Eläkepapin saarnoja 2024 alkaen

Saarna Petäjäveden ja Uuraisten kirkossa 21.4.2024

3. sunnuntai pääsiäisestä, Joh, 14:1-6

Marko, Hanna, äiti ja isä olivat mummolassa. Kävi niin, että äidin ja isän loma loppui ja Hanna, joka jo kävi koulua, joutui myös palaamaan kotiin. Marko jäi mummolaan pitemmäksi ajaksi lomailemaan. Vaikka Markolla oli kivaa mummolassa, iski hänelle koti-ikävä. Hän halusi päästä kotiin rakkaan äidin, isän ja Hannan luo. Ja kotona oli tutut lelut ja tuttu ympäristö.

Koti on lapselle ja aikuisellekin paras paikka maan päällä, ja kun olemme poissa kotoa, kaipaamme sydämessämme, että pääsemme sinne takaisin. Ja jos olemme taivaallisen Isämme lapsia, mikään ei ole luonnollisempaa kuin se, että odotamme ikävöiden pääsevämme siihen kotiin, joka yksin on ikuinen.

Tämän pyhän aiheena kirkkovuodessa on 'Jumalan kansan koti-ikävä'. Kyllähän tuo vähän kaanaankieliseltä ilmaisulta kuulostaa, mutta tänään puhutaan taivasikävästä. Siihen viitataan Nuoren seurakunnan laulussa "Minä tahtoisin Isä jo kotiin, Isä minua väsyttää". Jumalaan uskova elää täällä maan päällä toteuttaen ajallista kutsumustaan Jumalan johdatuksessa, mutta päämäärä on taivaan koti, jonne hän voi täällä maailmassa ikävöidä.

Tämän sunnuntain evankeliumi on katkelma Jeesuksen jäähyväispuheesta. Tämän puhe sijoittuu Johanneksen evankeliumissa viimeiseen iltaan ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Jeesus antaa siinä oppilailleen rohkaisua ja ohjeita tulevan varalle, jotta säilyisimme uskossa ja pääsisimme kerran taivaaseen.

Jäähyväispuheensa aluksi Jeesus kehottaa kristittyjen keskinäiseen rakkauteen. Sitten tullaan tämän päivän evankeliumin ajatuksiin, kuinka Jeesus menee pois ja tulee kerran takaisin. Jeesus myös rohkaisee rukoilemaan, koska meillä on rukouksia kuuleva Jumala. Sitten Jeesus kehottaa meitä viinipuun oksien tavoin pysymään kiinni hänessä. Lisäksi Jeesus lupaa meille Puolustajan, Pyhän Hengen ja rohkaisee meitä kestämään sen, jos uskoamme vainotaan.

Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo ensinnäkin: "Älköön sydämenne olko levoton." Jeesuksen oppilaat eivät aavistaneet miten suurien asioiden äärellä he olivat. Heti yhteisen pääsiäisaterian jälkeen Jeesus vangittiin ja ristiinnaulittiin. Varmasti siinä tuli levoton mieli. Kun he piiloutuivat lukittujen ovien taakse, he saivat kohdata ylösnousseen mestarinsa. Jeesus toivotti heille rauhaa ja poisti levottomuuden.

Toiseksi Jeesus sanoi: "Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Eli säilyttäkää luottamus Jumalaan ja seuratkaa Jeesusta. Näin me pääsemme taivaaseen. Sitten Jeesus mainitsee, että taivaassa on paljon paikkoja ja hän menee sinne valmistamaan meille iankaikkisen asuinsijan.

Sen jälkeen Jeesus sanoo tulevansa takaisin ja noutaa meidät luokseen. Kun Jeesus otettiin taivaaseen, enkelit ilmoittivat hänen oppilailleen, että hän tulee kerran samalla tavalla takaisin. Me maan päällä elävänä seurakuntana odotamme jatkuvasti Jeesuksen toista tulemista. Jos uskomme Jeesuksen hiipuu, myös Jeesuksen paluun odotus heikkenee. Juuri siksi Jeesuksen seuraajat ovat tarvinneet Jeesuksen rohkaisevia sanoja hänen jäähyväispuheessaan.

Jeesus sanoo vielä: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Kun olin 11-vuotaana lasten kristillisellä leirillä, siellä laulettiin laulua: "Jeesus on tie mi taivaaseen vie, ja totuus elämä on hänen nimensä. Jeesus on tie mi taivaaseen vie, elämän ja voiton tie." Tässä messussa laulamme virren 511, mikä kertoo saman asian: Jeesus on valmis tie syntiselle ihmiselle päästä taivaaseen. Voit oikein ajatuksen kanssa laulaa kohta tämän virren. Voi miten monenlaisia pelastusteitä tässä maailmassa on tarjolla. Muissa maailmanuskonnoissa ihmisen pitää tehdä jotakin pelastumisensa hyväksi. Kristinuskossa Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi. Muihin uskontoihin verrattuna on suorastaan radikaalia, että Jumala lähettää poikansa maailmaan kärsimään ja kuolemaan puolestamme. Ja hän ottaa syntisen ja langenneen avosylin vastaan ja haluaa johdattaa hänet taivaan kotiin.

Rakas kuulijani. Onko sinulla taivasikävä? Jos koet, että olet hukannut uskonelämän ja taivastien, tämä messu on oivallinen paikka löytää se itsellesi. Saat sanoa sydämesi ajatuksen Jeesukselle: "Tässä olen, ota minut vastaan." Saat polvistua ehtoollispöytään vastaanottamaan Jeesuksen ruumiin ja veren syntiesi anteeksiantamiseksi.

Aikaisemmin ehtoollisjumalanpalvelus oli vain kerran kuukaudessa eikä autojakaan ollut joka talossa. Erään syrjäkylän mummon teki mieli päästä silloin kirkkoon. Naapurin isännällä oli auto ja ajokortti. Hän meni naapuriin kysymään, lähtisikö naapurin emäntä hänen kanssaan kirkkoon ja lähtisikö isäntä heille kyytimieheksi. Niin lähdettiin sunnuntaiaamuna kirkkoon. Isäntä, jolla ei ollut tapana osallistua seurakuntaelämään, jäi takapenkkiin. Hän tuumasi, että antaa naisten mennä edemmäksi; eikös nämä hengelliset asiat ole enemmän naisten juttuja. Voinhan minä kyytimiehenä jäädä tänne taakse odottamaan jumalanpalveluksen loppumista.

Tästä jumalanpalveluksesta tuli merkittävä kokemus tälle miehelle. Jumalanpalvelusta toimitti pappi, joka Pyhän Hengen voimalla puhui innokkaasti Jumalan rakkaudesta syntistä kohtaan. Tämä mieskin kuunteli sitä yllättyneenä, sillä jumalanpalvelus puhutteli häntä. Hänelle syntyi kaipaus saada syntinsä anteeksi ja kokea Jumalan armo ja rakkaus omalla kohdalla. Kun pappi kutsui seurakuntaa ehtoollispöytään, nousi tämä mies heti omalta paikaltaan ja suorastaan kiiruhti ehtoolliselle. Ehtoollispöydässä hän vakuuttui, että Jeesuksen ruumis ja veri on hänenkin puolestaan annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi. Tämä palasi kirkosta muuttuneena miehenä. Tämän jälkeen hänestä tuli säännöllinen kirkossa kävijä.

Ehtoollispöytä on meille esimakua taivaasta. Se toisella näkymättömällä kaarella ovat uskossa perille päässeet Jumalan lapset ja koko taivaan väki. Ehtoollisliturgiassa on tähän viittaavat sanat: "Me kiitämme sinua tästä taivaan lahjasta ja laulamme sinulle ylistystä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa." Tänään ehtoollisen aikana laulamme myös virren, mikä kertoo taivaan enkeleistä. Me, joilla on Jumalan kansan koti-ikävä ja jotka olemme täällä maan päällä, olemme ehtoollispöydän meille näkyvällä kaarella. Ehtoollinen on meille matkaeväs matkalla taivaaseen. Saamme turvautua meidän puolestamme ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Vapahtajaamme. Turvaudumme kolmiyhteisen Jumalan pelastustekoihin, kun nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.

-----

Saarna 21.7.2024 Lievestuoreen kirkossa

9. sunnuntai helluntaista, Matt. 7: 24-27

Tämän sunnuntain aihe on Totuus ja harha. Nostan esille aluksi kaksi harhaa.

Ensimmäinen eksyttäävä vaara on liberaaliteologia. On surullista,jos se vesittää Jumalan sanan. Arvostamani Raamatun opettaja Risto Santala kirjoitti jo kymmeniä vuosia sitten asiasta, joka on ajankohtainen tänäkin päivänä. Esitän tässä siteerauksen hänen Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään -kirjansa esipuheesta:

Kristillinen seurakunta on meidän aikanamme uuden vaiheen edessä, jolle on ominaista, että ihminen kasvaa ja Jumala pienenee - ihmistä puetaan ja Jeesusta riisutaan... Kapinan johtoon näyttävät asettuneen usein juuri jumaluusopin edustajat. Taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään selustasta käsin. Mutta tilanne ei ole uusi. Jo profeetta Jeremia huudahti: "Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra." Profeetta Jesajakin näki saman ilmiön: "Tämän kansan johtajat tulivat eksyttäjiksi, ja johdettavat joutuivat hämminkiin." Juuri se on antikristillisyyttä, että ihminen astuu Jumalan valtaistuimelle: hän "korottaa itsensä yli kaiken" ja julistaa lopulta olevansa Jumala (2 Tess. 2: 4). Tämä "laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa" (2 Tess. 2: 7). Mutta kun evankeliumin purkumiehet toimivat, mekään emme saisi vaieta. Viisaat kysyvät aina jälkeenpäin: Miksi kirkko vaikeni? Vieläkin viisaampaa olisi kysyä: Miksi vaikenemme NYT?

Timo Eskola on kirjoittanut mainion teoksen Ateistit alttarilla, jossa käsitellään aikamme teologien harhoja. Teosta kuvataan seuraavalla tavalla: Papit kiistävät syntien sovituksen ja viimeisen tuomion. Joku hylkää Jeesuksen jumaluuden ja ruumiillisen ylösnousemuksen. Mitä kirkossa on tapahtumassa? Ulkopuolisen silmin työntekijöiden julistus vaikuttaa paikoin kuin ateistien propagandalta. Onko kirkko vetämässä mattoa omien jalkojensa alta?

Rukoilkaamme kirkkomme puolesta, että Jumalan sana voisi aina kuulua oikealla ja tuoreella tavalla.

Olen sitä mieltä, että siellä missä Jumalan sanaa selitetään tuoreesti ja elävästi, siellä Jumala toimii ja siellä myös on kuulijoita. Jos itse elää lähellä Jumalaa ja hänen sanaansa sekä tekee aidosti kokosydämisesti hengellistä työtä, näkee myös ympärillään hengellistä herätystä ja uudistusta. Jos Jumalan sana saa olla keskeisessä asemassa myös kirkkomme menestyy. Tästä on paljon esimerkkejä.

Toinen Merkittävä harha ajassamme on uushenkisyys, uuden aikakauden uskonto, New Age. Siinä saatetaan jopa käyttää kristillisiä termejä, mutta niille annetaan kokonaan uusi sisältö. Eräässä Pekka Simojoen laulussa sanotaan: "Vesimiehen aika hiipii niinkun lampaat pukeutuen valkeuden vaatteeseen. Vesimiehen aika kätkee suden hampaat ja jättää uhrinsa pimeyteen". Nykyaikana monet kritiikittä ottavat vastaan kaikenlaista uushenkisyyttä. Sen sijaan aitoa kristillistä sanomaa kohtaan ollaan kriittisiä. Uuden aikakauden uskontoa on ujutettu vähän joka paikkaan. Nyt kerron erään tosi tapahtuman.

Eräs nainen saa vahingossa käteensä parapsykologiasta kertovan kirjan ja alkaa tutkimiaan sitä. Nainen haluaa uteliaisuuttaan tehdä kirjassa mainittuja taikoja ja hämmästyy onnistuessaan siinä. Vähitellen hän saa automaattikirjoituksen, selvänäön ja henkiparantamisen kyvyt. Hänen maineensa kasvaa ja moni hakee hänen kauttaan apua.

Kuin huomaamattaan nainen luisuu pimeyden vallan alle. Yllättäen hän huomaa olevansa tekemisissä saatanan kanssa ja haluaa perääntyä. Kyvyt ja maine ovat koko ajan tallella.

Naisella on myös uskovaisia ystäviä, jotka rukoilevat hänen puolestaan. Niinpä hän kuulee Jeesuksen puhuvan: tyttäreni, missä kaukana olet. Hän polvistuu vuoteensa ääreen ja lausuu hätääntyneenä ainoat sanat mitkä osaa: Jeesus armahda.

Naisen kohdalla alkaa kova taistelu hyvän ja pahan välillä. Paha ei haluaisi millään hellittää hänestä otettaan. Lopulta hän alkaa vapautua erään papin kautta. Jeesus, joka on paljon suurempi pimeyden voimia, saa voiton.

Totuudesta ja harhasta puhuttaessa meitä vahvistaa Paavalin sanat Timoteukselle. Siinä edellä todetaan kuinka pahat ihmiset menevät yhä pidemmälle pahuudessa eksyttäen ja eksyen sekä kehotetaan luottamaan Jumalan sanan lujaan perustaan. Ja Paavali jatkaa: "Pysy sinä siinä minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudesta saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa".

Kirkon tehtävä on pitää esillä kristinuskon sanomaa uskosta, toivosta, rakkaudesta, elämän tarkoituksesta ja päämäärästä. Jokainen tarvitsee elämälleen kestävän pohjan.

Itse en voi muuta kuin haastaa jokaista ottamaan selvää, mistä kristinuskosta on kysymys. Voit esimerkiksi aloittaa lukemaan Raamatun Uuden Testamentin alusta. Jumalan sana pitää sinut oikealla tiellä.

Kerron vielä yhden esimerkin, miten löysi eksytyksestä totuuteen. Länsimainen turisti oli 1940 - luvulla Neuvostoliitossa. Hän meinasi liukastua ja huokasi "Kiitos Jumalalle!". Silloin paikallinen opas nuhteli häntä ja sanoi "Tässä maassa ei saa sanoa kiitos Jumalalle, vaan kiitos Stalinille tai puolueelle". Siihen turisti kommentoi: "Entäs sitten, jos Stalin kuolee?" "Silloin sanotaan kiitos Jumalalle", kuului vastaus. Kerroin tämän vitsin inkerinsuomalaisessa kodissa. Silloin Olga (nimi muutettu) sanoi minulle: "Tuohan on juuri niin kuin minä. Olen entinen ateisti ja kommunisti".

Olga asui nuoruutensa Inkerinmaalla. Hän oli silloin uskossa. Neuvostovallan aikana hän luopui uskosta ja hänestä tuli ateisti. Hän oli kommunistisen puolueen jäsen ja toimi hyvässä ammatissa. Perestroikan seurauksena yli 20 vuotta sitten koitti vapaammat tuulet ja kirkkoja avattiin. Olgakin meni uteliaisuuttaan katsomaan täpötäyden kirkon jumalanpalvelusta. Se toimitettiin lapsuudesta tutun ns. Putron messun mukaan. Hän istui kirkon takaosassa eikä halunut millään lailla osallistua virsiin ja rukouksiin. Hän hämmästeli, miten valtavan innostuneita ihmiset olivat siitä, että saivat vapaasti tulla kirkkoon. Olga tuli toisen kerran kirkkoon. Silloin hän jopa otti virsikirjan käteensä ja lauloi yhden virren. Ateistina hän torjui mielessään sen, miten tärkeänä kokoontunut seurakunta koki yhteisen jumalanpalveluksen. Samalla hän vaistosi, että heillä oli sisällään jotain enemmän kuin hänellä itsellään.Kolmannella kerralla hän myös kuunteli saarnan. Sen piti Pyhän Hengen voitelema pappi. Se puhutteli häntä. Sen jokainen sana oli tarkoitettu hänelle. Hän tunsi syntisyytensä ja kaipasi armoa. Silloin hän näki kuinka taivaasta tuli valo ja meni hänen lävitseen. Hän koki, että hän sai kaikki syntinsä anteeksi ja löysi takaisin sen uskon, mikä hänellä oli jo nuorena ollut. Sen jälkeen hän on käynyt säännöllisesti jumalanpalveluksessa. Nykyään Olga on jo vanha ja asuu Suomessa. Hän ei pidä kaikkien pappien saarnoista. Hän on sitä mieltä, että Jumalan sanaa pitää julistaa, niin kuin se on kirjoitettu. Vain se ravitsee kuulijaa hengellisesti ja johtaa hänet Jeesuksen luokse.

-----

Saarna Lievestuoreen kirkossa 4.8.2024

11. sunnuntai helluntaista, Matt. 11: 20-24

Tämä sunnuntai on lähellä juutalaisen perimätiedon mukaista Jerusalemin temppelin hävityspäivää. Tähän tapahtumaan viittaa ensimmäisen vuosikerran evankeliumi ja myös äsken laulettu päivän virsi, kun Jeesus itki Jerusalemin kohtaloa. Tässä äsken kuulussa evankeliumissa Jeesus joutuu toteamaan, että muutkin Israelin kaupungit torjuivat hänet. Jos samanlainen etsikkoaika Jumalan sanan vastaanottamiselle olisi annettu vieraan maan kaupungeille, ne olisivat tehneet parannuksen ja turvautuneet Jeesukseen pelastajana. Jopa huonomaineinen Sodoma olisi säästynyt tuholta, jos Jeesus olisi toiminut sanalla tavalla kuin Kapernaumissa.

Tänä sunnuntaina puhutaan etsikkoajasta. Eli tänään kysytään: Miten voit löytää kadonneen yhteyden Jumalaan? Lähtökohta on se, että kasteessa pikkulapsena Sinusta tuli Jumalan lapsi. Mutta oletko kadottanut yhteyden Jumalaan? Kuinka voit löytää tien takaisin Jumalan luokse?

Kun yhteys Jumalaan on särkynyt, Jumala kutsuu ihmistä rakkaudella, kärsimyksellä, toisten esimerkillä ja ennen kaikkea Jumalan sanalla. Etsikkoaikana Jumala erityisesti kutsuu ihmistä yhteyteensä. Sen tuntomerkkejä ovat: Kiinnostus uskonasioihin, elämän tyhjyyden kokeminen ja rauhattomuus ilman Jeesusta.

Rukoilen säännöllisesti tiettyjen henkilöiden puolesta. Osa heistä on ateisteja ja he ovat eronneet kirkosta, eikä heillä ole minkäänlaista kosketuspintaa hengellisiin asioihin. Luotan, että Jumala voi tehdä pelastavan ihmeen heidänkin kohdallaan. Käsitykseni mukaan esirukouksien ansiosta ihmisen on etsikkoaikana helpompi ottaa Jumalan kutsu vastaan.

Kristillinen julistus sisältää lain ja evankeliumin. Se voidaan kiteyttää lauseeseen "Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi". Etsikkoajassa ihminen kokee, että Jumalan sana sattuu. Jos ihminen osallistuu evankelioivaan tilaisuuteen, hän toteaa: Tuohan puhuu kuin minulle. Erityisen tärkeää on, että ihminen ottaa Jumalan kutsu vastaan. Esteeksi voi tulla esimerkiksi kavereiden pelko tai ratkaisun siirtäminen, jolloin ihminen menettää mahdollisuutensa.

Jumalan kutsun vastaanottaminen tapahtuu niin, että ihminen näkee syntisyytensä, syntyy kaipaus Jumalan puoleen, hän katuu syntejään ja tunnustaa ne Jumalalle. Silloin hän voi rukoilla ja sinäkin voit nyt rukoilla, jos koet, että olet kadottanut uskon ja yhteyden Jumalaan: Jeesus, minä tarvitsen sinua. Tunnustan, että olen tehnyt syntiä. Anna kaikki syntini anteeksi. Kiitos, että kuolit ristillä ja sovitit syntini. Avaan sydämeni oven Sinulle ja haluan antaa elämäni sinulle. Ota hallintaasi koko elämäni. Aamen.

Mitä tästä rukouksesta seuraa? Onneksi olkoon! Olet pelastettu! Olet palannut jo kasteessa saamaasi armoon. Olet nyt uskossa. Tämän jälkeen voi uskonelämää hoitaa rukoilemalla, lukemalla Raamattua, osallistumalla seurakuntaelämään ja käymällä ehtoollisella.

Papin työn hienoimpia hetkiä on se, kun näkee sen, kuinka ihmisiä tulee uskoon. Kerron nyt näihin ajatuksiin liittyvän koskettavan tapauksen pappisuraltani 40 vuoden takaa, jossa henkilö löysi Jeesuksen pelastajakseen vasta elämänsä lopussa. Täytyy muistaa, että yleensä Jumala kutsuu ihmisiä seuraansa jo nuorena. On suuri virhe, jos silloin ajattelee, että ehtiihän sitä myöhemminkin ajatella näitä uskonasioita. Ei uskonasiat enää kiinnosta ihmistä, jos ne ei kiinnosta etsikkoaikanakaan.

Erään kylän kaksi uskovaa miestä kertoi naapurin isännästä, joka oli sairastunut syöpään ja elinaikaa ei ollut enää paljoa jäljellä. He sanoivat, että voisi olla hyvä, jos kävisin häntä katsomassa ja hyvä olisi ottaa uskonasiatkin esille. Lähtökohta oli, että tässä talossa hengelliset asiat olivat vieraita eivätkä he osallistuneet seurakunnan toimintaan. Jännitin kovasti, miten osaisin heitä lähestyä oikein. Eräänä iltana ajoin tämän maalaistalon pihaan. Isäntä ja emäntä vähän yllättyivät tulostani, mutta olivat hyvillään siitä, että seurakunta näin lähestyi heitä. Aluksi puheltiin kaikista heidän elämänsä asioista, sitten syövän etenemisestä ja sen hoidoista. Sitten todettiin kuolemankin olevan lähellä ja miten siihen voisi valmistautua. Siihen saatiin myös hengellinen näkökulma. Kuitenkin pyrin koko ajan olemaan hienotunteinen, enkä tuputtanut uskon asioita. Kotiin lähtiessäni isäntä totesi, että meillä voitaisi pitää seurat. Seurat pidettiin muutaman viikon kuluttua. Pidin minulle tyypillisen iloisen evankelioivan puheen ja laulettiin muutama tuttu virsi.

Muutaman kuukauden kuluttua isännän terveyden tila heikkeni paljon ja hän joutui sairaalahoitoon. Tapasin hänet sairaalan vuodeosastolla. Hänet oli laitettu saattohoitoon. Hän halusi ehtoollisen. Huomasin, miten tosissaan hän halusi saada Jeesuksen ruumiin ja veren sielunsa pelastumiseksi. Hän toisti jokaisen rukouksen perässäni ja yhtyi virteen. Hän todellakin turvautui Jeesukseen syntiensä sovittajana. Ehtoollisen jälkeen hän sanoi: "Kiitos Jeesus" ja sanoi olevansa valmis kuolemaan. Taivas jo odotti väsynyttä matkaajaa.

Isäntä kuoli kohta tämän jälkeen. Minut pyydettiin hänet siunaamaan haudan lepoon. Kävin hautajaiskeskustelun kotitalossa vaimon kanssa. Lopuksi hän näytti isännän kammarin. Oli kuin taivaallinen valo ja rauha olisi loistanut tähän huoneeseen. Pöydällä oli avoin Raamattu. Sekä siunauspuheessa että muistotilaisuudessa muistelin, kuinka tälle miehelle taivasasiat tulivat tärkeiksi viimeisen elinvuoden aikana. Samanlaisia ajatuksia puheessaan esitti myös naapurin helluntailainen. Ne olivat puhuttelevat hautajaiset koko suvulle ja kylän väelle.

Turvaudumme nyt kolmiyhteiseen Jumalaan ja tunnustamme kristillisen uskomme.

-----

Saarna 20.10.2024 Toivakan kirkossa

Matt. 5:13–16, Reformaation päivä

Kerran eräs mies antoi kahdelle pojalleen tehtävän, kumpi osaisi paremmin täyttää tyhjän huoneen. Vanhempi pojista kantoi huoneeseen olkia, mutta hän ei millään saanut niillä täytettyä huonetta. Nuorempi pojista laittoi kynttilän palamaan keskelle huonetta. Ja se valaisi koko huoneen.

Ihminen voi laittaa kykynsä, tahtonsa, voimansa ja tilaisuutensa turhuuteen ja itsekkyyteen. Sellaista elämää voidaan verrata oljenkorsiin. Elämän tarkoitus sen sijaan tulisi olla levittää Kristuksen tuomaa valoa ympärillemme. "Niin loistakoon teidän valonne". Kunpa loistaisimme ja levittäisimme Kristuksen tuntemisen tuoksua toisillemme. Osaisimmepa elää Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi.

Olin hiljattain siunaamassa erään ystäväni haudan lepoon. Ennen kuolemaansa sairaalan henkilökuntaa puhutteli se, miten valmis hän oli kohtaamaan kuoleman. He tiesivät, että hänellä oli vahva kristillinen vakaumus. Hän sai tällä tavoin olla Kristuksen todistaja vielä kuolinvuoteellakin.

Kun Jumalan sanan valo saa puhdistaa synnistä ja vapauttaa syyllisyydestä, uudistaa se koko elämän. Sen seurauksena älkäämme kätkekö uskoamme, vaan levitköön Kristuksen tuoma pelastusanoma sanoin ja teoin eteenpäin.

Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Mitä se merkitsee, että olen luterilainen kristitty? Nostan esille näkökulmia, jotka ovat tulleet meille uskonpuhdistuksen perintönä.

Ensinnäkin meillä tulisi olla ekumeeninen kirkkokäsitys. Uskonpuhdistuksessa ei varsinaisesti perustettu uutta kirkkoa, vaan palattiin koko kristikunnan apostoliseen perinteeseen. Kaikilla kristillisillä kirkoilla on yhteinen usko. Meillä vain on oma luterilainen näkökulma.

Äsken mainitsemani henkilö oli perusluterilainen. Kun hänellä oli selvä uskon perustus, hän oli avarakatseinen ja sai ystävä myös vapaista suunnista.

Toiseksi luterilaisuus uskonpuhdistuksen perintönä korostaa Pyhän Raamatun merkitystä. Sen rinnalla ei ole mitään muuta traditiota. Kirkon ja yksityisen kristityn uskon syntyminen ja kasvaminen tapahtuu Jumalan sanan kautta. Raamatun keskeinen sanoma on, miten syntinen ihminen voi pelastua Jeesuksen Kristuksen kautta.

Kolmanneksi voidaan todeta, kuinka luomisen perusteella ihmisellä on tieto hyvästä ja pahasta. Kymmenen käskyä ovat elämän suojelemiseksi, elämän oma laki. Raamattu muistuttaa meitä, kuinka tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiä.

Neljänneksi on kuitenkin uskonpuhdistus muistuttaa, ettei kukaan meistä pelastaa itseään omien tekojemme ansiosta. Pelastumme yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden. Armo on A= ansioton, R=rakkaus, M=meidän, O=osaksemme.

Viidenneksi on syytä muistaa, että vaikka emme pelastu hyvien tekojen kautta, kristillinen usko ja rakkauden teot kuuluvat yhteen. Meillä tulisi olla uskon suhde elävään Jumalaan ja sen seurauksena rakkaussuhde lähimmäisiin.

Kuudenneksi luterilaisuus korostaa sitä, kuinka olemme yhtä aikaa pyhiä ja pahoja. Synneistä armahdettuina olemme pyhiä eli vanhurskautettuja, vaikka olemme koko ajan vajavaisia ja syntisiä.

Mieleen tulee eräs uskonnon opettaja, joka jokaisen tunnin aluksi kysyi: Miten ihminen tulee vanhurskaaksi? Kaikki tiesivät oikean vastauksen: Jumala ei rankaise meitä syntiemme tähden, vaan Jeesus on sovittanut syntimme puolestamme. Tämä ei jäänyt heille vain pään tiedoksi, vaan sitä tietoa he tarvitsivat elämässä.

Samoin kirkko on hengellisesti pyhä, mutta siinä esiintyy inhimillisiä puutteita ja virheitä. Jumala on uskonut valtakuntansa työn maan päällä syntisten ja vajavaisten palvelijoiden käsiin.

Seitsemänneksi luterilaisuus uskonpuhdistuksen perintönä korostaa, että Raamattu pitää saada käännettyä kaikille kielille ja kulttuureille. Uskonpuhdistuksen perintönä tuli siis kansankielinen Raamattu ja jumalanpalvelus, jotta Jumalan sana voisi tulla lihaksi kaikissa kielissä ja kulttuureissa kaikille sukupolville.

Kahdeksanneksi luterilaisuus uskonpuhdistuksen perintönä korostaa yleistä pappeutta. Jokainen kristitty on kutsuttu Kristuksen palvelijaksi hänen kirkossaan, kukin omalla paikallaan omilla lahjoillaan. Pyhä Henki on jakanut meille myös armolahjoja hengelliseen toimintaan.

Yhdeksänneksi järki, tunteet ja tahto ovat Jumalan lahjoja kristillisen kutsumuksen ja rakkauden palvelutehtävän toteuttamiseksi.

Kymmenenneksi herää kysymys, miten viestittää evankeliumi sanoin ja teoin muuttuvassa ajassa. Tavat ja välineet saattavat muuttua, mutta kristillinen usko ei koskaan muutu.

Sukupolvesta toiseen säilynyt apostolinen uskontunnustus ilmaisee meille, miten muuttumaton kristillinen sanoma perustuu kolmiyhteisen Jumalan pelastustyöhön. Nousemme nyt tunnustamaan kristillisen uskomme. 

-----

Saarna Konneveden kirkossa 27.10.2024

23. sunnuntai helluntaista, sadonkorjuun kiitosmessu, Matt. 6:14–15

Sattuipas hyvin, että pääsin mukaan tähän sadonkorjuun kiitosmessuun. Olen kotoisin Karjalasta Kesälahdelta maalaistalosta. Minulle ovat kaikki maalaistalon työt olleet tuttuja ihan pienestä pitäen. Olen tehnyt kaikkea mahdollista peltotöissä, karjanhoidossa ja metsässä. Jos en olisi pappi, olisin maanviljelijä. Itse asiassa jopa harkitsin nuoruudessa alan vaihtoa, kun veljeni, josta piti tulla jatkaja kotitilalle, kuoli yllättävällä tavalla.

Tänään iloitsemme jokaisesta maatalousyrittäjästä ja jokaisesta, joka työskentelee maatalouden parissa. Totean tämän siksi, kun surukseni olen huomannut maatalouden loppuneen monilla tiloilla. Entä jos kansaamme kohtaa vakava kriisi? Miten silloin käy kansamme huoltovarmuuden? Ainakin silloin huomataan, miten tärkeä maatalous on meille.

Sen ainakin tiedän, että maatiloilla on paljon työtä. Paljon työtä on tänäkin satokautena tehty. Nyt kun viljat on puitu ja maan antimet saatu aittoihin ja kellareihin, kiitämme Jumalaa vuoden sadosta.

Tämän sunnuntain aihe kirkkokäsikirjassa on Antakaa toisillenne anteeksi. Mieleeni tulee tapaus lapsuuteni kotikylältä. Maalaistalossa asui perhe ja sen pihapiirissä asui vanhempi pariskunta. Tämän maalaistalon väen ja vanhemman pariskunnan välille tuli riita jostain asiasta. Sen jälkeen he eivät sanoneet edes päivää toisilleen, vaan käänsivät aina päänsä, jos toiset sattuivat olemaan lähellä. Vanhempi pariskunta kävi hakemassa maitonsa kilometrin päästä toisesta maalaistalosta, vaikka sen olisi saanut samasta pihapiiristä. Samoin he kävivät katsomassa televisiota ja puhelimessa kilometrin päässä olevassa talossa.

Sitten vanhemman pariskunnan mies teki kuolemaa. Hän sanoi vaimolleen: "Riidassa ei voi kuolla." Pihapiirin naapurit pyydettiin sairaalan miehen kuolinvuoteen äärelle ja tehtiin sovinto. Maalaistalon emäntä kertoo kilometrin päässä olevan maatilan emännälle, että on nyt tehty sovinto ja itkee koko ajan. Ilmenee, miten suuri painolasti tämä vuosikausien riita oli ollut ja miten paljon jatkuva viha oli kuluttanut voimavaroja.

Voi voi, miten paljon vääryyden kokemista, riitaa ja vihaa on ihmisten välillä. Koston sijaan tänä sunnuntaina julistetaan: Antakaa toisillenne anteeksi! Anteeksi antaminen on elämän voima. Ei tarvitse kantaa katkeruuden, vihan ja kostonhalun painolastia, koska se kuluttaa ihmistä, vaan saa heittää sen pois ja jatkaa elämää kevein mielin.

Anteeksi pyytäminen tai anteeksi antaminen ovat vaikeita asioita. Sisimmässä voi olla kovakin kamppailu, voiko sellaiseen suostua. Kerron toisenkin tosi tapauksen tästä aiheesta.

Toisen maailmansodan aikaan, kun Natsisaksa oli miehittänyt Hollannin, Corrie Ten Boom piilotti siskonsa kanssa juutalaisia kodissaan. Hänet siskonsa kanssa vietiin keskitysleirille ja hänen siskonsa kuoli siellä.

Sodan jälkeen vuonna 1947 Corrie Ten Boom on puhujamatkalla Saksassa. Hän julistaa: Kun Jumala antaa anteeksi syntimme, ne pudotetaan syvimmän valtameren pohjaan ja sinne ne katoavat.

Tilaisuuden jälkeen häntä kohti kävelee tutunnäköinen mies. Yhtäkkiä hän muistaa, että tämä on sama natsiupseeri, joka oli vartijana keskitysleirissä, jonne hän joutui sodan aikana. Hän muistaa kaiken raakuuden ja siskonsa kuoleman keskitysleirissä. Mies ojentaa kätensä ja lausuu: "On ihanaa tietää, kuten sanoitte, että kaikki syntimme ovat meren pohjassa. Mainitsitte puheessanne Ravensbykin. Olin vartijana siellä. Mutta sen jälkeen olen tullut uskoon. Tiedän, että Jumala on antanut minulle kaikki siellä tekemäni julmat teot anteeksi. Annatteko tekin minulle anteeksi?"

Seuraavien sekuntien aikana Corrie Ten Boom kävi vaikean sisäisen kamppailun. Nämä olivat pitkiä sekunteja. Voisiko hän antaa anteeksi kaiken sen kauheuden, mitä hän oli kokenut keskitysleirissä. Hänen mieleensä tuli Jeesuksen sana: "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne." Kylmän tunteen puristaessa sydäntä, hän tiesi, että anteeksianto on tahdon ratkaisu. Hän rukoilee hiljaa: "Jeesus auta minua. Voin nostaa käteni. Sinä huolehdit tunteestani."

Lopulta hän tarttuu ojennettuun käteen. Silloin parantava lämpövirta ihmeellisesti tuntui kaikkialla ruumiissa nostaen kyyneleet silmiin. Itkien hän lausuu: "Annan sinulle anteeksi koko sydämestäni." Pitkän ajan entinen vartija ja entinen vanki puristivat toistensa käsiä.

Corrie Ten Boom muisteli, ettei hän ole koskaan tuntenut Jumalan rakkautta niin läheisesti kuin tuossa hetkessä. Hänellä oli sodan jälkeen kodissaan natsien raakuuksien uhreja. Ne, jotka pystyivät antamaan anteeksi aikaisemmille vihollisilleen, kykenivät selviämään psyykkisistä vaurioistaan. Mutta ne, jotka ruokkivat katkeruuttaan, jäivät traumojensa vangeiksi.

Tänään iloitsemme Jumalan anteeksiantamisesta. Antakoon se meille voimaa myös antaa anteeksi toisillemme. Kolmiyhteisen Jumalan pelastusteoista kertoo uskontunnustuksemme. Nousemme nyt tunnustamaan kristillisen uskomme.

------

Saarna Lievestuoreen kirkossa 3.11.2024

Temppelivero perustui Vanhan Testamentin säädökseen. Mooses oli käskenyt jokaisen 20 vuotta täyttäneen miehen maksamaan vuosittainsovitusmaksun Herralle. Kyse oli tuon ajan kirkollisverosta. Tapa oli, että maan hallitsijan perheenjäsenet olivat vapaita maanhallitsijalle menevistä maksuista. Hallitsija ja temppelin Herra on Jumala. Jeesus opetuslapsineen oli tämän hallitsijan lapsia ja perillisiä. Johtopäätös oli selvä. He olivat temppeliveroista vapaita. Silti he maksoivat sen, etteivät loukkaisi veronkantajia. 

Veronkantajat eivät käsittäneet Jeesuksen sanojen hengellistä syvyyttä. He eivät ymmärtäneet Jeesuksen asemaa ja valtaa. Jeesus ei lähde tätä heille selvittämään, vaan näkee viisaammaksi veronmaksun. Veronmaksajien kysymys paljastaa, mitä he ajattelivat Jeesuksesta. He pitivät Jeesusta vallitsevan temppelijärjestelmän vastustajana. Olihan Jeesus arvostellut monia asioita juutalaisten uskonnollisissa menoissa. Kuitenkaan Jeesus ei arvostellut uskonnon harjoittamista oikeassa puhtaassa merkityksessä. Kun Jeesus tarttui juutalaisten uskonnon harjoittamisen vääristymiin, kansan uskonnollinen johto leimasi kaiken arvostelun Jumalan huoneen hylkäämiseksi. He halusivat ymmärtää Jeesuksen kritiikin väärin. Jeesus halusi opetuksillaan vain puhdistaa jumalanpalveluselämää; ei siis vastustaa sitä. Hänhän kävi itsekin useintemppelissä ja synagogissa rukoilemassa. Hän lähestyi siellä Isäänsä rukouksissa. Jeesus ei siis kieltäytynyt veronmaksusta. Hän, joka oli nöyrtynyt ihmisen kaltaiseksi ja ottanut orjan muodon, nöyrtyi myös verovelvolliseksi. Vielä enemmän hän nöyrtyi, kun kärsi rangaistuksen syntiemme puolesta ristillä.

Kristitty on yhtä aikaa taivaan kansalainen sekä tämän yhteiskunnan ja isänmaan kansalainen maan päällä. Meillä on vastuutehtävämme maan päällä sekä yhteiskunnassa että seurakunnassa. Asemamme suomalaisen yhteiskunnan jäsenenä ja osallistuminen tämän maailman asioihin on osa sitä kutsumustehtävää, jonka olemme saaneet Jumalalta. Esivaltaan kuuluu kaikki yhteiskunnan hallintoelimet, virkamiehet ja viranomaiset. Koska esivalta tarjoaa meille erilaisia palveluja, sillä on oikeus myös kantaa veroa. Esivalta on Jumalan säätämä järjestys. Jos ei olisi esivaltaa, olisi maailma olisi aika turvaton, koska ei olisi esivallan laatimia lakeja ja ylläpitämää järjestystä.

Yhteiskunnan tulisi tasapuolisesti kohdella kaikkia kansalaisia. Ennen kaikkea sen tulisi puolustaa heikoimmassa asemassa olevia. Koska koti, avioliitto ja perhe on yhteiskunnan perussolu. Siksi niiden elämää on syytä tukea. Kun puhutaan rauhantyöstä, se alkaa siitä, että edistämme rauhaa jokapäiväisissä ihmissuhteissamme.

Voimme vaikuttaa yhteiskunnan asioihin. Meillä on äänioikeus ja sitä kannattaa käyttää, koska politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. On olemassa myös monenlaista järjestö- ja harrastustoimintaa. Olisi hyvä, jos kristityt olisivat näkyvillä ja olisivat aktiivisia kaikenlaisissa kansalaistoiminnoissa. Media on myös mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnassa. Kristitty on kutsuttu toimimaan oman kotipaikkakuntansa ja isänmaan parhaaksi. Ennen kaikkea kristitty voi rukoilla esivallan puolesta. Rukous on hänen tärkein palvelustehtävänsä yhteiskunnassa.

Ajassamme on merkkejä siirtymisestä jälkikristilliseen aikaan. Ikävä on tilanne, jos esivalta säätää Jumalan sanan vastaisen lain. Voimme joutua tilanteeseen, jossa maailma kääntyy kristillisiä arvoja vastaan. Silloin joudumme sanomaan: Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Kaikkina aikoina eri puolilla maailmaa on ollut ihmisiä, joita esivalta on vainonnut ihmisiä kristillisen vakaumuksen takia. Ja tänäkin päivänä heitä on paljon monissa maissa. Jos esivalta koetaan huonoksi tai epäkristilliseksi, rukousvastuumme ei suinkaan lakkaa, vaan silloin meidän tulee rukoilla sen puolesta erityisen paljon.

Suomen kansalaisuuden rinnalla Jeesuksen seuraaja on myös taivaan kansalainen. Kun sinut kastettiin kristityksi, sait taivaan kansalaisoikeudet. Oletko pitänyt huolta siitä, että olet tänäkin päivänä taivaan kansalainen? Jos suhteesi Jumalaan on katkennut, muista, että täällä kirkossa, jos missä, voidaan sanoa, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Saat kääntyä Jeesuksen puoleen ja pyytää häntä elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi. Saat jättää syntikuormasi hänen ristinsä juurelle ja palata takaisin kasteessa saatuun pelastukseen. Turvaudumme nyt kolmiyhteiseen Jumalaan ja hänen kaikkiin pelastustekoihin, kun nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme