Kristuksen seurakunta on kutsuttu julistamaan evankeliumia ja toimimaan Jumalan voimassa.
Evankeliumeissa usein esiintyvät sanat "pelastaa" ja "parantaa" ovat kreikaksi ´σωζω´ . (Vrt. Room. 10: 9, διασωζω "läpiparantuminen). Matt. 8: 17 viittaa Jes. 53: 4-5:n sanoihin "Hän kantoi meidän tautimme…" ja "Hänen haavansa ovat teidät parantaneet". Jesajan profetia tarkoittaa sitä, että Jeesus parantajana ja syntien sovittajana täytti profeettojen ennustukset. Hän hoitaa koko ihmistä, ruumista, sielua ja henkeä. Parantamisihmeet olivat tärkeä lisä evankeliumille.
Kertomus spitaalisen miehen parantamisesta kuvaa koskettavalla tavalla Jumalan laupiasta mielenlaatua sairaita kohtaan (Mark. 1: 40–45). Jeesuksen toiminnassa parantaminen ja opettaminen vuorottelivat. Jeesukselle Jumalan sanan esillä pitäminen oli tärkeintä. Mark. 1: 21–28 ja Matt. 4: 23–24 kertovat, kuinka Jeesus luki kirjoituksia synagogassa, opetti ja paransi sairaita. Sen sijaan hän torjuu merkkien pyytäjien vaatimukset (Matt. 12: 38–42). Hän jopa käski parannettuja vaikenemaan tapahtumasta (Matt. 8: 4; 12: 16).
Juutalaiset karttoivat spitaalisen lähellä olemista mm. Lev. 13: 45–46 perusteella, mutta Jeesus uskalsi jopa koskettaa spitaalista (Matt. 8: 2-3). Luuk. 17. kertoo, kuinka 10 spitaalista pyytää Jeesuskselta apua. He puhdistuivat, käyvät näyttämässä parantumisensa papille Lev. 3: 2-32:n mukaisesti, mutta vain yksi heistä palaa Jeesuksen luokse kiittämään. Jakeessa 15 Luukas käyttää verbiä 'ιαομαι', joka tarkoittaa fyysistä parantumista ja on lääketieteellinen termi klassisessa kreikassa. Hän oli parantunut myös hengellisesti . Jeesus sanoo miehelle, että tämän usko on pelastanut hänet (jae 19 'σωζω', pelastaa, tehdä terveeksi). Pelastuminen täydensi hänen fyysistä parantumistaan.
Synoptiset evankeliumit kirjoittavat riivaajista 74 kertaa. Riivaajien ulosajamisissa Jeesus ei käyttänyt tuon ajan maagisia keinoja, vaan luotti sanansa ja nimensä voimaan. Jumala on meidän terapeuttimme. Yleinen sairauksien hoitoon liittyvä kreikan kielen verbi on 'θεραπευω' - parantaa, huolehtia, hoitaa, uudelleen rakentaa, passiivissa käytettynä parantua. Emotionaalinen parantuminen on ilmeistä monissa Raamatun esimerkeissä (esim. Jeesus vahvistaa Pietaria Joh. 21 ja Emmaukseen kulkijoita, Luuk. 24).
Parantumistoiminnasta iloitsemisen sijaan Jeesuksen vastustajat syyttivät häntä. Jeesusta nuhdeltiin sapatin rikkomisesta. Sen johdosta he alkoivat vainota Jeesusta (esim. Joh. 5:16). Julistaessaan sairaalle synnit anteeksi, tapahtumaa seuraavien lainopettajien mielestä Jeesus pilkkaa Jumalaa (esim. Mark. 2: 1-12). Parannettuaan sokean ja mykän, tapaus jatkuu lainopettajien syytöksellä "Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa" (esim. Matt. 12: 22-24).
Jeesuksen parantamistoiminnan suurin este näytti olevan ihmisten epäusko. Hänet torjuttiin kotikaupungissaan Nasaretisssa "koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa" (Matt. 13:58). Sen sijaan häneen uskovalle hän lausui: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut" (Mark. 5:34). Jeesus paransi myös sellaisia, jotka eivät uskoneet häneen (esim. ylipapin palvelija Luuk. 22: 51).
Jeesuksen parantamistoiminta ei kumonnut lääketieteen merkitystä. Raamatusta useita kohtia, joissa suhtaudutaan myönteisesti lääketieteeseen. Evankelista Luukas oli lääkäri. Evankeliumissaan hän on erityisen kiinnostunut kuvaamaan parantamisihmeitä. Hän esimerkiksi kertoo, kuinka laupias samarialainen käytti viiniä ja öljyä maahan hakatun hoitamisessa antiikin lääkäreiden tavoin (Luuk. 10:34).
4.2. Evankeliumeissa mainitut parantamisihmeet
Jeesus toimi hyvin monella tavalla. Hän ei ollut sidottu vain yhteen kaavaan. Seuraavana esitän yhteenvedon Jeesuksen parantamistoiminnasta. Olen maininnut luettelossa kunkin parantamistapahtuman vain kerran, vaikka osa tapahtumista voitaisiin sijoittaa useampaakin ryhmään.
1) Jeesus koskettaa sairasta eri tavoin:
Spitaalisen puhdistaminen, Matt. 8:1-4, Mark. 1: 40–45, Luuk. 5: 12–16.
Pietarin anopin parantaminen, Matt. 8: 14–15, Mark. 1: 29–31, Luuk. 4: 38–39.
Sokeiden parantaminen, Matt. 9: 27–31.
Kuuron parantaminen, Mark. 7: 31–37.
Κöyryselkäisen naisen parantaminen, Luuk. 13: 10–17.
Sairaan miehen parantaminen, Luuk. 14: 1-6.
Jeesus parantaa muutamia, Mark. 6: 5.
2) Jeesus käyttää parantavaa ainettä (esim. sylkeä)
Sokean parantaminen Betsaidassa, Mark. 8: 22–26.
3) Jeesus käyttää parantavaa sanaa:
Sadanpäällikön palvelijan parantaminen ("Sano vain sana"). Tämä sana tehosi, vaikka sairas itse ei ollut itse Jeesuksen lähettyvillä, Matt. 8: 5–13, Luuk. 7: 1-10, Joh. 4: 43–54.
Sokean Bartimaioksen parantaminen, Mark. 10: 46–52, Luuk.18: 35–43. Matteuksen mukaan sokeita oli kaksi ja siinä parantaminen tapahtui koskettamalla silmiä, 20: 29-34.
Kuuron miehen parantaminen ("εφφαθα"), Mark. 7: 31–35.
4) Sairaat paranevat koskettamalla Jeesusta
Verenvuotoa sairastavan naisen parantaminen, Matt. 9: 20–22, Mark. 5: 25–34, Luuk. 8: 43–48.
Sairaat paranivat koskettamalla Jeesuksen viitan tupsua, Matt. 14: 36, Mark. 6: 56.
5) Jeesus parantaa pyynnön ja uskon perusteella
Kahden sokean parantaminen, Matt.9: 27–31.
6) Toiset hakevat sairaalle apua Jeesukselta
Kuninkaan virkamiehen pojan parantaminen, Joh. 4: 46–54.
7) Jeesus parantaa, vaikkei sitä osattu odottaa
Miehen parantaminen Betesdan altaalla, Joh. 5: 1-15.
Surkastuneen käden parantaminen, Matt. 12: 9-14, Mark. 3: 1-6, Luuk. 6: 6-11. Jeesus joutui puolustamaan mm. tätä tekoaan, koska se tapahtui sapattina.
Selkävammaisen naisen parantaminen, Luuk. 13: 11–13.
Ylipapin palvelijan korvan parantaminen, Luuk.22: 51.
8) Jeesus antaa synnit anteeksi ja parantaa samalla
Halvaantuneen parantaminen, Mark. 2: 1-12, Luuk. 5: 17–26. Matteus ei kerro, että kantajat purkivat katon ja laskivat sairaan Jeesuksen eteen, 9: 1-8.
9) Jeesus käski sairaan tehdä jotakin. Paraneminen tapahtui toimimalla Jeesuksen ohjeen mukaan.
Kymmenen spitaalisen puhdistuminen, Luuk.17: 11–19.
Sokeana syntyneen paraneminen, Joh. 9: 1-7.
10) Tapaukset, joissa sairaudet kuvataan pahojen henkien aiheuttamiksi
Jeesus karkoittaa pahan hengen pojasta, Matt. 17: 14-20, Mark. 9: 14-29, Luuk. 9: 37-43a
Jeesus parantaa foinikialaisen tyttären, Matt. 15: 21-28, Mark. 7:24–30
Jeeus parantaa sokean ja mykän, Matt. 12: 22, Luuk. 11: 14.
11) Riivaajien ulosajamiset
Jeesus parantaa miehen synagogassa, Mark: 1: 23–28, Luuk. 4: 33-37.
Jeesus parantaa miehen Gerasan alueella, Matt. 8: 28-34, Mark. 5: 1-15, Luuk. 8: 26-39.
12) Kuolleista herättämiset
Jairoksen tytär, ("ταλιθα κουμ"), Matt. 9: 23-26, Mark. 5: 35–43, Luuk. 8: 49-56.
Nainin lesken poika, Luuk.7: 11-17
Lasaruksen herättäminen, Joh. 11: 1-46.
Lisäksi evankeliumit mainitsevat, kuinka Jeesus paransi kerralla useita henkilöitä. Näistä ei ole kerrottu yksityiskohtia (esim. Matt. 4: 23–24, 8: 16–17, 9: 35, 15: 29–31, Mark. 1: 28, 32–34, Luuk. 4: 40–41, 6: 17-19, 7: 21, 8: 1-3). Raamattu ei kerro kaikkia Jeesuksen tunnustekoja (Joh. 20: 30, 21: 25). Jeesus ei kuitenkaan parantanut kaikkia sairaita. Esimerkiksi Betesdan lammikolla hän kohtasi vain yhden ihmisen.
4.3. Apostolit Jeesuksen työn jatkajina
Apostolien aikaan elettiin Rooman valtakunnassa. Ihmisiä kuoli kulkutauteihin. Tautien syitä ja ihmisen anatomiaa tunnettiin heikosti, viruksia ja bakteereita ei lainkaan. Lääketiede oli kehittyneintä Kreikassa. Valtaosa väestöstä turvautui kansanparantajiin, jotka luottivat yrttilääkintään, jumalien apuun ja maagisiin keinoihin. Antibioottien puuttuessa tulehdus- ja tartuntasairaudet olivat vaarallisia. Desinfiointi oli puutteellista ja rokotuksia ei tunnettu. Lääkkeet olivat enimmäkseen kasviperäisiä. Lääkkeet ja hoidot olivat kuitenkin usein tehottomia. Ne jopa huonontivat potilaan tilaa (Mark. 5: 26). Tällaiseen maailmaan Jeesus lähetti oppilaansa.
Jeesus luotti opetuslapsiina ja uskoi heille sanomansa eteenpäin viemisen sen jälkeen, kun oli mennyt taivaaseen. Ei voi kun ihailla, kuinka hän kasvatti näistä Galilean kansanmiehiä apostoleiksi. Evankeliumit kertovat mielenkiintoisesta lähetystempauksesta, joka oli esimakua Apostolien tekojen tapahtumille. Kun Jeesus lähetti oppilaansa viemään hyvää uutista, hän sisällytti parantamisen käskyynsä: "Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja" (Matt.10: 1, myös Mark. 6: 13, Luuk. 9: 1-2,6; 10:9). Opetuslapset saivat mennä kyliin ja kaupunkeihin, joihin Jeesus oli tulossa. He saivat ihmetellä, kuinka sairaat paranivat ja jopa henget olivat heille alamaiset. Tällöin he eivät vielä saaneet parantamisen lahjaa pysyvästi (Luuk. 9: 40).
Alkuseurakunnassa apostolit jatkoivat tämänkaltaista toimntaa Jeesuksen nimen arvovallalla (´εκσουσια´) ja voimalla (´δυναμις´). Mm. Pietarin ja Paavalin kerrotaan parantaneen sairaita. Parantamiset liittyivät yleensä uusien seurakuntien syntymisiin (esim. Ap.t. 19). Apostolien teot osoittaa, että parantamisen lahja oli yleinen alkuseurakunnassa. Apostolien toiminnan päätehtävä oli kuitenkin julistaa evankeliumia.
Apostolien teoissa alkuseurakunnan parantamistoiminnasta kertovat kohdat ovat:
3: 1-10; 4:9: Ramman parantaminen "Jeesuksen nimessä"
4: 30: Seurakunta rukoili" Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä."
5: 15–16: useat sairaat paranivat, jopa Pietarin varjo riitti siihen
9: 17–18: Paavali saa näkönsä takaisin
9: 32-35 Aineaan parantuminen
14: 8-10: Ramman parantuminen
19: 11–12 Paavalin vaatteet parantavat
28: 8-9: Publiuksen isä ja muut paranevat Maltalla
Apostolien teot kertovat kahdesta kuolleista herättämisestä, Tabitan (9: 36-41) ja Eutykoksen (20: 7-12) tapaukset.
4.4. Parantaminen seurakunnassa
Paavali opettaa armolahjoista 1 Kor. 12: 9:ssa hän mainitsee monikossa terveeksitekemisen lahjat, ´χαρισματα ιαματων´. Parantamisen lahjalla tarkoitetaan. Jumalan ihmeen kautta saatua apua. Lahjoja on monenlaisia; ilmeisesti erilaisiin sairauksiin on erilaisia lahjoja. Paraneminen voi tapahtua monella tavalla. Terveeksi tekemisen lahja ei riipu sairaan uskosta, mutta kyllä lahjan käyttäjän uskosta. (Apt. 3: 1-26). Lahjat eivät yleensä ole pysyviä, vaan ne esiintyvät silloin, kun se on Jumalan tahto. Kaikki sairaat eivät parane, vaikka rukoillaan sairaiden puolesta. Pyhän Hengen lahjojen tarkoitus on seurakunnan rakentuminen "yhteiseksi hyödyksi". Niiden vastaanottamiseen tarvitaan rukousta ja uskoa. Tärkeintä on pysyä "täynnä Pyhää Henkeä" ja luottaa siihen, että Herra johdattaa ja käyttää meitä.
Rukouksella ja öljyllä voitelun kautta parantaminen (Jaak.5: 14,15) on eri asia kuin parantamisen lahja. Öljy on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva ja sillä voi katsoa olevan myös ihmisen uskoa vahvistava luonne. Jumala voi siten vastata öljyllä voitelevan rukoukseen, vaikka ihmisellä ei olisi terveeksitekemisen lahjaa lainkaan. Öljyllä voitelu on seurakunnalle ja sen vanhimmille tarkoitettu lahja. Jos joku sairastaa tai on heikkouden tilassa (´ασθενεω´), hän kääntyä seurakunnan vanhimpien puoleen. Siinä yhteydessä voi joutua myös ripittäytymään. "Rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan". Jaakobin mukaan usko, pelastuminen ja paraneminen kuuluvat yhteen. Paraneminen tapahtuu viimeistään Jeesuksen paluun yhteydessä.
5. Parantamiskertomusten analyysi
5.1. Verenvuotoa sairastavan naisen paraneminen (Mark. 5: 25-34)
25 Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. 26 Hän oli kärsinyt paljon monien lääkärien käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua; pikemminkin hänen tilansa oli huonontunut. 27 Hän oli kuullut Jeesuksesta, ja nyt hän väentungoksessa tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittaansa. 28 Nainen näet ajatteli: "Jos pääsen koskettamaan edes hänen viittaansa, niin minä paranen." 29 Siinä samassa verenvuoto tyrehtyi ja hän tunsi ruumiissaan, että vaiva oli poissa. 30 Jeesus tunsi heti, että hänestä oli lähtenyt voimaa. Hän kääntyi tungoksessa ja kysyi: "Kuka koski vaatteisiini?" 31 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Sinä näet, millaisen tungoksen keskellä olet, ja kysyt: kuka koski minuun?" 32 Mutta Jeesus katseli ympärilleen nähdäkseen sen, joka niin oli tehnyt. 33 Nainen vapisi pelosta, sillä hän tiesi mitä hänelle oli tapahtunut. Hän tuli Jeesuksen eteen, heittäytyi maahan ja kertoi hänelle totuudenmukaisesti kaiken. 34 Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, uskosi on parantanut sinut. Mene rauhassa, sinä olet päässyt vaivastasi."
- Tapaus sattuu Jeesuksen ollessa matkalla Jairoksen tyttären luokse.
- Verenvuoto oli yleinen sairaus. Talmudissa suositellan 11 lääkettä sen hoitamiseksi. Lääkäreiden hoidot eivät kuitenkaan olleet auttaneet naista. Tilanne oli toivoton.
- Naista pidettiin epäpuhtaana (Lev. 15: 25-27). Hän oli joutunut viettämään 12 vuotta erityksessä. Silti hän rohkeni tulla väkijoukkoon lähelle Jeesusta, että pääsi koskettamaan häntä.
- Juutalainen nainen ei saanut julkisesti keskustella miehen kanssa. Naisten taudeista ei voinut puhua julkisesti. Niinpä nainen toimii salaa.
- Vanhastaan uskottiin, että vaatteet edustivat ihmistä. Jos ihmisessä on voimaa, on vaatteissakin voimaa.
- Naisella oli selvä suunnitelma. Hän pääsi huomaamattomasti Jeesuksen taake.
- Vaikka nainen oli Jeesuksen takana, hän huomasi kosketuksen. Jeesus tunsi naisen uskon. Paraneminen tapahtui ilman Jeesuksen näkyvää myötävaikuttamista.
- Nainen havaitsi saaneensa avun heti ja ajatteli pysyvänä piilossa, ettei hänen sairautensa tulisi kaikkien tietoon. Olihan hän rikkonut Mooseksen lakia. Hätä ei lue lakia. Koskettamisessa vaikutti naisen usko.
- Väentungoksessa varmasti moni muukin, jopa sairaat, koskettivat Jeesusta – siksi opetuslasten toteamus oli aiheellinen – mutta vain tämä nainen sai avun.
- Jeesus ei ollut epätietoinen, kuka häneen koski, vaan hän tahtoi, että nainen tunnustaisi uskonsa julkisesti. Jeesus tahtoi antaa naiselle muutakin kuin ruumiillisen terveyden.
- Nainen tajusi, että Jeesus kutsui häntä piilosta esille. Se vaati suurta rohkeutta. Samalla hän oivalsi, että pelon keskellä oli parasta mennä Jeesuksen luo..
- Jeesus ei nuhtele, vaan rohkaisee naista. Jeesuksen läheinen ilmaisu "tyttäreni" tarkoittaa, että nainen sai 12 vuoden erossa olon jälkeen kuulua uskonnolliseen yhteisöön, Jumalan perheeseen.
- Nainen oli parantunut sekä fyysisesti että hengellisesti.
- Nainen sai terveenä ja keveällä mielellä lähteä rauhassa kotiinsa. Nyt ei ollut enää lääkärimaksuja, ei syrjittynä oloa, ei pelkoa eikä sairauden aiheuttamaa häpeää.
5.2. Ramman paraneminen (Ap.t. 14: 8-10)
8 Lystrassa oli mies, joka syntymästään saakka oli ollut rampa, jaloistaan voimaton, eikä ollut koskaan kyennyt kävelemään. 9 Mies istui kuuntelemassa Paavalin puhetta, kun Paavalin katse pysähtyi häneen. Paavali huomasi, että mies uskoi voivansa parantua. 10 Hän sanoi kovalla äänellä: "Nouse seisomaan! Oikaise jalkasi." Mies hypähti pystyyn ja käveli.
- Tapaus muistuttaa Ap.t. 3:1-10 kuvattua ramman parantamista.
- Mies ilmeisesti istui kerjäämässä julkisella paikalla, jossa tavallisesti oli paljon väkeä koolla.
- Hänen vaikeaa vammaansa kuvataan kolmella tavalla. Lääkäri Luukas antaa ymmärtää, ettei millään inhimillisellä voimalla voitu tätä avutonta miestä parantaa.
- Edellisten jakeiden ja ηκουεν (Vuoden1938 käännöksen mkaan "kuunteli Paavalin puhetta") –verbimuodon perusteella voidaan päätellä, että Paavali oli jo useita kertoja pitänyt puheita Lystrassa.
- Samalla ilmenee, että mies oli aiemminkin kuunnellut Paavalia.
- Paavalin julistuksen seurauksena Jumalan sana oli synnyttänyt miehelle uskon, että hän voisi parantua sairaudestaan.
- Paavalilla oli Jeesukselta saatu terveeksi tekemisen armolahja.
- Merkillistä on, ettei Paavali käytä parantamissanoissa Jeesuksen nimeä. Tosin joidenkin vanhojen käsikirjoitusten mukaan Paavali sanoo: "Minä sanon sinulle Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä…"
- Tapaus tuo mieleen Hes 2: 1-2 sanat "Ihminen nouse. Minä tahdon puhua sinulle. Hänen puhuessaan minuun tuli henki, se nosti minut seisomaan, ja minä kuulin hänen puhuvan minulle."
- Paavali mainitsee jalat, miehen heikon kohdat. Silläkin vahvistettiin uskoa. Mies kävelee ensimmäistä kertaa elämässään. Käveleminen todistaa, että paraneminen oli pysyvä.
- Tällainen ihme saa suuren hälinän kansassa. Se ilmenee seuraavissa jakeissa.
6. Johtopäätöksiä
Johtopäätöksinä tuon esille tämän tutkimuksen minulle tuomat löydöt.
- Raamattu kertoo Jumalan toiminnasta ihmisten maailmassa. Kaikki parantumiskertomukset ovat Jumalan suuria ihmeitä. Selvästi eniten niitä on Jeesuksen elämässä, mutta myös Vanha Testamentti ja Apostolien teot tuntevat parantamisihmeitä. Nekin on annettu meille uskomme vahvistumiseksi, niikuin koko Raamatun ilmoitus.
- Ikuisiksi kysymyksiksi jää sairauksien tarkoitus ja se , ketkä saavat parantua ja ketkä ei.
- Psalmeissa on sairaitten väkeviä avun huutoja Herran puoleen.
- Jeesuksen elämässä ei voi kun ihailla kuinka suuri on hänen jumalallinen voimansa. Sairaitten parenemiseenkin sopii Raamatun lause. "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on mahdollista Jumalalle".
- Yllättävää on, että pelastumisella ja parantumisella Uudessa Testamentissa sama verbi on sama verbi ´σωζω´. Joissakin tilanteessa Jeesus paransi sekä ruumillisesti että hengellisesti. Parantuminen ei ole kuitenkaan kuulu osana pelastumiseen.
- Jeesus uskoi työnsä jatkumisen opetuslapsilleen. Apostoleiksi valmentamiseen kuului koelähetystyö. Opetuslapset saivat mennä kyliin ja kaupunkeihin ja todeta, kuinka jopa henget olivat heille alamaiset. Tätä työtä he jatkoivat apostolisena aikana.
- Seurakuntaelämään apostolien aikana ja nykyäänkin kuuluu sekä rukous sairaiden puolesta että öljyllä voitelu. Minusta oli hienoa, että öljyllä voitelun voi suorittaa, vaikkei olisikaan parantamisen armolahjaa. Se on seurakunnalle annettu lahja. Uskon rukous voi parantaa sairaan.
- Raamattu antaa suuren arvon lääkäreiden työlle. Jumala voi toimia myös lääketieteen kautta.
Lähde- ja kirjallisuusluettelo
Hengen uudistus kirkossamme ry:n kotisivut: https://www.hengenuudistus.fi/artikkelit_ja_tallenteet/jumala_minun_parantajani__jahve_rapha_/
Hämäläinen Seppo: Armolahjat arjessa. Uusi Tie, Hämeenlinna 2002.
Iso Raamatun Tietosanakirja II. Raamatun Tietokirja, Kuopio 1974.
Kotisataman kotisivut: https://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2004-06-21&printable=1&pagewidth=560
Laubach Fritz: Sairaus ja parantaminen Raamatun valossa. SLEY-kirjat, Joensuu 1979.
Norvanto Jukka: Seurakunta syntyy, Apostolien teot 1-28, Perussanoma Oy, Vantaa 2004.
Novum 1. Uusi Testamentti selityksin, Raamatun Tietokirja, Vanta 1983.
Novun 3. Uusi Testamentti selityksin, Raamatun Tietokirja, Vanta 1982.
Novum Testamentum Graece, Nestle-Allardt, 1975.
Palva Heikki: Raamatun tietosanasto, WSOY, Porvoo 1974.
Pesonen Anni – Valkama Kirsi: Arkielämää Raamatun aikaan, Kirjapaja, Saarijärvi 2010.
Petts David: Raamattu ja parantuminen. Aikamedia, Jyväskylä 2009.
Raamattu. Uusi Testamentti. Kahdennentoista, vuonna 1938 pidetyn yleisen Kirkollis-kokouksen käytäntöön ottama suomennos. Suomen Kirkon Sisälähetysseura.
Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Suomen Pipliaseura.
Saarisalo Aapeli: Raamatun sanakirja. WSOY, Helsinki 1965.
Saarisalo Aapeli: Suuri Parantaja, WSOY, Helsinki 1958.
The Holy Bible, King James Version.
The New English Bible, 1961, 1970.
Tiainen Timo, tutkielma: https://www.argumentti.fi/jeesuksen_ylosnousemus/Jeesuksen_ylosnousemus_evankeliumien_luotettavuus.pdf
Puhe Alfa-illassa 18.1.2010 Kuka on Jeesus Kristus?
Pyhäkoulussa piirrettiin. Opettaja kysyi pojalta, mitä hän oli piirtänyt paperiinsa. Poika sanoi, että se on orava, mutta kun ollaan pyhäkoulussa, se on Jeesus.
Oliko Jeeus taruolento, mielenvikainen, valehtelija vai Herra ja Jumala? Jos joku puhuu tai tekee sellaista kuin Jeesus, hän on joko hullu tai jotain sitäkin pahempaa. Jeesus on voinut olla vain joko myytti, valehtelija, mielenvikainen tai sitten Herra ja Jumala. Hänen olemassaolostaan on niin paljon historiallista ja arkeologista todistusaineistoa, että jokainen arvostettu historioitsija myöntää hänen elämänsä olleen enemmän kuin myytti. Jos hän oli valehtelija, miksi hän olisi antautunut surmattavaksi, kun hän olisi voinut muutamalla sanalla helposti välttää julman kuoleman? Tai jos hän oli mielenvikainen, miten hän kykeni älykkäisiin väittelyihin vastustajiensa kanssa ja jaksoi kantaa kavaltamisensa ja ristiinnaulitsemisensa paineet ja osoittaa syvää rakkautta vastustajiaan kohtaan? Hän sanoi olevansa Herra ja Jumala. Todisteet tukevat sitä. Tässä Jeesuksen tärkeimpiä väitteitä itsestään
1. Hän sanoi elävänsä synnitöntä elämää
Kansanjoukko joutui vihan valtaan, kun Jeesus sanoi olevansa yhtä Jumalan kanssa. Hän kysyi: "Kuka teistä voi osoittaa mitään väärää elämässäni?" Ihmeellistä, mutta kukaan ei kyennyt vastaamaan hänelle! Kukaan muu ihminen kuin Jeesus ei ole koskaan elänyt synnitöntä elämää.
Johannes 8:46-47 "Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta."
2. Hän sanoi olevansa AINOA tie Jumalan luo
Ei yksi monista teistä, vaan yksi ja ainoa tie. Hän ei opettanut tiestä, vaan oli tie Jumalan luo. Kukaan ei ollut aiemmin Jeesuksen tavoin sanonut itsestään sellaista eikä todistanut sitä rakkaudellaan, elämällään ja ihmeteoillaan.
Johannes 14:6 "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."
3. Hän sanoi tulleensa taivaasta, Jumalan kirkkaudesta
Jeesus sanoi olleensa olemassa jo ennen niitä, joiden kanssa hän keskusteli. Apostoli Johannes, joka söi Jeesuksen kanssa, kirjoitti että Jeesus oli Jumalan luona jo aikojen alussa: "Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä." (Johannes 1:1-5)
4. Hän sanoi voivansa antaa synnit anteeksi
Juutalaisten johtajia Jeesuksessa ärsytti muun muassa se, että hän antoi syntejä anteeksi. Koska synti oli uskonnollisten johtajien käsityksen mukaan kapinaa itseään Jumalaa vastaan, ainoastaan Jumala voi antaa synnit anteeksi.
Luukas 5:20-21 "Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: "Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi." Silloin lainopettajat ja fariseukset ajattelivat: "Mikä mies tämä on? Hän herjaa Jumalaa, kun puhuu noin. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?"
Luukas 7:48-49 "Ja hän sanoi naiselle: "Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi." Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: "Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi."
5. Hän sanoi olevansa taivaallinen Kuningas
Luukas 22:69 "Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Kaikkivaltiaan oikealla puolella."
Markus 14:61-62 "Mutta Jeesus pysyi vaiti, hän ei vastannut mitään. Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: "Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?" "Olen", vastasi Jeesus, "ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä."
Johannes 18:36-37 "Jeesus vastasi: "Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä." "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua."
Jeesus sanoi monta muutakin "minä olen" ilmausta itsestään, mm. "minä olen hyvä paimen". Eräs nuori pappi halusi tehdä vaikutuksen jumalanpalveluksesta ja päätti lausua ulkomuistista "Jeesus sanoo: Minä ole hyvä paimen." Kun h-hetki tuli, hän sanoikin "minä olen lammas". Silloin hän huomasi sanovansa jotakin väärin ja korjasi nopeasti "minä olen hyvä lammas".
6. Hän sanoi voivansa antaa ikuisen elämän
Hän ei ainoastaan kertonut ihmisille, kuinka he saavuttaisivat ikuisen elämän tai kokisivat elämänsä merkitykselliseksi maan päällä. Hän sanoi, että hän itse antaa elämän.
Johannes 6:40 "Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet."
Johannes 6:47 "Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä."
Johannes 11:25 "Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,"
7. Hän sanoi, että hän kuolisi ja nousisi kuolleista
Johannes 10:15-18 "Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.
Johannes 12:32-33 "Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni." Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa."
Luukas 18:31-33 "Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: "Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista."
Jeesus nousi ensimmäisenä kuolleista. Eräs teksasilainen oli aina ensimmäisenä joka paikassa. Kerran hän kiirehti moottoripyörällään ehtiäkseen taas ensimmäisenä seuraavaan paikkaan. Vauhti oli liian kova, menetti ajokkinsa hallinnan ja meni ojaan sekä menetti tajuntansa. Herättyään tajuihin hän tokaisi "ylösnousemuksen aamu minä olen taas ensimmäisenä".
8. Hän sanoi, että hän tulisi takaisin tuomitsemaan maailmaa
Matteus 24:27-30 "Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo. Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat. "Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. "
Matteus 25:31-32 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista."
Millainen vaikutus Jeesuksen elämällä oli maailmaan?
Kukaan ei ole muuttanut maailmaa enemmän kuin Jeesus. Joku on sanonut, että Jeesus ja nykynuori ovat siinä suhteessa samanlaisia, että he ovat 30 -vuotiaaksi asti kotona ja jos sen jälkeen tapahtuu jotakin, se on ihme.
Historia ei tunne ketään, jolla olisi yhtä suuri vaikutus kuin Jeesuksella. Yksikään toinen johtaja ei ole saanut aikaan niin monia positiivisia muutoksia seuraajissaan. Ihmiset, jotka kohtaavat ylösnousseen Kristuksen, muuttuvat. Heidän elämänkatsomuksensa muuttuu. Jumalan antaman voiman ja uskon avulla kristityt kestävät vaikeitakin aikoja. Monet omistautuvat muiden palvelemiseen asettamatta omia tarpeitaan ja toiveitaan etusijalle.
Ensimmäisen vuosisadan kristityt
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen opetuslapset olivat surun murtamia. Säästääkseen henkensä he olivat jättäneet hänet Getsemanen puutarhassa. Mutta kun he olivat kohdanneet ylösnousseen Kristuksen, heissä tapahtui suuri muutos. Yhtäkkiä he olivat innokkaita jopa vaarantamaan elämänsä kertoessaan Jeesuksesta. Monia heistä kidutettiin ja tapettiin, kun he julistivat että Jeesus elää.
Myös entiset epäilijät ja viholliset kokivat muutoksen. Jeesuksen veli Jaakob ei ensin uskonut Jeesuksen olevan mitenkään erityinen henkilö. Mutta kun kuolleista noussut veli oli ilmestynyt Jaakobille, tämä uskoi, että Jeesus on Herra. Jaakobista tuli vieläpä Jerusalemin seurakunnan johtaja. Hän kuoli marttyyrina v.62 jKr.
Saul Tarsolainen johti ensimmäisten kristittyjen vainoa. Hän telkesi ihmisiä vankiloihin. Jos he eivät kieltäneet uskoaan, hän teloitutti heitä. Mutta matkalla Damaskokseen hän kohtasi ylösnousseen Kristuksen järisyttävällä tavalla. Saulista, kristinuskon vihollisesta, tuli Paavali, kristillisen sanoman tärkein julistaja.
Korkea roomalainen virkamies Plinius Secundus kirjoitti, että kristityt puolustivat totuutta viimeiseen asti. Hänen tehtävänsä oli kiduttaa ja teloittaakin heitä, jos he kieltäytyivät kiroamasta Jeesusta, mutta häneen teki suuren vaikutuksen heidän vakaumuksensa "olla tekemättä mitään pahaa, olla koskaan kavaltamatta, varastamatta, tekemättä huorin, valehtelematta ja pettämättä luottamusta". Kautta aikojen ovat todelliset kristityt ympäri maailman olleet esimerkkejä totuudesta ja rakkaudesta, joka on Jeesus Nasaretilaisessa.
Historioitsija Philip Schaff kuvaili Jeesuksen vaikutusta maailman historiaan ja kulttuuriin. "Jeesus Nasaretilainen valloitti useampia miljoonia ihmisiä kuin Aleksanteri Suuri, Caesar, Muhammed ja Napoleon käyttämättä rahaa ja aseita. Ilman tieteen apua hän kirkasti ihmisyyttä ja jumaluutta enemmän kuin kaikki filosofit ja oppineet yhteensä. Ilman opittua kaunopuheisuutta hän puhui elämän sanoja ennen kuulumattomalla tavalla ja vaikutti voimakkaammin kuin yksikään puhuja tai runoilija. Kirjoittamatta riviäkään hän on innoittanut kirjailijoita ja ollut aiheena saarnoihin, puheisiin, keskusteluihin, tieteellisiin tutkimuksiin, taideteoksiin ja ylistyslauluihin - enemmän kuin kaikkien aikojen suurmiesten joukko."
Oman aikamme kristillisyys
Kristusta eivät sido ajan tai paikan rajat. Monet aikamme epäilijät ovat vakuuttuneet hänestä aivan niin kuin ensimmäisen vuosisadan ihmiset. Esimerkiksi Lew Wallace, jota pidettiin nerona, oli tunnettu ateisti. Kahden vuoden ajan Wallace etsi Euroopan ja Amerikan parhaista kirjastoista todisteita, jotka mitätöisivät kristinuskon lopullisesti. Kun hän kirjoitti toista lukua kirjaansa, hän joutui lankeamaan polvilleen ja huutamaan Jeesukselle: "Minun Herrani ja minun Jumalani".
Varman todistusaineisto äärellä hän ei voinut enää kieltää, että Jeesus Kristus oli Jumalan Poika. Myöhemmin Lew Wallace kirjoitti kirjan Ben Hur, joka on tunnetuimpia Kristuksen ajasta kertovia romaaneja.
Samoin C.S. Lewis, Oxfordin yliopiston professori, oli agnostikko, joka kielsi Kristuksen jumaluuden pitkään. Mutta hänkin tunnusti rehellisyyden nimissä Jeesuksen Jumalakseen ja Vapahtajakseen sen jälkeen kun hän oli tutustunut Jeesuksen jumaluudesta kertovaan todistusaineistoon. Seuraavina vuosina hän kirjoitti useita kristinuskoa puolustavia kirjoja, m.m. Tätä on kristinusko ja Paholaisen kirjeopisto.
Nykyäänkin monet ovat omistautuneet kristillisen sanoman levittämiseen. Useat heistä ovat joutuneet kärsimään kidutusta ja kuolemaankin. Esimerkiksi laajalti tunnettu romanialainen pastori Richard Wurmbrand vietti 14 vuotta vankilassa ja oli jatkuvasti kidutettavana, koska hän oli johtanut maanalaista seurakuntaa kommunistisen vallan aikana. Jopa sen jälkeen, kun hän kansainvälisen painostuksen johdosta oli päässyt pois Romaniasta, hän sai tappouhkauksia kommunistiselta puolueelta. Nämä pelottelut eivät kuitenkaan vaientaneet häntä. Hän jatkoi Kristuksen evankeliumin julistamista avoimesti.
Samaan aikaan Koreassa Joon Gon Kim, tunnettu kristittyjen johtaja, joutui näkemään kuinka kommunistien kannattajat tappoivat hänen vaimonsa ja isänsä hänen silmiensä edessä. Hänetkin hakattiin tajuttomaksi ja jätettiin kuolemaan. Hän jäi eloon ja pyysi Jumalalta rakkautta vihollisiaan kohtaan. Lopulta hän johdatti heistä 30 uskomaan Kristukseen. Mukana oli sekin mies, joka oli vastuussa hänen perheenjäsentensä surmaamisesta.
Kristuksen rakkaus vie myös toimimaan maailman parantamiseksi. Äiti Teresa oli huomattava esimerkki henkilöstä, joka antoi elämänsä Kristuksen palvelukseen. Tunnetusta palvelutyöstään köyhien parissa hän sanoi: "Työmme ainoastaan ilmaisee rakkauttamme Jumalaan".
Hänen laillaan monet muutkin ovat omistautuneet palvelemaan köyhiä ja hyljeksittyjä. Pelastusarmeijan perustajat William ja Katherine Booth uskoivat, että sen mitä teemme heikoille, me teemme Kristukselle. Heidän aloittamastaan liikkeestä muodostui innokas armeija, joka halusi muuttaa ympäröivää maailmaa.
Edellä mainitut ihmiset ovat saaneet tyydytyksen ja ilon Jeesuksen seuraamisesta. Heissä tapahtui muutos, kun he kohtasivat Kristuksen ja antoivat elämänsä hänen käyttönsä. Jokaisella heistä on ollut myönteinen vaikutus maailmaan. Agnostisismi, ateismi ja yleinen humanismi eivät pystyneet antamaan heille todellisia vastauksia. Myös tämän ajan maailma tarvitsee kristinuskoa.
Ehkä sinäkin haluat kohdata Jumalan ja kokea kuinka hän voi muuttaa elämäsi. Kristus tahtoo tulla sydämeesi ja antaa sinulle uuden elämän.